pedofiliapelko
Lapsiin kohdistuvat seksuaaliset ajatukset ovat yleisempiä kuin kukaan uskaltaa arvellakkaan. Pedofiilit ja lapsipornon hallussapitäjät ovat ryhtyneet tuumasta toimeen, mutta ovat kiinni jäätyäänkin vain jäävuoren huippu. Tämä kauhea totuus ahdistaa ja tekee minusta josku lähes vainoharhaisen. Katson epäluuloisena (tunteeni tietysti peittäen) kun taaperoni on tuttava- tai sukulaismiehen sylissä vehtaamassa tai "hyppyytettävänä". Ajattelen: "Miten se nyt noin.. suoraan vehkeitten päällä... ei kai se vaan tunnu jotenkin hyvälle." Yllätän itseni jopa miettimästä, mitäköhän mieheni ajattelee vaippaa vaihtaessa, kylvettäessä tai peuhatessa tytön kanssa. Tämä on kamalaa, eikä asiasta voi puhua, koska lapsi seksuaalisena olentona on tabu.
Ainoa mitä voin tehdä, on antaa tulevaisuudessa asianllista seksuaalikasvatusta, sekä pukea lapsi lapselle sopiviin vaatteisiin, eikä antaa viuhahdella sen enempää uimarannalla kuin valokuvissakaan. Silti minulla jyskyttää takaraivossa pelko, eihän vain kukaan saa seksuaalista tyydytystä minun lastani katsellessa tai kosketellessa. Maailma on niin sairas paikka.
Ensimmäisenä tuli mieleeni, että oletko itse kasvanut vain äitisi kanssa? Syy kysymykseen on, että itse olen kasvanut ilman isää ja kieltämättä samat asiat ovat käyneet mielessä, kun esikoinen syntyi. Isä jäi minulle täysin vieraaksi ja on nyt kuollut.
Samantyyppiset mielikuvat kävivät mielessä nukutustilanteissa, kun isä jäi kahden tytön kanssa ja oli täysin hiljaista... Pelotti, kaikenlaiset ajatukset kävivät mielessä, mutta toisaalta rakastanhan miestäni, joka rakastaa meidän lasta.
Mutta, tosiasiahan on, että näitä pervoja löytyy, mutta ei siitä kannata liikaa ottaa paineita. Tyttäresi kyllä ilmoittaa jos on paha olla ja rakkauteen kuuluu läheisyys, halaus ja jopa sukuelinten katsominen vaippaa vaihtaessa.
Oma mieleni rauhoittui, kun tuli jotain hygieniajuttuja tytön kanssa. Mies halusi, että minä kurkkaan häpyhuulien väliin punoituksen selvittämiseksi, hän itsekin koko sen liian tunkeilevaksi.
Ja nyt, kun poika on syntynyt, ovat ajatukset isän kohdalta jääneet pois. Taitaa olla äidin suojeluvaistoa, joka välillä karkaa käsistä ja tuottaa hurjia ajatuksia. Niissä ei ole mitään hävettävää ja hyvä olla olemassa, kunhan ei anna epäilysten mennä överiksi.
T. Äiti vm -70