***JOULUNTÄHTIEN VIIKONLOPPU***

Ei sillä, että itsellänikään ois mitään sen kummempaa sanottavaa, mutta olisi kiva kuitenkin lukea teidän muiden kuulumisia... Elikkä pakkohan se on jonkun tääkin pino esimerkillisesti aloittaa! :o)



Meillä jo näin " aamusta mittarissa lähes 30 astetta lämmintä, että tänään varmaan ihan kivasti tarkenee... Saa nähdä päästäänkö ulos saakka, vai onko liian kuumaa.



Ja sitten huomenna onkin se isänpäivä meillä, eli mummolaan mennään. Toivottavasti ei ole sateista ja ukkosta, että pääsee tytöt pulikoimaan altaaseen.



Omaa napaa sen verran, että massu se vaan hiljalleen kasvaa, ja vähän pakko on nyt jo käyttää noita äippävaatteita, kun omat housut ei enää mahdu jalkaan, ja pakko on sitten noita yläosiakin käyttää, että peittyy noi äippähousujen paksut vyötäräresorit. Juu, muuten onkin ihan kiva olo, kun ei enää etomisen tunne ole kokoaikaista ja väsymyskin on hellittänyt. Joku hormoonihyrske kyllä on meneillään, kun naama kukkii tosi paljon, ja joka toinen päivä pukkaa pikku migreeniäkin päälle. Että sellaista tähän napaan.



Ja sitten aiheen vaihtoa...Surullista kuulla tollaisia uutisia, kun Natulin (osuiko nimim. oikein?) sukulaiselle oli käynyt. Ei sitä koskaan tiedä mitä tuleman pitää noin loppumetreilläkään. Tosi surullista. En osaa kuvitella miltä tommoinen tuntuisi ja miten sitä jaksaisi elämässä eteen päin...



Usamama ja tänään taitaa alkaa rv 17

Sen enempää enää vatvomatta sanon aluksi vain sen, että koimme mieheni kanssa edellisessä raskaudessa ja sen jälkeenkin kovia. Sellaiset kokemukset aina jättävät jälkensa. Tuntuu niin kovin pahalta, jos joku toinenkin joutuu kokemaan keskenmenon ja vielä myöhään tai jos raskaudessa tapahtuu jotain, joka aiheuttaa suurta epävarmuutta ja murhetta.



Jotenkin sitä mieltäisi, että raskaus ja heti syntymän jälkeinen aika olisi auvoista ja ihanaa, vailla mitään huolia ja murheita. Kun niitä sitten kasaantuu omalle kohdalle tai muiden kohdalle, se tuntuu pahalta ja jotenkin niin epäoikeudenmukaiselta! Sitä niin toivoisi, että kaikilla menisi kaikki hyvin: tulisi helposti raskaaksi, ei olisi raskausaikana mitään ongelmia ja kaikki saisivat mahdollisimman terveen lapsen.



Luin äsken aiempia (to-pe) pinoja vielä uudelleen. Nalle-Kirahville haluan edelleen sanoa pahoitteluni. Marzu kertoi omista vaikeuksistaan. Natuli taisi olla se, joka kertoi läheisensä menetyksestä. Nämä uutiset vetävät kyllä mielen hiljaiseksi ja matalaksi.



Tottakai sitä alkaa pakostakin miettiä myös omaa napaa ja sitä, kuinka itsellä tämä oma raskaus tulee jatkumaan. Aikamoista myllerrystä tämä on ollut tähän asti omien aikaisempien kokemusten ja myös oman luonteenkin takia. Ehkä ikäkin vaikuttaa asiaan. Meille tämä vauva onkin toinen ja samalla viimeinen, jos kaikki jatkuu onnessaan. Ikä alkaa tulla vastaan, samaten tuntuu muutenkin siltä, että riittää tätä lajia eli tätä raskaana oloa. Fyysisesti ei ole ollut ongelmia, mutta muuten on joskus kovin epävarma olo ja pelottaa kovasti, mitä jatkossa tapahtuu. Useimmiten sentään osaa nauttia tästä raskaudesta.



*huokaus* Eipä tässä voi kuin toivottaa voimia Natulille läheisensä tukemisessa. Marzulle haluan toivottaa kovasti onnea! Toivon hartaasti, että teillä kaikki jatkuisi hyvin!



Hyvää jatkoa haluan toivottaa myös kaikille muillekin jouluntähtösille!



Olen ensi viikon suurimmaksi osaksi aikaa nettipimennossa, sillä lähdemme poikani kanssa sukuloimaan eikä kaikissa paikoissa ole nettiyhteyttä.



Iituli rv 14+

Kun vain osaisi nauttia tästä kauniista kesästä! Illan aikana tullut verensekaista limaista vuotoa. Mitään kipuja tms. ei ole ollut, mutta tietysti huolestuttaa... Sairaalassa käskivät seurailla aamuun...



Näitä muiden surullisia juttuja lueskellessa ehtii vain ajattelemaan kaikenlaista...



Teppis rv 13+0

aattelin nyt tännekin kirjotella:) tuolla ensikoissa olen, mutta aattelin nyt kuitenkin jos tännekin porukkaan mahtuisin..?!

Kun ois kuitenkin kiva vaihtaa ajatuksia samassa vaiheessa olevien kanssa:)



Olen siis 20v, syksyllä tulee tosin vuosi lisää plakkariin, ja ensimmäistä lasta tässä odotellaan innolla. La on 12.12 eli nyt on rv 14+4.

Tällä viikolla oli ensimmäinen lääkärineuvola, joka meni oikein kivasti. Sydänäänet kuuluivat ja kaikki oli hyvin. Onnellinen olo, vaikka tiedän että aina voi silti tapahtua mitä vain. Yritän nyt vaan nauttia tästä odotuksesta ja olla onnellinen.



Pitää nyt yrittää vähän tutustua teihin.. :)

Omaa napaa: Mulla alkoi ummetus heti, kun testi näytti plussaa. Alkaa tosiaan kyllästyttää, jos tätä jatkuu koko odotusajan. Kahdessa edellisessä raskaudessa ei todellakaan ollut tätä ongelmaa kuin ehkä loppumetreillä. Taitaa ikä jo vaikuttaa..peräti 32v. Gynekologi juuri totesi, että nuori nainen ja hyvin vielä ehtii neljännenkin tämän jälkeen hankkia!! Itse olen ikionnellinen, jos tämän kolmannen saan.



Niin ja takaisin asiaan. Olisiko kenelläkään toimivia vinkkejä ummetuksen ehkäisyyn/hoitoon? Olen kiinnittänyt huomiota juomiseen sekä yrittänyt syödä kasviksia, marjoja ja hedelmiä jokapäivä,mutta aina vatsa " jämähtää" . Oon joutunut käyttämään välillä microlaxia. Alkaa todella huolestuttamaan selviäminen vatsan alkaessa kasvaa, jos vaiva jatkuu ja mihin se nyt yhtäkkiä katoaisi. :(



Tuuti73 rv15+4

Tuuti, minä olen myös kärsinyt ummetuksesta koko tämän raskauden ajan. Nyt olen alkanut syömään ruispuuroa sekä vauvan luumusosetta ja niillä olen saanut mahani toimimaan. Mullakaan ei edellisen raskauden aikana ollut ummetuksesta tietoakaan, joten jos se on se ikä mikä siihen vaikuttaa, kun minäkin jo lähentelen 30 vuotta..



Täällä on olo ollut muuten hyvä, mutta väsymys painaa edelleenkin päälle. Mahakin on kasvanut jo niin, että ensi viikolla on pakko lähteä ostamaan uusia vaatteita. Mulla on nyt tasan kahdet kesähousut mitkä mahtuu päälle. Tänään lähden kiertelemään kirppiksiä ja katselemaan josko sieltä löytyisi jotain kivoja vauvanvaatteita:)



Trig 13+6

Eipä mulla ole ollut mitään kirjoiteltavaakaan..

Harmittavan pitkäveteistä tää alkuraskaus.



KETKÄ TUNEVAT JO LIIKKEITÄ?? Millä viikoilla on ekat liikkeet tuntuneet?



Mä oon odotellut niin malttamattomana liikkeitä, että eilen tunsin nukkumaan mennessäni, mahalla maatessani, ikään kuin pienen pyyhkäisyn kohdussani...? Liike..? Vaiko mielikuvitustako vain.. =/

Tämä on kyllä jo neljäs raskauteni, että josko kuitenkin olisi ollut hentoinen jalan pyyhkäisy?



Yritin tunnustella melkein henkeäni pidätellen, josko uusia pyyhkäisyjä tuntuisi.. ei tuntunut.



Nyt mietinkin oliko se vain mielikuvitukseni tuotetta..



Ja lopuksi haluan sanoa kaikille menetyksen kokeneille:

Olen pahoillani. Vedet silmissäni luin muutaman päivän takaisia pinoja. Olen niin pahoillani.. Muutaman kipeän keskenmenon kokeneena tiedän, kuinka pahasti sattuu sydämeen tuo menetys. Tuntuu kuin paiskattaisiin kilometrien korkeudelta voimalla kivikkoon..

Aika kuitenkin parantaa.. pikkuhiljaa. Vaikka nyt tuntuu siltä, ettei mikään koskaan voisi auttaa suruun, niin uskokaa minua, kun sieltä kivikosta pääsee ryömimään ja nousemaan ylös, olette vahvempia kuin koskaan. Menetys jättää syvät arvet, mutta aikaa myöden nekin vaalenevat, vaikkeivät kyllä häviä koskaan.

Toivotan paljon jaksamista.. Elämä voittaa lopulta.



-mm- rv 13+4

Ihanaa kun on kesä! Kateeksi ei käy ne jotka ovat nyt masunsa kanssa viimemetreillä, kun tämänkin pömpön kanssa olo välillä " mahtava" ja ahdas... kiva kun ei tarvii tunkea vaatetta niin paljon. Esikoisen talviodotus oli niin erilaista...

Nyt vaan on sama ongelma kuin ilmeisesti muillakin ettei kesä vaatteet oikein mahdu... ja toiset mahtuvista capreista vielä pilasin aamulla pesukoneessa, kun olin jättänyt sinisen nenäliinan valkosten pöksyjen taskuun. Nyt on koko housut sinisen kirjavat, eikä auttanut tahranpoistaja!!!! myöhästä.. itku!



Liikkeet tuntuu, jopa isi tunsi yksi ilta kun masulainen jumppasi suoraan isin poskeen. Se oli onnellinen kun tunsi, nyt se odottelee joka ilta josko tuntisi... Ite tunsin 14+ viikolla ja esikoiselta 16+ viikoilla.



Pari viikkoa vielä töitä ja sit olis taas lomaa. TYöoloista sen verran että onneksi on (yleensä)leppoisa työ jossa pääsee tarvittaessa ulos ja rannalle ja vaikka uimaan jos siltä tuntuu....vastapainona sille tosin ajoittainen väkivallan uhka....



no jatketaanhan sunnuntai-iltaa, muistakaa juoda ettette kuiva. Mä sain muistutusta neuvolasta, kun valitin väsymystä ja hb olikin 138! kroppa kuivana lisää vettä!!!



alisa 16+2

[color=red] TEPPIS: tsemppiä ja peukkuja, toivotaan että vuoto loppuu ja pääsette säikähdyksellä. Sen verran paljon on tosiaan tullut noit ahuonoja uutisia meidänkin pinoon että toivotaan sellaisten loppuvan.



TUUTI: Ummetuksesta. Syön itse ruisleipää aika runsaasti, ihan ilman mitään päälisiä ja jo auttaa ummetukseen. Toinen mikä joskus auttaa on coca cola. Sitä kun vetäiseen ummetukseen niin johan masu toimii :) Kevyt vatsan hierominenkin saattaa joskus auttaa ja vielä yksi vinkki. Juo väkevää appelsiinimehua aamulla tyhjään vatsaan.



Olo on turvonnut. Koko päivän on laukattu Muumimaailmassa tyttöjen kanssa ja nyt on kyllä kaikki maailman nesteet kertyneet kehoon. Päänsärkykin on taas tullut kaveriksi ja on todella raivostuttava....





LIIKKEISTÄ: olen muka ollut tuntevinani liikkeitä silloin tällöin ja tuntui kuin eilen masulla ollessa joku olisi potkaissut. Ekasta tunsin vko 17 ja tokasta vko 14, mutta nyt ne jostain syystä odotuttaa itseään. Istukka on nyt edessä että luulen sen vaikuttavan kun aikaisemmin on aina ollut takana.



ei muuta auringonpolttamalta Ilmikseltä tällä kertaa

rv 15+3

hei tuli sellainen mieleen että sielläpäin maailmaa on varmaan tuhat kertaa enemmän kivoja äitiysvaatteita niin olisko sulla hyviä nettilinkkejä tai vinkkejä??

Luulen, että tunsin toissapäivänä vauvan liikkeitä. Tai sellaisia hentoisia töytäisyjä, joita ei ole ennen tuntunut.

Tänään ehkä tunsin kerran samanlaisen töytäisyn, kun makasin vatsallani rannalla.

Koko ajan tuntuu, että kuvittelen, koska kaikissa oppaissa lukee, että potkuja alkaa tuntea vasta rv 18-20. Kaiken lisäksi odotan vielä esikoistani, joten ehkä nämä ovat vain toiveikkaan ja vähän höyrähtäneen wannabe-äidin kuvitelmaa. :)

Heissan,



olin loppuviikon nettipimennossa kun ensin työmatkalla ja sitten mökillä. Pitää lukea edelliset päivät vielä, voi jo etukäteislohdutushalaus niille joille tapahtunut ikäviä.



Olin loppuviikosta ultrassa ja kaikki oli hyvin. Miehen kanssa ihailtiin kun vauva näytti kaikki liikkeet mitkä osaa. Potki ja huitoi, kääntyili ja myllersi, joi ja imi peukaloa. Aikamoinen temmeltäjä :-)



Viikonloppuna nautittiin täysin siemauksin auringosta järven rannalla. Viikko menikin töissä liian tiiviisti. Ensi viikolla olen vakaasti päättänyt lähteä viimeistään viideltä ja nauttia lämpimistä illoista.



Ihanaa aurinkoista viikkoa kaikille!