Miten kertoa 4-vuotiaalle kuolemasta

Näissä asioissa ei saa valehdella.

minulle kerrottiin pienenä näin ja uskon näin edelleen (32v).

Meiltä on tämän kevään aikana kuollut muutama läheinen ihminen ja muutama vähän vähemmän läheinen, mutta kuitenkin tuttu.



Paljon ei ole asioista kysellyt, kun kaiken on saanut aina kuulla, mitä asioista on kyselty.



Mitään traumoja ei tunnu jääneen, mutta välillä näyttää leikkivän kuolema-leikkejä (esim. pikkulegoukoilla ajetaan ruumisautoa ym).

että tuon ikäinen ei välttämättä ymmärrä, ettei sitä kuollutta saa enää tänne millään. Kertoisin, että meni taivaaseen ja odottaa ja katselee sinua sieltä. Enkeli vei.

Vierailija:

Meiltä on tämän kevään aikana kuollut muutama läheinen ihminen ja muutama vähän vähemmän läheinen, mutta kuitenkin tuttu.

Paljon ei ole asioista kysellyt, kun kaiken on saanut aina kuulla, mitä asioista on kyselty.

Mitään traumoja ei tunnu jääneen, mutta välillä näyttää leikkivän kuolema-leikkejä (esim. pikkulegoukoilla ajetaan ruumisautoa ym).

eli siis rehellisesti kertoo, miten tulee käymään...ok t.ap

Vierailija:

että tuon ikäinen ei välttämättä ymmärrä, ettei sitä kuollutta saa enää tänne millään. Kertoisin, että meni taivaaseen ja odottaa ja katselee sinua sieltä. Enkeli vei.

näin taidan toimia t. ap

kiitos vastanneille...on kyllä kamala tilanne :(

Aikuinen ei saa päättää lapsen uskonasioista joten noi enkeli höpötykset saa unohtaa.

ja vie minutkin.



Olen kyllä myös rehellisyyden kannalla. Eräs vanha kätilö neuvoi, että lasten kanssa kannattaa kertoa vain sen verran mitä lapsi kysyy. Tässä tapauksessa tietysti täytyy kertoa vähän enemmänkin, mutta ei tarvitse kertoa kauhean pitkästi. Tehdä vaan selväksi että kuollut on (tai kuolemassa) ja että muistoissa elää edelleen ja että äiti ja isä on nyt kauhean surullisia, kun tulee ikävä kun ei näe, mutta että ei äidillä ja isällä mitään pahaa hätää itsellä ole, vaikka itkevätkin paljon.

10: päätöshän se on sekin että ei kerrota. Ei sitäkään lapselta kysytä.

Tuntuu ihan kamalalta kertoa neljä vuotiaalle totuus. Onko sulla jotain vinkkiä antaa vielä totuuden kertomisesta? Eihän se 4v. kyllä ymmärrä uskostakaan mitään...

Vierailija:

ja vie minutkin.

Olen kyllä myös rehellisyyden kannalla. Eräs vanha kätilö neuvoi, että lasten kanssa kannattaa kertoa vain sen verran mitä lapsi kysyy. Tässä tapauksessa tietysti täytyy kertoa vähän enemmänkin, mutta ei tarvitse kertoa kauhean pitkästi. Tehdä vaan selväksi että kuollut on (tai kuolemassa) ja että muistoissa elää edelleen ja että äiti ja isä on nyt kauhean surullisia, kun tulee ikävä kun ei näe, mutta että ei äidillä ja isällä mitään pahaa hätää itsellä ole, vaikka itkevätkin paljon.

ei kyllä olla uskovaisia..niii....no onpa kinkkistä, kyl mä silti taidan pysyä tuossa enkelijutussa, tuntuu paljon hellemmältä kun karu totuus.

Kuolema on tasan yhtä luonnollinen asia kuin syntymä.

Ensin haikara tuo lapsen ja sitten enkeli vie.... just joo.

Minä uskon itse kuolemanjälkeiseen elämään, joten kerroin lapselle, että pappa pääsi enkeliksi taivaaseen ja että papalla on siellä hyvä olla, eikä mitään kipuja eikä suruja.



Kerroin myöskin, että vaikka isi ja äiti itkee, ei ole mitään hätää, meillä vaan on ikävä pappaa ja että sinäkin voit itkeä, jos sille tuntuu.



Lapsi kyseli jonkun verran sitä, että eihän hän kuole tai äiti ja isä tai sisko tai veikka.. Vastasin totuudenmukaisesti, että kaikki kuolee joskus, mutta ei varmaankaan pitkään aikaan. Ja että sitten kun kuolee, pääsee itsekin enkeliksi ja saa taas nähdä kaikki aikaisemmin enkeleiksi menneet..

Vierailija:

Kuolema on tasan yhtä luonnollinen asia kuin syntymä.

Ensin haikara tuo lapsen ja sitten enkeli vie.... just joo.

no just joo...niin kyllähän tuo kuolema tuntuu ja kuulostaa nelivuotiaasta varmaankin aika karulta..eikö...kyllä se tuo varmasti enemmän painajaisia kun enkelitarina. Ja syntymä, äidin pimpsasta tulee vauva jonka isä on sinne peniksellään istuttanut, ehkä kuitenkin haikaratarina mielummin...

mutta kiitos mielipiteestäsi, niitä täytyy ollakkin eriäviä :9 t. ap joka pysyy edelleen enkelitarinassa, jos nyt ei tule enää muita mielipiteitä

Meidän nelivuotias kyllä kokee lohdullisena sen, että enkeli vie taivaaseen, eli ei tarvitse yksin sinne mennä. Ei ole alkanut pelätä enkeleitä ollenkaan. Minun läheinen setäni kuoli, josta myös lapseni piti. Senkin hän kokee lohdullisena, että taivaassa taas tavataan ja että siellä on jo tuttuja odottamassa ja ne sieltä katselevat tänne.



En oiken tiedä meneekö tämä täysin ev. lut. opin mukaan, mutta ei kai se nyt ihan väärinkään voi olla. Jotkut uskovat ovat sitä mieltä, että oikeasti taivaassa ei vielä ole ketään kuollutta hereillä, vaan kaikille tulee ylösnousemus samanaikaisesti. Jotkut taas ajattelevat siellä jo hereillä oltavan. En myöskään tiedä enkelin roolia kuolemisessa. Kuitenkin tästä enkelistä välittyy sellainen näkemys lapselle, että kuolevalla on turvallista olla ja ei se ole pelottavaa, siksi se on mielestäni hyvä.

Sehän riippuu ihan sinusta kuinka sen selität.

Älä satuile mitään höpö enkeli lentää juttuja, kun ne ei ole totta.

Kerroimme että muumo oli sairas eikä jaksanut enää elää. Hän meni taivaaseen. Kolmevuotiaskin totesi, että mummoa ei sitten enää nähdä ja itkivät molemmat. Ainakin meillä lapset ymmärsivät tuon kuoleman lopullisuuden.

Eli me vastasimme 4-vuotiaallemme aina huolella ja tarkasti, jos hän kysyi jotain. Muuten ei asiasta ole hänelle paljoa puhuttu, mutta keskusteluissa on ollut mukana, kun aikuiset ovat asiasta puhuneet. Kerroimme hänelle esim. mummun kuollessa, että hän on kuollut ja mennyt taivaaseen odottamaan meitä muita. Me kaikki menemme sinne joskus omalla ajallamme. Lapsi oli myös mukana katsomassa kuollutta mummua arkussa. Jälkeenpäin olin tyytyväinen, että otin hänet mukaan, sillä hänkin tuntui rauhoittuvan nähdessään mummun. Oli onnellinen, että mummu oli niin rauhallisen näköinen.



Välillä tuntuu, että hän ymmärtää hyvinkin, mitä on tapahtunut ja välillä taas tuntuu olevan aika ulkona tapahtumista.



Kun on kysellyt tuttujemme kuolemista (mukana myös muutama nuorehko ihminen), olemme selittäneet, että sairastui niin pahasti, ettei jaksanut millään enää elää. Ja että yleensä tosi vanhana vasta kuolee, mutta joskus myös nuorempi ihminen voi sairastua vakavasti ja kuolla.



Tyttö käsittelee kuolemaa välillä leikeissään ja välillä tulee yhtäkkiä jotain mieleen, ihan tavallisen elämisen keskellä. Viime viikollakin ruokapöydässä yhtäkkiä sanoi, että " Pekka" istui ruokapöydässä aina minun ja " Millan" välissä. Nyt se paikka on tyhjä... :´(



Tyttömme ymmärtää sen, ettei kuollutta henkilöä enää koskaan voi nähdä, mutta hän ei ymmärrä sitä, missä nämä kuolleet sitten oikein ovat (no, tietääkö kukaan sitä??). Olin tyhjäämässä erään kuolleen läheiseni asuntoa ja sieltä tullessani tyttö kysyi, että miksi " Matti" ei tarvitse niitä tavaroita enää siellä taivaassa. Yritin siihen nyt sitten jotain parhaani mukaan selittää... En enää muista mitä.



Tämä on ollut meille raskas vuosi ja toivon todella, että nämä kuolemat jo loppuvat (3 syövästä johtuvaa kuolemaa, yksi sydänkohtaus ja yksi keuhkokuume). Tämän kirjoitus oli hyvää terapiaa myös minulle. Voimia teille!

Vajaa viikko odoteltiin milloin läheisen kuolema tulee. Meillä vanhemmat lapset 4 ja 5- vuotiaat ja mä kerroin heille heti kun sairastuminen tapahtui että xx on nyt todella kipeä. Kun tieto tuli ettei voi selviytyä, kerroin senkin, samaten kun kuolinviesti tuli..



Meillä ei enkelitarinoita sepustella, lapset kun ovat tulossa hautajaisiin mukaan.. Musta olis tosi outoa selittää että ihmisen enkeli vie ja kuitenkin se on sitten arkussa hautajaisissa. Ihminen kuolee ja se haudataan, siinä se.

Siis tottakai tänne jääneet surevat ja kamalasti, mutta mielestäni on erittäin tärkeää viestittää lapselle, että kuolleella on kaikki asiat nyt erittäin hyvin. Tämä kyllä lohduttaa myös itseäni. Tyyliin: enkeli vei isosetäsi taivaaseen turvallisesti jumalan luo ja hänellä ei ole sydän enää ollenkaan kipeä, vaan hän on siellä nyt täysin terve ja onnellinen jo kuolleiden sukulaistensa kanssa ja katselee meitä sieltä ja tapaamme hänet sitten myöhemmin uudelleen.