Keskeytyneen keskenmenon kokeneet

Sikiö havaittiin normaalissa ultrassa kuolleeksi, en ollut epäillyt mitään. Koko vastasi viikkoja 9+6. Kaavinta ei ollut toimenpiteenä fyysisesti paha kokemus, jälkeenpäin ei ollut mitään kipuja, vuotoa tietenkin.



Jälkeenpäin ajatellen, pahoinvointi oli helpottanut jo, mutta en osannut ajatella sitä kuin tyytyväisenä, että ehkä tässä raskaudessa pahoinvointi vain ei ole niin runsasta kuin edellisessä. Mutta se oli varmastikin selvä merkki, ettei mikään ollut hyvin.



Mutta nyt siis uudelleen raskaana, kuten tuolla jo toisessa viestissä hehkutin.

Tiistaina 4.7 rv 10+5 alkoi illalla hyvin niukka verinen vuoto. Minulla oli jo parisen viikkoa ollut epäilys, että kaikki ei ollut kunnossa sillä olin tosi oireeton. Aivan alkuraskauskin oli melko oireeton, mutta sitten ne vähäisetkin oireet loppuivat: ei enää päänsärkyjä, rinnat latistuivat, en enää juossut pissalla jne. Monet sanoivat keskustelupalstalla tuolla viikolla jo olevan hankala nukkua vatsallaan, minä kyllä pystyin hyvin olemaan vatsallani; kohtu ei tuntunut missään! Kohdun kasvukivut loppuivat, iltaisin vaivasi vain ihmeellinen polttava tunne alavatsalla, selässä ja sisäreisissä. Eli olihan niitä tuntemuksia ruokkimaan epäilyjä vaikka kuinka. Se, että rv 8+1 ultrassa vahva syke näkyi, lievensi km-pelkoa, mutta alkion hieman liian pieni koko antoi taas aihetta epäilykseen.



5.7 tk-lääkäri ultrasi ja totesi sikiön kuolleen ja vastaavan n. rv 9+0. Lääkäri heitti tosi asiatonta juttua siitä, kuinka hänellä oli käynyt pariskunta jolla oli tärpännyt koti-inseminaatiolla ja kuinka halpa keino se olikaan! Me olimme raskautuneet vihdoinkin vajaa 3 v. yrittämisen jälkeen 3:lla lääkkeellisellä inseminaatiolla. En tahtonut kuulla toisten näppäristä ja edullisista onnistuneista raskauksista :(



6.7 menin päivystyksenä TAYSiin naistentautien polilla, jossa ultrattiin, todettiin edelleen sikiön olevan sykkeetön, lääkäri poisti hyytymää kohdunsuulta ja sain Mifegyne tabletin otettavaksi. Kolmen tunnin kuluttua Mifegynestä alkoivatkin supistukset ja runsas vuoto, Panacod vei vain kärjen kivulta, mutta pystyin jotenkin pötköttelemään sängyllä katsellen telkkaria ja kävin välillä pöntöllä tyhjennyksellä. Muutaman kerran meinasi taju mennä, mutta onneksi mies talutteli vessaan sekä piteli käsivarsista kiinni kun pönttöön hulahteli runsaasti tavaraa.



8.6 (syntymäpäiväni...) menin osastolle, jossa piti jatkaa Cytotec-hoidolla. Gyne kuitenkin ultrasi ja totesi kohdun tyhjentyneen kaikesta raskausmateriaalista. Limakalvo oli kuitenkin vielä tosi paksu, joten vuotoa olisi odotettavissa. Olin helpottunut että Mifegyne-tuskilla selvisin. Ehkäpä alkio olisi tullut itsestäänkin pois kun noin ' helposti' , miedolla lääkkeillä tuli.



Nyt on 10.8 enkä vuoda yhtään! 8. ja 9. päivä tuli vain hieman vuotoa ja tänään en ole tarvinnut sidettä lainkaan. Jonkin verran on alavatsakipuja. Soitinkin jo osastolle ja he käskivät mennä huomenna polille tarkastukselle. Saattaa kuulemma joskus kestää, että limakalvo alkaa vuotamaan. Toivottavasti alkaisi itsekseen, kestän mielummin monen viikon jälkivuodon kuin menen kaavintaan.



Tällä hetkellä suurin toiveeni on, että palautuisin km:stä mahdollisimman nopeasti, en joutuisi kaavintaan ja uudet hoidot voitaisiin aloittaa mahdollisimma pian! En missään nimessä halua odottaa enempää kuin ' pakolliset' yhdet kuukautiset. Näillä näkymin jälkitarkastus on 10.8. Laittelen tänne viestiä, miten tämä ' vuotamattoman kohdun' ongelma selviää.



Voimia kovasti kaikille saman kokeneille. Tästä suosta noustaan vielä keinolla tai toisella. Se on varma.

Kävin tänään siis naistentautien polilla, eikä mitään onneksi tarvinnut tehdä. Minua ilmeisesti neuvottiin virheellisesti osastolla, paksu limakalvo voi jäädä (minulla 12 mm, voi olla 20 mm asti ja on normaalia) mutta silti raskaus on totaalisesti keskeytynyt. Tänään ei ole enää ollut vuotoa.



Olipa laiha lohtu tässä ahdingossa edes se, että lääkkellinen tyhjennys oli näin helppo: Mifegyne sai kaiken ulos ja jälkivuoto kesti niukkana vain n. 4 päivää. Ei tietysti kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, vielähän on riski komplikaatioille, esim. infektioille. Pitänee pitää hyvää huolta nyt itsestä. Pitäkääpä tekin huolta itsestänne!

Eli multa on mennyt 5 viikkoa (tanaan) kaavinnasta ja vasta nyt ' uskaltauduin' lukea naitakin teksteja! Luullakseni siis alan olla valmis uuteen yritykseen...



Mina kavin alkuraskauden ultrassa tosi aikaisin, pari paivaa ennen plussasin. Maaliskuun aikainen tuulimuna tietysti toimi morkona mielessa; Ultrassa siis todettiin sikio, kutakuinkin oikean kokoinen viikkoihin nahden ja kaski tulla uudelleen n. 10pv paasta. Seuraavassa ultrassa nakyi siis jo sikiokin selvemmin ja koko edelleen kutakuinkin viikoissaan. Valittelin vatsakipuja ja antoi vaan rennien tyylisia laakkeita (asun ulkomailla). Mulla on aikas korkea kipukynnys niin en niita pillereita kylla sitten ottanu, kun kivut oli enemman sellaisia niukkoja ja ohimenevia?! Verta ei tullut missaan vaiheessa, joten pelko km:sta oli kuitenkin vahainen.

Viikkoja tuli tayteen 8 kun kavin ystavagynella ihan ' moikataan vaan' -tarkastuksessa! Kysyi viela etta vilaistaanko ultralla; tottakai olin siihen valmis! Kun ultraus aloitettiin niin hanen ilmeestaan heti huomasin ettei kaikki ollutkaan kunnossa. Yli puoli tuntia sitten tutkittiin kaikki kulmat ekaks vatsalta sitten myos jo alakautta: Selva keskeytynyt; ollut jo jonkin aikaa ja sydanta ei loytynyt ollenkaan! Pahin riski kuitenkin iso verenpurkauma sikion ylapuolella; oli tyytyvainen etta tulin ajoissa ennen sen lisaantymista! Oli iso sisaisen verenvuodon riski ja jos olisin aamusta ollut syomasta han olisi heti kaavinnan suorittanut; jouduttiin kuitenkin aika tilaamaan seuraavaksi paivaksi! Sitten tulikin jo iso itku ja kaikki harmi ja pettymys nousi pintaan! Kaikki laakarit ja hoitsut katsoivat ' ihmeissaan' purkaustani, kun sellainen asia kuin kaavinta on ihan jokapaivainen juttu! Mutta ei mulle! Se oli maailmanlopun alku! Kun en tuota viidetta ihan heti edes suostunut tekemaan ja sitten kun olin valmis ja raskaantunutkin piti kayda nain?! Myonsin siihen kylla itse etta parempi nyt kuin myohemmin, mutta koski se kuitenkin kovin!

Itse kaavinta oli tosi helppo juttu, jannitin sita myos ihan hirveasti! Nukuin helposti ja herasin ihan yhta helposti ja jo runsaan tunnin paasta lahdin kotiin! Ei edes runsaasti verta vuotanut kahteen paivaan, mutta sitten alkoikin oikein kunnolla seuraavaksi viikoksi. (7pv)

Jalkitarkastuksessakin kavin 10pv paasta ja kaikki hyvin- olin kuitenkin jo tullut toisiin ajatuksiin kun kaavinnan jalkeen ilmoitin ettei sitten enaa yhtaan muksua; nyt kuitenkin pienen tauon jalkeen aattelin uutta yritysta! Kauhun kylla huomas silmista kun lekuri totesi etta olis tietty hyva pitaa 6 kuukauden tauko ennen seuraavaa: Puoli Vuotta! Antoi sitten kolmen kuukauden e-pillerikuurin, etta vahintaan ne pitaisi kylla ottaa! Huomenissa kavin toisella laakarillani (yksityinen) etta poistaa mut tiedostoistaan; ei ollut alkuunkaan samaa mielta tauosta! Yhdet kk ja uutta yritysta! Tuota 3-6kk taukoa suositellaan niille joilla useampia perattaisia km! Jaatiin siis miehen kanssa isoihin mietteisiin ja uudelleen suunnitelmiin?!

Eilen kavin gynella, kun oli jo 5viikkoa kaavinnasta ja ei vielakaan tietoja kuukautisista! Ja aivan hirveesti haluisin jo paasta aloittamaan uutta yritysta! Tarkastuksessa todettiin kohtu puhtaaksi, ei merkkiakaan tulehduksista. Antoi terot kuukutisten hakuun ja nyt siis vaan odotellaan! Aika karsimaton olen luonteeltani nykyisin ja ikaakin alkaa olla; joten tuota ' onhan teilla aikaa' - ei niin hirveesti enaa ole! Mutta nyt alan olla valmis uuteen vauvaan! Tata en viela olisi sanonut jokunen viikko sitten!

ps. Luminalle terveisia!

Eli plussasin muistaakseni 14.6, Kävin alkuraskauden ultrassa n. viikkoa myöhemmin jossa löytyi elävä sikiö n.rv6+2, ja kaikki muutenkin ok.



Alkuajan oireet tuntuivat selvästi, rinnat aristivat, tietyt ruokaineet ällöttivät, voimakasta närästystä.



Sitten oireet periaatteessa loppuivat tuossa pari viikkoa sitten, rintoja vihlaisi viellä välillä, mutta ei muuta. Ajattelin silloin, että hitsi kun pääsen helpolla! Ensimmäistä kertaa kerkesin myös käydä neuvolassa, jossa doblerilla ei saatu sykettä kuulumaan,mutta uskoin kaiken olevan kunnossa, viikkoja vain niin vähän, ettei vaan kuulu vielä sydänääniä. Ja alla tosiaan se yksi ultra jossa kaikki oli ok, niin automaattisesti ajatteli, että kyllä siellä kaikki kunnossa on.



Eilen aamulla herättyäni huomasin vessareissulla ruskeaa vuotoa, ja soitin neuvolaan samantien, jossa kysyttiin olisiko nyt se aika jolloin menkkojen olisi pitänyt tulla. Eipä ollut lähelläkään niitä päiviä, je neuvola täti käski mennä samantien polille ultraan.



Pääsinkin suhteellisen pian sisälle ja tutkittavaksi.Ensin lääkäri kurkkasi kohdunsuulle ja totesi selvän verisen vuodon ja päätti ultrata heti perään.

Samantien kun näin omasta monitoristani sikiön, tiesin jonkun olevan pahasti vialla, koska koko oli melkein sama kuin ekassa ultrassa ja se ei liikkunut. Eli syke puuttui. Lääkäri totesi sikiön menehtyneeksi n. 4vk aikaisemmin. Kannoin siis sisälläni 4vk kuollutta sikiötä..

Minut määrättiin samantien kaavintaan ja diagnoosiksi tuli keskeytynyt keskenmeno.



Kello 12 kohdunsuulle laitettiin se " Cytoteks" ( Miten se kirjoitetaan?) tabletti ja sanottiin että n. klo 14.00 aloitetaan leikkaus. Salissa heräsin klo:14.45. Operaatiosta ei mitään tietoa. Hoitajat olivat ihania, lääkäri vähemmän mukava. Ei ilmeisesti osannut suhtautua hillittömästi itkevään ja sekavia sopertavaan naiseen...Hänen mielestään 3pv sairaslomaa mm. on riittävästi..Josta meinasin kimpaantua aika lailla.



Eilinen päivä meni vatsakipujen ja hillittömän päänsäryn kanssa painiessa. Aamulla herätessäni tuntui kuin selkä olisi jäänyt katujyrän alle, johtuen taaksepäin kallistuneesta kohdusta joten kipu säteilee voimakkaammin selkään kuin mahaan.Ja jos liikkuu edes vähän kipu selässä helpottaa, mutta mahassa pahenee. Kiva noidankehä!

Vuoto on myös periaatteessa loppunut kokonaan, eikä se koko aikana ollut mitenkään runsas.



Vaikka kaikkii tapahtui vasta eilen, jotenkin tuntuu, että siitä on aikaa jo vaikka kuinka paljon? Tosin eilen itkin tauotta 6h,ja ehkä päänsärky johtui myös siitä. Itselle jäi positiivinen kuva kaavinnasta, ei älyttömiä kipuja, ei pahaa oloa jne.



Ja aiomme yrittää uudelleen kunhan jälkitarkastus on tehty kuukauden päästä ja lupa saatu.( Olen ollut ilman ehkäisyä pari vuotta niin nyt on outoa, kun ei saa tulla vielä uudelleen raskaaksi.) Tosin eipä vielä sänkyhommat kiinnostakkaan mutta ehkä jo ensi viikolla....?



Miten teillä muilla seksihalut? Mua lähinnä pelottaa, jos tekeekin kipeää jostain syystä, taikka jos vahingossa raskaudunkin heti ja sekin menee kesken sen takia sitten kun kohtu ei vielä ole valmis uuteen raskauteen.



En tiedä oliko tästä mitään apua kenellekkään, mutta kerrottua tuli kuitenkin.

Mullakin kylla ne halut vaheni niin hurjasti etta alkoi jo miehella pinna kirentya! Ymmarsihan tuo viikon kaksi: mutta kolmannella jo karttyili...

Nyt viiden viikon jalkeen ollaan ihan ' normaalisti' yhdessa, kaytetaan kumia ehkaisyyn ; kun mulla kuitenkin on paallimmaisena se etten SAA nyt raskautua uudelleen, vaikka kivaahan se olis! Eli odottelen ekoja kuukautisia ja siita sitten saa tulla kun on tullakseen! Mutta kylla viela muutama viikko sitten aattelin ettei viela jne... Aika siis tekee ainakin mun kohdalla tehtavansa!

Minulla todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 10+0.

Olin juuri kaksi viikkoa aijemmin käynyt ultrassa pienen vuodon takia ja silloin kaikki oli kunnossa. Lääkäri sanoi vielä silloin, että keskenmenon riski on pieni, koska pikkuisen sydän löi hurjaa vauhtia ja kaikki oli muutenkin kunnossa.

Kävin sitten vielä oman mielenrauhani vuoksi " ylimääräisessä" ultrassa tuolloin rv 10+0. Pikkuisen sydän ei enää sykkinyt ja koko ei vastannut viikoja. Vaavi oli kasvanut edellisestä ultrasta vain 3mm. Lääkäri tostesi kuitenkin, että se oli saattanut alkaa jo jopa kutistumaan. Eli vaavi oli kuolleena noin reilun viikon mahassani.

Minulla käytettiin lääkkeenä Cytocidia (kirjoitettiinkohan noin?). Vuoto alkoi heti neljän tunnin päästä ja siitä noin parin tunnin päästä taisi tulla vauva ulos.....Seuraavana päivänä tuli istukka. Oikeastaan muita suurempia " klönttejä" ei tullut. Muutenkin vuoto oli lähes kuukautisten kaltaista. Vuoto kesti minulla myös vain tuon 5 päivää.

Toivon myös hartaasti, ettei tarvitsisi mennä enää kaavintaan, me olemme muutenkin joutuneet turvautumaan koeputkihedelmöitykseen. Jälkitarkastus on ensi viikon torstaina.

Niin niistä raskausoireiden loppumisesta. Minulla oli myös etovaa oloa rv 8+ asti. Sitten ne katosivat kokonaan. En kylläkään voinut kuvitella, että vauvalla olisi jotakin hätänä....

Tämä on ollut meille raskasta aikaa. Nyt viikon päästä tapahtuneesta asiasta pystyy jo puhumaan.

Jaksamista sinulle ja onnea uuteen yritykseen!



rantahiekka

Se todettiin np-ultrassa 13+0 ja oli kuollut kolme viikkoa aikaisemmin! En aavistanut mitään,luultavasti siksi että istukka toimi vielä hyvin. Valitsin lääkkeellisen keskeytyksen sillä en halunnut nukutusta.



Itse tapahtuma oli kivuton ja helppo, mutta hoito kamalaa. Mitään ohjeita en saanut kotiin lähtiessä. Kotimatkalla olin pyörtyä bussissa ja selvisin hädin tuskin kotiin. Nelisen tuntia myöhemmin konttasin lattialla ja lähdin taksilla takaisin. Päivystyksessä minulle naurettiin ja sanottiin ettei se ole vaarallista vaikka pyörryttää ja vuotaa kovastikin! Onneksi pyörryin käytävälle ja toinen ystävällinen hoitaja vei minut makuulle.Vessakäynnillä meni taju täysin lukkojen takana ja tämän jälkeen en saanut nousta. Verta lorisi mutta kukaan ei tutkinut eikä tarjonnut edes juotavaa..

Yö mentiin tätä tahtia ja itse pyysin lopulta verensiirtoa.Sain kaksi pussia, hb kuitenkin vain 90.

Lopulta lääkäri tutki ja totesi että eiköhän kaavita niin vuoto loppuu siihen. Olin valmis mihin tahansa sillä pelkäsin jo oman terveyteni puolesta.

27 tuntia siitä kun olin saapunut päivystykseen minulle tehtiin kaavinta ja olisimpa tiennyt miten helppo se oli! Vuoto loppui kuin seinään.

Vuodon syynä oli suuri istukan palanen.

Lähdin kotiin,tällä kertaa mieheni kyydissä, vielä samana päivänä. Olipa ihanaa olla elävien kirjoissa ja kotona neljän lapseni luona!



Koko talvi meni huonokuntoisena,mutta keväällä olin taas raskaana ja nyt viikkoja kasassa tasan 20 ja viides,terve tyttö tulossa.



Muistakaa kyseenalaistaa hoito ja vaatikaa tutkimuksia.Jos en olisi aikaisemmin synnyttänyt niin en olisi varmaankaan selvinnyt näinkään hyvin,mistä sitä voi tietää mikä vuoto on normaalia ja mikä ei??

eilen aamulla ultrassa (rv 7+1). Olin käynyt jo kaksi kertaa 11.6 ja 14.6. naistentautien polilla vatsakipujen vuoksi. Tämä olisi ollut 3 lapsemme ja aik. ei ole kipuja ollut. Vuotoa ei ollut nyt ollenkaan. 14.6. oli todettu, että kaikki on kunnossa: syke näkyy, vauva näkyy jne. nyt piti olla vain kontrolli. Joten eilinen ultra oli todella yllätys!



Minulla on ollut alusta asti tunne, että kaikki ei ole kunnossa ja että tämä lapsi ei tule selviämään.. Hassua toisaalta. Nyt tietty on paha mieli, että sikiön kuolema johtuisi ajatuksistani.



Sain 2 tablettia tuonne alapäähän ja vuodon olisi pitänyt alkaa jo, mutta mitään ei ole tapahtunut (nyt kulunut 30 tuntia). Kuinka pian teillä muilla alkoi vuoto? vähän huolestuttaa.. Muutenkin tämä on sen verran rankkaa.. Minulla on vasta torstaina kontrolli ja sinne pitäisi jaksaa odottaa :(

Itse epäilin myös ,kun sain 2 tablettia kotiin,jotka laitoin yöllä alapäähän,että tehoaako ne ollenkaan,sillä 12 t kuluttua ei ollut vuoto alkanut vielä ollenkaan.Aamulla aloin kuitenkin vuotamaan hiljalleen ja iltapäivästä tuli iso hyytymä(oisko ollut sikiöpussi yms)sen jälkeen vuoto oli niukkaa.



Redrubin:Sinuna soittaisin lääkärille,sillä kyllä käsittääkseni vuodon olisi pitänyt jo alkaa,kun siitä on jo noin pitkä aika kulunut.



Rantahiekka:itselläni myös tapahtuneesta vain viikko(eli to 15.6 sikiö todettiin kuolleeksi,yöllä lääkitys ja 16.6 sit lääkkeellinen keskeytys alkoi tehota.



Jas:sulla on kyllä ollut rankka kokemus tuo lääkkeellinen keskeytys,varmasti ois sinun tapauksessa valinnut mieluummin kaavinnan.



Haleja kaikille saman kokeneille,kunpa kukaan ei enää joutuisi uudelleen sitä kokemaan.



Lumina

et minullakaan ei ollut missään vaiheessa raskautta kipuja eikä vuotoa,oli vain tunne, et joku on vinossa(olin tosin varma et raskaus ois ollut tuulimuna,mut eipä ollutkaan:(Eihän sekään ois ollut hyvä juttu,mut eipä ollut tämäkään.

Kyl sitä miettii,et oliko vika lapsessa vai istukassa ja voiko näin käydä seuraavassakin raskaudessa.



Lumina edelleen

Oli 21.6 pikku kolarissa ja sen seurauksena menin varmuuden vuoksi ultraan, viikkoja oli 10+6.Selvisi että sikö on kuollut , mutta vastaa vastaa viikkoja 7+4, eli ei siis (onneksi) johtunut kolarista!

Valitsin kaavinnan sijaan lääkkeellisen keskeytyksen. Sain heti sairaalassa suun kautta otettavan (mifegyne) tabletin, ja vasta-ainepiikin koska olen rh-neg.

Kotiin sain 7 cytotec- tablettia otettavaksi seuraavana päivänä(eilen) ( 3kpl emättimeen klo 12, 2kpl suun kautta klo.15, 2kpl suun kautta klo.18.)

Ja tietysti reseptin särkylääkkeitä varten.

Olo oli kyllä melko yksinäinen vaikka mies ja esikoinen 3-v. pitävät edes jotenkin järjissään, ilman en jaksaisi.

Noiden ensimmäisetn suun kautta otettavien tablettien jälkeen alkoi vatsakivut ja 15min viimeisten pillereiden jälkeen vuoto.

Tänäänkin vielä vatsaa polttaa kovasti.

Tuntuu niin hirveen pahalle...tyhjälle...

Tuli niin paha mieli kun ajattelin että pieni oli mukanani ehkä pari viikkoa kuolleena, masukodissaan...minun sisälläni.

Kumpa tulisin nopesti kuntoon ja saisin esikoisen luokseni, se pitää ajatukset edes välillä pois tästä koettelemuksesta!

Varmasti kamalan sekava kirjoitus, mutta niin on kirjoittajakin.

Tuntuu vaan hyvältä (jo) puhua...ja te varmasti ymmärrätte..

Haluaisin vielä tietää että monellekko on ollut tämä lääkkeellinen tyhjennys riittävä? Itse pelkään vielä kaavintaan joutumista!

yritettiin ensin lääkkeellisesti, mutta aloin vuotaa kuin pistetty sika. siis veri tuli siteiden läpi ja kun vessassa kävin niin lattiat oli verta täynnä, sänky samoin. minulle annettiin tupalamäärät vielä noista lääkkeitä että saataisiin kotu supistumaan, mutta vuoto vain jatkui kovana. jokusen tunnin päästä otti vat saliin kaavintaan kun vuoto ei kertakaikkisesti loppunut ja olo oli kamala pitkälläänkin. salissa oli kuulemma mennyt vielä puoli litraa, muuta en tiedä. vuoto lopahti kaavintaa ja jälkivuoto niukkana kesti selaisen viikon ajan. lisärautaa söin tuhteja annoksia ja se riitti, kokeilin olla ilma lisäverta ja se onnistui, kun sain kotona levätä makuullani pari päivää.

vaan raskauden keskeytys viikolla 14 syynä sikiön vakavat kehityshäiriöt.

Koska viikkoja oli niin paljon niin lääkkeillä käynnistetty " synnytys" tehtiin poliklinikalla. Mifegyneä edellisenä päivänä ja seuraavana Cytotecia sekä alapäähän että suun kautta useaan otteeseen ennen kuin mitään tapahtui.



Huomenna operaatiosta on viikko ja vielä menkkamaista vuotoa. En siis joutunut kaavintaan. Istukka näytti kuulemma kokonaiselta mutta olen lukenut, että joskus löytyy ultrassa noin viikon päästäkin istukan palasia ja sitten vasta kaavinta edessä. Toivon, että vuoto tässä vähenisi itsestään. Pelkään nukuttamista ja sananakin kaavinta on niin kurjan kuuloinen, etten tahtoisi sitä kokea. Toki oman terveyden vuoksi sitten kaavintaankin jos on siltä alkaa näyttämään.



Voimia kaikille keskenmenon kokeneille!

alkanutkaan ollenkaan lääkkeillä. Tänään ja eilen on ollut aika kovat vatsakivut, joten menin käymään polilla. Tutkimuksessa tuumasivat, että lääkkeet eivät ole auttaneet mitään ja nyt on kaavinta huomenna. Pelottaa ihan hirveästi!!

jännitti ja pelotti se kaavinta, mutta se onneksi tehdään ns.kevyessä nukutuksessa jossa ei laiteta mitään intubaatioputkea kurkkuun, vaan nukutetaan ihan suoneen annettavalla nukutuslääkkeellä. Toimenpide on nopeasti ohi, eikä siitä tunne mitään, ainoastaan käsivarsi saattaa olla kipeän tuntunen suonen kohdalta johon nukutusaine menee eli käsivartta saattaa koskea muutamia päiviä. Heti toimenpiteen jälkeen heräämössä on ihmisiä vierellä, joilta voi tarvittaessa pyytää särkylääkettä jos kipuja on. Kannattaa yrittää nukkua sen nukutuksen jälkeen, niin olo selkenee nopeammin ja illasta ei saa sitten saunoa, oli ainakin minulla ohjeena. Paremmat kokemukset minulle jäi kaavinnasta, kun lääkkeellisellä ei mullakaan ollut toivottua vaikutusta ja sain odottaa kuukauden vuotojen kanssa ennenkuin huomasivat että tarvitsen vielä kaavinnan kun kohtuun oli jäänyt pieni palanen raskausmateriaalia.



Jaksamista sinulle, ei nämä jutut ole tietenkään koskaan mukavia, eikä niitä kenellekkään toivo.



vauva2006

Redrubin:haleja sulle,toivottavasti kaikki menee hyvin.Epäilin jo hiukan,et ei oo normaalia,kun oli kulunut jo niin kauan aikaa silloin viimex siitä,kun olit tabletit laittanut,et ei tainnut tehota.



Oma napa:Minulla oli tänään kontrollikäynti ja kaavinta oli tarpeeton sillä kohtu oli typö tyhjä!Sentään jotain positiivista!



Redrubinille pikaista paranemista!Kunpa mekin satais uusi plussa jonain päivänä.Itse en tosin oo hetkeen valmis uuteen raskauteen,ainakin nyt tuntuu sille.



Lumina

Olen eilen ollut kaavinnassa ja asia kovinkin tuoreessa muistissa! KÄvin neuvolassa lääkärissä vkolla 8+5 jolloin näin sydämen sykkivan. Lääkäri sanoi että sikiö vastaa vkoa 8+0, mutta johtuu tod.näk. epäsäännöllisestä kierrosta. Maanantaina menin np-ultraan, jossa kätilö heti totesi ettei olle hyviä uutisia. Sikiön koko vastasi viikkoja 9+3 ja oli jo painunut kasaan. 3 viikkoa elin tietämättä vauvan kuolleen.

Onneksi sain ajan kaavintaa heti seuraavalle päivälle ja se oli helppo toimenpide. Mieleeni ei tullut että olisin pystynyt keskeytykseen kotona hoitaen samalla pientä lasta.

Näin elämä potkii! En tiedä milloin uskaltaa edes ajatella uutta raskautta, kyllä meitä ainakin sen verran säikäytti. Kun totuus on että lapsia saadaa, niitä ei tehdä!



Voimia

Joosu

ja kaikki meni hyvin! Ainoa negatiivinen asia oli hemskatin pitkä odotusaika: pyysivät aamulla jo 7:ksi ja jonkin kiireellisen leikkauksen takia jouduin odottamaan puoli kolmeen asti. Laittoivat eilen sairaalassa uudelleen tabletit, jotta kohdunsuu vähän pehmenisi ja kivut ja vuoto alkoikin reilun 3 tunnin kuluttua. Että tuli sitten eilen koettua se lääkkeellinen keskeytys että kaavinta...



Nyt vähän nipistelee välillä vasemmalta alavatsasta, mutta olo on muuten hyvä! Vuotoakin on tullut tosi vähän ja tänään ei ollenkaan...



Jotenkin olo on tosi helpottunut, että tämä kuukauden piina on ohi. Olemme varmaankin olleet mieheni kanssa tosi kireitä ja pelokkaita, kun lapset on eilisestä sairaalasta tulostani asti " roikkunut" minussa kiinni ja kertoilevat koko ajan, että on ollut äitiä ikävä.. (melkein 2v tyttö ja 3,5 v poika). Jotenkin lasten osoittama rakkaus, kiintymys ja huoli helpottaa oloa ja nyt jo jaksaa hymyillä..



Lääkärit ovat koko tämän prosessin ajan kertoilleet, että seuraavien kuukautisten jälkeen voitte yrittää taas uutta vauvaa, mutta en todellakaan ole henkisesti valmis! Ehkä jonain päivänä tai sitten meille riittää nämä kaksi ihanaa muksua ;)



Kiitos kaikille tuesta ja haleja teille!