HELMIKUISET TIISTAINA

kiitokset tsempeistä mitä eilen sain.. mutta niinkuin pahoin pelkäsin, yön pimeinä tunteina, ne sitten jälleen kerran lopahtivat!!!

ja nyt on tosi ärsyyntynyt ja väsynyt olo... tympäsee kun koko eilisen päivän tuskissaan yrittäny jaksaa vaan olla.. niin sitten ei mitään tapahdukkaan.. ja kun tämä ei siis ole ensimmäinen kerta.

ja kun nuo supistukset on mulla nykyään todella kipeitäkin...



ja taas aamusta mä täällä kukkumassa... ei jaksanu pyöriä sängssä!



kirjoittelen lisää kun olo on parempi!



miisa 38+5

Täälläkin sitä taas valvotaan, kun uni ei tule... Enkä viitsi enää tuolla sängyssä pyöriä... No, tuleepahan jotain tänäänkin tehtyä... Pitää vissiin tuo sairaalakassi pakata valmiiksi, JOS se lähtö tulee.



Midzi: Voi harmi, ettei ne supparit nyt sitten jatkuneet, toivottavasti seuraavan kerran kun tulevat niin vievät loppuun asti.



Kirppu: Onnea tälle päivälle!



Mann@ ja yo_Larvanto: Mulle pitäis sopia tuo torstai, ellei nyt sitten mitään " ihmeitä" tapahdu...



No, taidan tästä mennä tuonne sohvalle pötköttämään, jos sais noi jalat taas näyttämään vähän paremmilta, tänään ekaa kertaa aamusta saakka ihan turvoksissa...



Napero ja masukki 38+5

Täälläkin taas aikaisin hereillä. Mä herään aina myötätunnosta kun mies lähtee töihin, tunnen itseni tosi syylliseksi kun jään tänne hengailemaan. Koko ajan on sellainen olo, että pitäisi tehdä ja että olen laiska kun otan päiväunia. No olenhan minä, kyllä noita kouluhommia riittäisi mutta motivaatiota ei...



Kirpulle oikein paljon onnea matkaan tänään ja tsemppiä! Tulehan kertomaan sitten kuulumisia kun jaksat. Minä ainakin päivystän näillä linjoilla vielä pitkään...



Mihinkäs kaikki Tamperelaiset ovt kadonneet? Joko Marcelilla ja Kaalilaatikolla on vaipparalli menossa? Entäs Enni, Nonnu, Birdy ja muut? Tulee orpo olo, että eikö mulla olekaan ketään seurana siellä osastolla sitten jos olette jo jakaantuneet?! :-)



Hoh hoijaa, kello on vasta 7.02 ja mies tulee kotiin 10 tunnin kulttua. Nyt jo ikävä. Mä olen ihan riippuvainen mun miehestä, ripustaudun siihen kun ei mulla ole muuta elämää tällä hetkellä. Päivät menee ikävöidessä ja illat voisin vain halailla sitä. Olen varmaan tosi rasittava. Ei tämäkään ole normaalia...



Mutta hauskat päivät teille kaikille, huomenna koittaa se kauan kaivattu helmikuu!

Austen

Minä kanssa herään aina aamuisin kun mies lähtee töihin. Se oli tänä aamuna vaan niin älyttömän kiukkuinen että mullakin menasi hermot mennä...

Järkevintä olisi jos voisin nukkua aamulla sen minkä nukuttaa, en ehkä tarvitsisi sitten päiväunia, mutta kun nyt herään klo 7, sitten ei ihan heti kannata mennä takas sänkyyn kun uni ei kuitenkaan tule, ja sitten taas löhöän puoleen päivään kun en pääse sängystä ylös... Mä oikeastaan kyllä toivon että mulla menisi sairaalassa sen verran aikaa sitten että mies joutuisi ainakin yhtenä aamuna töihin mennessään laittamaan pojankin kuntoon itse. Ei ollut mua kukaan syksyllä auttamassa nimittäin.



Tänäään on neuvola. Saa nähdä miltä siellä tänään arvot näyttää. Jotenkin musta tuntuu että tuo perjantai saattaisi olla jopa aika lähellä oikeaa synnytyspäivää, tänä aamuna nimittäin on taas tissit kipeet, vähän kun olis menkat tulossa. Naama kukkii ja hikikin haisee aika pahalle. Eli hormonit alkaa (toivottavasti) vaihtua raskautta ylläpitävistä synnytystä ennakoiviksi.



Auh, selkään sattuu. Mulla ei kivuliaita supistuksia ole ollut, mutta supistuksenomaisia selkäsärkyjä kyllä. Yhtäkkiä selkää vaan särkee tosi kovaa, sitten se hiipuu pois. Samaan aikaan ei kuitenkaan ollekaan supista. Ja tänä aamuna oli selkä ihan jumissa. Lisäksi olin hetken puoliksi kyljellään, eli vähän kylkiasennosta selällään, poika tuli nojaamaan mahaan juomaan maitoa ja en päässyt heti kääntymään kun alkoi vihloa mahaa. Ilmeisesti kohdunkannattimet ei tykänneet siitä asennosta. Ja sitten ylösnoustessa tuntui että ne repeää ihan justiinsa.



Mä olen kamalan huono mistamaan nimimerkkejä, mutta Midzille harmittelut kun ei sitten lähtö tullutkaan. Mutta ehkä kohta, ja ehkä sitten synnytys olisi nopea kun jo näin ennakkoa ottaa. Joku valitti miestään toissa iltana mutta viesti katosi nettiavaruuteen. Tamperelaisia taitaa olla sairaalassa isompi porukka. Ja joku toinenkin taisi puhella eilen että supistaa.

Yhtälailla, Tsemppiä kaikille!



t. Tuuliina 38+1

Huomenta kaikille!



Pitänee taas väliin kirjoitella, kun käyn yleensä aina vaan lukemassa teijän kuulumisia. Nyt olis 2 yötä laskettuun aikaan ja tänään on koko aamun ollut semmosia outoja maha/selkäkipuaaltoja (supistuksia?) ja illalla oli tuolta alhaalta melekosen kipeenä... Tuntuu lupaavalta! Vaik kyllä, kun on teidän (Midzin) juttuja lukenu, niin ehkä tämä ei vielä kovin pikaista lähtöä enteile, mut kiva, että alkaa tulla ees jotain merkkejä, että josko nyt ei tarvis enää yli kahta viikkoa oottaa.



Niin ja tuosta heräämisestä... Mä just illalla miehelle puhuin, et kuin oon tottunut siihen, että se siittä vierestä jossakin völissä häipyy. Ennen oli aina niin että, kun sen kello soi niin mä sitä aina tökein hereille. Nyt oon jotenki niin tottunu, että eilenkään en muista kuin kerran heränneeni ja sit ku aloin pimeessä kokeileen jonku ajan päästä niin eihän siinä ketään enää ollutkaan ja talo oli tyhjänä. Varmaan voi olla toisesta tosi ärsyttävää, kun mää vaan käännän kylkiä ja jatkan unia...



Mä kans täällä gradun kanssa tuskailen kaikki päivät, niinku kuuluu Austenkin tekevän... tai siis mä kans yritän, mutta kun jotenkin kummasti ajatukset meinaa karkailla. Nyt kyllä viimeisen viikon olen ollut kohtuullisen ahkera, kun on koko ajan semmonen olo, et pitää aina joku juttu saada tehtyä ja lähetettyä sitten gradukaverille, jotta sais sit rauhassa jäädä hetkeks lomalle. Ikävä vain, kun teen gradua yhden kaverin kans, jonka tarvis valmistua viimeistään elokuussa ja siks valmista pitäis olla toukokuun johonki päivään mennessä. Kaveri asuu vielä melkein 200 km:n päässä, joten stressaa kyl vähä miten tekeminen sitte keväämmällä sujuu. Itellä ei olis mitään kiirettä valmistua ja haluan mennä täysin vauvan ehdoilla, mutta kun ei sitä toisen valmistumista voi viivästyttää, että pakko olis... Taidanki tästä taas jatkaa...



Mutta kaikille oikein hyviä vointeja!



- Ilona82- 39+5

Midzi...tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu. Mua supisteli viime torstaina koko päivän kunnes jo soitin synnärille (napakoita,muutama kipee) et kauan näitä täällä kotona uskallan kellottaa kun tuli 3-6 min välein ja kolmas synnytys jo edessä. Käskivät tulla käymään ja yöksihän sinne jäin.Sairaalassakin supistksia piirty 3-5 min välein. Vauva voi hyvin.Tilanne nyt se että kohdunkaulaa 1,5 cm jäljellä mutta 3-4 cm auki. Supistukset lopetettiin sairaalassa yöllä lääkkeillä kun eivät saaneet mitään aikaiseksi tuolla kohdunsuulla.



Nyt siis kotona...supistelee,mutta ei säännöllisesti. Ja ihan jumissa täällä kotona olenkin, jalat on niin turvoksissa että just täällä sisällä pystyn kävelee.Eilen neuvolassa verenpaineet nousussa, mutta pissa vielä puhdas. Elikkä raskausmyrkytysoireet tähän päälle.



Pinna on kiristynyt tässä muutaman päivän aikana niin että itteäkin ärsyttää olla koko ajan huonolla tuulella.



Sinne sairaalaan en halua kun synnyttämään seuraavaksi joka tapahtuu toivottavasti PIAN!



Larppa rv 37 TASAN!

Jospa taas kirjottelisin pelkän lukemisen lisäksi.

Ensiksi tsemppiä Kirpulle ja Midzille ja kaikille muillekin tasapuolisesti. Pitkään olen minäkin jo odotellut vauva-uutisia helmikuisilta, ehkä nyt sitten pikkuhiljaa alkaa kuulua...



Omaa napaa: eilen neuvolassa kaikki ok, painoa tullut 1 kg viikossa, mutta yhteensä ei ihan vielä 10 kiloa. Terkka epäili vauvan olevan raivotarjonnassa, minkä kävin tänään sairaalalla tarkistamassa. Tämä vauvelihan on tähän asti aina ollut joko poikittain tai pt:ssä ja tänään oli aika ulkokäännökseen. No eipä tarvinnut kääntää, oli oikeassa asennossa valmiiksi. Mutta nyt tulee kyssäriä: Viikko sitten rv 36+0 vauvan painoarvio ultralla oli 2728 g. Tänään rv 37+0 painoarvio 2800 g. Eikös tuossa ole hitusen liian vähän kasvua? ultraaja oli eri ja sanoi että ihan normaalinkokonen vauva näihin viikkoihin, mutta kun en sitten huomannut tuosta kasvusta kysyä! Kommentoikaa!



Synnytyspäiväkseni voisin valita vaikka ystävänpäivän. Pitäisi tietenkin yrittää ajatella, että menee sen 2 viikkoa yli, mutta kun esikoinen syntyi rv 38+6, niin toivottavasti tämäkin tulee muutaman päivän enne... Tosin taitaa olla vielä niin pikkuinen, että saa vielä ihan rauhassa kasvaa masussa!



Seksistä ollut puhetta. Täällä ei voisi vähempää kiinnostaa, esikoista odottaessa oli ihan toisinpäin. Onko joku kuullut jotain teoriaa, että kun odottaa poikaa, niin himottaa enemmän ja kun tyttöä, niin vähemmän? Esikoinen on poika ja tämä (kromosomien mukaan) tyttö!



Eipä muuta kun (tehokkaita) supistuksia kaikille niitä toivoville ja hyvää tammikuun viimeistä päivää!



Tuu-Tikki ja masukki 37+0

Ei nyt sitten törmätäkkään toisiimme siellä. En ainakaan usko, että mulle tulis lähtö tänään. Ja vaikka tulis, niin taitavat nuo sektio-mammat olla eri osastolla. Ja toivottavasti mä en päädy jostain kummallisesta syystä sektioon.



Tänään tuli 38 viikkoa täyteen. Eipä näy vauvaa, vaikka kaikki ammattilaiset niin väittivät, että tässä vaiheessa varmaan on nyytti sylissä. Tuntuu ettei vaavi ole vielä edes laskeutunut, kun kääntelee kylkeä 10 kertaa päivässä. Huomenna on neuvola niin kai siitä sf-mitasta saa hiukan vinkkiä. Nyt kun lääkärit ja kätilöt on " luvanneet" mulle, että tämä syntyy rv 38:n paikkeilla, niin odotan täällä ihan malttamattomana jotain synnytykseen viittaavaa. Tulis nyt edes limatulppa tai muutama kipeä supistus, mut ei...



En vieläkään jaksa tilittää tota viikonlopun purkausta, kun on jotenkin voimat niin loppu siitä aiheesta. Miehen kanssa menee siis päin persettä ja eilen hän muutti vierashuoneeseen asumaan. Tarkotus on ettei sieltä takas tulekkaan, vaan erotaan kunnolla sitten kun jaksan vaavin kanssa alkaa muuttamaan.kiva. Tää on alkanut jo puoli vuotta sitten(siis eropuheet), mutta odottelusta huolimatta asiat on edelleen yhtä huonosti, niin en vaan enää jaksa/pysty elämään tässä suhteessa.



Esikoinen oli eilen ja edelleen tänään kotona, kun on hiukan flunssainen. Lähden nyt häntä viihdyttämään.



Tintti & Masu-ukko 38 TASAN

vietetään ja aivan kamala yö takana ( sisältää purnausta ) Mun poskiontelontulehdus vaan pahenee, viime yönä meinasin yskiä keuhkoni / masuni pihalle. Aivan järkyttävä alavatsa kipu tuolla nivusissa ja ihan yöllä mietin että nytkö se on menoa -istukka revenny tai jotain. Nyt aamulla hiukan helpompi olo mut ei pysty kunnolla kävelee - aivan kamalat LIITOSKIVUT , häpyluu halkeaa samoin haarat. Mä oon kun joku akuankka kun kävelen per#&#*# ja vielä pitää jaksaa :(



Synnytysmerkkejä ei siis täällä ja uskon että minä oon se joka täällä pitää sitä viimeistä pinoa pystyssä !! Nimittäin jos merkit paikkansa pitää, mä toivun vähintään sen 3 viikkoa tästä taudista ja sitten kerään voimia vielä 2 viikkoa ( niinkui esikolta ) ja sit oon 41+6 viikolla käynnistyksessä !!! jep kyllä on taas päivä...........tulossa....



Tuutikki mulla ei eroa seksin halujen suhteen onko poika vai tyttö, kummassakin samat mieliteot eli toisinaan tekee mieli ja toisinaan ei .



nyt on pakko mennä voivottelee jonnekin tätä oloa kun ei kärsi istua enempää....



minkki ja osku 37

Huomenta vain.



Eilen olin tyksissä kohdunkaulan kypsyttelyssä. Vauvalla on kohdussa kaikki hyvin, eikä sitten innostunut 2:sta kypsytyspilleristä. Lähdin kotiin illalla, vaikka lääkäri ei sitten ehtinytkään tsekkailemaan kiireiltään. Tuli toki suppareita, mutta vain niitä kivuttomia ja niitäkin vaihtelevasti. Soitin äippäpolille nyt aamulla ja sovittiin ajaksi sitten se la eli 7.2. klo 9...



Olen täysin sitä mieltä, että jos synnytys ei tässä vaiheessa lähde hyvällä käyntiin, niin sitä on turha yrittää väkisin. Kyse on kuitenkin vain viikosta. Aika jännää silti, että eri lääkäreiden ja kätilöiden mielipiteet esim. eilisiltaisesta kotiutumisestani eivät olleet samanlaiset. Suurin osa kuitenkin kiitteli toivettani odottaa edes laskettuun aikaan. Ainoa perustelu käynnistykselle olisi tällä hetkellä eskoisen koko. Tämä on kuitenkin selvästi pienempi. Olkoon siellä kun kerran viihtyy. Aina valmiimpana sitten syntyy.



Tsemppiä Kirpulle tälle pvälle! Olen pahoillani että et osunut lääkärille, johon voit luottaa. Itselläni on nyt viime kerrat osunut aivan ihanat lääkärit kohdalle. Kuuntelevat minuakin...



Tsemppiä kaikille. Koittakaa jaksaa - ne valmiimmat vauvat ovat aina helpompia hoitaa.



tu ja hulivili 39+0

Siis voi helvata tätä touhua!!!! Mä lähden kohta naistenklinikalle riehumaan että tekisivät jotakin!!! Tää oleminen on ihan kamalaa kun supistaa ja ei supista! Toivoo jotain tapahtuvan mutta sitten alitajunta sanoo ettei kuitenkaan mitään tapahdu!!! Taas on yö valvoskeltu supistusten kourissa mutta kun ei löydy mitään säännöllisyyttä niin sairaala ei ota vastaan!!! Pitää vain seurata,perkele!!! Kun näitä viimeisten päivien viestejä lukee niin se todistaa todellakin sen että äidin voinnilla ei ole mitään väliä kunhan vauva voi hyvin!! Ei kovin paljon lohduta kun lääkäri tai terkkari sanoo että ei ole enää kauan niin jo syntyy. Kun olo on päivä päivän jälkeen aina vaan huonompi ja kivuliaampi niin mua ainakin vaan raivostuttaa tollaiset " rohkaisut" . Ja pitääkö se sitten tosiaan mennä sinne raskausmyrkytykseen asti ennen kuin lähdetään miettimään jotakin toimia????! RAIVOSTUTTAA!!!!



Midzi: Olin ihan varma ettei susta kuulu tänään mitään vaan olet nyyttiä hakemassa!!! Uskomatonta kuinka nää vauvat meitä kiusaa!!!



Mulla vasta perjantaina neuvola,sinnekin tuntuu olevan niiin pitkä aika!! Mutta eipä se asiaa auta vaikka siellä ravaa. Onhan se hauska toki kuulla se sydänäänet ja kuulla että " kaikki niin hyvin kuin voi vain olla" .... joopa... Mulle on tullut painoa tähän mennessä 6.5kg. Pariin viikkoon ei ole paino noussut eikä sf-mitta kasvanut. Mahan ympärys on navan kohdalta huimat 130cm,että ilmankos istuessa tuntuu että maha lepää polvien päällä...



Nyt en muista nimimerkkiä mutta kyselit siitä painoarviosta ja kasvusta. Kun itse olin parisen viikkoa sitten päivystyksessä käymässä niin viikot oli 35+2 ja painoarvioksi tuli 2800g. Ja yleisesti ottaen kai katsotaan että tässä viimeisinä viikkoina vauva kasvaa n200g/viikko. Tytöt vähän hitaammin kuin pojat. Mutta lääkäri ainakin mulle painotti että ei ne arviot ole aina kovinkaan tarkkoja koska se riippuu paljon mittaajasta ja vauvan liikkumisesta. Harva vauva pysyy paikallaan kun lääkäri painelee anturilla mahaa. : ) Meillä ainakin mylläs poika niin kovasti että välillä arvio oli 2kg ja toisella kerralla 3,2kg. Sitten sai jotkut hyvät mitat ja tuli toi 2,8kg. Sen enempää en osaa kommentoida tästä! Tuskin sulla on syytä huolestua asiasta!!!



Mutta nyt olen kai taas kirjoittanut enemmän kuin laki sallii joten alan kai taas katsomaan mitä vielä vois pakata... Raivo taas purettu....

Onneksi sentään aurinko paistaa!!!



Jaksamista kaikille!!!!

DEVIL%TOIVO 37+4

Heips!



Viimenen päivä tätä kuuta, sitten alkaa meidän kuukausi, tosin ei paljon lohduta! Oon ollu taas niin väsynyt, että en ole jaksanu kirjoitella, mutta oli pakko ottaa itteensä niskast kiinni, ku rupes omatunto soimaan, ku kysellään mis kaikki on! Täällä siis yksi kypsä odottaja!



On se vaan niin, et ei äitillä (ja muulla perheellä) väliä, kunhan vauva voi hyvin! Oon ollut nyt todella väsynyt! Tuntuu ihan siltä, et jättää lapset heitteille, ku vaan makaat puolitajuttomana sohvalla ja lapset 2v4kk ja 11kk touhuavat keskenään. Ei vaan jaksa olla enää pystyssä! Nyt oon yöt saanut suht hyvin nukuttua, ei enää supistele, ku alkuyöst, mut päivät on sitäkin pahempia! Supistelee jo ihan koko ajan, mut ei mitenkään säännöllisesti! Välil koitan kellottaa, nii tulee 12-15min välein ja sit taas pidempi tauko, tai pelkkä pieni kivuton supistus!



Sanoinkin miehelle, et kai luonto hoitaa väsymistä, et saa yöl nukuttua! Oon nukkumaan mennessä niin väsynyt, et sit ku vihdoin nukahtaa, herään aamulla samast asennost ja kestää puoli tuntia päästä sängyst ylös ku paikat niin kipeet! Pari kertaa yös herään vessaan, mut viimeyönäkin vaan puolen yön aikaan! Sanoinkin miehelle, et saa luvan herättää mut aamulla, ku töihin lähtee ja vetää mut ylös, et pääsen vessaan!



Koko ajan sellanen olo, et nyt tuli jotain kosteeta housuun, mut ku meet vessaan ni ei mitään! Niin jo toivois, et tää kaikki ois jo ohi ja vauva-arki alkais! Mitäköhän noiden lastenkin päässä liikkuu ku äiti on kiukkunen ku ampiainen ja räyhää ihan turhista asioista! Itteeki ihan ärsyttää ja illalla aina poraa, ku tuli taasen päivä turhaa räyhättyä!



Syntymäajankohdasta on ollu puhetta. Mä oisin valmis vaik tänään lähteen! Sanoin miehelle, et toi torstai 2.2 ois ihan hyvä, ku sil ois kuulemma koulus joku tentti sillo. Opiskelee töiden ohessa tai siis ainakin kovasti koittaa opiskella... Mut kait tää yli menee, esikoinen synty rv41+3, laskettu aika oli kuukautisten perusteella määritelty ja toinen synty rv38+4, laskettu aika oli ultralla määritelty. Tää on kans ultralla määritetty ja 10.2 rv38+4, mut saapi nähä... Toivottavasti tänä viikonloppuna ois nyytti jo kainalossa, en vain kertakaikkiaan jaksa tätä enää!!!!



Tänään on parturi! Ihanaa, pääsee vähän ihmisten ilmoille ja josko täst mammasta edes vähän saatas ihmisten näköst aikaan :) Mukavampi lähtee sit synnyttäänkin, ku o tukka siedettävän näkönen eikä tällanen ylipitkä hamppukasa! Mieskin saa tänään käydä parturissa, et ollaan sit molemmat valokuvauksellisia ;)



Mut kai mä meen taas sohvalle, enneku selkä katkee ja pää halkee ja maha räjähtää!



sinilila 37+1

Paljon tsemppiä sulle tuohon teidän tilanteeseen parisuhteessa. Raskaus ei ole mikään paras aika miettiä että mihin päin suhde menee, mutta minkäs teet, ongelmat kun eivät tahdo odotella sitä parasta aikaa. Tai eihän sellaista edes ole olemassakaan. Meillä oli aivan mieletön kriisi alkuraskaudesta, kävi tosi lähellä etteivät menneet kattilat jakoon. Nyt elämä on ollut jo pari kuukautta (hurja aika!!) seesteistä, mutta täytyy myöntää että mua pelottaa että mitä sitten kun lapsi syntyy ja hermo alkaa olla molemmilla taas kireällä. Jaksetaanko tukea ja ymmärtää sitten, vai alkaako se sama syyttely ja riitely taas.



Muista, että meille voi kertoa, minä ainakin päivystän näillä linjoilla luultavasti vielä pääsiäisenäkin...



Austen

Olen ahkerasti lukenut Helmikuisten juttuja, mutta omat kirjoittelut on jäänyt tosi vähälle . Nyt olis kuitenkin vähän kysyttävää.



Osaiskohan joku teistä sanoa, että mitä tapahtuu äitiyspolin kontrollissa, jonne oon menossa huomenna (Kättärille) pienen sf-mitan takia? Lekuri ei viime viikolla rv 36+5 saanut yhtään kasvua sf-mittaan, joka oli jo rv:lla 33+0 tasan 31 cm. Ultrataanko vaan vai tehdäänkö mahdollisesti muitakin juttuja? Sisätutkimus, virtsanäyte tms ?



Kyselee Curacao rv 37+5

Eilen olikin kamala olo koko päivän siitä närästyksestä tai mitä lie olikaan. Vielä illallakin ylävatsaa poltteli, mutta yöllä se onneksi sitten väheni ja sain nukuttua ihan OK. Tai heräsin kyllä varmaan 20 kertaa, mutta ihan muista syistä kuin oman olon takia. Ja aamuisin ärsyttää, kun saa nukuttua vain pienissä pätkissä, kun ensin herään, kun mies herää ja sitten kun mies lähtee töihin ja sitten tulee esikoinen viereen. No, olenhan näitä pätkäunia nukkunut jo yli 2,5 vuotta, joten onhan tähän tottunut. Olin vaan ajatellut, että oisin saanut ennen vauvan syntymää nukkua vaikka muutaman viikon vähän pidempiä pätkiä, mutta se oli kai toiveajattelua.



Tänään olin reipas ja kävin 45 min kävelyllä sen jälkeen, kun vein pojan kerhoon. Kohta pitäis lähteä poikaa hakemaan. Täällä on ollut tosi ihania ilmoja viime päivinä ja aamulla näytti siltä, että taas tulisi aurinkoinen päivä, mutta nyt onkin ihan harmaata. Kaupassa pitäis käydä matkan varrella, mutta en tiedä, mitä uskallan syödä, ettei se eilinen olo tule taas.



MIDZI & DEVIL: Tosi kurjaa, kun joudutte kärsimään tollaisista ns. turhista kivuliaista supistuksista! Pidän peukut pystyssä, että teidän synnytykset käynnistyisi mahdollisimman pian! Tsemppiä!!!



KIRPPU: Onnea matkaan, vaikka vauva on varmaan jo syntynyt. Tule sitten kertomaan, miten meni.



TINTTI: En osaa oikein mitään sanoa tohon teidän tilanteeseen. Tosi harmi juttu, mutta varmaan parempi, että jotain konkreettista tapahtui, jos juttu ei kerta kaikkiaan toimi. Voimia sulle!



Nyt täytyy lähteä sinne kerhoon...



T:Fassiloora rv 37+2

Samanlaisia aatoksia täälläkin niinku sulla Austen... Melko varmaan oon täällä vielä ainakin maaliskuulle, eikä helmikuu, vaikka lyhin kuukausi onkin, oo vielä edes alkanu. Joten ehkei tämä palsta ihan vielä hiljene, vaan täällä ollaan.

En oo jaksanu muuta nyt ku lukea pinot päivittäin, enkä oo jaksanu oikein mitään muutakaan. Nyt on alkanu ne ajat, että öisin ku herää, ei saa enää unen päästä kiinni ku aikasintaan kahen tunnin päästä. Ja sitte on aamulla ku nukkuneen rukous. Ja eka kerran nyt alkaa olla se tunne, et saishan tää syntyäkin kohta. Eilen kävin kampaajalla, ettei olis ihan räjähtäneen näkönen ja torstaina olis kosmetologille aika kestoväreihin, jotta tää haljakkuus vähä terävöitys. Mut huomenna siis KOKSiin taas aika painoarvioon ja viiminen? lääkäri ja kait ne sit tekee sen s-tapa-arvion, jolla tuskin mulle on juuri mitään merkitystä sen nelikilosen esikon jälkeen. Tuli sekin ulos melkosen helposti, vaik oli oikea käsi ohimolla napanuoran kans paketoituna.

Nii, ja nyt niitä sukkapuikkoja on tullu sit puukkojen oheen, että pitää ihan miettiä aina missä asennossa varsinkin makuulle käy... Jos pitkään istuu tai kävelee, niin kohdunsuun tienoilla raplataan sukkapuikoilla, mut sit tulee puukot kehiin, ku yrittää käydä makuulle ja kyljelleen (ei väliä kumpi kylki). Tämmöstä ku ei ollu esikon kans ollenkaan, niin toivotaan, että mokomat vaivat jotain hyödyttäiskin synnytyksen suhteen, varsinkin ne sukkapuikot... Supistele nimittäin ei juurikaan, eli odotellaan vaan. Epäilemättä mieheni veikkaus siitä, että käynnistellään naistenpäivänä 8.3. kun sit on ne 42 viikkoa täys, toteutuu tällä menolla, vaik mä voin kypsyä jo paljon ennen sitä jos tää olo paljonki kiristyy.

Vointeja kaikille, jokohan kirpulla on nyytti kainalossa???



Dentaurus 36+5

Eipä täälläkään uutta auringon alla.. Ihana ilma ulkonna muutes. Vielä kun jaksaisi ulkoilla.



Mä mietin että miten ihmeessä saisin tän vauvan ulos ens viikon lopussa. Miehen veljen ja sen vaimon muksu luultavasti leikataan tai käynnistetään silloin ja oli kiva olla samaan aikaan osastolla. Viimeksi sen saman kaverin kanssa saatiin muksut 1,5 vrk erolla ja oltiin osastolla samaan aikaan vastakkaisissa huoneissa. Oli kiva kun oli koko ajan tuttua seuraa. =)

Silloin siis syntyi molemmille pojat, ovat siis serkuksia ja taas tulossa näin lähekkäin seuraavat. Meillä on viikko eroa lasketuissa ajoissa.

Menipä sekavaksi, toivottavasti tajusitte.





Tää lähtee nyt lepäilee taas! Nukuttaa!



-sitruuna ja minttuvihtori 37+5-

tänään ei kolota eikä koske.IHANAA.

mua rupes naurattamaan kun kaikkien kirjotuksista paistaa läpi kyllästyminen ja piiiiiiiiiiiiitkä odottelu.

mä jaan kaikki ne tunteet, mut pakko se on myöntää et kyllä luontoäiti on tämän homman niin järjestänyt et vauvat syntyy just sillon ku ne on valmiita. minä ainakin vaan nyt odotan ja paisun.

tänään kävin rakin kanssa jo pitkällä kävelyllä ja nyt sitten voi hyvällä omalla tunnolla syödä ison annoksen ruokaa.

kakka-asiaa ;)))) mulla on muuten suoli toiminut eilen ja tänään liukkaammin ku muullon..en tiiä olisko vaan sattumaa vai mitä mut eipä ainakaan ummeta ;))))



ja tintille tsemppiä! tiedän tasan miltä tuntuu, mehän erosimme tässä joulukuussa, mutta nyt asiat on miehen kanssa saatu sovittua erittäin hyvin. soitellaan joka päivä ja nähdään varmaan joka toinen. just sunnuntaina oltiin miehen luona syömässä. ja hän haluaa tulla synnytykseen mukaan ja ei kuulemma saa nukuttua kun jännittää niin kovaa!!!

mutta neuvoisin et antakaa sankimman pölyn laskeentua,vitutus ja viha menee ohi, sen jälkeen nostakaa faktat pöydälle ja puhukaa ja puhukaa. me nimittäin puhuttiin asioista ihan oikeilla nimillä ja vaikka itku pääsi molemmilta niin hyvä mieli on nyt molemmilla tai kaikilla.



niin ja kuka se nyt sitten lähti sinne sektioon,ONNEA ja ne tayssilaiset myös onnea..kuitenkin ne vauvojaan jo hoitelee...minut piti ottaa mukaan seuraavaan synnytykseen...



mä lähden tekemään tacoja.

kuumetta ja vauva 39+4

Kiva huomata, että jotain kiinnostaa. En ole kehdannu oikein kenellekkään asiasta jutella, kun tosiaan oon toivonu että tilanne muuttuis.



Nyt oon vaan ihan loppu. Viimeset kuukaudet oon ollu raivoa täynnä tai itkeny aamusta iltaan. Kyllähän raskauskin altistaa, mutta kun ei mieskään ole jättänyt mitään arvailujen varaan. Se oli hän joka alunperin ehdotti eroa. Siis ilman mitään riitaa tms. Yks päivä vaan kysy, että ei suakaan enää vissiin kauheesti kiinnosta? Ja kun en osaa ylpeyttäni niellä, niin tietenkin olin samoilla linjoilla. Jos tota esikoista ei olis, niin olisin varmaan sillon jo lähtenytkin. Mutta toivoin, että asiat korjaantuu, kun vähän yritetään.

Kaikki on menny vaan pahemmaksi ja mies on tehny selväksi ettei kiinnosta. On ihan hölmöä jäädä tänne roikkumaan lasten takia. Toivon, että voidaan erota sovussa ja lapset saa nähdä isäänsä niin paljon kuin haluaa.

" Hauskaa" tästä asiasta tekee sen, että yritettiin tätä pikkukakkosta 1,5vuotta ennenku tärppäs ja sitten mies ei enää haluukkaan olla yhdessä. En pysty millään uskomaan että asiaan liittyis toinen nainen, oon kai sit vaan niin tylsä.



Nyt yritän pitää katseen tulevassa vauvassa ja esikoisessa. Varsinaiseen muuttoon on vielä epämääräisen pitkä aika, niin murehdin sitä sit kun aika tulee.



Tintti

... kyllä musta saa varmasti seuraa.. Ei oo ees minkäänlaisia oireita mahdollisesta synnytyksestä. Liitoskipuja joo, mut mites ne nyt hirveesti edistää asiaa.. Oltiin just miehen kans hammaslääkärissä, ku sille tehtiin juurihoitoa. (ollaan yleensä aina yhdessä matkassa, kumpikaan ei hirveesti rakasta hammaslääkäreitä.) Kysyin sit samalla et voiko imettäessä poistattaa viisaudenhampaan, jos sellanen tarve tulis. Yhdessä on jo reikä, mut ei viä kiukuttele. Lääkäri totes, et joo, ainoastaan raskauden lopulla ei suositella puudutusaineen käyttöö, ku SE SAATTAA KÄYNNISTÄÄ SYNNYTYKSEN! Totesinki siihen, et ehdikkö nyt poistaan sen, tai antaan ees sen puudutuksen... =) Eli mars kaikki vaan hammaslääkäriin.. heh..



Taitaa olla toi miehessä roikkuminen aika yleistä tällei kotosalla ollessa.. Eilenki piti sit huomauttaa ku mies ei päässy lähteen töistä ajoissa, niin ku oli ollu puhe. Vaikka tiän, ettei sitä aina lähdetä niin vaan, mut ku.. En oo ikinä ollu hyvä oleen yksin ja työ on ollu kuitenki melko tärkee osa päivää. Yritä siinä nyt sit totutella, ku ainut juttukaveri on kissa ja iso maha.. Onneks mies näyttää kestävän sen, et illan roikun sen kädessä ja valitan, jos se on esim liian kauan tietokoneella. Kai se siitä muuttuu, ku saa pikkusen kotiin. Ja täytyyhän näistä ajoista nauttia, ku viä voi olla kaksin...



Takas koulukirjojen pariin..



Tsemppiä kaikille supistuksia odotteleville, kai ne tänneki joskus tulee käymään..



Jansku & Möhkis 36+1