*** Joulukuun tähtöset viikkoon 23 ***

Olen ollut aivan surkeana viime viikot, enkä ole jaksanut edes kirjoitella tänne. Megalomaaninen väsymys siis alkoi, ja haluaisin vain tuhertaa itkua sängyn pohjalla. Melkein joka pvä tulee hento rantu ruskeaa vuotoa. Paperiin, ei sentään housuihin asti piisaa. Ihana gyne-ystäväni ultrasi minut jo toiseen kertaan, ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Vastaa täysin viikkoja ja innokkaasti siellä vilkutteli.



Todella kurjaa kuulla, että vielä näilläkin viikoilla tullut tälle listalle niin monta keskenmenoa. Aivan epäreilua!



Koululaisten kevätkirkossa, voi nyyh, kuinka ne oli soman näköisiä. Oma lapseni ei edes esiintynyt ja itkin kuin niagaran putous. Se oli niiiin liikuttavaa. Kaikki ne lasten jännittyneet katseet kun kävelivät koivun oksia pitäen tomerasti jonossa. Toiv vieressä istujat luuli, että oma lapseni siellä esiintyy, enkä ihan vain itke itkemisen ilosta.



Työasiat opvat aivan järkyttävät. Mulla ei ole tuloja edellisessä verotuksessa ja ajattelinkin nyt paiskia töitä oikein innolla ja saada muhevat äitiyspäivärahata. Voi nääs sentään, kun työtilanne onkin nyt aivan surkea! Voi itku mitä minä teen? Kauheat asuntolainat niskassa yms. Piti jo soittaa vanhalle pomollekin ja kertoa raskaudesta, jos löytyisi töitä. (Mahtava myyntivaltti: Ota mut töihin puoleksi vuodeksi, olen raskaan, ja pakko saada töitä!) Ei olla vielä kerrottu edes isovanhemmille, mutta sen sijaan nykyinen ja entinen pomo tietävät raskaudesta...



Just nyt jaksaisi millään selvittää näitä työkuvioita. Mutta tiedän että parin viikon päästä ei ole enää ketään mua palkkaamassa ja sittenhän sitä onkin soppa. Haluaisin vain jäädä kotiin, tosi innosta puhkuen siinä sitten markkinoin osaamistani.



Mieskin on niin idiotti ja ärsyttävä ettei mitään rajaa. Tosin taidan itse kyllä olla vielä hankalampi.



Voi surkeaus sentään. Aurinkoisempaa alkuviikkoa kaikille muille toivottaen - minä lähden tästä Kelan tiskille itkemään, että miten mun äitiyspvärahat lasketaan.



Canttarelli rv 10+3

Heti alkuun Katzille lämmin osanottoni, voi miten surullisia uutisia! Toivottavasti Norskuli on tänään saanut ultrassa hyviä uutisia, onneksi Minihattiksella ja Canttarellilla oli ultrassa kaikki hyvin, vaikka pelottavia nuo vuodot ja tuhruttelut kyllä ovat.



Omaan napaan ei ihmeempiä edelleenkään, tässä torstaista ultraa odotellessa vaan. Käsittämättömän väsynyt kyllä olen, joten uskon todellakin Canttarelli tietäväni miltä tuntuu! Norskulille vielä lohdun sanaa, että edellisraskaudessa minullakin pahoinvointi ym. loppui todella varhain, itse asiassa kaikki oireet rintojen aristusta myöten katosivat aina välillä, ja hyvin meni kaikki.



Norskuli kyseli myös matkailusta. Itse söisin ulkomailla samoin kuin Suomessakin, eli pastoröituja maitotuotteita kyllä mutta en pastöroimattomia, ja liha toksoplasmoosiriskin takia aina täysin kypsennettynä. Kannattaa kaupoissa katsella tuoteselosteet ja ravintolassa kysyä rohkeasti. Vesijohtovesi on tosi maakohtaista, siitä kannattaa kysellä vaikka matkatoimistosta ennen lähtöä.



Laitan loppuun linkin viime viikonlopun juttuihin, jos joltakulta jäi väliin, onpa siellä myös pari tämänaamuista kirjoitustakin, joten käykää lukemassa!

Väsyneet heipat täältäkin suunnasta. Heräsin aamuyöstä neljän tienoilla ja välittömästi tuli työasiat mieleen. Niitä siinä sitten murehin ja itkeä tirauttelin seittemään asti, ni päätin, että nyt loppuu. Soitin kasilta ajan työterveyshuoltoon lekurille ja sain puol yheksitoista ajan. Siihen asti sit vollotinkin ihan kunnolla, silmät turvoksissa ja punasina kävin jättään saikkulapun työnantajalle, syynä unettomuus...? Viikon verran saan nyt levähtää, toivottavasti se auttaa.



Oireet lähes hävinneet pahoinvointia myöten (sympatiat niille, joilla se vielä jatkuu) mutta onpa hävinny kyllä ruokahalukin! Se ei ehkä niin haittaa, eipähän pääse niin hirveesti niitä kiloja kertymään. Esikolta aikanaan tuli 30kg, joista 20 jäi...



Kantrimaria rv 14+1

Palasin huomattuani, ettei laittamani linkki ollutkaan tullut tänne (yllätys). Katsotaan, onnistuuko nyt(kään).



[http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WA...|http://www.vauva.fi/…]

Heippatirallaa!

Kävin tänään kontrolli ultrassa sen puoltoista viikkoa sitten olleen vuodon takia. Vauvelilla oli kaikki hyvin, kovasti käsiä ja jalkoja heilutteli:) Huomenna pitäis sitten palailla töihin..no ihan mukavaa kai sekin on, johan tässä olin puoltoista viikkoo saikulla. Varovasti iloitsen pahoinvoinnin hiukan helpottaneen, muutamana päivänä on ollu paljon mukavempi olo. Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa....



Canttarellille jaksuja työ, että väsymys asioiden kanssa. Kantrimarialle ihanaa saikkua jos niin voi sanoa, mut omasta kokemuksesta täytyy sanoa että kyllä teki hyvää olla vaan ja huilailla, joten nauti olostasi ja keräile voimia!



Kaikille muillekin hyvää tätä viikkoa!!



T:Anneiki ja bebek10+2

Noniin,



nyt sitten kävin ultrassa ja meidän pieni pienokainen oli menehtynyt jo viikolla 6+4 eli kuukausi sitten! Olo on kamala kun tätä vauvelia oli yritetty kaksi vuotta ja tänään sitten sain pillerin jolla kohtu pitäisi tyhjentyä ja ylihuomenna sairaalaan. En kestä jos taas pitää odottaa kaksi vuotta että tärppää...



ja muutenkin, en tiedä selviänkö ikinä toisesta tällaisesta, saati edes tästä, olen ihan romuna

T: Norskuli

Tai ei oikeestaan mitään uutta kuulu...



Pahoittelut menetyksen kokeneille. Aika järkkyä tosiaan kuulla niitä uutisia, toivottavasti mahdollisimman monen vauvelit kuitenkin jaksaa pysyä matkassa loppuun asti.



Mulla ois huomenna lääkärineuvola. Uusi paikkakunta ja uusi lääkäri, joka ei kuulemma vältsi kaikkein mukavin, mutta en raaskinut yksityisellekään maksaa. Toivottavasti nyt jotenkin saan asenteen päälle, että lopussa kiitos seisoo, joutui sitten kenen tahansa "ronkittavaksi"...



Täällä ei enää juurikaan pahaa oloa. Väsymystä riittää silti ja pinna palaa noiden lasten kanssa ihan liiankin helposti. Tunnustaako kukaan muu? Ruokahalua löytyy edelleen, mielestäni enemmän kuin edellisistä raskauksista, mutta toivottavasti painon nousu pysyy kohtuudessa, kun se neuvolan terkkakin on siitä asiasta ihan hysteerinen.



Mulla ei työasiat stressaa onneksi, mutta isännän kanssa sukset vähän ristissä. Jotenkin sitä kaipaisi enemmän huomiota, mutta ei kai tällaista hermokimppua kukaan viitsi lähelle tulla :)



Tsemppiä kaikille ja Aurinkoista alkuviikkoa!

Heippa kaikille taas pitkästä aikaa!



Syvät pahoittelut Norskulille. Toivotaan että seuraava tärppäisi nopeaammin ja että raskaus sujuisi paremmin. Voimia selvitä tämän yli.



Ainakin Canttarellilla ja olikohan Gnattella väsymystä, hyvä että osaatte ottaa ja pitää saikkua! Itse olen ollut vain yhden päivän pois töistä, vaikka väsymystä ja uupumusta sekä pahoinvointia oli tuossa muutama viikko sitten melko paljon. Enempiki levähtely olisi tehny hyvää tuolloin.



Minulta pahoinvointi ja väsymys on hellittänyt aika paljon, viikkoja on nyt 11+5, joten ehkäpä se kuuluu asiaan, että se jossain vaiheessa loppuu tuo oksentelukin... Tai sitten se tulee kohta takaisin.. Välillä pelottaa, että onko kaikki ok. Ainakin viime viikolla kuului reippaasti sydänäänet. Ensi viikolla on sitten lääkärineuvola, joten odottelen sinne, jotta onko kaikki ok. EIköhän! Luotettava siihen.



Canttarellille vielä sen verran, että jos väsymys alkaa tuntua tosiaan ylitsepääsmeättömältä, puhu asiasta neuvolasta. Ettei sitten ole jotain masennusta tms... Kuulostaa pahalta tuo sun tilanne.



Täällä yksin naputtelen, ulkona sataa vettä ja mies on raksalla, eikä ole autoakaan käytössä jne. JOten tylsää ainakin on.



Aurinkoista viikon alkua, voimia ja reippautta kaikille



kivi ja murunen 11+5

Pahoittelut minultakin kaikille, jotka ovat kokeneet menetyksen!



Täällä ei kummempia, vatsa on kasvanut hieman, ja välillä pientä närästystä.

Lapset touhuaa kovasti, kun sateisena päivänä ei ole voinut ulkonakaan olla, hyppivät melkein seinille =)

Nuorimmaistani pitää hieman huolella seurailla, sillä hänellä on astmaa, ja aina yleensä flunssan yhteydessä hengitys alkaa vinkumaan, ja kuiva yskä koettelee, avaavaa on täytynyt antaa tiheämmin, toivottavasti ei tarvitsisi mennä sairaalaan sisälle, ollaan oltu siellä jo 5 kertaa sisällä, ja poika on 2vuotta.

Muuten on kyllä virkeä ja leikkivä.

Tuulinen ja sateinen päivä on hieman masentanut, mutta aurinkoa ja lämpöä täällä odotellaan.

Illanjatkoa !



mannerto rv 12+4

Itse keskenmenon kokeneena koskettaa teidän tilanne. :(

Itsellänikin oli viime syksynä keskeytynyt keskenmeno rv 11+3, pikkuinen vastasi viikkoja 8 ja jotain ja niskapoimu-ultrassa todettiin. Oireet multakin loppuivat pari viikkoa ennen ja olinkin vähän huolissani mutta oli se tieto kuitenkin isku vasten kasvoja. Nimimerkkini on rekisteröity keskenmenon jälkeen ja kertonee tunnelmista, tosin meillähän on tuo esikoinen kyllä syliä täyttämässä.



Norskulille halusin vielä kertoa, että meillä keskenmennyttä raskautta oli toivottu myöskin pari vuotta (ja sitä ennen esikoista toivottiin reilu vuosi). Nyt kuitenkin keskenmenon ja kaavinnan jälkeen tulin uudelleen raskaaksi seitsemännestä kierrosta, mikä on siis meidän historialla aika pian. Ja kaikki hormonaaliset muutostilat on otollisia raskautumisen kannalta (synnytyksen/keskenmenon jälkeen, imetyksen loputtua, pillereiden lopettamisen jälkeen jne.) ainakin yleisesti ottaen näin lääkärit sanovat, eli teilläkin voi hyvinkin tärpätä nyt pian uudestaan. Toivottavasti en loukkaa kun tuputan tämmöistä tietoa surunne keskelle, tarkoitus on vain tsempata!



Liitän vielä tähän yhden koskettavan runon, en tiedä kirjoittajaa



"Katselen täältä kaukaa

Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?

Miksi isällä on niin raskaat askeleet?



Minäkö heille olen surua tuottanut,

kun vain katselen täältä kaukaa.

Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,

että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.



Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?

Voitko isän olkaa taputtaa,

ettei niin kumarassa hän ois?



Kerro heille, Taivaan Isä,

etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on

luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.



Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen

lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä, miten tuulen mukana

hänen poskeaan silittää saan.



Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa

ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme,

löytää tarkoituksensa pettymys jokainen

Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.



Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää

Koska saan mennä, Taivaan Isä,

joko pian pääsen omaan kotiin?"

-tuntematon-

kirjoittelen vielä kuulumisia. :)

Olo on ollut nyt selvästi parempi ja ruoka maistuu hyvin, nälkä on usein mutta annokset pieniä. Hyvä niin. Meillä mies ja esikoinen herkuttelee jätskillä aina tilaisuuden tullen (kumpikaan ei välitä muista herkuista niinkään), mutta itse en ole yhtään jädeä saanut alas. Tai siis ei ole tehnyt mieli edes kokeilla. Sama on karkkien kanssa (salmiakki tosin maistuu hyvältä silloin tällöin). Sinänsä ihmeellistä kun yleensä mulla menee sinne liiallisen herkuttelun puolelle, mutta tosi hyvä että näin päin! Olin jo asennoitunutkin syömään fiksusti raskausaikana, kun olen tässä viimeisen vuoden aikana kokenut jonkinlaisen "heräämisen" terveysasioiden suhteen. Olen aina syönyt huonosti (vääriä juttuja) ja ollut laiska liikkumaan, mutta kummasti on nyt tavat muuttuneet pikku hiljaa ja oon tosi tyytyväinen. :)



Välillä tulee päiviä että olen ihan varma ettei masussa ole mitään elämää... Kai ne vanhat traumat vaan kummittelee. Aamuisin kuitenkin pieni möykky näkyy navan kohdalla, mieskin sille nauroi viikonloppuna kun esittelin. Kai se täysi virtsarakko jotenkin nostaa sen näkyville? Ja mulla ei ainakaan vatsalihakset ole esteenä... jonkinmoinen pienehkö rasvakerros vain. Odotan innolla että alkais liikkeet tuntua, esikoisesta tuntui joskus rv 17 muistaakseni ekat pienet hipaisut.



Mulla on eka neuvolalääkäri tällä viikolla. Toivon vaan että sydänäänet saatais kuulumaan. Seuraava ultra on näillä näkymin vasta heinäkuun 20 tienoilla, ellen sitten pääse johonkin lisäultraan historiani takia. Mietin kotidopplerin hankintaa, mutta ajattelin että olisin hermoraunio sen kanssa jos en amatöörinä saisi ääniä kuulumaan, ehkä parempi vaan yrittää neuvolaan tuppautua kuunneltavaksi aina jos epäusko meinaa iskeä.



Nyt pitää alkaa valmistautua yöpuulle, huomenna taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita luvassa vilkkaan esikoisen kanssa. :) Jaksamista ja hyviä vointeja kaikille!



Ainiin, esittelypinoon voisi päivittää muuttuneen LA:n eli se on 11.12. ultran mukaan. Lisäilen tiedon sinne esittelypinon loppuun jos päivittäjä ei tästä sitä satu bongaamaan. :)

Mikä niiden miinus-arvostelujen idea ylipäätään on? Laitoin itseasiassa toimitukseen palautetta, että ne on ärsyttäviä. Tyhjäsyli ja Gnatte saaneet neutraaleista viesteistä neg palautetta? Ehkäpä joku on tumpeloinut ja painellut vahingossa?



Voi Norskuli miten paha mieli tuli puolestasi! Halaus!! Tyhjäsyli, todella liikuttava runo. Kyynelet valui poskia pitkin valtoimenaan - -vähän noloa töissä hipsiä vessaan.



Mullahan noita kyyneleitä on valunut ihan olan takaa muutenkin. Gnatte, tosiaankin olen diagnosoimassa itselleni jotain alkuraskauden masennusta.... Jos sellainen on? Sovittiin miehen kanssa illalla, että soitan tänään neuvolaan. Kysyn pääsiskö verikokeeseen tms. Oisko anemiaa, kun en enää meinaa päästä sängystä ylös. Hb ollut aina muutenkin matala. Ja raskausdiabetestä epäilen myös - saatan juoda vaikka 5 litraa vettä päivässä ja koko ajan on valtava jano. Olen lihonut. Tosin BMI vielä 23, eli normaali - voiskohan silti olla liian korkea veren sokeri, tai muuta häiriötä. Maha on jo valtava pallo. Kohta varmaan joku kysyy, että joko pian on synnytys. Voi itku, kun mulla ois tavallinen työ, niin pyytäisin heti sairaslomaa, ees pari päivää.

Täällä toimistossa piileskellessä huomaa harvoin katsoa ulos, siellä se aurinko vieläkin hymyilee!



Hyvä Canttarelli, että teet asialle jotain. Kannattaa tutkia, mitä siinä on taustalla... On ikävää olla allapäin ja voimaton. Itse oon pelännyt joskus jonkinasteisen masennuksen sairastaneena raskausajan ja raskauden jälkeisen ajan mielialavaikutuksia. Vielä ei onneksi ole ollut juuri mitään. Ne on raskaita kokemuksia.



Joku kirjoitteli (en taaskaan muista kuka) siitä "aamunyppylästä". Minulla on joka aamu herätessäni vatsassa kunnon kova kumpu, en kyllä tiedä mistä johtuu... Ehkä ei oo turvotusta, eikä vatsantäytettä ja toisaalta rakko täynnä? Mutta se kumpu on ihana, pyydän miestä aina silittelmään sitä ;)



Nauttikaahan kesäsäästä!

Tänään oli sitten jo toinen neuvola, kaikki oli ok, sairaslomakin oli tehnyt tehtävänsä ja verenpaine oli laskenut uomiinsa =) Painoakaan ei ollut tullut kuin 0,6kg, jostain sain jopa kehuja =) Ultran verikokeiden tuloksia ei ollut vielä tullut, että vielä riittää jännitettävää ja koska ekassa raskaudessa oli yksi arvo sokerirasituskokeessa yli arvojen, olis pitänyt mennä jo viikolla 15 ekaan sokerirasitustestiin. Sain "luistettua" siitä kuitenkin, kun a) ei olla paikkakunnalla silloin vaan lomamatkalla ja b)tällä pahoinvoinnilla ei todellakaan olla 12h syömättä ja sen päälle vedetä jotain sokerilitkua niin etteikö yrppä tulisi =(



Kolmas eri pahoinvointilääke on menoillaan ja nyt alkaa hieman helpottaa.. yritän vain välttää sitä sokeria ja vaaleita jauhotuotteita.. Ekassa raskaudessakaan sokeriarvot ei ylittyneet kertaakaan testin jäljiltä kun tsemppasin ruokavaliossa..



Ihanaa oli kuulla eka kertaa vaavin sydänäänet, jee =)



Iso voimahali menetyksen kokeneelle, että voi olla julmaa!!



Me lähdetään kesalomareissuun, joten kuulumisia seuraavaksi varmaan puolentoista viikonpäästä.



Taikatoive 12+6

Ja ensin pahoittelut menetyksen kokeneille!



Meillä oli np-ultra viime viikolla, kaikki oli hyvin, niskaturvotusta 1,4mm ja kaikki tärkeät jutut, kuten nenä ja aivojen keskiviiva näkyivät. Minityyppi siellä vilkutteli ja heilutteli jalkoja, kovin näytti liikkuvaiselta joten saas nähdä onko omat sisuskalut kovilla kun tyyppi kasvaa ;-)



Huomenna ajattelin kertoa töissäkin esimiehelle, minulle kun ollaan buukkaamassa kovasti hommia loppuvuodelle niin ajattelin että ehkä pitäisi kertoa etten välttämättä olekaan sitten töissä vaan vauvaa hoitamassa..



Pahoinvointi ei vaan helpota vieläkään, ihan joka päiväistä ei onneksi ole mutta silti kurjaa, toisaalta hyvä puoli ettei painoa ole tullut vielä ollenkaan, vaikka maha on kyllä kasvanut. Farkut onneksi mahtuu vielä hyvin ;-)



Joku kyseli pinnan palamisesta, ja minä olen kyllä melko räjähdysaltis. Lapsille ja miehelle tulee ärähdettyä tosi pienestä, vaikka kuinka yritän tsemppailla.. mieskin huomautti etten ole kyllä tällainen ollut aikaisemmissa raskauksissa ja rupesi elättelemään toiveita tytöstä ;-) Minulla on kyllä ihan poika-fiilis, voi olla että otetaan tällä kertaa selvää kumpi on tulossa. En oikein vielä tiedä haluanko kun toisaalta on taas kiva jännittää asiaa loppuun asti.



Nyt sohvalle röllöttämään!



t. Werde 11+6

Meillä oli eilen ultra ja oikein vilkas kaveri sieltä löytyi, sydänäänet kuului jo pari viikkoa sitten. Niskaturvotus oli vähän koholla 3.18 mm. Mikä on se raja, kun ei se hoitaja sanonut. Tänään on lääkärineuvola.



Pistelijä 74 rv 11+6

Meille sanottiin esikoisen raskausaikana, että "normaali" turvotus on alle 3 mm. Mitä suurempi luku päälle 3 mm:n sitä suurempi riski kromosomi tms-häiriöön. Meidän esikoisella oli turvotusta 4,7mm, mutta terve tyttö tuli turvotuksesta huolimatta.



Mulla on lääkärineuvola ensi viikon tiistaina. Kiva päästä taas neuvolaan. Sitä seuraava neuvola onkin sitten uudella paikkakunnalla. Tämä kuukausi ollaan "kodittomia". Asutaan vanhempieni luona vanhalla paikkakunnalla juhannukseen asti. Esikoinen lähtee viikoksi isukin kanssa jo uudelle paikkakunnalle ja minä menen muutamaa päivää myöhemmin, kunhan saan viimeisen työpäivän vanhassa työpaikassa hoidettua kunnolla..



Masu kasvaa, eikä tätä enää kyllä pysty peittelemään. Oireina on tällä hetkellä rintojen arkuus ja öisin ajoittainen hirmu pissihätä. Pahimpina öinä olen joutunut käymään 4 kertaa vessassa.



t. Kapa 13+4 (13+1)

Osanottoni menetyksen kokeneille! Tosi koskettava runo...



Canttarellille voimia ja hyvä, että olet menossa hakemaan apua!





Minä odottelin jo tälle viikolle np-ultraa, mutta aika onkin ensi viikolla.

Kuvotusta ja etovaa oloa on edelleen jos olen väsynyt ja rinnat on arat. Väsymys on melko voimakasta ja vetää sängyn pohjalle jossain veiheessa päivää. Toisinaan kun liiaksi väsyn, niin itku on herkässä ja ei meinää loppua. Alkuun tuntui, että itkinkin ensimmäiset 2-3 viikkoa. Sairasloma ja lepo on tehneet hyvää, mutta en taida olla vieläkään työkuntoinen. Toisinaan jaksan ajatella, että minun pitää nyt levätä, että jaksan sitten itseni ja perheen kanssa ja joskus vielä töissäkin. Toisinaan työntyy mieleen ajatuksia "huonosta työntekijästä" kun on näin pitkään poissa töistä..(1½kk) vaikka eihän se oikeasti niin ole. Välillä on itselleen turhan ankara. Masentunut olen ollut ja olen edelleen, mutta asiasta masennuksen nimellä on vielä itse vaikea puhua. On helompi olla uupunut tai väsynyt.

Välillä huolestuttaa miten oma masennus vaikuttaa kehittyvään vauvaan sisälläni. Onko kenelläkään tietoa tästä?



Meidän ihanat lapset (5 ja 3½ v) aloittivat päikkärin eilen ja se on jännittänyt minua etukäteen hirmuisesti. Onneksi tulivat eilen iloisin mielin kotiin ja kyselivät saisiko tänään olla vähän pidempään :) Jännittää jo kuulla tämän päivän kuulumisia, kun kohta tulevat.





napukka :) ja 11+6

ja (.) :



Kivi ja Napukka, en minä sitten soittanutkaan neuvolaan... en jaksanut! Tai siis, mitä minä oisin sinne sanonut: Väsyttää ihan kamalasti. Ja terkka olisi sanonut, "Niin, semmosta se kuule on". Kohtapuoliin on ensimmäinen kolmannes takana, josko sitten oikeasti helpottaisi. Koitan nyt vaan levätä vielä pari viikkoa niin paljon kuin suinkin. Olen itse päätellyt, että kroppa varottaa liikkumasta, kun on ollut hentoa ruskeaa vuotoa ja kipua alavatsalla. Niin ei kai se auta kuin loikoilla sängyssä ja koettaa suojella pientä elämää. Mullakin on huolettanut, että miten tämä suru ja stressi (työkuvioista) vaikuttaa sikiöön? Jos sinäkin Napukka olet kerran itkeskellyt paljon, ja selvinnyt eteenpäin, niin kyllä minäkin muutaman viikon jaksan. Ja odotan sitä energistä keskiraskautta.



Olen uupunut, huolestunut ja väsynyt. Ehkä se masennus oli liikaa sanottu. Mies eilen huolestui, että eihän minulla kaduta tämä raskaus, kun olen niin surkea. Ei, ei tietenkään kaduta. Ehkä olen ollut tyhmä ja kiittämätön, kun valitan vain surkeaa oloani. Ja nyt lueskelen hyvällä omalla tunnolla iltasin sängyssä vauva-opuksia työpapereiden sijasta. Olen ollut töissä liian kovilla. Kun löydän näitä 'oikeita syitä' väsymykseeni, niin sitä on helpompi hyväksyä. Ylensä kun olen sellainen tehopakkaus, jota ei mitään väsymykset ja stressit hetkauta. Niin on ollut vaikea hyväksyä, että luonto pysäyttää minut sängyn pohjalle lepäämään.



Canttarelli rv 10+5

Olen ollut laiska kirjoittamaan; lukemassa olen käynyt joka päivä kirjoituksia mutta se että itse kirjautuu ja kirjaa mietteitään tuntuu ylivoimaiselta. kaikki muukin tuntuu ylivoimaiselta. Väsyttää, väsyttää ja väsyttää ja jotenkin olen aivan saamaton!



Viime viikkoina on ollut tosi ihania asioita monella tapaa; rakenneultra ja vauvelilla näytti olevan kaikki hyvin, ällötys ja kuvotuskin poissa ja väsymyskin tuntui välillä helpottavan. Eilen oli toinen neuvola ja lääkärin vastaanotto ja kaikki oli oikein mallikkaasti. Se on aivan ihanaa. Oli kiva nähdä vauveli ultrassa kaksi kertaa viikon sisällä... nyt voi tulla pitkältä tuntuva breikki kun nuo molemmat sattuivat niin samaan ajanjaksoon.



Mulla oli mielikuva raskaudesta... Nainen pienesti pyöreällä masulla juoksee hymyillen niityllä kukkaseppele päässä... ja plääh. täällä se ainakin makaa väsyneenä ja odottaa milloin voisi ottaa seuraavat päikkärit.. ja mitään ei jaksaisi tehdä. Raskaudesta olen kuitenkin niin onnellinen että en voi sanoin kuvata- miksei se välity olotilaani ja energia tasooni?



Omat mielentilani kulkevat kyllä ihan kamalaa vuoristorataa, välillä herkistyttää välillä ärsyttää niin täysillä. Odottelemaan ittn sitä seesteistä keskiraskautta!!! Se on nyt alkanut...eikö mieleni tajua sitä!



Kamalasti voimia niille joille uutiset ovt olleet huonoja- pahalta tuntuu teidän puolesta.



Nyt Jännäämään milloin saa seulonnan verikokeen tuloksia... niskaturvotus oli pieni 0,7, mutta katsotaan mitä sieltä sitten tulee vastaukseksi. Mullahan on jo hieman tuota ikääkin.



Mietin tuossa juuri yksi päivä että jos tulisi vastaus suuresta riski luvusta ja pitäisi päättää meneekö lapsivesipunktioon? (oikea sana?) niin siinähän olisi kamala riski keskenmenolle jos luku on hieman yli 1%...no sitä murehdin sitten jos syytä miettiä. Mutta jos olen ymmärtänyt oikein lukuja tuli aikaisemmin tosi paljon- nyt jotenkin vika hälytysten määrä testien tarkennettuna on pienentynyt suuresti.



Jaksamista kaikille sohvaperunoille!



jet-haikara 12+4



ps: eikö olekin hauskaa kun nyt on tullut jo oma pino helmikuisille näin se aika rientää! :)