käynnistys hyvä kokemus

reilu kuukausi sitten kärvitelin tällä palstalla raskauden yliaikaisuutta ja pelkäsin synnytyksen käynnistämistä. nyt haluan jakaa kokemuksen sekä positiivisesta käynnistyskokemuksesta että yliaikaisuudesta.



meillä tämä isäntä ei siis<lähtenyt luonnostaan syntymään kuten isosiskonsa, joten synnytys käynnistettiin viikolla 41+5. olin käynyt yhdessä yliaikakontrollissa, jolloin lääkäri epäili, että vauva syntyisi itsestään, koska kohtu oli 3-4 cm auki. hän myös lupasi, että jos jostain syystä ei käynnisty, voitaisiin seuraavalla kontrollikerralla puhkaista kalvot. no, koska vauveli itsepintaisesti pysytteli vatsan sisäpuolella, kalvot puhkaistiin parin päivän kuluttua. kohtu oli 5 cm auki jo valmiiksi. supistuksia oli tullut ja mennyt pitkin raskautta, mutta ei niistä ollut mihinkään.



pääsimme samantien synnytyssaliin ja reilun tunnin päästä tosi toimiin. itse synnytys meni todella ripeästi - virallisesti 1 h37 min, ponnitus 5 min. (eka synnytys 7h 11 min, ponnistus 45 min) en revennyt lainkaan, koska kätilö jotenkin painoi vauvaa ponnistuksessa takaisin, ettei syntyisi niin paineella. tunsin todella sellaisen alkukantaisen voiman, enkä pystynyt pitämään lasta sisälläni. huusin kurkkuni käheäksi ja puristin miestäni kädestä. ainut " järkytys" tuli siitä, kun näin vauvamme turvonneet pallit - olin varma, että tulija olisi tyttö. :)



jälkikäteen olin iloinen, että synnytys käynnistettiin. itseni tuntien emme olisi lähteneet ajoissa sairaalaan, jos se olisi luonnostaan ollut noin nopea toimitus. ehdin saada kipuihin kohdunkaulan puudutuksen, mikä olisi muuten jäänyt saamatta. koska vauva oli yliaikainen (ei tosin ihan kirjaimellisesti), hän oli hyvin valmis syntymään - söi hyvin, eikä ollut ihan pienimmästä päästä (4080g, 53cm), joten häntä oli helppo käsitellä. ja vaikka pelkäsin sitäkin, että vauva kasvaa kamalan isoksi, ei hän nelikiloisena kuitenkaan ollut kamalan iso minun sylissäni.



toivottavasti tästä olisi rohkaisua lasketunajan ylittäneille ja aurinkoista kesää muille!