MAALISMASUT ma-ti touhut ja turinat

Yleensä täällä on jo aamusta aikaisin meidän pino aloitettu..

Jaahas ja taas uusi viikko alkanu ja nyt sitten menen jo rv 33. Kauhian nopsaa tuo aika rientää. Pian alkaa maaliskuiset jakautua.

Omaan ( . ) ei mitään kummempia kuulu. Toivon vaan hartaasti että vauva kääntyisi raivotarjontaan. Toisaalta kiva kun potkii tuonne kylkiin. Ei ole kovin kivaa kun se sitten potkii keuhkoja jos raivotarjonnassa olisi mutta silti..Itellä helpompi olla kun vauvalla pylly alaspäin. Onhan sillä vielä aikaa kääntyillä muutaman viikon ajan. Uhkaavasti silti alkaa näyttää siltä että sektioon tässä päädytään kun vauva muutenkin kait suurehko eikä välttis mahdu tuleen alakautta : (

Lapsemme ovat vielä tän viikon säännöllisessä hoidossa ja sitten ovat pääsääntöisesti kotona mun kanssa. kahtena päivänä viikossa jatkavat hoidossa tän kevään loppuun. Kuumeisesti koitan miettiä mitä vielä vois tehdä tällä viikolla kun he hoidossa?! EHDOTUKSIA. Vauvan vaatteet ja tarvikkeet pinnistä lukuunottamatta laitettu. Pinniskin varastossa odottaa kokoajaa. Sairaalakassia en ihan vielä viittis laittaa. Shoppailut on shoppailtu. Nukkuakaan ei enään huvita. Mitä siis tekisin? Sitten kun lapset jää kotiin ei ole tätä ongelmaa ; ) Pitäsiköhän sitä vaikka ihan tosissaan miettiä vauvalle se nimi jo valmiiksi. Tunnetusti sitten kun vauva syntyy sitä on niin väsyksissä edes ajattelemaan sitä ; )

Mitäs te meinaatte tehdä vielä ennen vauvaa?

Oon tosiaan ollu jo n 6 viikkoa kotona että yhtä jos toista oon ehtiny tekeen. Järkkään vaatekaapit ja valokuvat albumiin ja nuo vauvan tarvikkeet hommannu ja laittanu valmiiks. Kavereilla oon rampannu kyläilemässä ja netissä istunu tunti tolkulla ; ) Lepäillykin olen.

Mutta nyt annan vuoron jollekin muulle maaliskuiselle.

Heip!



Viikonloppu meni hurjan nopeasti ja taas olisi uusi viikko. Viimeinen kokonainen työviikko ennen äippälomaa!! :) Tänään menen iltavuoroon, mutta kun en taaskaan oikein saanut nukutuksi, niin olen kekkuloinut hereillä jo parisen tuntia. Viikonlopun jäljiltä vähän siistin tätä huushollia ja ajattelin lähteä uimahalliin polskimaan ennen töihin menoa.



( . ) ei uutta. Eilisen minua vaivasi megalomaaninen pahoinvointi, mutta se helpotti onneksi illalla. Masu sen kuin kasvaa. Supistelee ahkerasti ja vauveli möngertää tyytyväisenä jatkuvasti. Liitokset varmaan oikeasti repeävät vielä ennen synnytystä ja selkäkin tuntuu ihan hajoavan.



Siinäpä ne tärkeimmät. :) Oikein kivaa maanantaita kaikille!



Lily & Nappo 34+5

Viikonloppu meni nopeesti ja eilen kierin tuskissani koko päivän. Kävelemään en pystyny kun olin niin kipee ja minähän jo soitin sairaalaan että onkos tämä normaalia. No paikat kuulemma vaan alkanu antaa periksi. Oli vaan aika kivuliasta. No särkylääkkeitä ja lepoa. Onko esiintyny muilla?

Tänään sitte aattelin alkaa peseen vauvan vaatteita jos vaikka vauva päättää syntyä ajoissa niin on edes ne valmiina kaapissa pestynä. Ja töistä kun olen jo joutunut jäämään pois, niin aikaa on. Sitä ei vaan oikein näin esikoisen kanssa tiedä ,että kuinkahan paljon vaatteita täytyy olla jne. Mutta kyllähän sen näkee sitte ja sit vaan kauppaan ostoksille jos uhkaa kesken loppua. Mutta nyt pyykki talkoisiin!

Hyvää alkuviikkoa kaikille!



Päivi ja Siiri-Antero 33+3

[color=green]minäkin kerrankin ihan pinon alkupäässä! aamusta oli neuvola, kaikki ihan hyvin, ärsyttää vaan jo valmiiksi kun sokerirasitukseen laitettiin labralähete vaikka muuta syytä ei ole kuin sukurasite (ei liiallista painonnousua, sokeria pissassa, turvotusta, mitään). kammottaa ajatuskin olla niin kauan syömättä/ juomatta! juon varmaan nelisen litraa vettä päivässä, ainakin ja aamulla pitäisi vielä puuro jättää väliin:( saa nähdä mille päivälle ajan otan.



vai mitä tässä jäljelläolevan ajan tekisi? mulla on nyt viikonlopun aikana tullut ekan kerran fiilis että apua, meille on vauva tulossa - ollaankohan sittenkään valmiita? jotenkin tajuaa että periaatteessa vauva voi syntyä jo neljän-viiden viikon päästä ja olisi silloinkin ihan täysiaikainen. miten käy yhteisten juttujen, ravintolailtojen (ja puhun nyt ihan kahdenkeskisistä pitkistä dinnereistä, en baari-illoista), matkailun, golfin, hiihdon, kulttuurin..? ONKO ensisynnyttäjillä samanlaisia ajatuksia tai voiko tois/ useampilapsiset kertoa oliko fiiliksiä silloin aiemin ja miten niistä on selvitty? mieskin vielä reissussa joten tuntuu kärjistetysti että tässä vielä ihan yksin ollaan:( ajattlin jo jutella neuvolassa mutta jotenkin niin herkkänä etten avannut suuta, olisi vaan itkusilmässä saanut selittää.



eli siis ravintolassa syödään ainakin joka viikonloppu (pe tai la-ilta) varastoon;), oopperassa pitää käydä kerran, joku vkonloppureissu olisi paikallaan.. kotihommista sitten vaatekaappi pitäisi siivota (eli perata kirpparikamat pois ja järjestää uusiksi), meidän pikkuvarasto kämpässä tyhjätä ja järjestää järkevästi (nyt sinne on vaan nakattu turhaa ja tarpeellista tavaraa pinoon; mitään ei saa ettei päällimmäiset tipu ja kaikki on sekaisin), ja sitten vauvakamat laittaa kuntoon. mitään suursiivoja tai laatikkosiivoja en muuten tee.



vähän negasävytteinen tämä aamu? se on nyt tänään tätä..



Caddie ja Pirpana, rv 32+6[/color]

Huomenta vaan kaikille, en viitsinyt eilen enää pitkän pinon hännille kirjoitella, nyt taas mukamas kirjoitan esseetä koneella - miten voi olla vaikeaa saada itseään niskasta kiinni minkään oikeiden hommien suhteen.



Lyytikki: Kuulostaa tutulta. Mä olen ollut kotona kanssa jo koulun joulujuhlasta ei 22.12. saakka ja esikoinen on hoidossa 3 pv viikossa. Mun mies on työttömänä, joten täällä me tuijotellaan toisiamme kaiket päivät. Mun pitäis opiskella ja miehen lukea pääsykokeisiin, molemmat vaan haahuilee ympäri kämppää :)



Sain kamalan työ/raha-ahdistuksen, mikä on mulle normaalisti ihan vierasta - yleensä ajattelen, että asiat aina on jotenkin hoituneet. Nyt iski yhtäkkiä kamala huoli siitä, kuinka tässä nyt oikein pärjätään. Jos mies vielä pääsee opiskelemaan, mä olen meidän perheen pääasiallinen elättäjä ja mun työsopimus loppuu äitiysloman aikana eikä uudesta työstä ole takeita. Onneksi sitten kun vauva syntyy ei ehdi tällaisia miettiä, elämä palautuu sekä omien että vauvan perustarpeiden tyydyttämiseen.



Oma ( . ) ihan ok, yölliset suonenvedot on hiukan helpottaneet, vatsa painaa kuten kai kaikilla muillakin. Odotan aika malttamattomana TAYSin synnytyksen suunnittelua joskus rv 36, haluaisin tietää saanko koittaa alatiesynnytystä vai joudunko taas leikkauspöydälle.



Anna ja vatsa rv 33+5

[color=purple]Viikonloppupinossa olikin turinoitu oikein urakalla! Itse kävin vain selailemassa, olin töistä lopen uupunut. Tein sitten päätöksen ja soitin tänään neuvolaan sairasloman toivossa. Terkka olisi kirjoittanut täksi viikoksi ja pyysin sitten, että josko pääsis lääkärin pakeille. Tänään aika 14:45 ja saapa nähdä kirjoittaako sairaslomaa mihin asti. Itsestä tuntuu, että ei tämä tästä enää paremmaksi muutu ja vapaiden jälkeen töihin paluu ollut tosi raskasta jo pitempään. Kuukausi vielä olis pitänyt töissä jaksaa...



Täällä oli aika paljon LÄHIHOITAJIA, vieläkö joku on töissä? Itse meinaan siis tästä päivästä alkaen jäädä pois, kunhan lääkäri vain ymmärtäs. Muuten työ ehkä vielä menis, mutta kun mummelit saa kaikenmaailman kohtauksia, niin ei meikäläisestä ole enää niihin tilanteisiin menijäksi ja kun yksin ollaan... Sattu kyllä hassusti, että menen sen lääkärin luo, joka käy työpaikalla meijän mummoja kattomassa. Jospa hän sitten ymmärtäis paremmin!



Mulle on tulossa ilmeisesti melkoinen lasti vauvan vaatteita eteläsuomesta serkuilta. Mukava, kun on joku joka haluaa antaa, niin ei tarvi itse juurikaan ostella. Ja muutama mammavaate ois mullekin, ihan kiva ois vielä saada jotain uutta, kun en enää viittis oikein ostaakaan, mutta alkaa olla vaatevarasto aika yksipuolinen...



Nukuin tänään pitkään, vielä olen yöpaidassa, niin pitäs tässä vähän jotain hommatakin. Eli nyt pyykkiä pyörimään ja jotain evästä naamaan ja iltapäiväksi lääkäriin... Palaillaan!



~cadavera&muru~ rv31+1

Kävin äsken neuvolassa ja kaikki oli taas ihan ok. KOKS:ssa huippulukemia näyttänyt verenpainekin oli asettunut ihan oikeisiin rajoihin. Olokin on ollut ihan hyvä, joten en jaksanut siitä kauhean huolissaan olla. Vauva menee edelleen keskikäyrillä. Nyt on liikkunut pari päivää vähän vähemmän, mutta liikkunut kuitenkin. Sykkeet oli ihan terhakat=)



Miulla ei kyllä ole tekemisen puutetta. Osaan erinomaisen hyvin vaan löhöillä tai pelata koneella Ticket to Ridea.... Kotitöihinkin saan uppoamaan ihan kivasti aikaa, puhumattakaan siitä, että pitäis ommella vielä vaikka mitä...



Onneksi pakkanen vihdoin ja viimein hellitti, niin tänään pääsee vähän pitemmälle kävelylle koiran kanssa. Se alkaakin uhkaavasti mökkihöperöityä, mutta ikävä sitä on pitkiä aikoja tuolla ulkona kävelyttää, kun tassuja rupeaa paleltamaan paukkupakkasilla.



Kolme päivää saankin taas olla ihan omineni, kun avo meni jollekin paloturvallisuuskurssille koulun kanssa.



-jossara+matkustaja rv31+6-

Eilen sain viimein kateltua vähän vauvankamppeita. Tytöltä (nyt 2v9kk) jääneet vaatteet kattelin läpi ja laitoin pesuun. Uuden äitiyspakkauksenkin lajittelin pesuun. Siinä oli kyllä niin poikamaisia kaikki vaatteet ja värit. No poika-tunne mulla onkin ;) Saapa nähdä kumpi tulee...

Meillä ei kyllä oo paljoa noita vauvanvaatteita. Pitää ostella melkoisesti vaatteita vauvan synnyttyä. Esikoiselle oli lainassa iso kasa vaatteita tuttavalta, mutta nyt ei ole oikeen ketään keneltä saisi lainaksi. Onneks mummu on ahkera shoppailija ;)

Rinnatki on jo täynnä maitoa =)) Tai ainakin siltä tuntuvat. Toivottavasti imetys sujuu nyt toisellakin kertaa yhtä hyvin kuin esikoisen kanssa.

Viikon päästä alkaa sitten äitiysloma. Nyt oon kotona sairaslomalla verenpaineen kohoamisen vuoksi.



Miten muuten käytätte kuivausrumpua esim. ä-pakkauksen vaatteisiin? Kuinka paljon ne siinä kutistuvat? Meillä ois uus kuivausrumpu odottamassa käyttöönottoa ja ei mitään kokemusta sellaisen käytöstä. Vinkkejä otetaan vastaan!

[color=red] Vielä 7 päivää töitä, sitten alkaa äitiysvapaa!



Mun vasen kylki on ihan älyttömän kipeä, tosta kylkiluiden kohdalta. Eilen illalla huomasin asian... en pysty makaamaan kyljelläni, istumaan meneminen ja nouseminen on vaikeaa, sattu ihan hirveesti kun aivastin... On todella kipeä, kun painan ihan kevyesti kylkiluiden kohdalta. Mitäköhän se voi olla? En ole kyllä huomannut, että missä vaiheessa olisi sattunut jotain, mikä voisi tämän aiheuttaa.



Mä olen kans miettinyt äitiyslomalle kaikkea tekemistä. Vauvanhuone on vielä ihan vaiheessa, eli kalusteet pitää kasata ja laittaa oikeille paikoilleen, ompeluhommia on paljon, pesen vauvan vaatteet sun muut... ja viimeiset vauva-ostokset pitää tehdä. Valokuvat ajattelin järjestellä, siivoamista riittää jne...



Mä kans mieheltä kysyin viikko sitten, kun oltiin ulkona syömässä, että eikö me nyt sitten pitkään aikaan päästä edes ravintolaan syömään? Tai ylipäänsä minnekään...? Mekin liikutaan niin paljon, että tuntuisi todella omituiselta luopua kaikista jutuista. Kun ei lasta kuitenkaan kehtaa joka viikonloppu minnekään hoitoon viedä. Enkä varmaan haluakaan. Mä luulen, että aika paljon liikutaan sitten kolmistaan, ja niihin paikkoihin, mihin pientä vauvaa ei voi mukaan ottaa, niin sitten vaan välillä hoitoon. Kesällä olivi kiva reissata ympäriinsä vanhaan malliin, saa nähdä miten onnistuu vauvan kanssa.



NapNap rv33+5 [/color]

Ensiksi Cadaveralle, minäkin siis lähihoitaja ja sairaslomalla ollaan. N. kuukautta ennen Älomaa jäin pois. Juuri eilen väsymyksen, pahoinvoinnin ja huonosti nukutun yön jälkeen mietin että MIten ihmeessä olisin pystynyt olemaan töissä vielä kaksi viikkoa. Vaikealta tuntui jäädä pois, mutta nyt pitää ajatella itseään ja vauvaa!!



Vauvan liikkeet mietityttää edelleen. Riittääkö että niitä tuntee pitkin päivää vai pitääkö ainakin se 10 liikettä tulla joka tunti?? Kertokaa ,miten teitä ohjeistettu? Eikös ne vauvat välillä nukukkin??



Pahoinvoinnista. Mulla tullut takaisin. Tk lääkäri sanoi, ettei ole kuullut että voisi tulla takaisin, mutta pahaolo vaivaa kyllä ajoittain, muita??? Ainakin Lily taisi pahoinvoinnista kirjoittaa. Tietääkö joku mistä johtuu??



Mitäs vielä, aloitin oman pinonkin noista vaatteiden pesusta. Oletteko pesseet/pesettekö 60 vai riittääkö 40 uusille vaatteille?



Entäs mitä peitoa olette ajatelleet käyttää, äitiyspakkauksen peitto aika iso...??



T. Suzy, tänään rv 33!

Heissan



Minäkin kannan korteni kekoon tähän pinoon. Masu on kasvanut kovasti lattiaa kohden. Vauva on todella alhaalla, onhan hän jo kiinnittyneenä ollut kolmatta viikkoa. Kipuja on kävellessä, painaa kovin jo häpyluuta. Napa ei enää anna tippaakaan myöden tai ainakin siltä tuntuu ja alavatsa on kokonaan tunnoton tuosta venymisestä. Ainoana hyvänä puolena tuosta laskeutumisesta on, ettei vauva enää kyllä pääse kylkien tasolle potkimaan. Pienet " lalat" tuntuvat vähän navan yläpuolella ja napakin jo tosissaan viistää lattiaa. Valittaa ei kyllä pitäisi....niin monen monta vuotta tätä ihanuutta odotettiin.



Minä olen ollut jo kuudetta viikkoa sairaslomalla. Nyt kaksi viikkoa sitten sain luvan jo alkaa touhuilemaan enemmälti. Kaikki on nyt valmiiksi laitettu. Viime viikolla leivoin joka päivä jotakin pakkaseen aikani kuluksi. Nyt ei enää mitään sinnekkään mahdu. Onpahan nyt, mitä vieraille tarjota, sitten kun vaavia tulevat katsomaan. Kaapit on koluttu ja siivottu. Pakkasten aikaan käytin kaikki petivaatteet, niin vauvan kuin meidänkin, ulkona yönseudun. Pitäisi punkitkin olla kuolleet tuossa yli 30 asteen pakkasessa. Passaa vauvaa nukuttaa vaikkapa vieressäkin.



Joku puhui niistä peloista tai tunteista sitä kohtaan, miten käy parisuhteen ajalle. Itselläni ei noita enää olekkaan. Todella niin monta vuotta meni totutellessa tähän ajatukseen ja odottaminen raskauden alkua sai jo tuskaisia piirteitä. Kovin odottaa vain sitä arjen ja perhe-elämän elämistä. Neljätoista vuotta yhteistä taivalta on jo mieheni kanssa taivallettu, joista kuusi naimisissa, että olemme pelkästään toisistamme saaneet nauttia pitkän tovin. Viisitoista kesäisenä tapasimme. Nyt on jo lehden kääntämisen vuoro, onneksemme. Kohta meitä on kolme!!!



Tänään neuvolaan taas tutkailtavaksi. Innolla taas odottaa, mitä muutoksia olisi tapahtunut. Toivottavasti uutiset tuolta masusta on hyviä!



Mukavaa alkavaa viikkoa!



Terveisin

mine + piiperoinen 34 + 4

Vauvan nukuttamisesta/peitosta: Ajattelin kokeilla unipusseja (ompelen kaksi, jo/kun yöllä käy vaikka vahinko), eli sellaisia kevyttopattuja hihattomia pusseja. Kertokaa ihmeessä jos on kokemuksia!!!

[color=green]eipä teillä muilla tunnu pakokauhua olevan;) noh, sentään NapNap tunnusti että jotain vanhaa toivoisi jäävän. lisää kommentteja edelleen odotetaan (siis tuosta elämänmuutoksesta)!



tuli itse asiassa mieleen että meillä on ainakin huonosti sukulaisia lähellä auttamassa, mummot&papat sen verran kaukana että lastenhoitoapua (vaikka ovat siis halukkuutensa tähän jo ilmaisseet) saadaan lähinnä loma-aikaan.



joten kun meillä on samanikäisiä tenavia, olisin halukas virittämään " hoito" rinkiä (kahvittelijoiden kanssa kun tässä hyvää vauhtia tutustutaan ja myöhemmin lapset tutustuu keskenään), eli esim. vuorotellen tuodaan lapsia vähäksi ajaksi hoitoon että vanhemmat pääsee syömään tms. mitäs sanotte näin ideatasolla..?



Caddie[/color]

[color=purple]Olit mietteliäänä tulevasta elämänmuutoksesta ja kyllähän tuo pistää mietityttämään. Ollaan oltu miehen kanssa kovia käymään ulkona syömässä ja varmasti on sitten harvinaista herkkua vauvan jälkeen. Mutta saahan sitä toki ravintolaan mennä koko perheellä! Tosin meillä talous varmaan myös tiukkenee, kun minä jään kotiin ja mies opiskelee ja uusia rahan reikiä tulee vauvan myötä. Odotusaikakin on kyllä jo totuttanut erilaiseen yhdessäoloon, uskon siis että hyvin selvitään. Välillä kehittelen päässäni oikein kamalia entä jos juttuja... Meillä onneksi mummolat 60 kilsan päässä ja miehen veli vaimoineen muutaman kilometrin päässä, että hoitoapua on tarjolla, jos uupumus iskee. Tämmöisiä mietteitä täällä, koneella roikun ja odottelen, että pääsis lähtemään sinne lääkäriin...



Suzylle vielä: Minusta tuntui tosi vaikealta ajatella, että lopetan työt, mutta totuushan on se, että harva jaksaa loppuun saakka hoitoalan hommissa. Toivottavasti se lääkäri kirjoittaa sairaslomaa loppuajaksi!



~cadavera&muru~

" miten käy yhteisten juttujen, ravintolailtojen (ja puhun nyt ihan kahdenkeskisistä pitkistä dinnereistä, en baari-illoista), matkailun, golfin, hiihdon, kulttuurin..? ONKO ensisynnyttäjillä samanlaisia ajatuksia tai voiko tois/ useampilapsiset kertoa oliko fiiliksiä silloin aiemin ja miten niistä on selvitty? "



Tuttuja tuntemuksia reilun kahden vuoden takaa, mutta yllättävästi niistä on selvitty. MUTTA tosiasia on, että elämä muuttuu. Mielenkiintoista on se, että vanhaa ei kaipaa yhtä paljon kuin kuvitteli :-)



Muutamia vinkkejä perustuen omaan kokemukseen:

a) alussa sitä ei kykene olemaan erossa vauvasta kovin kauaa, omituista kyllä - sattuu ihan fyysisesti. Vauvan syömisrytmistä ja tissiriippuvaisuudesta riippuu sitten se, kauan äiti on aika totaalisen sidottu. Meillä tyttö söi vähän ja usein eikä ikinä huolinut pulloa harjoittelusta huolimatta, joten ekat 6kk mahdollinen erossaoloaika rajoittui 2-3 tuntiin (max.) Alussa ahdisti, sitten siihen sopeutui. Muutama kk on isommassa mittakaavassa aika pieni aika elämässä...

b) ihan pieni vauva on itse asiassa aika helppo ottaa mukaan joka paikkaan, jopa ravintolaan, sillä se vain nukkuu tai nuokkuu tissillä.

c) reissaaminen on ihan itsestä kiinni. Me olimme esim. 2 vkoa Jenkeissä kun tyttö oli 5 kk ja hienosti meni. Yhden lapsen kanssa voi tehdä melkein mitä vain :-)

d) taidenäyttelyissä olemme myös käyneet, tyttö on itse asiassa tykännyt katsella tauluja, valokuvia, yms. Eli taas ihan omasta viitseliäisyydestä kiinni.

e) dinnerit: meillä ystäväpiirissäkin melkein kaikilla pieniä lapsia ja olemme ratkaisseet asian niin, että järkkäilemme entistä enemmän dinnereitä kotona. Silloin lapsillakin on seuraa, ja vauvan voi laittaa vaikka vaununkoppaan nukkumaan. Muutaman kerran vuodessa hankimme myös lapsenvahdin ja menemme joko kaksin tai ystävien kanssa ulos syömään hyvin ja esim. teatteriin. Vaatii hieman organisointia, mutta piristää kummasti!

f) golf: maalisvauva on ensi kesän pelaamisen kannalta aika huono :-) Esikoinen syntyi marraskuussa ja pelasin vielä maha pystyssä syyskuun lopussa. Seuraavana kesänä pääsin kentälle 5-6 kertaa pelaamaan puolikkaan rundin, loppukesästä taisi mennä pari koko kierrostakin (tyttö oli jo 8-9 kk). Ensi kesäksi en maksa ollenkaan jäsenyyttä, katsotaan sitten mitä teen jos pelaaminen loppukesästä onnistuisikin. Vauvan voi hyvin ottaa kyllä rangelle mukaan, ettei taidot ihan ruostu :-). Elän toivossa, että seuraavana kesänä pääsen pelaamaan taas vähän useammin... ja onhan tässä toivon mukaan vielä paljon pelivuosia jäljellä.



Summa summarum: Kaikkea voi tehdä kun vain itse viitsii organisoitua. Ja lapsen kanssa on yllättävän hauskaa viettää aikaa, joten vanhaa elämää ei välttämättä kaipaa ihan yhtä paljon kuin aluksi kuvitteli!



Sun ei muuten ole pakko mennä siihen sokerirasitukseen... Itse jätin viimeksi väliin, koska oma lääkärini piti neuvolan määräystä hössötyksenä ;-) (vastaava tilanne kuin sulla, tosin ilman mahd. sukurasitusta).



Pipsukka

Minä en paljostakaan ole joutunut lasten mytöä luopumaan. Sain esikoiseni ollessani 22 vuotias. Siihen asti olin ehtinyt jo humputella ihan liiaksikin ; ) Tuli siis silloin tarpeeseen tuo elämänmuutos..Toki ei sen jälkeen mitään ole tehty miettimättä ensinnä lapsen parasta, mutta se tulee ihan luonnostaan. Eikä tosiaan ex-tempore lähtöjä ole sen jälkeen ollu. Aina siis ajattelee asiaa kuin asiaa lasten kannalta ensiksi. Meilläkin isovanhemmat vielä työssä käyviä mutta asuvat suht lähellä joten viikonloppuisin olemme saaneet mennä niin paljon kuin vaan olemme miehen kanssa halunneet ja isovanhemmat ovat lapsia hoitaneet. Eipä sitä silti niiiin kauheen usein ole ollut halukas lähteenkään kahestaan minnekään vaan on ollu kiva touhuta yhdessä lasten kanssa kaikkea kivaa. Minäkin tulen hyvälle tuulelle ja iloiseksi kun lapsetkin ovat iloisia ja nauttivat jostakin yhdessä tehdystä ; ) Nyt kun meille kolmas tulossa ei nuo lastenhoidot enään niin yksinkertaisesti järjesty..En antais kaikkia kolmea isovanhemmille hoitoon ellei sitten niin että kaksi on toisessa paikassa ja yksi toisessa mummulassa ; ) Siinä on kuitenkin aika kova homma vanhempiemme ikäisille jo. Olen huomannut että juuri ja juuri ovat yhden yön selvinneet kahden lapsen kanssa. Eivät ole tunnustaneet mutta huomaa heidän väsymyksensä. Luultavasti kun kahdestaan käymme tästä lähtien jossain niin olemme vain parisen tuntia pois eikä lapset paljoakaan yöhoidossa kaikki yhtä aikaa ole..

Bilevarvasta siis jos alkaa vipattaan niin sitten täytty useimmiten käydä erikseen miehen kanssa. Olen tyytyväinen kun edes kerran vuodessa saamme kaikki lapset yhtäaikaa yöksi hoitoon.

Elämä siis muuttuu toki lasten myötä muttei se tarkoita että pitäsi luopua harrastuksistaan yms asioista joista pitää. Toki vapaa aika jää vähemmälle mutta yleensä järjestelemällä asioita pääsee omien juttujensa pariin..Vaikkei niin usein kuin ennen niin ainakin joskus. Ja sitähän taa vanhemmuus osaltaan on..Luopumista. Kun saa jotain niin hyvää itselleen kun oman lapsen niin sitä on valmis luopumaan jostakin muusta asiasta elämässään..

Voitte vaan arvata kuin " hauskaa" meillä on ollut. Pojat kotona tämän päivän toipumassa flunssasta. Ja kun ovat viikonlopun maanneet aivan raatoina niin nyt on " töllöenergiaa" jakaa vaikka muillekkin. Mulla menee hermot.....



Omista menoista en ole joutunut lasten myötä luopumaan, yhdessä menot on kyllä vähentyneet mutta silti pidämme miehen kanssa edelleen kiinni siitä, että kun alkaa tämä kotihulina oikein kypsyttämään niin järjestetään hommat niin, että päsemme yhdessä esim. viikonloppuvisiitille hotelliin tai kylpylään ja lasten kanssa käydään useamman kerran kuukaudessa ulkona syömässä (tietty ravintolan joutuu valkkaamaan sillä periaatteella, että muksutkin siellä viihtyy). Kyllä minäkin ennen lapsia pohdin ja " panikoin" tästä omasta ja yhteisestä ajasta luopumisesta, mutta ihmeen hyvin kuitenkin yhteistä aikaa ja tahtoa sitä järjestää on riittänyt (tai sitten sitä vaan armollisesti unohtaa millaista se aika ennen muksuja olikaan...).



Masussa kaikki ok. Joku kyseli liikkeistä. Ei mullakaan kymmentä liikettä tunnissa tule, moksaus silloin tällöin päivän mittaan ja illalla sitten pidemmät jumppasessiot. Mulla aikaisemmissakin raskauksissa liikkeissä tosi paljon eroja. Kuopus ja esikoinen oikein myllääjiä ja keskimmäinen oli tällaista hiljaista sorttia. Esim.hikkaa tällä masukilla ei ole ollut kertaakaan, onneksi niin, esikoinen hikkaili masussa alvariinsa ja synnyttään sama tahti jatkui ja tietty hikka iski silloin kun olisi nukkumaan pitänyt käydä, ei kiva...



Nyt taidan raahautua syömään ja katsastamaan miksi poikien huoneessa on niin hiljaista. Olenkin aamupäivän silitellyt kirpparille meneviä tavaroita. Ihanaa, että ulkona on siedettävä pakkanen (-10C), pääsen illalla lenkille tuulettamaan aivoja. Hyvät viikonalut kaikille,



Maisa ja masu 31+2

Huh, olipas tuskainen eilinen(kin)... en tiedä huomasko kukaan teistä maaliskuisista tota mun sappikivi vaiva-aloitusta. Sieltä voi käydä lukemassa jos kiinnostaa.



Mutta mutta Caddie piti tulla sanomaan, että mä oon kans miettinyt vastaavia asioita kun meilläkin mummolat vähän kauempana eikä mulla ole montaa kaveria täällä helsingissä. Kaikki kaverit on entisellä asuinpaikalla, joten olisinpa hyvinkin kiinnostunut " hoitoringistä" ! =)



Voi tosiaan olla, että kyllä useampi kuukausi vierähtää pienokaisen kanssa ennenkuin sitä rupeaa kahdenkeskistä aikaa kaipaamaan. Mutta olis kiva tietää, että sellaista on mahdollista järjestää jos tarvitsee.



Tulipa vaan mieleen, että kiva kun vastailitte vatsanympäryskysymykseen. Jännä homma, että vaikka mulla jo metri ylittyi sillä sentillä =D niin silti mun vatsa näyttää PIENELTÄ, koska oon pitkä. Se lääkärikin viimeksi sanoi, että vatsasta päätellen luuli, että olen viikolla 29 vaikka oli siis tasan 34.



Tänään oliskin aika paljon ohjelmaa tiedossa kun täytyis lähteä käymään vakuutusyhtiössä miehen kanssa ja sen jälkeen sit lähdetään ajamaan porvooseen moikkaamaan mun vanhempia ja viedään meidän kissalta jääneet ruoat ja tavarat vanhempien kissalle (meiltä siis kuoli rakas Minea-kisu vähän aika sitten ihan yllättäen. Oli siis nuori, vasta 6-vuotias ja piti olla terve). Haluttiin selvittää kuolinsyy ja joka päivä saa hakea kyynel silmäkulmassa postia jos kirje on tullut. 2-3vkoa sanottiin, että kestää.



Nyt täytyy mennä kun mies jo hoputtaa, mutta hyvää viikon jatkoa kaikille.

Ma olen kanssa paljon miettinyt sita, et miten se elama tuleekaan muuttumaan, kun me ollaan miehen kanssa oltu todella liikkuvaisia, ja matkusteltu paljon. Nyt kun oltiin viime viikonloppuna reissussa niin oli oikeastaan aika haikea olo, kun ei yhtaan tieda koska seuraavan kerran paasee. Mutta toisaalta, onhan tassa jo mentykin ja voihan sen lapsenkin kanssa viela menna ja tehda asioita, niinkuin PIPSUKKA kirjoitti. Kiitos kannustuksesta :)

Meilla kanssa on mummolat aika kaukana... Itseasiassa toisessa maanosassa! Onneksi taalla on paljon kavereita ja tuttuja, joilla on lapsia tai jotka ovat osoittaneet halukkuuttaan auttaa hoidossa ja muussa. Toivotaan etta lupaukset pitaa viela synnytyksen jalkeenkin! Mun mielesta toi idea lastenhoito ringista on tosi hyva!



Tanaan oli muuten laakari, mutta eipa sielta ole mitaan uutta kerrottavaa.Kaikki tuntui olevan hyvin ja arvot kunnossa. Menkkamaisia kipuja oli eilen illalla, ja muutenkin alkaa olla tukalampi olo. Laakari sanoi etta vaivat lisaantyy vaan loppua kohden.. Lohduttavaa vai mita!



Mutta nyt kauppaan. Lupasin tehda juustokakun kaverin miehen yllari synttarikemuihin!



Browniette 33+4

Huomenna olisi mullakin neuvola ja pojalla samalla puheen testausta. On vähän jäljessä siinä.



Olikos se Caddie joka joutui sokerirasitustestiin. Mäkin jouduin viime raskuaudessa vaikka ainoa oire oli kerran sokeria virtsassa ja se oli just joulun suklaiden jälkeen. Ei se niin kamlaa ollut, pitkästyttävää vaan odotella.



Caddielle myös tuosta hoitoringistä että mikä ettei. Meilläkään ei ole oikeen ketään hoitajaa täällä pääkaupunkiseudulla. Mulla oli ihan samat ajatukset kun poikaa odotin, vaikka ei olekkaan esikoinen niin 11v ikäero edelliseen kyllä pisti miettimään elämänmuutosta. Mä luulen että se käy kyllä kaikilla mielessä jossain vaiheessa ja mietityttää nykin että vaikeutuuko elämä paljon kahden pienen kanssa.



Kyllähän se elämä muuttuu, tosin niin myös itsekkin. Ainakaan mua ei baarit ja muut enää juurikaan kiinnosta ja kaikkialle muualle ollaan otettu lapsi mukaan. Reissussakin ollaan käyty kuukausittain siitä asti kun poitsu oli 2 viikkoa vanha ja ulkona syömässä käydään ainakin kerran viikossa edelleen. Tosin nyt kun lapsi on jo isompi niin olisi mukavaa joskus käydä miehen kanssa kaksistaan vaikka just siellä baarissa. Palkallista hoitoapua ollaan mietitty monet kerrat mutta se on jäänyt ja nyt taas ei sitten olekkaan ajankohtaista



Mäkin mittasin vatsan ympäryksen ja oli 96cm eli ei montaa senttiä enää sinne sataseen mullakaan. Vauva on ollut pääalaspäin jo reilun kuukauden ja välillä tuntuu selvä kantapää tuossa navan yläpuolella. Muutenkin kaikki on taas tällä hetkellä ok. Supisteluja on jonkin verran mutta ne epämääräiset vatsakivut on kadonneet. Selkä vaivaa vähän mutta ilmeisesti johtuu jälleen kaatumisesta. Kaaduin taas viimeviikolla ja viimeksikin selkä vaivasi kaatumisen jälkeen pariviikkoa.



Yöt menee melko hyvin. Mulla on onni että omistan kai suuren virtsarakon nimittäin ikinä en ole raskauden aikana juossut öisin vessassa =) Joskus kyllä herään pissahätään mutta asentoa vaihtamalla voi jatkaa unta aamuun asti.



Vauvanvaatteita en ole vielä pessyt ja teen sen varmaan sitten ihan viimetipassa ja samalla sit vois sitä sairaalakassiakin miettiä valmiiksi. Viime ketjussa taisi olla puhetta siitä sairaalan esitietolomakkeesta enkä minäkään ole ikinä joutunut mitään nimiä niihin etukäteen täyttelemään. Eipäs ole hajuakaan nimistä vielä joten paniikki iskee jos sellaista kysytään jossain. Tulipas pitkä juttu mutta nyt täytyy mennä poikaa viihdyttämään



Minttulia rv oliskohan jotain reilut 33?