MITEN IHMEESSÄ SAAN LOPETETTUA?

Popsi sitä nikotiinipurkkaa ja koita keksiä jotain vaihtoehtoista tekemistä sen tupakoinnin tilalle. Mulla toimi kutominen, siivoominen ja hampaitten pesu. Eli niissä tilanteissa joissa normaalisti poltin (ruoan jälkeen, kahvin kanssa, juorupuhelun aikana ym.) koitin keksiä jotain muuta tekemistä.

Ja kyllä se pirun vaikeeta oli, välillä tuli repsahtamisia, mutta onnistu lopulta. Täällä on moni kirjottanut lopettaneensa " tosta noin vaan" ja ettei ollut ees vaikeeta, mutta kyllä se ainakin mulle oli. Vieläkin tekee tupakkaa mieli lähes joka päivä ja edelleen saa tapella sitä himoa vastaan oikeen tosissaan.

Onnea odotukseen ja tupakoinnin lopettamiseen!

Mitä jos menis viikonlopuksi mökille ilman tupakkaa? Kai sillä alkuun pääsis...

Mulla on vahvasti sellainen kuva, että nikotiinipurkka ei ainakaan sovi raskaana olevalle!!!

Luulisin, että parasta olisi jos pääsisit alkuun, kuten joku ehdotti, vaikka menemällä mökille vähäksi aikaa ilman tupakkaa. Lopettamisen aloittaminen se vaikeaa on, tupakatta oleminen jo muutaman päivän jälkeen ei enää ole niin vaikeaa kuin se aloittaminen.



Itse olen ollut nyt 4 kk polttamatta, olo on mahtava, vaikka välillä mieli kovasti tekeekin. Kannattaa käydä sellaisilla nettisivuilla missä on kuva tupakoitsijan keuhkoista, oli aika karmea kuva, tuo motivaatiota lisää.



Yritä please lopettaa nyt, pystyt siihen kyllä, kun minäkin pystyin. Tsemppiä !

onhan se lopettaminen tosi vaikeaa, itsellä oli " onneksi" koko alkuraskaus niin kamala olo, että ei voinut edes ajatella polttavansa. mutta neljännestä kuusta eteenpäin paras apu oli vaan se, että ajattelin pientä ihmistä joka siellä mahassa kasvoi. ja nyt ei ole tarkoitus moralisoida kun sitä et halunnut, vaan kerron vain kuinka itse pystyin olemaan polttamatta. siis ajatus siitä, että toisella ei ole mitään mahdollisuutta päättää omasta puolestaan, että lapsi ei ole vielä syntynytkään ja sitten että " pakottaisi" sen jo polttamaan...kun poikani syntyi kuukausi sitten, olen ollut super-iloinen siitä että pystyin psyykkaamaan itseni olemaan tupakoimatta. raskauden aikana pahimpina niksahetkinä sorruin ottamaan mieheltä pari henkosta välistä, mutta nyt kun lapsi on maailmassa ja niin pieni ja haavoittuvainen ja kaunis ja puhdas, en voi edes kuvitella ottavani edes yhtä henkosta koska imetän. halu suojella lasta on niin voimakas. sanoit itse että motivaatiota on, sehän on pääasia, vaikeaa lopetus on joka tapauksessa. yritä ajatella että suojelet lastasi jo nyt, se on varmasti sen arvoista.

annis

raskaanaolevalle,koska nikotiinia on kokojan silloin elimistössä.

Hyvä että olet yrittänyt lopettaa. Keinoina kannattaisi käyttää vaikka vauvasi ajattelua joka kerta kun tekee mieli tupakkaa. Mieti miten se raukka joutuu " hengittämään" nikotiinia, lyijyä yms. kun sinä tupakoit. Kuvittele miten se kiemurtelee ja voi pahoin samanaikaisesti. Kuulostaa tylyltä, mutta näin voisit saada selkärankaa lopettamiseen.



Itse lopetin heti kun sain tietää raskaudesta. Jos annat yhtään periksi (esim.maistat hiukan) niin sillon se on menoa. Päätä että olet JO LOPETTANUT. Onnea päätöksellesi!

Tuntuu että saan nyt tarpeeksi voimia :) En antaisi itselleni anteeksi jos polttaisin raskausajan.. Kyllä se lopettaminen onnistuu, varasin kaappiin nikotiinipurkkaa jos sattuu paha hätä iskemään.

Kun sain tietää olevani raskaana poltin tupakan. Kun sain kerrottua miehelle, menin tupakalle. Sen jälkeen aloin ajattelemaan tupakoinnin haittoja ja vaikutuksia vauvalle ja vähensin 4 tupakkaan päivässä ja nekin poltin vain puoleen väliin. Nyt askissa enään yksi jäljellä, enkä aio uutta askia ostaa. Viikkoja takana 7 ja päätin, ettei meidän vauva tarvitse tupakkaa.

Niin ja olen polttanut 15 vuotta suurinpiirtein askin päivässä enkä ikinä ajatellut edes lakkoja, kun minulla on niiiin huono itsekuri.



Ajattelet vain odottamaasi lasta aina kun sytytät tupakan ja ajattelet tarviiko vauvasi todellakin tupakkaa jo nyt?

Olen ollut nyt polttamatta kohta kuusi tuntia ja yö edessä. Kai se tästä helpottaa... Olen syönyt vaikka mitä; popcornia, suklaata jne. Toivottavasti ei jatku näin, lihon muuten :)



Vielä kerran kiitos kaikille kannustaneille!

Mulle taas neuvolassa suositeltiin just nikotiinilaastaria... Ota nyt sitten selvää... Lopettaminen tietty olis parasta mitä voi tehdä.

Olipa ilo lukea näitä kommentteja ja neuvoja! Ihanaa naiset - tsempatkaa. Tiedän, että tupakasta on vaikeaa päästä eroon, mutta mahdotonta se ei ole, ja sen te olette todistaneet. Nikotiinipurkkaa ja laastaria saa käyttää raskaana , se on huomattavasti terveellisempi vaihtoehto kuin tupakka. Kannattaa kysyä apteekeista, heillä pitäisi olla asiasta tarkat ohjeet!

jkjkiuhuhj

No ainakin melkein, yhden olen polttanut joka päivä.. Vieläkin tekee mieli mutta en ole enää hermona.. Eka päivä oli kamala, huusin kaikille ja viskoin esineitä... Kyllä se siitä ajan myötä??? VAI???

Itse lopetin viikolla 16. 22-vuotta polttaneena ei aloitus ollut kovin helppo,inhalaattori autto ainakin mua!NYT PUOLTOISTA KUUKAUTTA ILMAN TUPAKKAA,mieli kyllä tekis mutta sisu pitää pintansa!!!Tsemppiä kaikille lopettajille!!!!EI SE HELPPOA OLE MUTTEI MYÖSKÄÄN MAHDOTONTA!!!

Moi,

tiedän kyllä erittäin hyvin että tupakasta irtautuminen ei ole todellakaan helppoa, mutta kuitenkin elävänä esimerkkinä voin myös sanoa ettei se ole mahdotonta. Olen itse polttanut 15 vuotta , ei mitään light tupakkaa, yli kymmenen päivässä. Kertaakaan aikaisemmin en ole yrittänyt lopettaa.



Kuitenkin nyt kun olemme puolison kanssa hedelmöityshoidoissa, niin aloitin jo hyvissä ajoin syömään korvaushoitona nikotiinipurkkaa, joka auttoi, vaikkakin psyykkisellä tasolla se tupakka oli muutaman viikon mielessä. Korvasin tämän kuitenkin kävelylenkeillä, salilla käynnillä tai muulla toiminnalla, että sain ajatukset pois tupakasta. Nyt viikko sitten mulle tehtiin inseminaatio ja lopetin nikotiinipurkan. Muutaman päivän kärsin vieroitusoireista, lähinnä hermojen kireyttä, mutta nyt kun aikaa on kulunut reilu viikko, olo on todella hyvä. Toki tupakka käy edelleenkin vielä silloin tällöin mielessä , mutta kun keksii jotain muuta ajateltavaa niin kyllä se siitä.



Itselleni tärkeintä oli, etten asettanut heti liian suuria tavoitteita, kuten että nyt loppuu kokonaan tupakanpoltto. Alussa minulla oli edelleen tupakkaa kaapissa ja ajattelin että päivä kerrallaan kokeilen kuinka kauan voin olla polttamatta, ja mitä useamman päivän oli, sitä pidempään halusi olla polttamatta. Joitakin päiviä tuli että poltin sen yhden tai kaksi, mutta sallin tämän itselleni hyvällä omalla tunnolla ja jatkon taas ajatusta lakosta.



Tiedän siis ettei tämä ole helppoa, hermoja on kiristelty ja kävelty edestakaisin asunnossa, miettien menenkö tupakalle vai en, mutta kaikesta huolimatta voin nyt sanoa pari kuukautta myöhemmin , että olen todella ylpeä itsestäni että olen pystynyt näinkin kauan olemaan ilman, ja motivaatio tähän on ainakin maailman suurin. Haluan kuitenkin ajatella tulevaa lastani tässä asiassa, sen verran tärkeä asia se minulle on, ja kun tämän motivaation kohteen pidän mielessäni , on tupakasta irti pääseminen mielestäni helpompaa.



Tsemppiä sulle!!!