Miten kertoa 4-vuotiaalle kuolemasta

Usko on jokaisen henkillökohtainen asia, lapselle ei pidä omaa uskoaan ja mielikuviaan sepittää.

mikään superuskova, tosin haluaisin olla vahvempi uskossani. Kehitän sitä koko ajan. Toki sanoin, että kuollut ruumis makaa nyt tuossa arkussa ja se laitetaan tuonne maahan. Kerroin kyllä myös kaikki tosiasiat täältä maan päältä. Vähän meni aikaa käsittää, miten ruumis voi olla samaan aikaan maassa ja taivaassa, mutta kyllä sitten käsitti jotenkin. Mitään pelkoja ei tullut ja se on pääasia.

Ei meillä ainakaan lasta se hämmästyttänyt, että hautajaisissa arkku laskettiin maahan. Olin kertonut hänelle, että arkussa on papan " kuoret" ja että ne haudataan maahan ja että siitä haudasta tulee sellainen paikka, jossa voi pappaa käydä muistelemassa ja viedä papalle kukkia ja kynttilöitä.



Ja 24, kyllä lapsi osaa sen oman ajattelutapansa sitten aikanaan muodostaa. Itse uskon siis kuolemanjälkeiseen elämään, en silti sanoisi olevani " uskovainen" . Sinä tunnut kuitenkin olevan " kiihkoateisti" , ei sinun Totuutesi ole sen kummempi kuin kenenkään muunkaan totuus..joten turha arvostella siltä osin.

Muistan omasta lapsuudestani suuren hädän ja epävarmuuden tunteen (tosin jo vähän isompana, siinä 6-7 v.) ajalta jolloin äitini itki paljon. En tiennyt silloin, että vanhemmilleni oli tulossa avioero. Muistan vain sen hädän, kun tiesin että äidillä on paha olo, mutten tiennyt miksi. En tosin tiedä miten hän olisi sitä voinut selittäkään pienelle lapselle... mutta näin jälkikäteen ajatellen, olisi ollut hyvä selittää jotain.

-Tämä siis jos teillä ei yleensä itketä paljon. Ei kai missään perheessä niin paljon, ennenkuin kuolema tulee?

ei karua ollenkaan. sitä mä kai käyttäisin, vaikka ollankin koko perhe pakanoita

nekin voi pelottaa lasta. Itse olen uskovainen, mutta olen selittänyt näin 4-vuotialleni, jolle kuolema on selityksen jälkeen parikin kertaa tullut ajankohtaiseksi:



Olen ihan rehellisesti kertonut, että ihmiset ja eläimet eivät elä ikuisesti. Joku voi pahasti sairastua tai tulla niin vanhaksi, että ihmisen sydän väsyy eikä jaksa enää kierrättää verta. Silloin ihminen kuolee ja hänet haudataan maahan, haudalle laitetaan kivi ja hänen nimensä. Häntä ei enää tässä maailmassa ole, mutta haudalla häntä voi käydä muistelemassa. Olen myös kertonut, että uskon, että se mikä ihmisestä tekee niin mukavan ja kivan eli hänen sielunsa, menee taivaaseen Jumalan luo ja Jumala pitää taivaassa hänen sielustaan huolta.



Selitys on ilmeisesti ollut hyvä, koska kun isosetä kuoli, niin poika oli hautajaisissa ja ymmärsi että arkku lasketaan hautaan ja kivaa isosetää ei enää näe. Samoin hän oli mukana, kun hänelle rakas mummon kissa piti lopettaa ja itki tietysti kovasti, mutta hyväksyi asian, koska tiesi että kissa oli kovasti kipeä.



Älä koskaan aliarvioi lasta äläkä varsinkaan rehellisyyttä lasten suhteen.

enkeli voi alkaa pelottaa, mutta yhtä hyvin voi enkelin läsnäolo lievittää pelkoa. Enkeli mielletään mukavaksi turvalliseksi asiaksi ja lapsi lohduttautuu sillä, että kuollessa on tämä turvallinen henkilö läsnä kuoleman tapahduttua. Olen numero 6.