Se on lauantai, HEINÄmammat!

Mullekin on ilmestynyt tämä unettomuus raskausoireena. Heräsin puoli neljältä, kolme tuntia ennen kellon soittoa.:( Eikä siihen sitten auttanut mikään mielentyhjennysharjoitus tai mukavien asioiden ajattelu...itse asiassa mieleen tunki Kelan äitiyspäivärahan laskentaperusteet, mikä ei auttanut ollenkaan levollisen unen saannissa. Eilen tuli se päätös, mutta en jaksa edes referoida sitä tässä, kun vieläkin ärsyttää.



Tänään on viimeinen työpäivä ja lyhyt sellainen, jee! Sitten mennään yo-juhliin. Tän aamun varhaiseen heräämiseen muuten henkisesti auttoi se, kun ajattelin, että tänä yönä luultavasti aika moni vähän isomman lapsen äiti valvoo täytellen viimeisiä kakkuja ja hermoillen tulevasta juhlapäivästä. Ja itse tulevat ylioppilaat saattaa olla valveilla ja jännittää suurta päiväänsä. Niin, että en ole yksin..ja vielä Sitruskakin näyttää kärsivän unettomuudesta mun lailla.



Tämän viikon oon kärsinyt tosi kovasta flunssasta. Ei kuumetta, mutta kamala räkätauti. Synnytysvalmennuskin meni sivu suun, kun eihän sellaiseen yleisöön voinut mennä tautiaan levittämään. Onneksi neuvolasta lupasivat videot lainaan ja kertoivat tiivistetysti ja privaatisti mulle, milloin lähteä sairaalaan jne. Nyt tauti on voiton puolella ja sikiö on tuntunut liikkuvan tavalliseen tapaansa, joten sitä ei kai mun virukseni ole suuremmin haitannut.



Mukavaa lauantaipäivää toivotellen,

Muska77, rv 34+

Minulle on iskenyt nyt ilmeisesti loppuraskauden väsymyt kuin pommi...

Voisin vain nukkua ja nukkua ja silti olen väsynyt...

Vähän aikaa sitten heräilin öisin ja en nukkunut kunnolla mutta nyt nukun kuin tukki kun pää osuu tyynyyn siiheks kun kello soi...



Viellä olisi ensi viikko töitä ja sitten alkaa virallisesti äippäloma :) Tosin joudun käymään töissä varmaan silloin tällöin opastamassa ja sitten vuoden vaihteessa hiukan pidenmän rupeeman kun on tilinpäätös...



Tänään on pojan kevätjuhlat ja sit alkaa ainakin hänen osaltaan kesä :)

Sitten on enään edessä ala-asteen vika luokka. Kyllä aika on mennyt nopeasti. Parin viikon päästä vietettään tällä hetkellä viellä nuorinmaisen 4-vuotis synttäreitä.



Mieheni käy aika paljon urheilemassa mutta yleensä jää suoraan töiden jälkeen salille. Nyt kesäisin urheilu sujuu kätevimmin kun hän pyöräilee töihin ja takas. Mieheni on ura vaatii välillä aika pitkiäkin päiviä joten välillä tietty rasittaa se kun omassa työssänikin on välillä päiviä kun työpäivä venyy. Vaikka itsellä ei ole pitkää päivää niin kyllähän se tietty välillä ärsyttää kun pitää sitten yksin hoitaa lasten harrastekuljetukset. No kaikkea ei voi saada !!



kesahelinää ja neitoperhonen 33+3

Mulla alkaa nyt tämä vessassa ramppaaminen ottaa koville. Tuntuu, että en millään jaksaisi aamulla nousta, kun olen yön käytännössä istunut wc-pytyllä.

No tänään sit mulla jännitti enemmän kuin esikoisella joka lähti kouluun hakemaan todistusta. Saapas nähdä miten on ensimmäinen kouluvuosi hoidettu kotia.



Tyttö raasu oli ilmeisesti tosi väsynyt, kun yöllä itki ja heräsi jopa siihen. Vai näkikö sit huonoa unta?

Olimme eilen ystäväni lapsen synttäreillä ja siellä meni aikas myöhään, joten kaikki ilta hommat viivästyi jonkin verran.



En ole mikään kellokaulassa juoksia, mutta yritän pitää edes jonkin näköistä aikataulua iltaisin, koska tytöllä on pahatapa sit siirtää kaikki yöuniin...seli seli.. =)



Masuasukki on taas aamun ollut hiljaa..muutaman pikku töytäysyn olen tuntenut, joten taitaa tästäkin vaavista tulla aamu uninen.



Mieheni harrastaa kalastusta ja onkin sitten sen kanssa naimisissa.

Nytkin on ollut keskiviikosta asti jokivarressa ja tulee ilmeisesti joko tänään tai huomenna.

Aikoi kyllä ottaa iisimmin nyt tänä kesänä, kun vauva syntyy.

Aika paljon mieheni kulkee omissa jutuissaan milloin missäkin ja siitähän minä sit saan nalkuttaa...

Mutta vastaavasti minäkin saan omaa aikaa jos tarviin/haluan.

Laatuaikaa meillä on illalla sen verran mitä nyt minä pysyn hereillä. =)



Nyt pitää mennä vaipan vaihtoon, haiskahtaa jokin ylläri!



mutsi ja rv35 tasan...kait

aluksi haluan tarkistaa kun joku kysyiki et eikös nyt oo 2heinävauvaa jo syntynyt?Hattaralla poika ja kukas se toinen oli?



Minä olin eilen koon arviossa ja vauveli on nyt 3,1kg ja lääkäri meinas että laskettuna aikana 3,8-4kg. Eikä antanut mulle uutta aikaa sinne,joten alan heti ensi viikon to nlassa pommittamaan terkkaria että viimeistään 39vkon nlassa laittaa mulle uudelleen lähetteen sinne koska haluan tän ulos hyvin viimeistään lasketun tienoilla.Sanoin sille lääkärille että mulla on kaikki käynnistetty ja että yli 4kg en ala kautta synnytä. Lääkäri vain naureskeli että sinä saat kyllä ulos vaikka 4kg mutta sanoin vain tylysti sitten että mä en sen kokoista todellakaan aio ala kautta synnyttää. Kyllä se toisaalta sitte ymmärsi mistä mun pelkoni isoa lasta kohtaan johtuu mut sanoi vain että kyllä terkkari sit laittaa uuden lähetteen jos siltä tuntuu.



Kaiken huippuna mun kohdun suulla ei oo tapahtunu yhtään mitään sitte keskiraskauden tarkistuksen jälkeen...ja päivittäin on supistellu välillä vain harkkareita mutta välillä oikein tuntuvia ja päivittäin myös noita ihan kuin puukolla joku kääntäis kohdun suulla. Ja siis ei yhtään mitään...toivon todellakin että nyt alkais supisteleen jo enemmän niin ois lähempänä aikaa paremmin paikat kypsyny.



nyt lähden tuonne rakennushommiin jos saatais tänäänki yhtä hyvin aikaan kuin eilen.



ja aion kyllä leikata nurmikonki jo vain ilma pysyy hyvänä,joku kyllä sanoi että vettä on luvattu.







Pipsaliinu 35+6

Näköjään muitakin unettomia... Mulla on ruvennut rytmi menemään sillein, etten saa unta ennen puolta yötä ja lapset herättää hyvällä tuurilla vasta seitsemältä. Ja minä kun tarttisin sen 8-9h unta putkeen... Ei voi mitään. Välillä kyllä kroppa sitten pistää sen stopin ja nukahdan väkisin viimistään kymmeneltä ja herään kahdeksalta kun lapset tulee herättämään aamupalan tekoon.



Sitruska: Mulla on kanssa tuon sortin väsymystä... Meidän neiti 4v on todella itepäistä sorttia ja hänen kanssaan eläminen on jatkuvaa vääntöä, etenkin illat. Meille on tulossa uudet naapurit tänään, toivottavasti tuo tajuais olla kirkumatta edes yhden illan. Neiti ihan tosissaan kirkuu, riehuu, hyppii, pomppii, huitoo, hakkaa, karjuu... Ihan mitä vaan. Ja isoveli karjuu täysillä unirauhaa jne... Mutta periksi ei anneta. Eilinen ilta oli helpompi kuin yksikään moneen viikkoon. Mutta voi sitä kauppareissua kun äiti osti väärän värisiä vohveleita... Mulla on mennyt monta iltaa itkiessä väsymystä ja eilen olin kaupan jälkeen niin väsynyt, etten jaksanut edes itkeä.



Jyväskylässä muutti sairaalan päivystys mutta entinenkin ovi on edelleen toiminnassa. Lehdessä oli kaksi juttua mutta kummassakaan ei lukenut mihin synnyttäjät menee. Toivottavasti siellä on jotain kylttejä... Tunnetusti sillä mäellä ei kovin nopeasti kyltit ajankohtaistu. Itellä sillein helppo juttu, että kuitenkin pitää soittaa kun pitää lähteä, ettei tartte leikkaussalia ruveta odottelemaan, joten voin kysyä oikean oven. Että jos joku siellä pyörähtää, niin voisi vinkata tänne ;)



Eilen päätettiin kahden likkakaverin kanssa järkätä tapaaminen pitkästä aikaa ja saatiin jo tälle päivälle sovittua! Mies lähtee lasten kanssa jonnekin, että saadaan rauhassa vaihtaa kuulumiset ja höpötellä mitä mieleen juolahtaa. Hyvää ruokaa ja juomaa luvassa :)



Heddastiina, viim. 27pvän päästä Inkkari kainalossa

En oo pitkään aikaan ehtinyt edes lukemaan teidän kuulumisia. Viime viikonloppuna oltiin sukutapaamisessa ja tämän viikon olen ollut tytön kanssa vanhempieni luona.



Harjoitussuppareita tulee ihan lakkaamatta levossakin, mutta niin tuli viimeksikin eikä niistä ollut mitään apua. Kipeitä suppareita tulee muutama päivässä. Oon kyllä jo tosi raihnainen. Kävely on vaikeaa, istuminen on vaikeaa, selkään koskee, olo on kömpelö...



Nyt tuli yhtäkkiä hätä, että ehtiiköhän sen turvakaukalon varmasti ostaa... No, uskon yhä silti, että yli menee. Odotan vain, että saan 10.6. yhden palkan, millä ostan sen kaukalon. Jos jostain syystä tulee lähtö ennen sitä niin mies saa ostaa kaukalon.



Mutta tosi hurjaa, että on jo kesäkuu! Mulle ei muuten ihmeempiä kuulu. Paino nousee, väsyttää ja ärsyttää kaikki ;)

Meillä mies ei harrasta mitään kodin ulkopuolella, mutta on hurjan pitkiä päiviä töissä. Miehen vakituinen harastus on romaanien lukeminen, se on läsnä mutta poissa kun nenä on kirjassa kiinni...



No nyt kipeytyy selkä... Miksi nämä päivät menee niin hitaasti? Ärsyttää kun ei voi suunnitella mitään, kun ei yhtään tiedä milloin pieni päättää syntyä... Mä näen muuten joka yö unta, että synnytän pojan...



Liinaharja, tyttö 11/03 ja 36+2

Meidän oli tarkoitus lähteä tänään shoppailemaan mutta niin huonosti nukuin taas viime yön että en kyllä jaksa liikkua mihinkään. Mulla on unirytmi myöskin ihan ihmeellinen, en saa unta ennen puolta yötä (normaalisti hyvä jos jaksan kymmeneen valvoa...) ja sitten heräilen pitkin yötä vessaan ja supistuksiin ja kolotuksiin tms. Niin sitten olenkin aina aamupäivän ihan väsyksissä.



Mun mies tekee myös melko paljon ylitöitä etenkin näin kesäaikaan joten pitkälti kodin- ja lapsenhoito on mun harteilla. Ja sitten jos ei ole töissä niin aika kuluu edelleen tämän kodin laitossa, mehän siis muutettiin tähän itse rakentamaamme taloon puolisen vuotta sitten. Jotain pientä laittoa on vielä sisälläkin mutta pihatyöt vievät kyllä nyt suurimman osan aikaa. Toisaalta esikoinen on jo melkein 5v. joten siinä mielessä ei enää niin vaativa hoidettava, tai siis viihtyy jo hetken leikeissään yksinkin. Saa nähdä miten arki sitten lähtee rullaamaan kun tämä vauva syntyy, onneksi mies on koko heinäkuun lomalla.



Evius 34+4

Minulla mies ei harrasta mitään ihmeellistä, mutta keksi alkaa yrittäjäksi näin kesän korvalla... Olen huolestuneena kysellyt isyysloman pitämisestä ja mies vannoo pitävänsä loman. En tiedä millä ajalla. En kuitenkaan jaksa esikoisen ja vauvan kanssa yksin alkuviikkoja. Ainakin esikoisen alkuviikot oli mulla yhtä hormonimyllerryksen ja itkun aikaa. Toivon, että tällä kertaa kaikki sujuu helpommin. Toinen stressaava tekijä on muutto. Olemme jättämässä tarjousta yhdestä asunnosta ja muutto tulisi heinäkuulle. Synnytyskin jännittää, joten ei ihme, että pää tuntuu välillä hajoovan.



Yritän välillä käydä ihan yksikseni jossain, jotta jaksan taas esikoisen uhmia ja kepposia. Olen vain nykyisin niin väsynyt, että otan usein pienet unet iltapäivällä, kun mies kotiutuu ja sitten en enää kehtaa jättää miestä yksin lapsen kanssa. Yötkin nukun kuin tukki. Esikoinen herättelee sitten aamulla. Onneksi se loppuajan unettomuus ei ole vielä iskenyt... Esikoiselta heräilin viimeisillä viikoilla wc:n ja kolotuksiin jne.



Ostin toissapäivänä Nalle Puhin videon esikoiselle ja hän tuijottaa sitä kuin halvattu. Pitää ihan säännöstellä katsoma-aikoja. Hassua, kun tuo neiti ei jaksa yleensä katsoa mitään videoo kovinkaan kauaa. Toivottavasti Nalle Puh ei ole kovinkaan traumatisoiva 2-v:lle. Ekan kerran hän katsoi sitä tiiviisti mun sylistä, mutta tänä aamuna jo itsekseen.



Otapa Sitruska aikalisä ja vietä rentouttava päivä ihan yksin. Sillä jaksaa taas jonkin matkaa eteenpäin. Sullakin taisi synnytys jännittää, joten ehkäpä se peikko kummittelee jossain aivolohkossa...



t.mm ja pikkunen huomenna jo 36 viikoa:)

Minäkin pitkästä aikaa päätin muutaman rivin kirjoitella. Nyt on kyllä todella paljon kaiken maailman flunssia liikenteessä. Mullakin on jyllää toistaviikkoa poskiontelotulehdus (vasta 4. tänä vuonna, ei todellakaan kivaa!). Nyt se on onneksi väistymässä. Olokin helpottaa. Nimittäin kun mä pari viikkoa sitten tunsin tulevani kipeäksi, alkoivat raskausvaivatkin tuntua. Nesteet alkoivat kertyä, supisteli, hirveä uupumus päällä ja olo oli kaikin puolin perin juurin hankala! Tiistain vastaisena yönä tällä viikolla heräsin kipeisiin supistuksiin. Niitä jatkui puoleen päivään asti ja sain ne asettumaan nukkumalla ja lepäilemällä. Sain esikoisen onneksi hoitoon. Ajattelin, että ei nyt vielä tarttis kyllä lähetä synnyttämään. Toivon kovasti että kaveri pysyisi kyydissä ainakin viikon mielellään 2. Hommia olisi vielä vaikka mitä. Imetysliivit ja liivinsuojuksia kävin ostamassa kaiken varalle. Ja hommistakin viis, nimittäin aina se on vauva valmiimpi tähän maailmaan, mitä lähemmäs sitä laskettua aikaa majailee masussa. Ja kun meille ei ole mitä todennäköisemmin tulossa isoa vauvaa vaan noudattelee enemmin isonsiskon kokoa (esikoinen oli 2800 ja syntyi 40+0), niin jos tuota painoakin tulisi vielä muutamassa viikossa enemmän. No ainahan nuo painoarviot ovat todella arvioita tässä vaiheessa.



Mun mies harrastaa esätä budolajia, mutta kyllä on harrastus jäänyt enemmän ajatuksen tasolle viime aikoina. Olen kyllä siitä todella onnellinen, että mies on iltaisin esikoisen kanssa ja mä saan lepäillä. Tai sit jos olen voimissain, mennään koko perhe ulos. Mäkin olen pyrkinyt joka viikko käymään uimassa vähintaankerran viikossa, muta nyt tämän taudin takia en ole päässyt. Uskon, että mulla on selkä pysynyt melkoisen hyvänä uimisen ansiosta.



Jaahas, nyt täytynee lopetella, voikaa mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman hyvin!!!



Minni 36+

Olo on ollut suht tukala pari päivää, suppareita pikkasen enemmän, ja maha TOSI pinkeenä. Vauva on niin edessä kun olla voi, ei ole aikasemmissa raskauksissa tuntunut tältä. Todella tekee kipeetä, kun se muljahtelee.

Mietinkin tässä ä-polille menoa, vähän epäröiden.

Mullakin pissareissut on tiheemmässä nyt, eli unta ei tarpeeks kyllä saa, kun likkakin herää joka aamu viim. 5.30..mut eipä voi mittään.



Sitruskalle tsemppiä, mulla oli kans masennus vaihe äskettäin vaikka mies jäi lomille, se kun haluaa rauhallisen loman.. ja kissanpaskat sanon minä. Mulla ei ole semmosta varaa tilata..



Nyt lepäämään taas.



maryanne + poika 34+5

Kyllä on kiva kun aurinkokin jaksaa välillä vähän paistella. Tulee edes vähän kesäfiilis, kun kerta kesälomalla olen. Kauheen lämmintähän tuo ilma ei vielä ole, mut auringonpaiste piristää... Ainakin mulla on ollu parempi mieli. Olen saanu vähän pihahommeleitakin tehtyä. On nurmikon paikkaamista, voikukkien tuhoamista, kesäkukkien laittoa ym. pientä kivaa.



Maha-asukille ei taida mitään ihmeempiä kuulua. Melkosta jumppaa tuo välillä kyllä pitää.No antaa toisen vielä nautiskella kun mahtuu vielä heilumaan ;) Ens viikolla olis neuvolassa käynti edessä. Sitten on taas vähän viisaampi. Edellesillä kerralla terveydenhoitaja sanoi, et vauveli alkaa olla jo niin korkeella et ei paljoo voi enää ylemmäksi nousta. Suuntaus olis seuraavaksi alaspäin. En tiedä onko se vähän jo alkanu laskehtimaankin, kun on ollu alapäässä semmoisia tuntemuksia mitä ei ole ennen ollut. Sit mulla on vielä semmoisia menkkamaisia kipuja ollu useampana päivänä jo. Joku muukin taisi kirjoitella samanmoisista tuntemuksista. Ne kuuluu varmaan ihan asiaan näillä viikoilla... Ainakin on lohduttavaa kuulla et jollakin muullakin on samanmoisia kivistyksiä...



Mies on saanu pian nurmikon leikattua, joten pitäis minunkin varmaan mennä jatkamaan pihalle hommeleita. Ei tartte miehen moluttaa et joutuu ihan yksin kaikki touhuamaan, kun emäntä vaan istuu koneella höpisemässä ;)



Mukavaa viikonloppua kaikille!

Koittakaahan jaksella, vaikka ei se aina niin helppoa olisikaan...

Paistaa se päivä vielä risukasaankin ;)



Netta rv 33+3

Ja tunnistin hyvin itseni/olotilani melkein joka viestistä. Kolotusta, supistusta, menkkakipuja, selkäsärkyä, unettomuutta, väsymystä, pissitystä...siis täälläkin jo ihan vaivaksi asti. Jos asukki olisi yhtään valmiimpi, niin haluaisin jo synnyttämään, mutta parastahan sen olisi vielä kasvaa se neljä-viisi viikkoa ainakin. Olen nyt menossa eri sairaalaan synnyttämään kuin esikoisen kanssa, joten sekin vähän jännittää. Tiedän, ettei tätäkään lasta kovin monta tuntia tehdä, joten jännittää miten kaikki aikataulut, esikoisen hoidot ym. järjestyy. Ja ehtiikö mies aloittaa kesäloman vai pitääkö ajaa tunnin työmatkan päästä kesken päivän synnyttämään. No, todennäköisimmin mennään yli tälläkin kertaa. Vaikka on nuo supistukset tulleet jo ihan kipeiksi, niin tuskinpa ne kauheasti mitään silti tekee. Eilen neuvolassa oli sf mitta pompannut jo 35 cm, joten iso on masu tälläkin kertaa. Vauva keikkuu vielä ihan ylhäällä ja mahtuu hyvin vielä volttia heittämään. Verenpaineet, hb ym oli vielä oikein hyvät.

Mun mies antaa kyllä myös ihan kivasti minulle lepoaikaa iltaisin ja kummallakin on yksi oma iltameno viikossa. Mutta pitkät päivät 2-vuotiaan kanssa vaatii voimia, varsinkin kun on nyt vielä flunssassa pikku raukka. En oikein ole osannut mitään vielä laitella vauvalle, kaikki tarvikkeet on valmiina, pestä vaan täytyisi niitä ja silitellä. Ä-pakkausta en ole vieläkään saanut, joten sen pesu jää viime tinkaan. Vaatekaapin sentään järjestin, esikoisen entisiä vaatteita, uusia en ole juurikaan ostellut. Esikoisesta mulla oli näillä viikoilla jo lakanatkin sängyssä :-) No silloin oli aikaa ja voimia enemmän ja kaikki uutta ja jännää. Täällä taitaa muuten olla suurin osa jo toista tai useampaa tekemässä, onko täällä ensiodottajia oikeastaan kukaan?

Selkä alkaa vihoittelemaan ja suppailee, joten hyviä jatkoja toivottelen!

T:Pianiino 33+3

Tuli heti parempi mieli:)



Tänään ei ole ollut mitenkään superkamala päivä, vaikka koettelemuksia onkin ollut. Kaupassa äiti (eli minä) ei saanut työntää ostoskärryä vaan ainoastaan isi. Ja mikä meteli, jos satuin hipaisemaankin siihen kahvaan! Poika marisi ja kitisi muutenkin koko kauppareissun; kyllä oli mullakin hermot meikäläisellä kireellä...ja illalla pikkumies temppuili ulkona sen verran, että menetti saunan ja uimisen tältä illalta kokonaan.

Joskus mietin, miten tälläistä 2-vuotiasta uhmaajaa voisi oikein ' rangaista' ...kun se uhkailu/kiristys/lahjonta ei tosiaankaan aina toimi ja jotain pitäisi keksiä. Nyt poika tajusi kyllä sen syy-seuraussuhteen siitä temppuilusta+ saunan eväämisestä. Kinusi saunaa, mutta luovutti aika nopeasti, kun selitettiin, miksei sinne pääse. Loppuillan olikin sitten nätisti.



Minä menin sitten saunaan ihan yksikseni ja olipa ihana vaan olla ja rentoutua. Harvinaista herkkua nykyään!



Katsottiin miehen kanssa telkkarista se Nanny 911 (Pikku riiviöt) ja voi kauhistus...kyllä tuli hetkeksi taas sellanen olo, että huh, voisi sitä todellakin olla pahemminkin asiat:)...saatiin ohjelmasta muuten tosi hyvät keskustelut miehen kanssa ja vedettiin vähän ' linjoja' näissä kasvatusasioissa. On jäänyt meidän keskinäiset jutustelut vähän vähiin lähiaikoina nimittäin ja nyt, jos koskaan pitäisi meidän vetää yhtä köyttä tuon meidän pikku riiviön kanssa..



Kaikilla tuntuu olevan samoja jomotuksia, mahakipuja sun muita, kuin täällä. Todella moni pelkää/uskoo synnyttävänsä etuajassa- oottekos huomenneet? Minä kuulun tähän joukkoon myös:=) Katotaan vaan, niin ainakin meikäläinen huhuilee täällä vielä heinäkuun lopulla porukoita kasaan rv 42..Heh. Toivottavasti en kuitenkaan!



jaksuja kaikille,

sitruska 34+6