***Toukokuun Toukat 2010 Kesäkuuhun***

Tässä siis pino jo syntyneille toukokuun toukille. Uutta listaa sitten kyhäilen jahka olen tästä toivonmukaan jakautunut ja arki lähtee rullaamaan.

Verticia

Meillä elo tytön kanssa on hurjan rauhallista, tyttö on tosi rauhallinen, antaa poikienkin hoitaa ja paijata, eikä hermostu.



Tytsy nukkuu 3h pätkiä, syö ja nukkuu taas. Aamuisin ja iltaisin jaksaa jo vähän seurustella ja katsella maailmaa. Huomenna meillä on lääkäri käynti kättärillä, tyttö kun kotiutui niin varhain, tämä on ns kotiinlähtö tarkastus =

Poikahan se meille tuli. Eilen 15:19 ja tänään päästiin kotiin. Maanantaina kanssa sitten kontrollikäynnille tyksiin kun kerta kotiuduttiin alle vuorokauden iässä.

Nii joo 3505g ja 52cm meidän herra. Nyt ois sit paketti kasassa kuten moni sanoo :/, kun on tyttö ja poika lapsi talossa kerta..

Imetys ei oikein lähe käyntiin.. Herralla ei oo malttia imeä ja kaikki asennot sattuu ja toisaalta imettäminen ei missään asennossa onnistu edes.. Edes tyksissä hoitajat eivät saaneet imetystä onnistumaan meillä, eivät siis pystyneet ns. auttamaan asiassa..

Mutta kasvaa ne lapset korvikkeella. Kyllä mä vielä kokeilen imettää, mutta edellisellä imetyskerrallakin meni sitten korviketta 10ml lisäksi..

Synnytys meni ihan hyvin. Olin tosi tyytyväinen synnytykseen ja hoitajiin ja kaikki oli TÄYSIN erilaista kuin esikoisen kohdalla.. Mutta näistä myöhemmin..

Nyt on pakko mennä syömään, kun on kauhia nälkä.. 4 vrk mitään syönyt ja ku sairaala ruokakin on niin pahaa et huh heijaa..

Verticia & poika vähän reilu 1vrk

Kaikista eniten on jännittänyt tuo sinun synnytyksen sujuminen kun siitä edellisestä olet niin paljon puhunut! Mutta tosiaan se on erilaista toisella kertaa, jo pelkästään siksi että se on toinen kerta, mutta turha sitä on sanoa etukäteen =)Maitohan ei nouse kaikilla heti ja kuulemma sitä hitaammin, mitä useampi lapsi! Mullakin kesti neljättä päivää ennen kuin alko tuntua et jotain tuleekin.



Meidän neiti oli kasvanut viikossa 250g vaikka välillä tuntuu että rinnat on kuivat ja tyhjät pussit ja mitään niistä ei tuu ja vauva vaan imee ja imee ja roikkuu tissillä...mutta nähtävästi se sitten jotain sieltä kuitenkin saa. Tänään näin ekan hymyn, selvästi hymyili, eikä ollut masun kipristelyä =D vaikka varmuuden kai saa vasta sitten kun tuo tapahtuu uudelleen. Mies tuli työreissulta eilen kotiin ja sitten meillä oli niin huono yö, että ei mitään rajaa ja välipäivät vauva on nukkunu vieressä niin hyvin että. Nyt koitin sitä omaan sänkyyn, mutta eihän siitä mitään tullu.



Tällasta täältä. cicero ja mökötintti 14pv

Mies lähti töihin, niin olen sitten lapsosten kanssa nelistään. Onneksi tulee iltapäivällä viemään keskimmäisen treeneihin. Kohta suunnataan puistoilemaan.



Synnytyksistä, tosiaan jokainen minun synnytykseni on ollut erilainen, tähän kolmanteen lähdinkin sellaisella asenteella, että katsellaan mitä tapahtuu, kätilö kyllä kyseli fiiliksiäni ja toiveitani, mutta totesin vain, että ei ole muita toiveita, kuin että kaikki menisi mahd. hyvin.



Maidonnousu voi kestää, mulla on kahden jälkimmäisen kohdalla maito noussut kolmantena päivänä synnytyksestä. Minä olen luottanut, että maitoa tulee, tyttö nielee tiheästi rinnalla ja jää tyytyväiseksi rinnalta. Keskimmäinen ei oikein jäänyt tyytyväiseksi, mutta hän oli hyvin tyytymätön muutenkin, joten koska poika nieli ja paino nousi, uskoin, että maitoa tulee.



Meillä tytsy nukkuu ihan missä vain, päivät kantokopassa olohuoneessa, illat torkkuu rinnalla ja sylissä, parina iltana tyttö on tankannut oikein tosissaan ja nukkunut sitten 6h pätkän yöllä. Illalla kun menen nukkumaan laitan tytsyn omaan sänkyyn ja ensimmäisen syötön jälkeen tyttö ja minun viereeni nukkumaan.



Tulkaa kertomaan kuulumisia vauva-arjestanne =)



-Jean+Tytsy 9päivää ja Pojat 9v ja 5v

Kotona ollaan oltu nyt viime perjantaista saakka.

Imetys oli alkuun vaikeaa mutta onneksi osastolla kätilot opettivat. Täällä kätilot vierailee viidenteen elinpäivään asti joka päivä kotona ja sitten joka toinen päivä 10:teen elipäivään saakka.He ottaa verikokeet ja punnitsee vauvan ja kattoo että vauva on kunnossa.

Tämän lisäksi meillä on vieraillut pari kertaa imetystukihenkilo. Täällä tuo imetys ei ole ollut kovinkaan suosittua ja siksi imetykseen saa paljon tukea.Todella hyvää palvelua täällä. Sairaalassa oli myos hyvä palvelu. Synnytys oli ok, kivuton epin ansiosta. Ainoastaan ponnitusvaihe meni vähän pieleen kun en osannut ponnistaa oikein ja sitten piti leikata epi.



Mä sain ilmeisesti kohtutulehduksen mutta kätilo järkkäs antibiootit samatien ja tilanne parantui muutamassa päivässä.



Poika nukku parina yonä 6-7 tunnin younet ja aamulla piti herätellä poika syomään. Poika on myos tosi rauhallinen ja pelkäsin että poika ei saa tarpeeksi maitoa. Mutta tänään 8. elinpäivänä oltiin takasin syntymäpainossa. Viime yona heräsi tankkaamaan kerran.

Heipsulihei kerrankin..

Ehtisinköhän viimein tännekin jotain sitten kirjoittelemaan..

Synnytyksestä ainaskii, en ole minkäänmoista kertomusta siitä vissiin kertonut vielä..

2.6 syntyi tosiaan poikamme, keskiviikko päivä tuo oli. Maanantaina alkoi illalla 21 supistukset.. Tasaisen tappavaan tahtiin 10min välein.. Ei tullu nukuttua ma-ti välisenä yönä sitten kuin puoli tuntia, kun supistukset taukosi siksi aikaa.. Tiistai aamuna hälyytettiin sitten hoitoapu meille. Pääsi esikoisen kummitäti tulemaan, olivat meillä joskus puolen päivän jälkeen.. Ja supistukset tuli samanmoisina ja taukosivat jälleen illalla varmaan puoleksi tuntia, mutta siitä taas jatkuivat 10min välein.. Ja näin ollen ei tullut nukuttua sitten ti-ke välisenäkään yönä..

Keskiviikkona yöllä kolmelta irtosi limatulppa.. Hyi olkoon!! Mitään niin oksettavaa varmaan koskaan nähnytkään vaikka hoitoalalla tulee kaikkee nähtyy ja on nähty kuolleet zombietki ym niin yöök.. En ois uskonu et limatulppa noi olla niin oksettava näky :D

Siitä alkoi kuitenkin supistukset pahenee ja ei meillä kyllä sen jälkeen nukkunut ei lapsenvahdit (kummitädin mukana tuli miehen toinen sisko viel..), minä eikä mies.. Esikoinen onneksi sai nukuttua.. Supistukset oli ihan sairaan kipeit enkä voinu mitää muuta ku huutaa.. Ei paljoo auttanu rauhallisesti hengittelyt! Ja ku mietein vaan koko ajan et leuka rentona, leuka rentona niin sit kaikki kipu tuli huutona ulos..

Siinä sitten viiden aikaa aamuyöstä mies alko patistelee sairaalaan päin ja mie halusin vaan sinnitel koton.. Aloin sil sit sanoo siin et tee eväät ja pue päälles.. Sit ku sanoin, et auto oven eteen niin ei mitään tapahdukkaan :o .. Mies vaan kattoo tv:tä ja joo joo.. Sitten se auto tuli oven eteen ku korotti vähän ääntänsä ja huusin sille et nyt se helvetin auto tohon oven eteen.. Miehelle tuli vähä kiire :D .. Jäi kyl niin elävästi tuo mieleen.. En oo niin pahasti miehel varmaa koskaa sanonu..

6:20 meiät on sairaalaan kirjattu.. Olin 3cm auki sinne mennes.. Ensin jouduin käyrälle kylkimakuulle. Sydänäänis näkyi siinä jotain laskua ja jouduin sitten salissa uudelleen käyrällä, mut sillon ei sit enää näkyny käyräs mittään.. Pääsin suihkuun.. 45min siellä olin ja oli pakko tulla pois ku ei suihku enää auttanu supistuksiin mitenkään ja otin sitten ilokaasun käyttöön ja sillä varmaan mentiinkin sitten joku kolmisen tuntia. 12 aikoihin sain epin ja sain vähän kerättyä voimia.. Sen vaikutus lakkasi joskus 14 aikoihin ja sain uuden epin ja olinkin samantien sitten 10cm auki ja sain luvan alkaa ponnistaa.. Aukeeminen tapahtui ihan uskomatonta vauhtia..

Ponnistaminen kesti öö joku alle 50 mut yli 40min.. Oli hieman hankala kun ei ollut yhtään ponnistamisen tarve olo, ei yhtään!! Ja en sit tiennyt mihin päin edes ponnistaa jne.. Plus en saanut sitä haluamani jakkaraa vaan ponnistelin sängyssä sitten.. Mut kyl se muksu sieltä sitten 15:19 ulos tuli. Päähän sille tuli mustelma, kun päästä jäi hetkeksi aikaa jumiin ennen kuin pää syntyi ulos..

Istukka tuli 6minuuttia perästä..

Pojan sain heti paidan sisään missä varmaan olikin sitten pari tuntia, kun samaan aikaan alkoi sairaalassa ruuhka.. Sen jälkeen sain syötävää ja pääsin suihkuun. Ensin kun ei voinut suihkuun mennä, ku vähä päässä pyöri :D

Ku aloin syömään niin poika pääsi miehen paidan sisään taas pariksi tuntia.. Jonka jälkeen päästiin vasta osastolle ja mies lähti 19 paikkeilla kotio esikoisen luo.

Osastolla sitten sain kuulla, että synnyttäjiä oli käännytetty kotiin ja osasto oli ihan tupaten täysi :/ , ei hääviä.. Onneksi me tultiin ennen sitä ruuhkaa..

Osastolla sitten kysyttiin ensimmäiseksi että mulla on toiveena näemmä päästä mahdollisimman pian kotiin, kysyivät sitten, että koska olen ajatellut lähteä :D.. Vastasin, että heti :D. Sanoivat sitten, että huomenna sitten pääset lähtemään ja kotiuduttiin alle vuorokauden iässä.

Ja seuraavana maanantaina käytiin sitten lysyssä kotiintulotarkastuksessa..

Osastolla yrittivät auttaa imettämisessä sitten, mutta muutoin me ei siellä hoitajia kaivattu.. Poika ei syönyt kuin kerran rinnalta sairaalassa ollessa.. Hommasta ei vaan tullut mitään. Poika ei osannut imeä, ei jaksanut imeä ja keskittyi mieluummin häsläämiseen ja koko yön huutamiseen!!

Kotona sitten luonnollisesti yritettiin vielä rinnalta imemistä, tuloksetta.. Ei onnistunut makuullaan eikä istuallaan, eikä imetystyynynkään avulla.. Kerran suostui imemään imetystyynyltä..

Mä otin ihan hirveen stressin tuosta imetyksestä, vaikka ennen synnytystä olin ihan rentona et onnistuu jos onnistuu.. Ajattelin vaan et mitä muut ajattelee ja itkua väänsin, ku oon epäonnistunut.. Mut sit vaan päätin et muiden mielipiteil ei oo mitn väliä.. Poika saa korviketta suurimman osan päivästä. Aamulla ja illalla pumppaan tissit ja saan hädin tuskin sen 100ml täyteen minkä sitten saa pullosta. Lisäksi öitä varten ostin tutin jota vastaan olen kanssa niin paljon, mut ei sitä paljoa olla onneksi tarvittu.. Mut joskus kun imemisen tarve jää päälle niin se on ihan kätsä..

Tuolla korvike tutti yhdistelmällä lähti meidän yöt sujumaan, kun meillä meni tosiaan ensimmäiset kolme yötä yhteensä sitten niin pelkkään huutamiseen.. Mut sen jälkeen on nukuttu hyvin.. Yleensä herää syömään 2h välein ja vetää melkein 100ml maitoa, mut viime yönä heräsi esimerkiksi vaan kahteen kertaan..

Sillon maanantaina lysyllä oli tullut ihan reippaasti painoa lisää, joku 150g..

Huomenna olisi ensimmäinen neuvolakäynti, se mikä pitää tehdä kahden viikon sisään.. Ja sitten kolmen viikon iässä olisi lastenneuvolan puolella ensimmäinen neuvolakäynti, mut sitä ei ole vielä varattuna..

Päiväunia poika nukkuu parit pitkät päivässä, kuten nyt.. Sikeitä vetänyt semmoiset kolme tuntia.. Selkeästi hereilläolo jaksot on aamulla, päivällä ja joskus illalla.. Aamulla valvoo 10-12 välin, päivällä ehkä 14 paikkeilla ja illalla sitten 20-21.. Muun ajan melkein vetää sikeitä sitten..

Esikoinen on suhtautunut ihanasti vauvaan.. Tosin mitä nyt käy välillä tökkimässä silmään, nenään ja suuhun ja korvaan :D .. Mut käy höpöttelemässä ja kiikuttaa mulle tuttipullot ja puklurätit pyytämättä automaattisesti.. Ja ikää hänellä vasta se 1v ja 2kk pian.. :D Ihana.. Vähän vaan on kovaääninen, että meinaa pikkuveljen unet välillä vähän häiriintyä..

Ulkoilemassa ollaan oltu heti ekasta kotona olo päivästä alkaen.. Nyt vaan on ollut tosi huonoi ilmoi viimoset päivät niin ei olla oltu, mut tänään paistoi hetken aurinko niin käytiin lenkkeilemässä..

Jännä kun ei missään vaiheessa ole ollut ongelmia istumisen kanssa tms mut tuli alapää ihan järkyn kipeeksi lenkkeilystä!!

Nii mitää repeemiä ym ei tullut, mut haava tuli häpyhuuleen :o ja siihen tuli kaksi tikkiä muistaakseni.. En kyl ymmär miten semmonen haava voi tulla ja vielä häpyhuuleen..

Nii ja sekin vielä, kun esikoisen synnytykses kaikki meni päin puuta tyksis ja henkilökunta oli ihan hirveetä sekä salin puolel et osastolla.. Niin musta tuntuu etten ollut edes samassa sairaalassa nyt! Vaikka epätoivo meinasi iskeä, kun mut otti sama kätilö vastaan kuin esikoisenkin kohdalla.. Mut niillä onneksi vaihtui vuoro sitten samantien.. Kaikki oli tosi kultasia, tsemppaavia ja mukavia. Sekä salin puolella että osastolla..

Vaipoista.. Kestovaippoi ei olla vielä alettu käyttämään, kun pojan pylly on vielä liian pieni fuzzeihin :D .. Mut kakkos koon liberoihin piti jo siirtyä, kun nyt kahtena aamuna on ollut sänky märkä.. Ei imenyt tod tarpeeksi ykkös koko.. Ja ei nyt sit tuo kakkos kokokaan.. :/ Pitäs ostaa siis jo kolmosia, ettei yöllä tarvii alkaa vaippaa vaihtaa.. Meillä ei sitä tehä kerta..

Että semmottias tällä kertaa.. Huomenna sitten vaikka lisää, kun on neuvolassa käyty..

Nii joo ja tuon listan väsäsin, eli jos annatte täydennettäviä tietoja noiden kysymysmerkkien kohdalle! Paikkakunnat on ihan sen takia tuos pyydettävis, et jos järjestämme jonkinmoisia miittejä jossain vaihees..

Nyt jos lähtis ihmettelee, et eikö poika koskaan herää..

Verticia & poika puolitoista vko:a

Samaan aikaan ollaan sitten oltu Vertician kanssa TYKSissä pusertamassa :) Meidän neiti syntyi keskiviikkoaamuna 5.58. Mä olin myös valvonut pari yötä, ensin sairaalaan lähtöyön, kun vesiä tiputteli ja seuraava yö synnytettiin. Parin tunnin päivätorkuilla väkerrettiin tyttö maailmaan. Alkoi kyllä jo voimat ja usko loppua keskenkin, mutta tuli maailmaan :)



Myös mä olin ensi vierailuuni TYKSiin ihan tyytyväinen, paitsi osaston 312 yötarjontaan... Mut laitettiin sinne odottelemaan supistuksia ja loppujen lopuksi vauhditettiinkin hiukan. Supistukset ehti tuolla osastolla jo toooosi kipeiksi, eikä siellä ole oikein mitään kivunlievitystä. Siellä sitten juoksin pitkin käytäviä, kunnes jouduin käyrälle, jossa paikallaan olo oli aivan tuskaa. Meillä oli ongelmia vauvan sydänäänien kanssa jo pitkin iltaa, ja siksipä myös imukupilla autettiin loppukiriä.



Synnytyssaliin pääseminen vihdoin ja viimein ja epiduraalin saaminen olikin sitten ihan taivas :) Kunpa vaan olisi hiukan aiemmin saliin päässyt niin olisi edes ilokaasua saanut.. Epiduraalilla mentiin kunnes ponnistettiin ja tyttö tuli maailmaan parin reilun repeämän saattelemana.



Siellä tosiaan oli täyttä. Kun me otiin työmme saatu synnytyssalissa päätökseen, meitä siirrettiin kiireen vilkkaa osastolle, koska ainuttakaan synnytyshuonetta ei ollut vapaana ja vuodeosastoillakin vain 3 sänkyä vapaana...



Kotona on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Syödään, nukutaan, vaihdetaan vaippaa, syödään, nukutaan,... Pienin variaatioin. Tänään käytiin neuvolassa ja sairaalasta lähdön jälkeen on kerätty painoa nelisen sataa grammaa :) Paljon on opeteltavaa ja ihmeteltävää tässä uudessa elämäntilanteessa.



Justiina ja junior (huomenna 2 vko)

Onnea muille vauvautuneille. Verticialle pipon nosto suorituksesta!



Lisään tän vielä tännekin kun eihän tuolla odotus-osiossa kukaan käy.



Niin joutui Bamsekin jättämään yksiönsä ja tulemaan meidän ihasteltavaksi. Poika syntyi sytotecilla "käynnistettynä" 8.6. klo 21.02, painoa oli 3394 g ja pituutta 50cm. Synnytys oli kuulemma ensikertalaiseksi nopea(6,5h) ja selvittiin aquarakkuloiden, ammeen ja ilokaasun voimilla. Tuskinpa näin vähillä olisi pärjätty ellei mies olisi ollut niin hyväönä tukena. Turhaan pelkäsin ettei toiveita olis kuunnellu, sain justiinsa sen mitä halusin ja mitään ei alettu tyrkyttään väkisin. Perjantaina päästiin kotiin ja täällä opetellaan nyt vauva-arkea. Yritetään nauttia jokaisesta hetkestä, kun pikkuinen kasvaa niin kovaa vauhtia. Uskokaa tai älkää, sanan baby blues merkitys selvisi vasta toisena päivänä synnytyksen jälkeen. Pitänee nukkua niin paljon kuin kerkeää että pääsis ehkä vähän helpommalla.



Sitä päivää odotellessa kun voin istua kivutta...



Voikaa hyvin ja pitkiä yöunia toivotellen mä ja Bamse 8 vrk.

tuli mieleen taas kerran niin elävästi se esikoisen syntymän jälkeinen päivä kun kaikki itketti! Soitin sairaalasta äidille, että tule heti käymään, kun mä vaan märisen ja märisen vaikka mulla ei oo mitään hätää =)))). Sama juttu kävi taaskin, toisena ja kolmantena päivänä itkun tuherrusta..onneksi nyt jo tiesi että tää kuuluu asiaan. Mies-rukka vaan sai kyllä taas kuulla kunniansa vähän joka asiasta ja kun me kotiuduttiin, se ei oikeen vaikuttanu iloiselta ollenkaan.

Muutenkin mieli on vielä "vähän herkistynyt", ainakin mulla, kaikkea pitää itkeä, hyvä että uutisia voi kattoa itkemättä.



Vauva on kasvanut, virallisia mittoja saadaan vasta ensi viikolla kun on eka neuvola, mutta ite oon punninnu ja kasvua ois noin kilon verran jo. Tuntuu että neitin koko on kaksinkertastunu tässä parissa viikossa. Mitään säännöllistä rytmiä ei oo, paitsi että päivällä valitettavasti nukutaan pisimmät unoset ja sillon mulla ei oo mahollisuutta nukkua. Yöllä syö kahden kolmen tunnin välein, joskus tiheämminkin. Pääosin rintamaidolla mennään, mutta korvikettakin välillä menee, ihan vaan sen vuoksi etten ehdi imettämään. koetan "tehdä" rytmiä niin että aamulla tehdään pesut ja puetaan päivävaatteet, puolenpäivän aikaan on kärryunet ja illalla sitten yöpuku päälle. Päivällä nukutan tyttöä kärryissä sisälläkin, vain yöllä sängyssä, ihan sen vuoksi että olis jotain eroa yöllä ja päivällä.

tämmöstä täältä, nyt ruohonleikkuuseen ja pyykkivuorta valloittamaan!

terkuin cicero ja mökötintti päivää vaille 1kk

Nyt on hetki aikaa kirjoitella, tuntuu arki kolmenlapsen kanssa vievän ajan aika tehokkaasti, varsinkin kun vanhemmat lapset harrastavat aika aktiivisesti.



Neuvolassa oltiin tiistaina, painoa oli meidän tytöllä 3,930 ja pituutta 53 cm, hienosti kasvaa tyttö, muutenkin kaikki näytti olevan hyvin.



Meidän tytön rytmistä en oikein osaa sanoa, illalla tyttö on menee nukkumaan tankkausten ja valvoskelun jälkeen noin 22-00 aikoihin, siitä nukkuu pitkän unipätkän ja heräilee 06-08 aikoihin syömään ja siitä jatkaa unia vähän aikaa. Sen jälkeen taas tankataan ja takaisi unille, tässä vaiheessa on yleensä pitkä unipätkä. Iltapäivän ja illan sitten syö ja torkkuu ja valvoskelee. Nyt mennään tälläisellä rytmillä, katsotaan minkälainen huomenna on =) Pelkkää rintamaitoa tyttö saa, d-vitaminiit aloitettiin 2 vko:n iässä, niistä ei ole tullut mahavaivoja onneksi.



Minäkin olen yrittänyt myös tehdä rytmiä tytölle, eli laitan yökkärit illalla ja aamulla vaihdetaan vaatteet, pestään kasvot jne. Yöllä en vaihda vaippaa, ellei tule kakka. Näin olen toiminut kahden vanhemmankin kanssa.



Minun kohdalleni tietoihin voi lisätä, pk-seutu ja vanhemmat lapset P 03/01 ja P 05/05



T:Jean+Tyttö 20 päivää

Jos nyt vihdoinkin kerkeis päivitellä ja onnitella kaikkia vauvautuneita! Meitin poitsu syntyi 26.5 50cm ja 3520g, soppeli mies! Lopulta, onneksi, synnytys lähti omillaan käyntiin kun edelliset on käynnistettyjä niin sai kokea "luomunkin", hyvin meni, amme kivunlievityksenä ja ponnistusvaihe nopea, 13min kaikkiaan (koko hela hoito 4h), tosi tyytyväinen olen synnytkseen. Mutta voi hel..sinki minkä baby bluesin heitti sitten päälleen, edellisten aikana on toki itkettäny jne normi hässäkkää, mutta nyt on kyllä ollu semmonen hormonimylläkkä et ei tosiaan itteään olis tuntenu, mutta nyt, 4vkoa synnytyksen jälkeen alkaa jo pää tuntua edes hitusen omalta, että ehkä on toivoa normalisoitua... Vauva nukkuu yöllä (jihuu!) pisimmät unensa, muuten ei rytmiä taida paljon olla, nukkuu ja syö tosi usein, taitaa tissi olla tuttikin, mutta eipä tutti sitten kelpaakaan muuten :( Arki rullailee niin jottei tiedä mikä päivä, pyhä vai arki, mutta mitäpä tuosta!

Gibbogabbo hormonihäiriöineen ja babi 4vkoa

Pitkästä aikaan, mennyt tämä alkutaival hieman siivillä pienten alkuhankaluuksien ja baby bluesin kera. Nyt onneksi helpottaa.



Eli poika syntyi silloin 4.6. , on tänään 3vkoa vanha.

Synnytyksestä sen verran, että oli erittäin kivulias ilokaasusta ja epiduraalista huolimatta, toki helpottivat ja kaikki jotka ovat saaneet apua ilokaasusta, tietää että silloin on myös "hyvät hetket".

Esikoisen syntymä oli huomattavasti kivuttomampi, mutta onneksi kun synnytys oli ohi, kipu helpotti samantien. On se vaan niin hassua, kaikki helpottaa kun saa pienen käärön rinnalle.

Poikahan ennen syntymäänsä kakkasi lapsiveteen joka aiheutti kovan kiireen lopussa ja se aiheutti pojalle kakkaamattomuuden alkutaipaleellaan. Pe poika syntyi ja la päästiin kotiin, kaikki oli silloin ihan hyvin.

Su poika alkoi sitten kellertämään ja vaipassa oli punainen läntti pissan keskellä jota luulimme vereksi, eli lähdimme takaisin Kätilöopistolle.

Siellä yritettiin saada pissanäyte näytepussiin, 7 h ja aivan turhaan. Yökkö kotiutti meidät ja palasimme ma aamulla verikokeisiin ja uutta pissanäytettä kokeilemaan. Tässä vaiheessa poika ei ollut vielä kakkaa tehnyt ja lääkäri totesi että perähuuhtelu olisi paras vaihtoehto. Näin saatiin tuo isompi tuotos ulos, mutta pissaa ei saatu.

Kotiuduttiin pojan ollessa hyvävointinen ja virkeä, käskettiin seurata, jos vielä verta tulisi ja kontrolliin muutaman päivän päästä. Juu, kyllä yhteen vaippaan tuli taas punainen ja hieman isompi läntti, päätin odottaa vielä seuraan pisun, koska poitsu oli hyvävointinen. Uutta punaista jälkeä ei vaippaan kuulunut ja kun seuraavana päivänä tarkistin vielä tämän vanhan vaipan, oli jälki edelleen kirkkaan punainen, verihän muuttuu tummaksi kuivuessaan, joten Pampersin vaippa taisi päästää väriä itsestään. Valitus lähtee Pampersille.:( Oli aika ikävä 3 pissanäytepussin laitto ja pois repiminen, tuo "alakerta" kun on aika herkkää aluetta.



No, keltaisuus on poissa ja poika voi hyvin ja kasvaa, tosin enimmäkeen korvikkeellaa, kun ei huoli rintaa. Pumppaamalla/lypsämällä saa jonkin verran rintamaitoa, muuten tuota korviketta. Kaikkea on kokeiltu, mutta mikään ei tunnu auttavan, pääasia nyt on että kasvaa.



Tämä imettäminen taas lisäsi minulle mielipahaa ja tuo baby blues laukesi todella pahana. Voin sanoa että pää oli kyllä niin sekaisin ja kokoajan vain itketti, mikään ei tuntunut helpottavan oloa. Tällaista kun en ollut aikaisemman synnytyksen jälkeen kokenut, oli aika shokki tajuta, miten paha voi olo olla. Nyt onneksi on helpottanut ja pysyy jo nauttimaan pojasta. Vaikka välillä onkin väsymyksen takia hieman mieli maassa, on se niin eritunne kuin tuo kamala babyblues.



Nyt vain seuraillaan pienen ihmeen kasvua ja ollaan onnellisia pienestä pojasta.



Hyvää kesää kaikille jarauhallista Juhannusta.



SaDu-75 ja pikku-Mies 3vko

On kyllä jännä juttu tuo babyblues.. en voinu uskoa minkälainen olo oli aluksi ja tuntu et se tosissaan kesti ja aluksi kun vautsi vaan nukku niin sekin oli niin hankalaa ja ahdistavaa ja itkettävää. Mulla on onneks niin ihana mies että se jakso kannustaa ja hoitaa vauvaa ja äitiä, en olis varmaan muuten selvinny järjissäni! Tosissaan kummalista että kahen ekan aikana ei todellakaan ollut mitään tällasta et miks nyt, kun samasta ihmisestä on kysymys ja ajattelis että sitä reagoi hormonimylläkkään jotensakin samalla tavalla, mut ei.. no mut nyt on tosissan pahin takana ja ihku vauva arki edessä, harmittaa vaan kun ekat viikot on niin pimennossa (pimee äiti)



Gabbonen ja Gibbonen tasan 1kk

Ai joo, onko se toukokuisten fb ryhmä vielä olemassa ja milläs nimellä se olikaan? En löytäny sitä vanhoista viesteistä ja yritin fb:stä etsiä. VOis olla kiva sielä kirjotella vautsiarki kuulumisia..

G

koita hakea fb:stä Toukokuun Toukat 2010, sieltä pitäisi löytyä.



Kurja kun monella on ollut babybluesia. Toivottavasti alkaa helpottamaan.



Paremmalla ajalla lisää



Jean+Tyttö 5 vko

Yritin hakea tuota fb ryhmää, mutta en sitä löydä (missä vika, peukku keskellä sitä kuuluisaa kämmentä..) Tääläkin on niiiin hiljaista ja olisi kyllä tarvetta vertaisille, toisten ryhmiä kun lukee ja kaikki vauvat on niiin isoja et olis tosi tarpeen vaihtaa kuulumisia pienten kanssa.. Osaisko joku tuupata?

-G ja jäpäle pian 6vko-

laita minulle jean010510@hotmail.com tiedot miten löydän sinut fb:stä, niin koitan kutsua sinut jäseneksi



-Jean+Tyttö 5 vko

Laitoin liittymispyynnön fb:n Toukokuun Toukat ryhmään.



Miun kohdalle vois lisätä tiedot -76 ja P-Karjala



Sonteri ja pesue

Nyt vihdoin "ehdin" tännekin....

Meillä siis synty tuo tytteli 11.5 suunnitellulla sektiolla ja nyt mennään kohta 3kk:tta neidin kanssa. Hyvin nukkuu yöt (kopkop) päivällä syö enempi ja nukkuu lyhyitä kauneusunia, pidemmillään 1h. Painoa on nyt 5,5kg ja pituutta kertynyt huimat 61cm. Ristiäiset pidettiin viikko sitten ja nimeksi neiti sai Helmi Ilona.

Esikoinen 2,5 vuotias Minttu hoitelee minkä ehtii vauvaa, tekisi kaikki äidinkin hommat =)



Onnea kaikille muillekin synnyttäneillä toukokuusta lähtien =)

Nyt kun tänne palasin, voisi alkaa käymään useammin jakamaan kommentteja vauva arjesta.