Masut maanantaisiin Huhtikset!=)
Huomenia vain kaikille! Se on taas uusi viikko ja uudet kujeet.
Tällä viikolla onkin neuvola torstaina. Ja nuorimmaiselle pitäisi saada korvakontrolli... Terveyskeskuksessa siis käydään useampaan otteeseen.
Mulla jatkuu noi oudot unet joka yö. Liittyy kyllä ihan puhtaasti raskauteen, kas kun en muulloin juuri unia näe, tai ainakaan niitä muista.
Symfyysi vihoitteli ensimmäistä kertaa kunnolla eilen illalla, mutta nyt ei enää tunnu vaivaavan.
Illalla siinä miehen kanssa sohvalla makoillessa naureskeltiin vatsalle, kun sieltä välillä piirtyi pikku pylly ja pikku jalka=) Ei todellakaan ollut vain mitään pientä potkintaa, vaan tuntui, että siellä lähinnä kuperkeikkaa heitetään!:)
Ulos tässä lasten kanssa ollaan lähtelöimässä, joten eikun päälle pakkaamaan.
Mainioivaa alkanutta viikkoa!=)
tilda ja tirriäinen 30+1
Kommentit (20)
Tänään pitääkin mennä puoli 3 sinne polille kontrolliin.
Otetaan käyrää,verenpainetta,verikokeet ja ultrataan vauvaa.
Ja huomenna sitten pääsen neuvolaan.
Eilinen ilta oli yhtä tuskaa tämän turvotuksen kanssa.
Jalat olivat todella kipeät.Seisominen keittiön matolla sattui(Matto on sellasta kovempaa materiaalia) ja kävely oli tosi kivuliasta.
Mies yritti hieroa ja painella,mutta eihän se auttanut,kun pienen hetken.
Ukkokin sanoi koivistani,että ovat kumisen tuntuiset ja sormet tuntuivat kuulema sellassilta nestepusseilta.
Kasvotkin ovat ihan pöhöttyneet ja eilen sen jo huomasi isäntäkin...Tai eilen siis varmaan arvasi sanoa,että mulla on kasvot turvonneet.Ei varmaan aijemmin viitsinyt sanoa,että ei loukkaa.
Turvotuksen lisäksi eilen kiusana oli supistukset.Samaa kaavaa noudatetaan:Alamahassa kipuja--->vatsa kovettuu aivan kovaksi.
Täytynee tänään sanoa polille noista.Saavat katsoa kohdunsuun tilanteen.Jos siellä kaikki ennallaan,niin sitten saakin suppailla,vaikka kuinka paljon..Huolestuttaa vaan,että ei ole enempää paikat kypsyneet,kun viime tarkastuksen aikaan oli 2,5cm ja yhdelle sormelle nippanappa auki ja vähän pehmentynyt.
Mutta,jos sitä menisi aamupalalle.Kumman myöhään sen syänkin tänään.
Yleensä on heti herättyä leijonan nälkä=)
Niksu 33+2
Viikonloppu meni enimmäkseen lepäillessä, tosin saatiin miehen kanssa vauvansänky hiottua ja maalattua. Juuri laitoin reunapehmusteet pesukoneeseen, seuraavaksi vauvan lakanoita niin jospa jo tänään petaisin vauvansängyn ainakin malliksi. Sängyn huntu kiinnitetään vasta parin päivän päästä kun maalipinta on saanut lopullisen kovuuden. Kyllä kelpaa typyn hienossa sängyssään köllötellä.
Eusenia kyseli liikkeiden vaimentumisesta. Täällä on ollut havaittavissa samanlaista. Kädet viuhtoo alhaalla, mutta varsinaisia potkuja tulee tosi harvoin - se on vähän jo huolestuttanutkin - mutta toisaalta minäkin olen sitten ajatellut että liekö tilanpuute jo syynä ja vauva olisi sellaisessa jalat koukussa-asennossa ettei enää niin kovin pääse potkuttelemaan. Muutenkin liikkeitä tulee paljon vähemmän kuin aiemmin. Kuitenkin liikkeitä tulee päivän mittaan sen verran että hengissä masussa ollaan, mutta milloinhan pitää huolestua ja soittaa vaikkapa äitipolille?
Meilläpäin on vain muutama aste pakkasta ja lunta satelee hissukseen. Tänään pitää lähteä ulkoilemaan kunhan aamutoimet kotona on saatu tehtyä.
Vattumato rv 32+4
vihdoin ja viimein on kuume laskenut, koko viikonlopun huitelin ihan tokkurassa. nytkin on pää niin kuin haminan kaupunki kun tietysti se flunssa alkoi toden teolla kuumeen jälkeen. mikään ei oikein maistu vieläkään, on vain yritettävä nestettä saada edes alas. kun ei nyt tällaista tautia tulisi ihan äkkiä uudelleen, varsinkaan silloin kun vauva on syntynyt!
tietääkö teistä kukaan miten lasten hoito järjestyy silloin kun äiti on vuodepotilas? vai onko se vaan hoidettava kun kerran kotiäitinä on, aika rankkaa tämä on puolkuntoisena...
omaan napaan ei uutta. huolissani olin miten tämä pöpö vauvaan vaikuttaa, mutta taisi saada vain jostain lisää virtaa jalkoihinsa, tuntuu että kohta puoliin alkaa kylkiluut napsahdella jos vielä vähän voimaa noihin kinttuihinsa saa!
ihan kuin rinnatkin olisi paisuneet entisestään, kipeät kuin mitkä ja tuntuvat ihan täysiltä maidosta.
mutta nyt on paras lähteä sohvan pohjalle potemaan, toivotaan että tämä tästä kohta hellittäisi.
hope@ rv 33+0
Oma masu on ollut jo pitkään kovin rauhallinen, potkuja ja hipelöintiä kyllä on ollut koko ajan mutta supistuksia ei ole ollut. Jumpassakin voin muiden tahtiin mennä. Viimeksi säikähdin kun selinmakuulla tuli näkökenttään iso muhkura vasemmalle puolelle! Yleensä liikkeet painottunut oikealle puolelle. Ja nyt viime viikon aikana todellakin jalat ylhäällä kasvoja kohden. En kovin iso ole (98cm navan ympäri) ja voin aika lailla normaalia elämää vielä elellä! Lumityöt, siivoukset ja jumppa onnistuu kuten aikaisemmin. Pitäisikö koputtaa puuta:)
Olen huomannut että appelssiinimehu on alkanut ärsyttää mahaa ja muutenkin ei oikein enää normaaliannoksia mahdu, ähky olo tulee pienemmästäkin! Lakut maistuisi kovasti...
Etunoja/kumartaminen on sellainen asento että maha alkaa muksimaan samantien. Käy vissiin todella ahtaaksi olo:)
Aamiaiselle tästä täytyy siirtyä, myöhäiseksi meni tänä aamuna!
Huhti 29+4, tasaluku lähestyy...
Vauva melskaa välillä mahassa niin, että liikkeitä edes pystyisi laskemaan, kun niitä tulee ihan liikaa :-) Vaan mikäs siinä, nuo isommat pitää kyllä huolen siitä ettei aikaakaan mihinkään olisi.
Vaan kun hermot meinaa mennä. Nuo liitoskivut on käyneet mahdottomiksi. Mies raukka vaan katsoo vaikean oloisena iltaisin vierestä kun minä jo melkein itkua väännän kun kipu on yksinkertaisesti sietämätön. Auttaisiko tähän pahinpaan edes panadoli? Synnytyssupistuksetkin kahden edellisen kanssa oli lastenleikkiä tähän verrattuna...
Meillä vauvalla oli lauantaina hiljanen päivä, tai ainakin tuntui siltä. Epeli oli ilmeisesti kääntänyt selän ulospäin ja potkiskeli aikansa kuluksi mun suolia ja selkärankaa... muutaman kerran tuli kaupungilla sellaisia säväreitä, että jalat meinasi lähteä alta. Kivasti osui hermoon! Sunnuntaina olo oli taas tavallista mylläystä. Vähän tuntuu sentään pylly nousseen ylemmäksi, ettei enää köllöttele ihan vatsan pohjalla.
Syöminen on vähän tukalaa täälläkin. Perinteinen pitkän kaavan viikonloppuaamiainen tuoremehuineen pyrki kyllä ulos moneen otteeseen. Liitoskivut etenkin lonkissa ovat koko ajan pahentuneet ja nukkuminen on tukalaa kun tuntuu, että molemmilla puolilla on joku hermo jumissa :-( Vielä kaksi viikkoa töitä, onneksi ei yhtään enempää.
Hopeko kyseli äidin sairastumisesta? Ainakin jotkut neuvolat kirjoittavat isälle sairaslomaa äidin sairastuessa äitiyslomalla. Näin on käynyt parille kaverille, joiden selkä meni vauvan nostelusta.
Pipsukka 33+1
Niitä on täälläkin.
Sängystä ja sohvalta(Jos on pitkällään) nouseminen on yhtä juhlaa.Sattuu niin saakelisti.Toisinaan onkin pakko tulla takapuoli edellä,kun häpyluut huutavat hallelujaata.
Öisin saa vaihtaa alvariinsa asentoa,kun lonkat väsyvät nopeasti ja kävellessä paikat puutuvat pakaroista alkaen.
Panadolista en minä ainakaan ole saanut apua.Se on varmaan vaan kärsittävä kunnes tämä savotta on ohitse=)
Niksu 33+2 edelleen
Huh, raskas päivä tänään. Ei saisi valittaa, mutta... poitsu kaatui illalla ulkona potkukelkkaan ja tietysti survaisi suunsa siihen kulmaan niin että verta tuli monesta reiästä. Oli aika tälli, kun kelkastakin lähti pala! Säleitä sitten kaivettiin suusta sieltä veren keskeltä. Onneksi hampaat säästyivät, vaikka näyttää siltä että ylähuulen alle ikeneen tuli pikku repeämä. Olin ensin viemässä häntä aamulla hammaslääkärin tarkastettavaksi, mutta kun aamuun mennessä turvotus oli laskenut eikä vammat enää näyttäneet niin pahoilta, niin ajattelin että kysyn tänään 2-v neuvolassa kolmelta että meneekö näin vai pitäisikö vielä käyttää jossain. Tosiaan huulet on paksut ja siniset, alahuulessa kolme reikää ja poski mustana kun sinnekin on sisäpuolelle hammas tehnyt reiän, ei onneksi ihan läpi asti vaikka näkyy päällekin päin... Ikävä kyllä tutti maistuu edelleen vaikka hetken jo illalla ajattelin että jääköhän samassa hässäkässä ;) joten ei se suu niin KAUHEAN kipeä voi olla, vaikka toki poitsu sitä valittaa ja särkylääkettäkin olen antanut.
Että sellaista tänne. Poitsu on nyt päiväunilla ja pitäisi vissiin minunkin mennä, mies tulee vasta viideltä joten siihen asti on jaksettava kahdestaan. Illalla vielä muskariin. Laitoin juuri lasagnen uuniin (nam!) ja siellä se pihisee yli ja haisee palaneelta, mutta pakko oli sitä saada :)
Masuun ei kuulu omituisempia, välillä vähän kovettelee ja potkuja tuntuu, ei niin usein mutta tila alkaa käydä kahdelle ahtaaksi koska minua välillä sattuu nuo nujakoinnit. K-18 suhteen olen eilisillan jälkeen vähän masentunut tämän möhöolemukseni kanssa, taitaa tulla vapaaehtoinen selibaatti kun en halua nähdä kuinka mies ei tiedä miten päin olisi ja oma olo on notkea kuin raivaustraktorilla siinä tilanteessa!!!!!
Mutta nyt, taidan oikaista hetkeksi kun saan sen lasagnen pois uunista... Huomenna sitten iltapäivällä neuvolakuulumisiakin pitkästä aikaa. Tämä kaksi viikkoa neuvoloiden välissä on ensi kertaa tuntunut kuluvan niiiiiiiin hitaasti...
eikkuli 32+5
ajattelin heti alkuunsa pienen gallupin kysellä. elikkä isyyspakkauksesta, oletteko tehneet tai nyt tekemässä? ajattelin nyt tehdä, mutta tarviin vähän vinkkejä..eli laitetaanko se ihan tavalliseen pahvilaatikkon vai mitä olette käyttänyt? millon se annetaan vai voiko sen itse päättää? itse ajattelin antaa sen kun olen sairaalassa ja ukko lähtee varpajaisia viettämään ni saa sinä iltana avata.
oma masu voi paksusti..siis älytön suklaanhimo..oikeesti siis 3 patukkaa menee helposti päivässä, ei kiloja kuitenkaan oo liikaa tullut, 5kiloo lähtöpainosta. mut tuntuu hurjalta syödä niin paljon makeeta. potkut on vaihtunut nyt enemmän sellasiin muljahduksiin ja niitä tuleekin paljon. yöt nukkuu hyvin..toinen mitä himoitsen on vihreet omenat..
mutta nyt ulkoilemaan...
T:peetu 29+2
Hyvin nukutun yön jälkeen on tosi tarmokas olo :) Viikko menikin edellisestä kerrasta. Kääntyminen sängyssä on vaivalloista ja väkisinkin meinaa herätä kunnolla. Toissayönä valvoin 3-5 ja mietin syntyjä syviä eikä niin mukavia ajatuksia.
Olen ollut sairaslomalla just tuon väsymyksen takia ja keskiviikkona on neuvolalääkäri, jonka kanssa mietitään mitä tehdään viimeiset kolme viikkoa ennen äitiyslomaa. No, voinhan mä mennä takaisin töihin, mutta tuskin jaksan viikkoa pidempään vaikka toimistotyötä teenkin. Jo pelkät työmatkat bussilla aiheuttaa supistelua ja pienetkin asiat tuntuvat stressaavan.
Osaisko joku kertoa kokemuksia rintarepuista? Trikooliinat ym ovat liian haasteellisia meikän olemattomalle kärsivälllisyydelle. Netistä löytyi kuvia kanga-repusta ja se vaikutti kätevältä, mutta miten on käytännössä.
Pelargonia
viikonloppu meni täällä aika urheilullisissa merkeissä. en kyllä silleen itse henkilökohtaisesti ;) mutta toooosi kovasti mäkimiehiä ja hiihtäjiä tsempatessa. vaikka pettymyksiä sai kyllä kokea.
mieskin on varmaan innoissaan, kun minäkin oon nyt niin tykästynyt tuosta urheilun seuraamisesta, enkä vaan naputa sille siitä. meillä on täällä ollut sellaista mamman lyhytpinnaisuutta ilmassa ;) perhe-elämä todella auvoista, kun rouva tämän kumpunsa takaa huutaa ja ärisee kaikille joka asiasta ja mies raukka tekee kaiken oikeastaan väärin tai ei tee ollenkaan(esim. ei osaa tulkita vaimonsa ajatuksia ja tuoda kaupasta just niitä juttuja mitä milläkin hetkellä mieli tekee) eli ei ole miehelläkään ihan helppoa mun rinnalla oleminen tässä loppuraskaudessa. meillä kyllä raskaus tuntuu -melko tasaisesti- molemmissa puolisoissa ;)
viikonlopun gallupeista tuohon k-18: meillä on ollut aikaisemminkin raskuden loppuajat melko/tosi hiljaista pedissä kaikenlaisten vaivojen ja sitte ihan kiinnostuksen puutteen vuoksi ja niinpä on aloitettu innokas yrittäminen jotain parin viikon kuluttua synnytyksestä. aluksi on ollut vähän hankalaakin ja ei niin hekumallista, mutta kyllä se vauhti on sitte kivasti löytyny..nytkin eletään toivossa, että jospa vaikka JO vappuna ;)
mukavat maanantain jatkot kaikille!
lotta ja ukko 32+6
Heips pitkästä aikaa! Netti toimii taas, kiva ku pääsee taas lukemaan näitä sivuja.
Mä näen nykyään joka yö outoja unia. Unia olen nähnyt aina paljon, mutta nyt ne ovat todella pöhköjä. Viikonloppuna näin unta, että mieheni kidnapattiin ja mun piti etsiä se metsästä, ison kiven takaa niin etteivät roistot näe. En tiedä miten kävi, kun heräsin ennen. Mutta siis uneni ovat tätä luokkaa joka yö... Että se niistä kauniista unista!
Liitoskivut on tosi rajuja. Välillä en pysty edes kävelemään, kun tuntuu et joku viiltelis puukolla virtsarakkoon tai jonnekin sinne päin.
Nyt on lisäksi tullut takaisin väsymys. Täytyypi muistaa ensi viikon neuvolas, et jos mittaisivat hempan.
Huomenna saan sitten lopullisen tuomion verensokeriarvoista. Olen mittailut verensokeria 3x/pv kolmen päivän ajan ja merkinnyt ylös syömiseni. Toivottavasti tämä mun raskaudenajan diabetes hoituisi ruokavaliolla.
Nyt en muista enää nimimerkkiä, mutta sä kenen 2v lapsi oli loukannut suunsa eilen, niin onneksi lasten suuvammat paranevat nopeasti. Kipeitä ne varmasti aluksi ovat. Tsemppiä sinne koko perheelle ja paranemisia!
nuppu 31+5
Voitte ehkä kuvitella millasia unia miellä katseltiin viime yönä kun viikkotolkulla kauhulla odotettu hammaslääkäri oli vihdoinkin tänään.. En mene kamaliin yksityiskohtiin, yöllä ne ei paljon huvittanut, aamulla ehkä jo vähän.. Kunnialla selvisin hampilääkäristä, yhden hampaan poistivat ja nyt sitä kipua yritetään täällä hoitaa panadolilla.. eipä oikeen tehot riitä, saa nähdä tuleeko ens yönä nukuttua olleenkaan.
Liitoskivut ovat ainakin väliaikaisesti vähän helpottaneet kun muutto on onnellisesti ohi ja tavarat paikoillaan. Vielä en uskalla huokasta helpotuksesta, huonona päivänä 30m matka autolle voi olla yhtä tuskaa edelleen. Silti pitäisi esikon kanssa jaksaa touhuta päivät kun mies on töissä. Neuvolantäti kertoi että meidän lääkäri on antanut hyvällä menestyksellä akupunktiota pahimpiin kipuihin, saa nähdä uskallanko kokeilla naulatyynynä olemista jos kivut tästä taas pahenee. Tämän päivän otan kyllä (tiskivuoresta huolimatta) levon kannalta, liekö stressi siitä hammaslääkäristä ollut vähän liikaa kun olo on niin tavattoman voipunut ja harjoitussupparit jyllää mielinmäärin.
Potkuissa ei tunnu ainakaan vielä laantumisen merkkejä, maha hyppii ja pomppii puolelta toiselle niin että vastaan tulevat ventovieraat ihmisetkin ihmettelee :/ Toisaalta mukavaa kun liikettä riittää, tietääpä että kaikki on ilmeisesti kunnossa, mutta kaikein hurjimmat episodit alkaa olla äipän kannalta jo kivuliaita, että sinällään pieni rauhoittuminen ei täälläkään olisi pahasta.
Piia rv 31+1
Mä tein minipaketin esikoista odottaessa. Siitä tuli kiva isänpäivälahja kun tyttö sattui syntymään juuri sinä sunnuntaina :-)
Tein muutaman pikku paketin eri teemoista ja jokaiseen tein oman kortin jossa oli joku ajatelma tai vastaavaa aiheesta. En muista sisältöä tarkaan, mutta jotain tyyliin:
Nukkumaanmenoaika: 56 cm yöpotkari, tutti, satukirja isin ja tytön yhteisiin hetkiin
Kriisipakkaus: tuttelia, tuttipullo, korvatulpat, isän opas vauvavuoteen (tai joku vastaava opus)...
Leikkimään: lastenlaulukirja, helistin,....
En muista kovin hyvin enää mitä paketissa oli, mutta enimmäkseen kuitenkin vauvatarvikeosastoa. Mun miehelle on turha ostella mitään ' olen isi' t-paitoja tai mukeja, on sen verran snobi, ettei käyttäisi kuitenkaan ;-)
Pitkästä aikaa minäkin ehdin taas kirjoitella. Viikko sitten oli se neuvola, jota kovasti jännitin etukäteen. Ja niinhän siinä sitten kävi että sokeria löytyi virtsasta ja sain ajan ensi viikoksi sokerirasitukseen. :/ Mutta kaikki muut asiat oli neuvolan tädin mukaan oikein mallillaan. Kovasti odotellaan miehen kanssa, että päästäis ultraan kurkistamaan vauvaa. Meillä tarjotaan ensisynnyttäjille vielä loppuraskauden ultrakin. En vaan ihan tiedä millä viikoilla se on. Luulisi että kohta puoliin kuitenkin.
Minä ajattelin myöskin koota tulevalle isukille pienen paketin. Olen ostanut siihen jo kirjan isälle (en nyt muista minkä niminen) ja vauvalle bodyn tekstillä: isin kulta. Ajattelin vielä koota siihen kaikkea pientä mukavaa, jotain herkkuja (askin sisua tietenkin) ja sitten ajattelin tehdä ison leikekortin. Mun mies rakastaa niitä ja ylipäänsä kaikkea itse tehtyä.
Vauvan liikkeet tuntuu hyvin ja monta kertaa päivässä. Yölläkin vauvalla on valveaikansa ja silloin nyrkit heiluu. Vointi on muutenkin ollut tosi hyvä. Mitään ylimääräisiä kipuja tai kremppoja ei onneksi ole ollut. Tässä nyt sitten mietinkin miten kauan pidän täällä opiskelukaupungissa kämppää. Alustavasti vuokra-aika loppuu maaliskuun lopussa, mutta jaksankohan sinne asti kuitenkaan. Koulumatka kun on suuntaansa 2,5km ja kävellen on mentävä. Tosin luentoja ei onneksi ole kuin muutamana päivänä viikossa. Tämä viikko vielä ja sitten alkaa reilun parin viikon loma! :) Ihanaa kun pääsee laittamaan vauvajutut kuntoon ja muutenkin järjestelemään asioita.
Eipä tällä kertaa tämän kummempia. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille
Hmar, rv 31
tänään käytiin neuvolassa, ja esikoinen,1.5v on nyt kamalan paljon minun perääni, eikä meinannut suostua olemaan mummin kanssa odotushuoneessa.. viimeksi olin pojan kanssa kahdestaan neuvolassa,ja silloin itku tuli kun neuvolantäti kuunteli masuasukin sydänääniä. nyt itku tuli kun äiti meni yksin..ehkä se jossain vaiheessa helpottaa, toivottavasti.
kaikki hyvin sekä äidillä että vauvalla, verenpaine oli 90/50, ja th tunnusteli vauvaa,ja totesi että on yli 2kg. (en tiedä onko se suuri vai pieni näillä viikoilla..) sf-mitta oli 31, eli ei masu vielä kamalan iso ole,vaikkakin koko ajan tiellä.
Huomasin kalenteria katsoessani, että meillähän on ensi viikolla jo synnytysvalmennuskin! kättärille kun ollaan menossa, niin siellä on oma synnytysvalmennus,siis menemme haikaranpesään(jos sinne h-hetkellä mahtuu). ja neuvolassakin sanoi,että koko ajan se odotusaika lyhenee, eli sehän on aivan pian!
jotain muutakin piti kirjottaa, mutta kun esikoinen juoksentelee vähän väliä kiipeamaan syliin, ja pois sylistä, niin ajatuskin katkeilee. ihme ettei ole vielä onnistunut poistamaan viestiäni,yleensä onnistuu sen tekemään heti *koputtaa puuta*.
Haalen rv32+6
itse tein sellaisen esikoista odottaessa, nyt toista varten en ajatellut tehdä. pakkasin kaikki pahvilaatikkoon, jonka koristelin. sisällä oli ainakin pikku body, kylpyöljy yhteisiin kylpyhetkiin, pari olutta, salmiakkia, vauvanhoito-opas(humoristinen kirja), pieni boxi:selviytymispakkaus,jossa oli korvatulpat, pari laastaria,tärkeät puh.nrot(mummit,lapsenvahdit eli molempien sisaret,ja yleiset hätänrot).
lisäksi pakkauksessa oli hierontaöljy parisuhdetta varten,kirje minulta miehelle,leffaliput,suklaalevy, mom&dad-kehykset, joihin laitoimme yhdessä valokuvat, filmirulla..
jotain muutakin siellä oli, en vain muista mitä.
Mies sai sen kun poika oli syntynyt,sisareni kävi viemässä meille,kun olimme sairaalassa,joten se odotti miestä kotona, kun palasi sinne synnytyksen jälkeen.
Haalen
Täälä on vietetty ensimmäistä mammalomapäivää ja kaikkea sitä on siihen saanu mahtumaankin. Miksiköhän kaikki pitäis tehdä yhtenä ja samana päivänä?? Alotin siis loman pari viikkoa varhennettuna kun on tuota ajamista niin paljon työmatkoilla (min. 100km/sivu), joten ihan omaksi rauhaksi ja vauvelin turvaksi jäin kotiin. Meinaa vaan olla hirmusen hankalaa välillä vaan olla. Pitäsi vaan koko ajan tehdä jotain, muuten tulee huono omatunto. Ihmeellinen se on tämä ihmisen mieli. Vaikka niin monet ihmiset ympärillä onki sanonu, että yritä nyt levätä ja rauhottua, kyllä sitten saa taas mennä ja valvoa. Yritetään... Ehkä tämä tästä vielä tasottuu , kun se rytmi sieltä normalisoituu. Tosin oon tälle viikolle aika kiitettävästi kehittäny itelleni kaikkea mahdollista puuhaa ja isäntäkin on iltavuorossa, joten aamupäivät menee kivasti yhdessä. No joo, mutta eiköhän tämä tästä.
Asukki käy varsin villinä välillä peuhaamaan. Mikä on ihan mukavaa. VArsinkin iltasin ku käyn mahan viereen maate (sitähän se nyt on) niin alkaa mieletön tömistely. Ja edelleen etitään reittiä ulkomaailmaan vattanahan läpitte, ei vaan onnistu, mikä on tietenkin oikeen hyvä asia :o) Eikä tässä enää niin pitkä meekkään, kun Kaveri saa löytää sen oikean reitin ulos.
Huomenna olis taas neuvola, nyt sielä sitte juostaankin joka toinen viikko, koskahan se vaihtuu joka viikkoiseksi käynniksi?
Että sellasta täältä päin tällä kertaa.
Iloset terkut, Sande ja Kaveri 32+5
Saikun jälkeen raahauduin töihin taasen...Alkaa olla vaan fyysisesti todella väsynyt, että onneksi ens viikko on hiihtolomaa ja sitte taidan jäädä jo töistä pois.
Kyllä alkaa olla olo jo raskas, sairaslomalla tuli kyllä levättyä, mutta silti olen väsynyt. Hb oli viimeks 106 voi olla laskenutkin..ja yöt menee tosi huonosti, kylkeä kun vaihtaa niin ilmeisesti herään joka kerta vaikken sitä nyt tiedostakkaan, jos jaksais pysyä hereillä tän viikon töissä ni hyvä ois.
Eikun nukkumaan, että herää virkeänä töihin...
Ponnari & Masukki 31+2
Ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Meillä meni koko viikonloppu niin haipakkaa, että en paljon koneelle ehtinyt. Eilen illalla käväisin nopsaan lukemassa viikonloppupinon, siinä kaikki.
Meillä oli vieraita oikeastaan läpi koko viikonlopun, ja huolimatta siitä, että tuli touhuttua viime aikoja enemmän, säästyin lähestulkoon kokonaan supistuksilta! Silloin perjantainakin kävellen menin lasten kanssa sinne pulkkamäkeen, mutta en siitä joutunut sen enempää kärsimään. Vähän kyllä jännitti, mitä massu moisesta kävelylenkistä tykkää, mutta taisi tosiaan vaan olla hyväksi, mielelle varsinkin. Ainoastaan iltaisin on vähän supistellut, ja olenkin sitä estolääkettä ottanut vain yhden päivässä, kun tuntuu sekin riittävän.
Viikonloppuna oli joitain galluppeja, yritän tässä muistella...
Ammeesta ainakin, meillä on ollut aina käytössä sellainen ihan perusmalli, alkuun on sitä pidetty saunan alalauteilla pesun aikana, ei ota selän päälle. ja sitten ihan vaan lattialla.
K18: minulla kun on molemmat aikaisemmat synnytykset olleet sektioita, joista olen toipunut todella nopeasti, niin muistelisin, että meillä on päästy hommailemaan jo reilun viikon kuluttua. Minulla kun ei ole jälkivuotoa tullut juurikaan, kai on kohtu imetty niin tehokkaasti tyhjiin leikkausen yhteydessä? Ja haavat ovat molemmilla kerroilla parantuneet todella nopeasti ilman suurempia kipuja.
Nyt raskausaikana minulla nuo hormonit kyllä heittelevät tuon asian suhteen, ja kunnolla :) Saatan jonakin päivänä olla alvariinsa miehen kimpussa, niin että se raukka on aivan hätää kärsimässä ja aikalisää anelemassa :) ja sitten taas toisena päivän, kun mies ehdottelee jotakin seksin suuntaan, niin ei voisi vähempää kiinnosta. Ei ole helppoa olla minun mieheni raskausaikana, ei :)
Oma napa: sen verran muutoksia aikaisempaan, että ilmeisesti alkaa tila käymään ahtaaksi, liikkeet ovat jotenkin vaimeampia. Möyrimistä ja pyörimistä, nyrkkeilyä, mutta varsinaiset kovat potkut ovat vähentyneet. Ei varmaankaan ole enää tilaa niin paljon potkuihin, taitaa poitsu oleilla jo jalat tiiviisti koukussa.
Onko teillä muilla havaittavissa samaa asiaa, että liikkeet vaimenevat ja muuttuvat erilaisiksi tässä vaiheessa?
Mutta kaikki siis hyvin, maha kasvaa ja loppusuora häämöttää!
Eusenia 32 tasan!