testissä plussaa - esikoinen 9 kk
edellispäivänä tein raskaustestin ja melkeinpä jo tiesinkin tuloksen... kaksi viivaa ilmestyi testiin alta aikayksilön. ajatukset singahtelevat puolelta toiselle, ilosta pakokauhuun. kunnolla en ole edes palautunut edellisestä synnytyksestä ja vauva-ajasta, esikoista imetin 8kk milteipä tunnin välein ja edelleenkin hän herää öisin useamman kerran... pari kertaa syömään ja sen lisäksi parhaimmassa tapauksessa kerran tunnissa, milloin tuttia kaivaten, milloin mihinkin. liekö jo totuttu tapa... vasta 3 päivää sitten itkin väsymystäni ja masennustani poikaystävälleni, jonka kanssa yhteinen aika esikoisen synnyttyä on jäänyt olemattomiin. osaksi omaakin syytä silla pienokainen on saanut äitinsä jakamattoman huomion heti synnyttyään eikä aikaa ole juurikaan jäänyt muille. edes omalla puolisolle. jakamaton huomioni on aikaansaanut sen, ettá poikani ei juurikaan ole tottunut olemaan muiden kanssa (ei kertaakaan hoidossa) ja äidin on aina oltava kosketusetäisyydellä. tilannetta on vielä osaltaa " pahentanut" se, että asumme ulkomailla, kaukana omasta perheestäni ja kavereistani, joten kaikista on pitänyt selvitä ominpäin. puolisoni äidiltä en ole apua pyytänyt, mitä lie suomalaista (tyhmää) periksiantamattomuutta. vaikka sitten oman hyvinvoinnin kustannuksella. ja nyt siis olen uudelleen raskaana. pelko siitä jaksanko ja riittävätkö rahat (täällä espanjassa perheille ei ole minkäänlaisia tukia...) risteilevát mielessäni. abortin vaihtoehto on käväissyt myöskin mielessä, olenhan vastuussa sekä itsestäni, että myöskin pienokaisestani, mutta myös parisuhteestamme... mutta jotenkin tuo vaihtoehto tuntuu siltä viimeiseltä kammottavalta. onko kenelläkään vastaavia kokemuksia tai neuvoja täállä kaukana asustavalle?
Kommentit (8)
....millaista ehkäisyä käytitte imetysaikana, kun sanoit, että tuloksen jo tiesit ilman testin tekemistä? Pettikö ehkäisynne vai miksi olet raskaudestasi niin surullinen? Tekstistäsi saa sellaisen käsityksen, ettei toinen lapsi ole vielä mielessänne ollut, joten kovasti kiinnostaa tuon ajan ehkäisykeinonne.
terveisin
mine + piiperoinen rv 35 + 0
itselläni samoja kokemuksia reilu vuosi sitten, ja ihan samat ajatukset kävivät mielessä tuolloin, tosin abortin tekeminen olisi ollut aivan liian ylitsepääsemätön ajatus, koska lapsen saaminen on niin ihmeellisen mahtava asia.
meillä nyt 2v3kk ja 9kk lapset ja rankkaa mutta myös erittäin upeaa aikaa on ollut! jokatapauksessa olisimme halunneet toisen lapsen pian, mutta meillekin oli pienoinen yllätys, kun tärppäsi niin nopeasti (myös imetin 8kk asti ja plussa melkein heti perään)...
yhdyn mirjun mietteisiin, siitä miten pärjätä - lapset sopeutuvat ja kasvavat, kehittyvät kokoajan ja arki helpottuu päiväpäivältä!
desico (ja lapset siis 1,5v ikäerolla)
kiitos mirju kannustavasta viestistäsi. nyt kun olen taas yhden yön yli nukkunut, ajatuksetkin ovat edes hieman selkiytyneet. eilen kirjoitin jopa harkitsevani aborttia, mutta täytyy myöntää että ko. vaihtoehto olisi ollut liian radikaali...ja itseasiassa kaikkia periaatteitani vastaan. lapsen saaminen on upea asia ja tietysti olen tulevasta perheenjäsenestä onnellinen, alkushokki ja huoli huomisesta vaan pisti pohtimaan myös asian toista laitaa. tänään kävin paikallisen matronan luona (olisiko terveydenhoitaja tai kätilöä vastaava) ja sain ajan ultraan ja veri/pissakokeisiin. pikkuhiljaa siis alan myös tottumaan ajatukseen pikkusiskosta tai -veljestä esikoiselleni. uudesta pienestä tuhisevasta kääröstä. toivon, että kaikki menee hyvin ja omat voimavarani riittävät, ja kiitos neuvosta, aion myös ohittaa tállá kertaa jääräpäisyyteni ja pyytää apua.
kiitos sinulle viestistä ja kaikkea hyväá!
hei myös sinulle. en suinkaan ollut testin saatuani surullinen, hämmentynyt enemmänkin ja hieman ihmeissäni. ikävä, että annoin viestissäni negatiivisen kuvan tilanteesta, vaikka raskaus ei ollut suunniteltu, olemme kyllä puhuneet useimmista lapsista, ainoastaan tämä lyhyt väli lasten välillä ja oma voimattomuuden tunne hieman sai ajatukset surraamaan pääkopassa.
ehkäisyá emme typerykset káyttäneet...minä kun kuvittelin että imetys on hyvá ehkäisykeino. siis omaa varomattomuutta. yritimme toki olla varovaisia mutta... paikallinen lääkäri määräsi kyllä minipillereitä, joita olisi voinut käyttáä myös imetyksen aikana, mutta jotenkin ajattelimme, ettá jos edes pieni osa hormooneista menee maidon mukana lapselle, mieluummin olemme pillereitä käyttämättä.
että tälläisiä. nyt siis odotellaan ja toivotaan että tulevalla pienokaisella on kaikki hyvin.
hyvää odotusta sinulle!
hei desico. ja kiitos viestistäsi. mukava kuulla että myös muilla on ollut samanlaisia mietteitä ja että tilanteista ollaan selvitty. minä myös näin nukutun yön jälkeen olen jo positiivisemmalla mielellä, uskon ja toivon että asioilla on tapana järjestyä. iso osuus taitaa olla myös omalla ajattelutavalla ja positiivisella asenteella. ja tietysti kannustavalla ja auttavalla lähipiirillä. nyt vaan sitten täytyy ottaa siitä hyöty irti!
mukavaa viikonloppua perheellesi!
Esikoisemme oli 10 kk kun tulin uudestaan raskaaksi. Nyt meilla on 2v3kk ja kohta 4v pojat. Ensimmainen vuosi oli aika rankka kun oli tavallaan kaksi vauvaa siina, mutta voin vain sanoa etta se kylla kannatti! Pienella ikaerolla lapset ovat kuin majakka ja peravaunu, leikkivat yhteisia leikkeja ja jutustelevat keskenaan, ovat toistensa tuki ja turva (myöhemmin tarhassa, koulussa jne). Nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut etta oma työtaakkani vahenee ja vahenee kun lapset viettavat niin paljon aikaa kahdestaan. Ja pieni maktkii isompaa joka asiassa, on oppinut tosi nopeasti ja vaivatta syömaan itsenaisesti ja kay jopa vessassa (paivakuiva) koska isovelikin kay.
Talla halusin vain sanoa etta on varmaan ihan normaalia etta sinun tilanteessasi hirvittaa, ketapa vastuuntuntoista ihmista ei hirvittaisi! Mutta pieni ikaero on mielestani tosi ihana asia. Ja kannattaa jo etukateen miettia, keta kaikkia voi mobilisoida apuvoimiksi vauvan syntyessa ja jo raskausaikanakin jos itse vasyt.
Rohkeutta ja onnea matkaan, ap!
Meillä plussattiin kun esikoinen oli 6kk ja rapiat. Eli ikäeroa siskoksille tuli huimat 1v3kk. Alku oli kyllä jälkeenpäin ajatellen rankkaa aikaa, nuorimmaisen vauva-ajasta ei juuri ole muistikuvia samalla tavalla kuin esikoisen. Toisaalta nyt kun tytöt ovat 5- ja 6-vuotiaita, he ovat kuin paita ja peppu, oltiin juuri viikon lomamatkalla ja kavereiden jäädessä kotiin siksi aikaa, tytöt viihtyivät toistensa seurassa mainiosti. Päivät alkoivat leikillä silmien auetessa ja päättyivät yhteisiin iltapuuhiin kikatusten kera. Meillä ei ole koskaan tarvinnut viihdyttää lapsia tai koettaa keksiä heille tekemistä, ovat aina hoitaneet sen puolen yhdessä. Uskon myös että tytöt tulevat vielä aikuisenakin olemaan kovin läheisiä ja hyvä tuki ja turva toisilleen elämän kohdellessa kaltoin.
Suosittelen lämpimästi kääntymistä anopin puoleen, meillä anopista oli suunnaton apu vaikka luonteiltamme olemmekin kuin yö ja päivä. Kun esikoinen oli 2viikkoinen, anoppi tuli ja otti tytön illaksi hoiviinsa ja passitti meidät illalliselle kahdestaan. Itku meinasi päästä kun auton perävalot veivät tytön mummolaan ja meidän tuli selvitä ilman pikkuneitiä monta tuntia.. Jälkeenpäin olin kiitollinen, selvisin illasta, onnistuin jopa nauttimaan mieheni seurasta ja rupesin luottamaan siihen että lapseni selviää hengissä myös muiden hoivassa silloin tällöin. Itse en olisi varmasti apua kehdannut/nöyrtynyt missään vaiheessa pyytämään (=todella nuori & periaatteellinen, hassu ajatus siitä että itsekseen pitää selvitä..), mutta onneksi anoppi ymmärsi sitä tarjota vaikka väkisin heti alkumetreillä.
Toivotan oikein paljon onnea ja voimia jaksamiseen, itse olen huomannut että vaikka kuinka koettaa murehtia niin elämä kantaa kuitenkin!
Mariini78, tytöt 5v.&6v. ja rv 24+
Meillä esikoinen oli 7kk kun tein positiivisen testin. Tosin meillä tämä kakkonen oli toivottu, mutta kuitenkin yllätys koska tärppäsikin ekasta kierrosta, vaikka esikoista " tehtiin" 8kk. Tämän toisen tekeminen aloitettiin " hyvissä ajoin" ja plussa oli melkoinen yllätys. Meillä esikoisella alkoi korvakierre raskausaikana ja olin todella väsynyt. Raskauden aikana kävimme miehen kanssa 2 kertaa yötä hotellissa, ihan kaksistaan. Ilman näitä levähdystaukoja en olisi varmasti jaksanutkaan ja noiden reissujen jälkeen jaksoi paljon paremmin pojan kanssa ja parisuhde voi hyvin.
Suosittelen sinulle, että turvaudut anoppisi apuun ja otatte miehesi kanssa aikaa toisillenne. Onhan sekin lapsesi etu, vaikka erossa oleminen tuntuukin kamalalta ajatukselta. Lapsi kuitenkin tottuu nopeasti. Yksi yö erillään tekee teille ihmeitä.
Rahallisiin asioihin en voi ottaa kantaa, mutta uskon että selviätte niistäkin. Vanha kansahan sanoo, että lapsi tuo leivän tullessaan. :)
Ensimmäinen vuosi kahden pienen kanssa voi olla rankka, mutta siitä varmasti selviää. Aikansa kutakin. Ja minun mielestäni, se ei edes ollut niin rankka kuin olin kuvitellut. Viime kesänä iski uusi vauvakuume ja meille syntyy kolmas lapsi kun esikoinen on 3½v kakkonen 2v3kk... :)
Huolehdi vaan siitä, että saat levätä tarpeeksi. Anna siis lapsia välillä edes tunniksi sukulaisille, että saat itse levätä.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
mirju