ne joilla ekan synnytys kesti kauan,

Eka synnytys kesti reilu 21h. Olin n. 10h loppuajasta oksitosiini tipassa ja epiduraalinkin sain. Supistukset alkoi olla tosi kipeitä vasta kun tippa laitettiin.



Toka kerta kesti reilun 24h. Itseasiassa säännölliset (5-10min välein) supistukset alkoi jo edellisenä iltana (12h aikaisemmin), mutta koska ne oli melko kivuttomia niin pystyin yön nukkumaan. Tällä kertaa en saanut oksitosiinia vaan oikeasti kipeät supistukset alkoivat juuri kun sitä oltiin hakemassa mulle. Noita kipeitä supistuksia kesti n. 3h ja tyttö oli pihalla. Avauduin 4cm -> 10cm alle kolmessa tunnissa! Epiduraalia tai spinaalia en ehtinyt saada, pudendaali oli ainoa minkä kerkes, sen sain 40min ennen syntymää. Nyt ponnistusvaihekin oli vain 10min kun ei ollut epiduraalia viemässä ponnistuksen tunnetta, kuten ekalla kertaa. Kaiken kaikkiaan pituudestaan huolimatta hyvä kokemus. Kävelin itse osastolle vieläpä.



Ongelma vain on seuraavalla kerralla se että mulla näköjään säännölliset supistukset alkaa tosi aikaisin ja kestää kauan, mutta sitten kun ne muuttuu kivuliaiksi niin on jo kiire sairaalaan, että milloinkas sitä sitten oikein lähtee?? No, sen ajan murhe ;) Normaalisti kai seuraava synnytys on edellistä lyhyempi kuitenkin,

Ensimmäinen synnytys oli minullakin pitkä ja kamala kokemus. Sen jälkeen päätin että meidän lapsiluku on täynnä. En synnytä enää koskaan!! Noh, kolme vuotta meni ja sitten olin valmis harkitsemaan toista lasta.. ;) Koko tämän toisen raskauteni ajan suunnittelin synnytystä ja psyykkasin itseäni. Luin kirjoja aktiivisesta synnytyksestä ja netistä kaivelin myös tietoa. Olin päättänyt etten toista kertaa kärsi kellon ympäri piuhoissa maaten.



Toinen synnytys oli rajumpi, juuri niin kuin toivoinkin. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta se oli hyvä juttu. Synnytys kesti vain kuutisen tuntia ja sitten se oli ohi. En tahtonut mitään kivunlievityksiä, ettei synnytys hidastu/pysähdy ja ettei kätilö voi puudutukseen vedoten " sitoa minua sänkyyn" .

Olin siis pystyssä koko synnytyksen ajan ja ponnistin jakkaralla ison vauvan muutamassa minuutissa maailmaan! Voi että se oli kivulias, mutta todella tyydyttävä ja korjaava kokemus!! =)



Suosittelen siis aktiivista synnytystä sinullekin! Ainakin omalla kohdallani toimi ja synnytyksestä jäi ihanat muistot!



-M

mutta vastaan silti että olen hakemassa pelkosektiota.

Supistellutkin oli jo viikon, välillä päiviä jolloin lähes koko ajan 10min välein ja sitten taas vähän harveni. Kun sitten tosi paikka tuli, olin varmasti jo niin jumissa ja lantion lihakset lukossa, että avautumisvaihe pitkitty ja pitkitty. Ponnitusvaihe kesti myös, kun olin jo valmiiksi aivan väsynyt. Yhteensä meni yli 20h. Koko synnytyksestä en oikeastaan muista mitään, olin niin väsynyt ja tokkurassa.



Kun toisen raskauden lopussa kunnon supistuksia oli ollut muutaman päivän ja paikat alkaneet avautua, mutta homma jäi paikoilleen, kävin vyöhyketerapeutilla. Minulle siitä oli aivan uskomaton apu! Hoidon lopussa supistukset alkoivat voimistua ja illalla lähdettiin synnyttämään. Hoito rentoutti lantion alueen lihakset todella hyvin ja supistukset pystyi ottamaan rentoina vastaan tosi kauan ilman lisäapuja. Itse synnytyskin sujui paljon " rennommin" ja pystyin rentoutumaan välillä. Kestoa tuli vain 5h.