Kuinka yllättäen supistukset voivat alkaa?
Eli kun monissa vastauksissa sanotaan, että " mulla supitukset alko aivan yllättäen" , niin mitä tamä tarkoittaa? Aivan kirjaimellisestiko sitä, että yhtäkkiä vaan tulee aivan varoittamatta kova supistus ja se on menoa sitten, vai ennakoiko kuitenkin jotenkin? :) Onko siis näillä viikoilla (37. viikko menossa) oltava koko ajan varautuneena synnytykseen, että se voi tosiaankin alkaa aivan yhtäkkiä ilman ennakkokipuja ja aavisteluja?
Kiitoksia vastauksista etukäteen:)
-Evna
Kommentit (9)
synnytys käynnistyi rv 39+6. Su iltana klo 19 alkoi supistukset siten, että 10 min välein nipisteli vähän alamahalla. Ei kipeesti, mutta napakasti ja säännöllisesti. Kolmen aikaan yöllä alkoivat kovenemaan ja tulivat 3-5 min välein ja sellaisina pysyivätkin vaikka tyttö syntyi vasta tiistaina 15.05. Et tavallaan yhtäkkiä, mut ei mitenkään niin kipeesti, et ois kiireellä tarvinnut sairaalaan lähteä.
mutta olin jo sairaalassa ja oli yritetty synnytystä käynnistää tabletilla. Tabletti ei kuitenkaan tuntunu tehoavan ja oletettiin, että seuraavalle päivälle yritetään uudestaan käynnistystä, kunnes sitten bäng, rupeasi yht' äkkiä supistelemaan tosi paljon. Mulla ei ollut yhtään supparia ollut ennen tuota ja sitten kun alkoivat, olikin tosi kyseessä. Supparit oli ihan järkky kovia heti alusta ja lapsivesi meni n. 3min. supistusten alettua. Vauva syntyikin jo neljän tunnin päästä:)
En siis tiedä, kuinka paljon tuo käynnistys-yritys vaikutti asiaan, mutta toisaalta kyllähän ne synnytys-supparit olisi aika yllättäen alkaneet joka tapauksessa, kun en ollut yhtä ainutta supistusta odotuksen aikana kokenut.
Oltiin menossa jo viikolla 41+2, eikä minkäänlaisia merkkejä tulevasta nynnytyksestä. Menin illalla nukkumaan normaalisti, klo 01 lähdin vessaan, jolloin kuului vatsasta pamahdus ja lapsivettä lorahti vähän jaloille. Silloin alkoivat ensimmäiset supistukset, jotka eivät olleet edes kovin kovat. Siitä sitten parin tunnin aikana supistusten väli tiheni ja alkoivat olla jo aika kivuliaat. Klo 03 lähdettiin sairaalaan ja klo 09.25 syntyi esikoistyttäremme. Eli aikas yllättäen sitten loppujen lopuksi päätti tulla. Seuraavaksi aamuksi oli varattu yliaikaskontrolli, mutta eipä tarvittu sitä kontrollia enää.
Tuota ennen en siis tuntenut minkäänlaisia (kivuliaita) supistuksia. Silloin tällöin raskauden aikana vatsa kovettui aika pinkeäksi, mutta en osannut sitäkään laskea supistukseksi, koska en tuntenut minkäänlaista kipua. En kyllä vieläkäää tiedä pitäsikö se laskea supistukseksi vai ei, hmmm.
Ankkurinappi rv 28+1
Uudenvuodenyönä katselin raketteja ja totesin että en jakautunut vuoden 2005 puolella. Menin nukkumaan yöllä yhden jälkeen, ja supistukset alkoi kello 2, ilman mitään ennakkovaroituksia.
Ja ekassa raskaudessa olin juuri saanut purettua sairaalakassit kun ajattelin että en kuitenkaan ikinä pääse synnyttämään, ja kas kummaa, supistukset alkoivat.
Molemmilla kerroilla supparit on olleet ihan alusta asti kipeitä (tottakai voimistuneet myöhemmin), eikä harjoitussupistuksia ole ollut. Ekassa raskaudessa ei ollut ainoaakaan harjoitussupistusta, tokassa raskaudessa huomasin välillä että maha kovettuu kun esim. kävelin kovaa vauhtia, mutta sitäkään ei tapahtunut kertaakaan rv 36 jälkeen, eli ei ne harjoitussupparit ainakaan synnytystä ennakoineet kun poju syntyi rv 41+3...
Olin aamupäivällä vielä neuvolassa ja valittelin kun mitään merkkejä lähstyvästä synnytyksestä ei ole ja sanoinkin että menee varmasti yli ja paljon. Olin sillon rv:lla 39+4.
Menin kotiin ja päikkäreille. Herään aivan tajuttomiin supistuksiin. en tosin tajunnut heti että ne on supistuksia vaan luulin pahemmanluokan vatsataudin yllättäneen.. ;) klo oli sillon 13 pintaan ja supparit jatkui heti säännöllisinä. Vauva syntyi 16:20.
Että kyllä, kannattaa varautua hyvissä ajoin! :)
T: Mari & Dina 4kk
Mulla alkoi molemmat synnytykset vesien menolla, ekalla hulahti yllättäen housuun, tokalla rupes tihkumaan. Ekalla synnytyssalissa en ymmärtänyt, kun rupesivat epiduraalia laittamaan (olin aiemmin toivonut sitä) kun ei minuun edes koskenut vielä. Sanoivat vain että myöhemmin ei kerkeä enää. Vauva syntyikin siitä puolen tunnin päästä, en tajunnut supistusten olevan synnytyssupistuksia, kun eivät olleet mitenkään kipeitä. Toisen lapsen kohdalla oli vähän sama,huoneesa ihmettelin puoli kuusi, että kun ei telkkaristakaan tule mitään eikä ole tekemistä. Vauva syntyi puoli seitsemän. Puudutusta en kerennyt saamaan, kätilökään ei uskonut kun koitin sanoa, että syntyy ihan kohta. Siitä ei mennyt kuin reilu 10 minuuttia. Vasta viimeiset supistukset koskivat. Onneksi miulla on nuo vedet tehneet sen, että laitokselle on pitänyt lähteä, muuten olisin tyhmänä kotiin varmaan vauvat tehnyt. Mutta taitaa olla tämmöinen aika harvinaista, että ei supistukset pahemmin koske.
Elä huoli, tuskin kotiin synnytät, mutta kassi kannattaa pakata valmiiksi = )
Hinpu
Mulla alkoi kanssa esikoisesta supistukset yhtäkkiä. Kivuttomia harjoitussuppareita kyllä oli, mutta kun varsinaiset alkoi, oli väli heti 4 min, kun ukko oikein alkoi katsomaan kellosta. Poika syntyi siitä viiden tunnin päästä. Toivon että tämä toinenkin tulis yht nopeasti ettei tarviis tunti/päivätolkulla kärvistellä....
Esikoista odottaessa supistuksen alkoivat aivan yllättäin ja tulivat aluksi noin 10 minuutin välein. Ekasta supistuksesta meni 3 h 18 min niin tyttö oli mun sylissä :)
Siinä vaiheessa sitä miettii että onkohan nää nyt niitä oikeita vai pitäskö sattua enemmän.
Säännöllisiksi ne voi muuttua ihan yhtäkkiä. Ja synnytys voi käynnistyä niin.
Tää on vanha virsi jo, mutta se on totta että kyllä ne oikeat sitten TAATUSTI tuntee.
Onnea vaan viimeisille viikoille!
t: tuutikki78 ja viikkoja 40+2