Lapsi karkailee. Mikä avuksi?
Poikamme täytti juuri 2 vuotta ja on kova karkailemaan. Esim. leikkipuistossa tms, missä saa olla vapaana, hän lähtee usein juoksemaan karkuun.
Aluksi tietenkin juoksin äkkiä perään, mutta poikahan vaan nauraa hekotti, että onpas kiva leikki. Sittemmin olen testannut, etten lähde perään tai peräti lähden toiseen suuntaan. Se ei myöskään toimi. Poika kaiketi omaa niin suuren itsetunnon, että kuvittelee pärjäävänsä yksinkin. Lopulta minun on juostava perään, koska lopulta se leikkipuistokin muuttuu autotieksi tai on muu vaaratekijä edessä. Ja taas poika hekottoen juoksee kahta kovemmin, kun äiti tulee perään.
Miten siis karsia tämä vaarallinen ja paha tapa? Auttakee pliis.
Kommentit (4)
eli yleensä sanon tiukasti, ettei saa mennä, ja selitän, miksei. Tuo selitys on se, mikä tehoaa, eli ihan raa'asti kerron, että auto voi törmätä ja sitten tulee iso pipi ja voi joutua sairaalaan. Usein tehoaa jonkin aikaa, ja jonkin ajan kuluttua on unohtunut ja karkaa uudelleen. Pojilla itsetuntoa tuntuu olevan hurjasti enemmän, esikoistyttö oppi meillä huomattavasti paremmin, tosin hänelläkin oli siinä 2 vuoden paikkeilla karkailukausi uhmaan liittyen.
Poika on myös päiväkodissa oppinut hyvin "soo soo"-komennon, eli tietää, että se on kielletyn asian merkki, ja tottelee sitä paremmin kuin "ei"-komentoja. Meillä äidin tiukka katse ja äänensävy kitkee lopulta naurunkin, kovaääninen komentaminen tai perään juokseminen yleensä naurattaa vaan kovasti.
Olen pojalle yrittänyt selittää juuri noin kuin Ossekin, että ei saa, koska voi jäädä auton alle...Poika sanoo usein itsekin, että ei saa karata. Mutta kyllä se vaan turhauttaa/suututtaa, kun poika ei yhtään epäröi karata kauaksikin äidin luota ja sitten vaan naurattaa, kun asian vaarallisuutta selitetään :(.
t:ap
jos auton alle menee. ja sit laittaisin hetkeks rauhoittuun sillee et näät sen mut poika ei pysty sun kans juttelee.
meillä 2.5v toimii tuo rauhoittumis keino... ihan kotona ja puistossakin.
minun ystävälläni oli tosi vilkas poika ja hänellä oli tapana aina juosta autotielle. he tekivät sitten niin et sitoivat pojan narulla puuhun (niin kuin koira) omalle pihalle. ehkä puistoon ei kehtaisi... x) aluksi hän tietty piti sitä leikkinä mutta kohta hän huomasi miten tylsää siinä oli ja lopetti täysin nämä karkailut.
toisena keinona tulis mieleen et laittaa pojan siellä puistossa jäähylle jos ei ala totteleen. kantaa aina vain takaisin jäähypaikalle. kauaahan ei tuon ikäinen vielä jäähyllä pysy, mut kohta se taas kasvaa ja tuokin vaihe helpottuu. =) kaks vuotiaalle voi hyvin jos selittää ettei saa karata kun voi tulla vahinko ym. aina kun lapselta kieltää jotain se pitäisi perustella vaikka tuntuisi siltä ettei lapsi vielä ymmärrä. kyllä ne ymmärtää. ;)
meillä on semmoinen hauska tapaus et poika (1v) juoksee tekemään jäynää aina sinne minne ei saa (telkkari, pesukone). mitä kiukkuisemmin häntä kieltää niin sitä enemmän hän alkaa nauramaan. huutamiseen/äänen korottamiseen en kuitenkaan usko. koitan aina selittää että "tulee pipi". huomiottajättäminen toimisi usein mutta eihän sitä voi antaa lapsen kiivetä astianpesukoneeseen. pakko aina vain sata kertaa kantaa hänet pois. hän ei ilmeisesti vielä tajua eroa sanoilla "ei" ja "hei". :D mut kunhan tuosta vähän vielä kasvaa niin pitää ottaa jäähypenkki käyttöön tai jotain jos ei ala uskoa. ;) määrätietoisesti vain kieltää.