Synnytys pelkoooooooo

Mutta synnytyspelkoa muuten kyllä ja juuri kivun takia.



Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla 20h järkyttävien kipujen jälkeen. Tiesin että supistukset sattuu mutta en osannut arvata kuinka paljon. Tässäkin on eroja; toiset sanoo että vähän kirpaisi...



Kakkonen syntyy suunnitellulla sektiolla jos saan tahtoni läpi.

Mulla kans jäi pelko 2.asteen repeämästä ja ihan otin yhteyttä synnärille sähköpostilla, että mitä voitais tehdä, että mahdollisesti tulevaisuudessa toisen lapsen kohdalla ei olis niin pahoja pelkoja mulla. Sain ystävällisen vastauksen sähköpostiin, ja pyydettiin soittamaan synnärille osastonhoitajalle, että hänen kanssaan voisin käydä ensimmäistä synnytystä läpi, katsottais mun paperit ja selvitettäis mieltä painavat asiat. Synnytyksestä nyt reilu 1v3kk, ja oikestaan vasta nyt olisin siinä tilassa " henkisesti" että jaksaisin käydä asiat asiantuntijan kanssa läpi uudestaan. Aikaa en vielä varannut itselleni, mutta varaan sen ihan lähiaikoina.



Eli ota yhteyttä sairaalaan jossa synnytit, ja pyydä, että saisit tulla puhumaan peloistasi. Asiat järjestyy! :)

Mulla rankka synnytys, 28 h joka päättyi kiirelliseen sektioon. Mulle jäi asiasta tidella pahoja traumoja ja en pystynyt puhumaan synnytyksestä ilman kauheeta ahdistusta. Kerroin Neuvolassa asiasta ja sain lähetteen pelko polille. Ja siellä sain puhu asiasta ja käydä synnytyksen läpi kätilön kanssa. Mulle selitettiin miksi asiat oli menny niinkuin meni. Nyt on todella paljon parempi oli ja kun ajattelen synnytystä niin ahdistus on possa. Tosin en aio toista kertaa yrittää alatiesynnytystä vaan aion vaatia sektiota heti kättelyssä. Asiaan kuuluu että kävin kuvaamassa pikkulantiota synnytyksen jälkeen ja siellä todettiin että minulla on niukasti tilaa...



Eli suosittelen kaikille jotka pelkäävät käyntiä pelkopolilla. Siitä on apua ihan oikestai.

Mulle muuten syntyi terve iso tyttö. (53 cm ja 3965g)

Mulla esikoisen synnytys lähti itsestään käyntiin rv 38+6 ja sairaalassa ensin käynnisteltiin ja sitten oksitosiinitipalla vielä vauhditettiin vauvan tuloa. Mä kanssa 26 tuntia puskin (epiduraali tosin vei kivut hyvin) ja sen jälkeen päädyttiin kiireelliseen sektioon rv 39+1 kun synnytys ei edennyt.



Nyt olen menossa synnyttämään (rv 37+6) ja toivoin itse mahdollisuutta alatiesynnytykseen. Suunnittelussa ei mitään estettä sille nähty (sisätutkimus, ultran mukaan painoarvio la:n aikaan 3,5 kg ja lantioröntgenissä ei mitään), mutta koska mitään syytä edellisen kerran synnytyksen pysähtymiseen ei ole löytynyt, onkin alkanut pelottaa ihan kamalasti kuinka kaikki nyt sujuu. Jos lantio on sittenkin liian ahdas ja vauvalle käy sen takia jotain, että haluan synnyttää alakautta. Tai että yritän taas vuorokauden ja sitten päädytään sektioon. Mulle ei tuolloin 4 v sitten kukaan ollut kertonut, että noinkin voi käydä ja pettymys oli ihan valtava. Lisäksi tunsin kamalaa syyllisyyttä siitä, että en osannut synnyttää oikein - olisi ollut hyvä käydä synnytys läpi jonkun kanssa ehkä puoli vuotta sen jälkeen. Sairaalassa se käytiin, mutta en sillloin tajunnut koko hommasta mitään kun olin niin kipeä ja lääkkeissä.



Mutta eiköhän meillä kaikilla hyvin mene tulevat koitokset, tuli lapsi sitten millä keinolla tahansa!

vauva oli 4470g...

ja oon erittäin tyytyväinen päätökseeni. haava oli kipeä pari päivää, siinä kaikki. =)

Poika oli syntyessään 4860g ja 56 cm pitkä, synnytys kesti vain 3 tuntia ilman mitään kipulääkkeitä (paitsi ilokaasu, jos siitä sitten on apua...). Viikon verran oli mennyt yliajalle ja nyt sit mietityttää, että jos koskaan uskaltaa harkita toista lasta, onkohan minkäänlaista mahdollisuutta saada sektiota. Synnytys kuitenkin sujui fyysisesti ihan ok,mutta henkisesti oli aika rankka kokemus.

sen, etten enää, vauvankaan tähden, enää uskaltaisi synnyttää alateitse. Ja ymmärsin, ettei enää alasynnytystä suositellakaan, kun on revennyt täydellisesti. Ellei, niin en enää kyllä ikinä tahdo sillä tavalla revetä enkä siksi synnytä alakautta. Ei sen tähden, että pelkäisin muuten synnytystä vaan sen vuoksi, että paraneminen samaan aikaan kuin yrittää hoitaa pientä ihanaa vauvaansa täysillä ja nauttia äitiydestä ei mun mielestä oikein sopinut yhteen ja olen ajatellut, että seuraavalla kerralla hoitaisin kahta lasta yhtä aikaa ja olisin vieläkin vaikeammassa tilanteessa. Mieluummin sitten sektiolla. Miksi sitä edes niin paljon vältellään? Arvaan, ettei se ole kaikkein parhain keino synnyttää mutta minkähän tähden edes sitä ei ehdotettu ennen synnytystä, kun mulla oltiin vauvan happitilanteesta jo kuukausia lääkärien puolesta huolissaan ennen synnytystäkin?!

En tahdo pelotella omalla kokemuksellani ja toivon, ettei kukaan pelästy näistä. Mäkin repesin ilmeisesti sen tähden, että annettiin supistuksia lisäävää lääkettä. Mulla oli jo muutenkin paljon voimakkaita supistuksia mutta sitten ne loppusupistelut eivät enää loppuneet ollenkaan, kun sain lääkettä, ja vauva syntyi sen vuoksi ihan syöksyllä. Mun mielestäni, mutten olekaan kätilö, en olisi vielä halunnut lisäapua, mutta olen miettinyt, että ehkä kätilö, vaikkei asia olekaan selvinnyt jälkeenpäin, näki vauvan tilasta jotain, miksi lääke oli välttämätön. Eiväthän kai anna turhaankaan noita lääkkeitä. Eikä seuraavalla alasynnytykselläkään voisi sanoa, ettei lääkettä antaisi, jos sellainen olisi, sillä täytyyhän ajatella vauvan tilaakin. Sen tähden näkisin sektion hyväksi ratkaisuksi itselleni. Älköön kukaan silti tehkö sitä ratkaisua mun kokemuksen perusteella, sillä harvoinhan nainen synnytyksessä tällälailla repeää kuin mä. Ei siis kovin suuri todennäköisyys käydä näin.

Voimia ja ajattele vain sitä ihanaa vauvaa ja jaksa hyvin! Onneksi synnytykset menevät aina ohi eikä sitä tiedä, vaikka kaikki menisi ihan toisella tavallakin. Juttelethan lääkärisi kanssa peloistasi ja kysyisit, miten tilanteeseen voidaan nyt enemmän vaikuttaa? Esim. jos vaikka synnytys käynnistettäisiin viikolla 38, jolloin vauva olisi pienempi kokoisempi todennäköisesti? Olen kuullut, että joskus sellaista tehdään.