Kuinka lähellä ponnistusvaihetta voi vielä saada kivunlievitystä?
Hei,
saan elokuussa kolmannen lapsen ja kivunlievityksen saaminen on alkanut kovasti askarruttamaan. Oletan 3. synnytykseni menevän suht vauhdilla joten haluaisin tietää kuinka myöhään kivunlievitystä voi vielä saada? Onko olemassa joku raja kuinka paljon kohdunsuu voi olla auki jotta lääkettä vielä annetaan? Ja itse ponnistusvaiheeseen voi siis saada kivunlievitystä, mutta kuinka myöhään?
Tämä painaa, sillä omat kokemukseni kivunlievityksestä ovat aika ankeita.
Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin, mutta jouduin odottamaan sen vaikutuksen loppumista ennen kuin sain alkaa ponnistamaan. Siinä vaiheessa kun supistukset (taas) sattuivat kunnolla sain ponnistaa.. Ponnistusvaihe kesti yli 30min ja oli aivan käsittämättömän tuskallinen. Paikkana oli Kättärin Haikaranpesä.
Tokalla kerralla kerkesin olla sairaalassa vähän yli puoli tuntia ennen lapsen syntymistä (koko synnytys kesti 2,5h). Mitään puudutteita en saanut, kuulemma ei olisi ehtinyt. Supistukset sattuivat (vielä) paljon enemmän kuin ekalla kerralla, itse ponnistamisvaihe oli helpompi ja kesti vain muutaman minuutin. Paikkana oli Kättärin " tavallinen" osasto.
Löytyisikö teiltä kokemuksia/tietoa?
Kommentit (9)
jos tuota ponnistusvaiheetta pelkäät, niin pyydä ihmeessä pudendaalipuudutus. se on tarkoitettu juuri ponnistusvaiheen kipuun. no, minulla se ei tehonnut ollenkaan, mutta olen luultavasti harvinaisuus.
ja tietääkseni paracervikaalin saa melkein missä vaiheessa tahansa. ja eikös spinaalipuudutus ole räätälöity juuri nopeille toissynnyttäjille?
sen olen kuullut että on pistetty vielä kun on 7cm auki, siis aika myöhään.
pudendaali annettiin minulle kun olin 8cm auki.
ja epiduraalin senttirajat ovat yleensä 3-6cm, tosin nämähän ovat vain suuntaa-antavia ohjeita..
tuskin lääkäri puudutetta kieltää yhden ylimääräisen sentin takia..:)
ja sinunhan kannattaisi mennä vaikka pelkopolille puhumaan, vaikka et synnytystä pelkäisikään. siellähän voisit tehdä kätilön kanssa jonkinlaisen kivunlievityssuunnitelman, niin ei tarvitsisi siitä hermoilla enää synnyttäessä.
Minulla ainakin oli epiduraali päällä ponnistusvaiheessa. Kätilö vain kertoi koska pitää ponnistaa ja oli suht kivutontakin. Supistus tuntui vain paineena. Eikä ponnistusvaihe kestänyt kuin 20min. Synnytin Naistenklinikalla. Onkohan käytäntö tosiaan noin erilainen? Ja mistähän syystä?
mutta lääkäri ei kerinnyt laittaa sitä..(synnytys kesti 1h45min ja saleissa ruuhkaa)
Itsellä jäi kova synnytyspelko esikoisesta, kun en mitään puudutteita saanut (vain ilokaasua) ja koko synnytys oli painajaismaisen tuskainen ja kivulias kokemus. Viikko sitten synnytin toisen kerran ja kaikki sujui todella hyvin ja mitään kammoa ei jäänyt. Olimme sairaalassa aamukuudelta ja kohdunsuu olikin jo 8 cm auki. Pelästyin, kun ajattelin, että taasko pitää luomusti synnyttää ja supistukset sattuivat tietysti jo tosi paljon. Kätilö ehdotti, että yrittäisi laittaa spinaalipuudutteen, mutta sanoi, että ei voi luvata, että saan sen. Sanoi, että kalvot pitäisi ensin puhkaista ja ongelmana oli se, että kodunsuu oli jo niin auki, että saattaisi olla, että vauva lähtisikin heti syntymään ja en ehtisi puudutetta saada.
Keskusteltuaan lääkärin kanssa päätyivät kuitenkin siihen, että lääkäri tuli laittamaan puudutteen ja ja kalvot puhkaistiin sitten heti sen jälkeen. Puudutus oli ihana helpotus, sillä olin jo tosi kipeä ja ajattelin etten jaksaisi millään ponnistusvaihetta. Puudutus alkoi tehota melkein samantien ja sitten sainkin alkaa ponnistamaan. Ihan alkuun ponnistamisen tarve loppui, mutta palasi pian. Vauva syntyi klo 7.44 ja ponnistusvaiheen pituudeksi merkittiin 14 min.
Kovasti tsemppiä tulevaan koitokseen!
tämän olen huomannut. Sen takia halusinkin kuulla vielä lisää kokemuksia, jotta osaan keskustella kätilön kanssa. Sen verran mitä siinä tilanteessa nyt pystyy keskustelemaan.
Erityisesti sitä, että odotetaan epiduraalin vaikutuksen loppumista ennen kuin saa ponnistaa, en ole kuullut missään muualla tehtävän. Grrr... Minulla ei ole pahempaa kammoa jäänyt, mutta en halua turhaan kipua kokea.
Toinen huippukokemus oli jälkisuistukset, joita jouduin toisen synnytyksen jälkeen kärsimään tunnin ennen kuin sain särkylääkettä. Kuulemma lääkettä ei voinut antaa sitä ennen siltä varalta että kivut johtuisivatkin jostain muusta. Hm, en vieläkään tajua. Erotan kyllä jo supistuksen " muusta" kivusta. Taas olivat kätilöt minua viisaampia (?)
Minulla menivät ensin lapsivedet ja siitä aikojen päästä alkoivat supistukset, jotka eivät olleet kovin kivuliaita. Ne alkoivat klo 20 illalla. Klo 1:n tienoilla siirryin synnytyshuoneeseen, jossa annettiin heti petidiiniä (?). Klo 3 jälkeen olin 5 cm auki ja sain epiduraalin klo 3.40.
Myöhemmin huomasin papereista, että olin täysin auki jo tunnin päästä epiduraalin laittamisesta, mutta en tuntenut mitään ponnistamisen tarvetta. Minulle laitettiin sitten jossain vaiheessa oksitosiiniakin. Epiduraali vei melkein kaikki tuntoaistimukset. Nivuseen jäi pieni tuntemus, ja sain lisää puudutetta (en olisi kyllä välttämättä tarvinnut lisäannosta...).
Joskus klo 6 jälkeen aloin tuntea hyvin hentoa ponnistamisen tarvetta (se tuntui lievänä kakkahädän kaltaisena tuntemuksena). Ponnistamisvaihe oli täysin kivuton. Epiduraali vaikutti tehokkaasti enkä oikein aluksi tiennyt, miten ponnistaa. Lapsi syntyi kuitenkin varttitunnin ponnistusvaiheen jälkeen täysin ilman mitään kipuja.
Epiduraali vaikutti niin, että vasta klo 11 aamulla alkoi sen vaikutus tehota. En tiedä sitten, oliko se kiinni annoksen suuruudesta ja/tai siitä, että minuun se sattui tehoamaan loistavasti.
En tiedä, vastasiko tämä kysymykseesi, mutta onnea kysyjälle synnytykseen!
karkasi. Ilokaasuahan saa alusta loppuun asti ja muut jutut sitten tilanteen mukaan.