MAALISMASUT ma-ti touhut ja turinat
Kommentit (44)
Ette usko miten helpottavaa oli lukea et muillakin on samanlaisia ajatuksia. Ei näistä oo kehdannu nlassakaan jutella.
Mua tosiaan kans välillä ahdistaa ajatus, et vauvassa on sitte koko ajan kiinni. Jääkö sitte kahdenkeskistä aikaa ollenkaan, miten käy matkustelujen ym... Matkoillehan on toki pieni vauva helppo ottaa mukaan, mut olis se kiva joskus mennä kaksisteenkin jonnekin. Meillä on mummolat aika lähellä, mut en kehtaa niiltä kovin usein lastenhoitoapua pyytää. En muutenkaan koskaan kehtaa pyytää apua keltään, ite aina selviydyttävä :/ Toisaalta vauvan tuloa odottaa jo ihan mielettömästi, ei jaksais odottaa et saa sen syliin, mut toisaalta taas pelottaa miten käy sen oman elämän.
No toivotaan ettei tätä vauvaa edeltävää elämänvaihetta synnytyksen jälkeen enää niin haikaile;)
Katzu 34+1
En oo kyllä vielä ehtinyt tuosta ahdistua, että miten sitten omat menot vauvan syntymän jälkeen. Meillä mummolat on reilun 300 km ja 500 km päässä, eikä täällä Oulussa kovin paljoa verkostoa muutenkaan. Jotenkin luotan siihen, että tästä selvitään, ja tiedän, että saamme kuitenkin apua, mikäli sitä tarvitsemme. Vähän on tankattu varastoon leffakäyntejä yms.
Mä ahdistuin tänään eka kertaa tosta painosta, en itseni kannalta, vaan tuntui vaan niin suurelta hyppäykseltä kun tähän asti on tullut painoa yhteensä 6 kg ja nyt reilussa parissa viikossa sitten kerralla 2,2 kg... Maha on kasvanut ihan tasaisesti. Tietty se parin viikon hurja jatkuva janokin on saattanut tehdä asiaan osansa. Onko muilla vastaavia painoloikkia? Tähän asti ei missään ole ollut mitään häikkää, niin tänään oli tietty leuko- ja erytrosyytitkin plussalla elikäs sitten pissanäytettä antamaan. Selkäkivut jatkuvat ja terkkari olisi ollut jo ihan valmis pistämään mut sairaslomalle, mutta lupasin olla itse yhteydessä, mikäli kivut tästä edelleen pahenevat. No, tuon aamuisen neuvolakäynnin jälkeen olen tietty sit ollut niin huolestunut ja väsynyt, että nyt jo olisin ihan valmis sen sairasloman ottamaankin ;) Ehkä tämä tästä taas huomenna näyttää erilaiselta. On vaan hommat niin vaiheessa, eikä sijaisesta mitään tietoa, että ei tunnu hyvältä tässä kohtaa jäädä poiskaan. Sitä paitsi mulla ois vielä helmikuun alussa yksi työreissu Helsinkiin ja meen samalla vähän kavereita ja sukulaisia moikkaamaan, niin se on yksi motivoiva tekijä tän työssä pysymisen kannalta :)
Äitiyslomalle olen suunnitellut kans valokuviaprojektia ja vaatteiden pesut olen jättänyt sinne, samoin kuin lakanoiden yms. ompelut. Tosin varmasti käyn myös kirjastossa ja varustan yöpöydän kaikella mahdollisella mielenkiintoisella lukemisella. Mutta siihenhän on tässä vielä aikaa reilu neljä viikkoa, mikäli sitten en tule toisiin ajatuksiin ton sairasloman kanssa.
Iloista viikon alkua kuitenkin :)
-Aranja, rv 30+5-
Menipä viikonloppu taas nopeasti, oli mukavaa kun saunottiin ja syötiin hyvin ja köllöttelin kainalossa. Lauantaina käytiin elokuvissa mutta se oli kyllä tuskainen reissu kun neiti päätti pitää jumppatuntia ja pissahätä oli mieletön,paikat puutuivat ym muuta kivaa joten totesin miehelle että taitaa olla elokuvat katsottu teattereissa vähäksi aikaa täytyy vaan kotona katsella kun pääsee vessaan ja mukavaan kylkiasentoon sohvalla : )
Niin mekin ollaan miehen kanssa juteltu tulevasta uudesta elämästä vauvan kanssa ja miten se vaikuttaa elämään, enää ei lähetä ykskaks leffaan tai muihin menoihin mutta meillä on onneks paljon halukkaita hoitajia Empulle joten mennä varmasti pääsee kun haluaa.
Ollaan suunniteltu elokuussa lomamatkaa kun jouduttiin talvenloma peruuttamaan raskauden vuoksi ja varausmaksu oli jo maksettu ( ei oltu varauduttu että heti ekalla yrityksellä onnistuisi : ) muuta katsotaan päästäänkö lähtemään, onneks mun äiti olisi lähdössä miehensä kanssamukaan että päästäis vähän viettämään lomaakin miehen kanssa!
Mä jäin tänään sairaslomalle äitiyslomaan asti kun nuo yö unet ei oo parantunut ja nuo alapään kivut on niin kovat, olo on kyllä helpottunut kun saa nyt rauhassa levätä eikä miettiä työasioita,ei kyllä enää olisi jaksanut päiväkodissa 2-3v kanssa touhuta,varsinkin kun on 3- vuorotyö. Nyt voi alkaa rauhassa touhuamaan vauvajuttuja : )
Pitäis alkaa ruuan laittoon kun mies tulee työmatkalta Ruotsista,mitähän kivaa se tuo Emoulle tälläkertaa : ) viimeksi toi ihana peiton, oli niin söpö kun esitteli ostosta : )
Mukavaa viikonalkua kaikille!!
Kiitos Philippa23 linkityksestä...joillain on aikaa lukea meidän pinoja ja kommentoida niitä kaikille muille. Taitaa olla elämässä vähän liikaa tekemisenpuutetta!! Ihanan negatiivisia ihmisiä!
Caddie älä ainakaan pahoita mieltäsi noista!
Niin siis voin kertoa omakohtaisesta kokemuksesta, että vauvasta en pystynyt olemaan erossa. Jos imetykset onnistuu niin sitä on aika kiinni vauvassa. Kadehdin niitä äitejä, jotka pystyivät viemään vauvaa jollekin hoitoon, itse en pystynyt!
Treeneissä tuli käytyä ja pelitkin oli iltamyöhällä niin vauva oli jo nukkumassa. Ei ollut sellaista hätää. Kaikesta muusta oli helppo luopua. Vauvan kanssa tosin voi hyvin lähteä mihin vaan, mutta ei pientä vauvaa viitsi jokapaikassa raahata, että saa rauhassa nukkuakin välillä;=)
Teidän ajatusmaailma tulee muuttumaan synnytyksen myötä, oikeesti! Asioilla on tärkeysjärjestyksensä ja ei se elämä lopu tähän yhteen vauva-aikaan!!
Minä mietin kuinka hyvin saisin kaikki järjestettyä nyt, kun tulee toinen pieni taloon. Yhden kanssa se oli ainakin tosi helppoa. Mulla tosin äiti lähellä ja auttaa tarvittaessa paljonkin.
Äitejä ja lapsia löytyy moneen junaan eli toiset saa kaiken helposti hoitumaan ja toiset ei halua liikkua missään. Enkä edes halua ottaa mitään sairaus tms. juttuja esille, ovat niin oma juttunsa.
Tsemppiä viikkoon!
Ja kivahan se on haukkua selän takan ilman nimimerkkiä..Minusta lapsellista ja naurettiin täs miehen kans kilpaa niille kirjotuksille ; ) Ompahan tämäkin päivä taas pelastettu.
Minusta meillä on ihan kiva keskustelurinki ja mukava puhua ihan mistä vaan aiheesta kuin aiheesta vaikka paskantamisesta jos huvittaa. Sori kielenkäyttöni. Lainataas taas englannin kielestä sana mikä taas ärsyttää nikittömiä että meillä mukavaa small talkkia. En edes tiedä kirjotinko tota oikein mut kaikki varmaan ymmärtää mitä tarkotan. Mä ainakin ihan ajankuluksi kirjottelen tänne paljon vielä nyt kun isommat muksut on tän viikon hoidossa ja mä jo lomilla. Asia muuttuu sitten kun he ovat kotona kaiket päivät. Toki mua kiinnostaa myös muitten vaivat yms. On kiva huomata ettei ole yksin murheittensa kanssa ja saa vertaistukea. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia taas kerran ja jätetään nuo aihevapaan immeiset omaan arvoonsa ja luuloihinsa. Yleensä tuollaset tekstit kertovat ihmisestä kateutta tms.
[color=purple]Napnap taisi kyselläkin, kuinka kävi lääkärissä ja niinhän siinä kävi, että pariksi viikoksi kirjoitti lomaa. Käski varata ajan sitten neuvolalääkärille, että kirjoittaa jatkot äippälomaan saakka. En kyllä ajatellutkaan, että sitten oisin parin viikon päästä mennyt takas töihin mummoja hoitelemaan! Kohdunsuuta kokeili ja muuten ennallaan, mutta vähän pehmentynyt. Sanoi kyllä, että ei ole kolmeen vuoteen kokeillut... Helpottunut olo, en kyllä enää olis jaksanut töitä edes sinnillä.
Tyhmiä nuo jutut tuolla Aihe vapaa-palstalla... En edes viitsi käydä siellä lukemassa, suurin osa pelkkää provoilua. Toivottavasti kukaan ei tuon takia jätä kuulumisiaan kertomatta ja huoliaan jakamatta!!! Minä ainakin olen onnellinen tästä palstasta, kun ei ole ystäviä samassa elämäntilanteessa tuntemuksia jakamassa.
Caddielle oli siis annettu lähete sokerirasitukseen? Minä kävin, perusteena lievä ylipaino ja lähisuvun diabeetikot. Ei siis ole missään vaiheessa mikään viitannut, että minulla olis ongelmia verensokerin kanssa. Tulipahan käytyä ja ei ollut minusta kamalaa. Voithan toki pyytää, että ottavat vaikka neuvolassa pelkän paastosokerin, jos ajatus rasituksesta ei tunnu mukavalta tms. Aika myöhäisillä viikoilla sulle tekevät, kun mulle sanottiin että siinä viikoilla 25-26...
No joo, tämäpä tästä tällä kertaa.
~cadavera&muru~ rv31+1
Heipähei!
Työpäivä pulkassa ja olo melkoisen väsynyt. Mies soitti, kun olin lähdössä töistä, että hän odottaa mua siinä ulkosalla, jos en ole livahtanut ohi. Hän siis teki vaihteeksi (tosi yllättävää) pitkän päivän. Mies tekee vielä työjuttuja omalla koneellaan ja mä tulin piipahtamaan täällä ennen kuin menen suihkuun. Tarkoitukseni ei ollut oikeastaan kirjoittaa enää tänään, koska ajatus ei mahdottoman hyvin kulje, mutta kirjoitan nyt kuitenkin.
Ihan ekaksi mun täytyy ihmetellä tuota AV:n ihmisten mieletöntä tarvetta ruotia meidän pinoja. Mikä kumma noita ihmisiä vaivaa? Ovatko he kateellisia vai muuten vaan omaan elämäänsä kyllästyneitä känttyjä? Voi hyvänen aika sentään! On toisilla halvat huvit. Hankkisivat oman elämän ja katsoisivat peiliin ennen kuin ryhtyvät arvostelemaan muita ihmisiä.
VAUVAN PEITOSTA. Minulla on vauvaa varten pari unipussia ja aluksi tarkoituksena on nukuttaa vauvaa niissä ja sitten siirtyä äp-peittoon. Onhan se ehkä vähän iso sille ihan pikkuiselle, mutta voihan sitä pienentää, jos kuitenkin haluaa peittoa käyttää.
VAUVAN VAATTEIDEN PESULÄMPÖTILOISTA. Minä olen muutamia vaatteita vasta pessyt ja ne olen kyllä pessyt 60 asteessa. Tarkoituksena on pestä muutkin vaatteet samassa lämpötilassa, ainakin aluksi. Vaikka taitaa 40 asteessakin lähteä kaikki tarpeellinen pois vaatteista. Makuasia varmaankin.
PAHOINVOINNISTA. Minä ainakin tosiaan valittelin sitä ällöä oloani aamusella ja aikaisemminkin. En kyllä yhtään tiedä mistä johtuu, mutta kovasti toivon, että menisi ohi ennen synnytystä. Onneksi ei ole tarvinnut oksentaa. Se tästä nyt vielä puuttuisikin.
CADDIE. Kyllä täälläkin ollaan kovasti mietitty, miten elämä muuttuu vauvan syntymän jälkeen. Mekin ollaan kovia menijöitä (ei bilehileitä, vaan muuten) ja siihen tulee kyllä auttamatta jonkinmoinen muutos vauvan tullessa taloon. Mä uskon ja toivon, että myös vauvan syntymän jälkeen on mahdollisuus mennä edes jonkin verran, vauvan kanssa tai ilman. Meillä on siitä hyvä tilanne, että molempien vanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja sisaruksiakin on + tietysti ystäviä. Lapsellisia ystäviä ei ole paljon, mutta kyllä lapsettomiltakin ystäviltä voi pyytää onneksi apua. Mua pelottaa aika lailla se, että mies on todella paljon pois kotoa. Ei se tähän asti ole juurikaan haitannut, mutta nyt se on alkanut mietityttämään. Mies voi tehdä helpostikin ympäripyöreitä päiviä ja on töissä jopa seitsemän päivää viikossa. Onneksi matkustamista on äärimmäisen vähän. Tilanne on meillä kuitenkin se, että tulen olemaan paljon vauvan kanssa yksin. Varmaan nää on näitä esikoisen odottajan turhia pelkoja, mutta vähän pelottaa silti, pärjäänkö mä oikeasti sen pienen nyytin kanssa. Mulla on todella vähän kokemusta vauvoista ja lapsista yleensäkin. Toki työ tekijäänsä opettaa, mutta silti. Ja tietysti myös se, mihin väliin jää aikaa parisuhteelle, jos mies on koko pitkän päivän pois ja minä häärään yksin vauvan kanssa ja illalla olen todennäköisesti rättipoikki ja vauvahan voi olla vielä " hankala" kaikin tavoin, niin löydäpä siinä nyt sitten aikaa ja energiaa parisuhteelle. Me molemmat odotetaan tätä vauvaa vaan niin paljon, ettei olla edes kauheasti uskallettua ajatella näitä asioita. Ollaan toki puhuttu ja mietitty käytännön ratkaisuja valmiiksi, mutta toki me tiedetään, ettei vauvan kanssa voi suunnitella liikoja. Sittenhän sen näkee. Täytyy vaan toivoa, että jotain vanhaa jää, vaikka uutta tuleekin. Rakkaus onneksi kantaa ja kestää yllättävän paljon. Minä olen ainakin monesta asiasta valmis luopumaan miehen ja tulevan lapsen takia. Ainakin hetkellisesti. Eihän yhteisistä menoista tarvitse kokonaan ja lopullisesti luopua. Täytyy vaan vähän muokata kaikkea uuteen tilanteeseen sopivaksi. Meidän täytyy muistella näitä ajatuksia sitten tuolla Vauva-puolella ja miettiä, miten on itse kullekin käynyt. Eikös vaan?
( . ) ei sen kummempia kuin aamullakaan. Joka paikkaa särkee ja supistelee ja sitä samaa vanhaa.
Nyt suihkuun ja sitten nukkumaan. Huomenna aamuvuoroon. Hohhoijaa.. Hyvää yötä kaikille!
Lily & Nappo 34+5
Kylläpä nauratti noi Aihe Vapaalla kirjotetut ruodinnat ;)
Kyllä joillain on sitten vaan tylsää omassa elämässään, kun jaksavat ja ehtivät lueskella täällä kaikki pinot ja miettiä, mitä " kivaa" voisi niistä keksiä. Sit eivät uskalla edes kirjotella kun vierailijoina... EI OLE PAKKO LUKEA, JOS OLLAAN NIIN LAPSELLISIA :o]
Miusta on hyvä juttu, että täällä ollaan juteltu kaikenlaisista asioista, huolista ja ihan kaikista muistakin jutuista. Normaaliahan se on että mietityttää miten se elämä tässä tulee muuttumaan, ehkä niillä jotka eivät sitä yhtään mieti ei ole elämää ja koittavat saada sellaisen hankkimalla lapsen- väärä peruste kyllä miusta.
Myö miehen kanssa ollaan kans mietitty asiaa, mutta lähinnä niin, että pärjätäänkö varmasti vauvan kanssa ja osataanko luoda vauvalle mukava ja turvallinen kasvu-ympäristö.... kun ei ole kokemusta niin on luonnollista, että näitä juttuja miettii. Ei kyllä yhtään olla sillä mielellä mietitty, että kaduttaa EI TODELLAKAAN kyllä tätä vauvaa ollaan sen verran pitkään odotettu. - No se siitä, annetaan toisten ruotia jos tahtovat, ei välitetä niistä !!!!
Mittasin muuten vyötärönympäryksen eilen 105cm näytti mitta, eli ihan uusille metreille on kyllä menty ;) no onhan painokin uusilla kymmenillä ;)
Muuten ei kummempaa kuulu,viimeyönä tuntui että vauva oli sivuttain, vaikka oli ollu jo pitkään pääalaspäin, toivottavasti kääntyy nyt takas. Suontakin veti taas yöllä, mutta muuten kaikki kunnossa ja töissä ollaan edelleen, jäljellä olis vielä 8 päivää ennen äitiysloman alkua. (tästäkin oli Av:lla ruodintaa ;) )
Mukavaa tiistaita kaikille
Fiona rv 33+2
[color=deeppink]Taisi olla aika harvinaista, etten eilen ehtinyt ollenkaan pinoutumaan. Lukemassa kyllä tietenkin kävin. Jotenkin vaan oli illalla niin väsy olo, ettei jaksanut ruveta naputtelemaan, vaikka sillon aikaa olisi ollutkin. Täällä mun vanhempien luona edelleen neidin kanssa ollaan, iltapäivällä ollaan kyllä jo kotiin menossa.
AV:LLÄ sitä taas meitä morkattiin oikein urakalla. Mä en tajuu miksi pitää tulla lukee toisten viestejä, jos ne kerran noin kauheesti ärsyttää. Musta on ihanaa, että täällä saa puhua kaikista asioista, niin huolista kuin iloistakin. Ootte ihania!
Eilen sitten isän kanssa kaivettiin VAUNUT esiin varaston perukoilta ja jännityksellä avattiin pakettia, että kuinka pahasti homeessa vaunut mahtavat olla. Ne kun olivat siellä säilössä olleet muutaman vuoden. Onneksi olivat tosi hyvässä kunnossa, ei homeen hometta missään. Ensin aattelin pestä koko systeemin, mutta sitten se osoittautuikin aika hankalaksi operaatioksi, kun ne kovat lastulevypalat (tai mitä nyt lienevätkään) oli ommeltu kankaiden väliin, niin nehän ois kastuneet myös. Sitten vaan imuroitiin vaunujen osat huolellisesti ja oikein ovat nyt siistin näköiset. Kantokoppaosa meillä onkin kotona sisällä säilytyksessä ollut koko ajan.
Eilen käytiin neidin kanssa katsomassa myös mun serkun pariviikkoista vauvaa ja kylläpä se oli PIENI. Siis ihan käsittämätöntä, kuinka sen vauvan koon vaan voi unohtaa. Meijän neiti oli vauvasta kovasti innoissaan, piti sylissäkin.
Eilen saatiin ostettua ja täältä vanhempien luota kerättyä kasaan vauvalle vähän TARVIKKEITAKIN. Vihdoinkin löysin MOBILEN ja ihan Tarjoustalosta. Se oli sellanen värikäs hyönteismobile, joka soittaa perinteistä soittorasiamusiikkia, eikä maksanut kuin vajaa 12¿. Muualla nuo mobilet ovat maksaneet vähintään 30¿. En sitten tiiä, onko tuo mobile nyt niin tärkeä ostos, kuin se minulle on osoittautunut =), mutta meillä ainakin esikoinen nukahti sen soidessa ja kovasti tykkäsi katsellakin ihan heti kotiin tullessa. Marimekon vihreä, unikko-TUTTI ostettiin myös. Neiti haluaa sitten vielä ostaa vauvalle Marimekon unikko-TUTTIPULLON, kun vauva on syntynyt, että tietää ostaako sinisen vai punaisen. Meijän neiti tykkää Marimekosta äitinsä tavoin, toivoi joululahjaksi itselleen Marimekon pöytäliinaa =D ja kaupassa tunnistaa Marimekon servetit. Vauvan pinnasängyn PATJA otetaan täältä nyt myös mukaan. Aion siis ottaa vanhan patjan käyttöön (ollut neidillä), jospa siihen sitten ostaisin sijauspatjan. Neidin äitiyspakkauksessa tullut MAKUUPUSSIKIN löytyi täältä, samoin PEITTO. On hyvä, että on monia säilytyspaikkoja, eihän meillä olis kotiin nää kaikki millään mahtuneetkaan.
Ja sitten on ollut puhetta tästä ELÄMÄNMUUTOKSESTA, jonka vauva tuo tullessaan. Aivan varmasti meille kaikille nämä tulevat vauvat ovat odotettuja, mutta silti etenkin esikoistaan odottaville tulee ajatuksia, kuinka elämä muuttuu ja kuinka siitä selviää. Me ei ennen esikoistakaan oltu kauheita menijöitä, mutta tarvittaessa ollaan kyllä saatu neiti hoitoon oikeestaan aina kun on vaan tarvetta ollut, joskus jopa joku halunnut neidin hoitoon ja me oltu ihan vaan kotona. Tiedän, että ollaan tosi onnellisessa asemassa sen suhteen, että meillä paljon hoitajia lähellä. Itse ainakin olen kokenut rentouttavaksi sen, että neiti välillä jossain yökylässä ja sitten ollaan vaan oltu miehen kanssa kahdestaan kotona. Kyllähän se ikävä ja huoli on kova, etenkin alussa. Olisittepa nähneet mun kirjoittamat hoito-ohjeet, kun neiti meni jonnekin hoitoon =). Siinä oli tarkasti kellonajat suunnilleen syömisestä seuraavan kakkaan jne... Mutta olen myös sitä mieltä, että kun suht aikaisessa vaiheessa antaa vauvaa hoitoon, niin sitten se on myöhemminkin helpompaa niin äidille kuin lapselle itselleenkin. Meillä ainakin esikoinen on aina valmiina yökylään, jos vaan joku pyytää. Oikea kyläluuta siis!
Omaan kasvavaan ( . ) napaan ei edelleenkään ihmeempiä kuulu. Kovasti mosse jumppailee masussa. Masunahka vaan pullistelee. Tuntuu viihtyvän pää alaspäin ja selkä tuolla masun oikealla puolella, potkut tuntuu usein myös selkään päin. Soitin muuten eilen neuvolaan ja kysyin siitä, että oisko mun pitäny alottaa se raudansyönti (Hb 101 viimeksi). Terkka oli sitä mieltä, ettei mitenkään välttämätöntä, jos ein tunne itseäni väsyneeksi. Enkä mä nyt niin väsyneeksi tunne, päiväunet kyllä mielelläni otan, mutta niin aina. Sanoi myös, että usein hemppa rupee näin loppuraskaudessa nousemaankin ihan itsestään. Sovittiin sitten, että seuraavalla käynnillä (ke 1.2.) katsotaan tilanne uudestaan, ja jos ei ole noussut, niin sitten voisin aloittaa tueksi sen Krauterbluesaftin (miten lie kirjoitetaankaan). Aika hassua, kun näyttää olevan ihan terkkareista kiinni tuo raudanaloitus. Esikoisen aikaan olin aloittanut raudan jo rv. 16+, eikä hemppa todellakaan ollut silloin laskenu kovinkaan alas, muistaakseni 120 luokkaa.
Tulipas sepostus...
-Monkey ja mosse rv. 31+6-
Kuulostaa tutlta tuo kylkikipu. itse oon ollu saikulla joulukuun alusta asti, kun aivastaes mulla revähti rinnan alta joku lihas. Ekat kaks viikkoo hengittäminenkin oli vaikeaa. Lääkäri sanoi et lihakset on " höllemmäs" raskausaikana ja revähtää siks helpommin.
Nyt kaikki suht ok..paitti selkä vihottelee välil. Mulla viikkoja 33+2.
Johan pitikin mennä lukemaan tuo linkki... Mä olen jotenkin ajatellut, että nää on aikuisten ihmisten palstoja, mutta näköjään ihmisiä on kovin moneen lähtöön. Vähän muutenkin huvitti, kun tuolla hevosmaailman foorumeilla kovin usein ärsyynnytään raskaus/odotus/lapsi-topiceista ja käsketään mennä vauvasivuille puimaan raskauksia, mutta täähän näyttää vielä hullummalta :). Vaikka en mitenkään kovin mussukka- ja masukki-henkinen ole itsekään.
Vauvan tuomaa muutosta on kieltämättä tullut mietittyä monet, monet tovit. Aika luonnollista mun mielestä silti, elämän suurimpia muutoksiahan se varmasti on, eikä mun mielestä tarkoita sitä että katuisi tms. Tuleva elämä vain näyttäytyy vähän kysymysmerkkinä. Vastikään joku sanoi kivasti oman harrastuksen tiimoilta (jonka siis raskaus normaalisti väistämättä katkaisee, ja se on ollut mulle kaikkein pahin raskausvaiva tähän saakka), että sitä ensin odottaa koko päivän pääsevänsä tallille tai tunnille ja sinne päästyään ikävöi vauvan luo... näin varmasti käy.
En ole koskaan ollut erityisen lapsirakas tai nuoresta asti vauvakuumeinen, mutta en edes epäile, ettenkö pystyisi / haluaisi sitten lapsen synnyttyä asettamaan sen parhaan kaiken muun edelle. Enkä siis epäile, että näitä pohtivista kukaan muukaan... tässä tulee nyt vain kaikenlaista ajatuksen virtaa - voi hypätä yli :).
Niin, enkä ole edes ollut kovin paljoa tekemisissä pienten vauvojen kanssa ja sekin vähän jännittää, mutta ihan kuin Lily, niin minäkin uskon, että siihen kyllä oppii varsin pian. Vaikka eilen tätä ja viikonlopun ketjua lukiessa kyllä pohdin miehelle ääneen, että pitäisköhän mun käydä vielä jonkin sortin pikainen lastenhoitokurssi ja varustekoulutus, kun kaikki tuntuvat olevan alan asiantuntijoita. Enkä ole käynyt kamalan paljoa shoppailemassakaan...
Mutta eiköhän tää riitä tästä aiheesta; aika orvoksi tulisi kyllä olo jos ei saisi mistään puhua kenenkään kanssa tai jakaa kolotuksiaan tai mietteitään. Silti vähän pelottavaa, että joittenkin ihmisten päivän ilo on käydä ilkkumaan toisten juttuja.
Asiaan jos menisin, niin aamuinen neuvola oli taas mukava. Paino oli noussut reilun puol kiloa / viikko ja kaikki arvot aika kohdillaan. Sf-mitta loikkasi yläkäyrälle, johtuu kuulemma aika pitkälti siitä että vauva tuntui olevan melko suorassa. Mua on painoarviot kiinnostaneet kovasti, koska en itse ole sellaista saanut sitten rakenneultran ja kuvittelin jotenkin tuon sf-mitan siitä kertovan, mutta ei kuulemma pidä ihan suoraviivaisesti paikkaansa. Eli mun ei kannata miettiä viiskiloisen synnyttämistä ennen synnytystapa-arvion mittauksia...
Torstaina on eräässä paikallisessa lastentarvikeliikkeessä kantoliinaesittely, ajattelin mennä katsomaan. Jospa sieltä tarttuisi jotain muutakin matkaan!
Nyt levolle,
t. Potkis 31 tasan
Tänään tuntui aamulla taas vähän tyhjäpäiseltä, kun olen näitä selkäkipuja valitellut ja yhtäkkiä tuli mieleen, että niin se tukivyö taitaa olla kaapissa käyttämättömänä. Se oli iso silloin, kun sen lainalle sain, mutta päätin ottaa koekäyttöön ja kummasti onkin tämä päivä sujunut taas töissä huomattavasti paremmin! Ja oma mielialakin on selvästi aurinkoisempi, kun ei ole jatkuvaa kipua. Tuntuu tosiaan hiukan yksinkertaiselta kun sen vasta nyt muistin, mutta eikös meidät luokiteltukin peruskoulun käyneiksi teineiksi tuolla av:llä... :) Pitää varmaan ruveta lukemaan noiden muiden kuukausien mammapalstoja, että saisi jotain ymmärrystä siihen, millaisia älykköjä sieltä löytyy ja kuinka fiksua keskustelua meidänkin pitäisi käydä. No joo, jospa jätetään omaan arvoonsa tuo av-asia - jos keskustelun aloittaja siitä jotakin saa, niin tarpeeseen taitaa mennä. Ihan sama toki näiden meidän keskustelujen kautta, pidetään omista tarpeistamme kiinni ja keskustellaan niistä asiosta, jotka mielen päällä ovat.
Omassa ( . ) ei mitään uutta selkäkipujen lievenemisen lisäksi, sain jo haltuun eilisen painonnousuhermoilunkin ja tänään jatkuu synnytys-/perhevalmennus. Niin, no rintojen vuotamiseen meinasin eilen jo kyllästyä, kun taas puhtaassa lakanassa oli jo yhden yön jälkeen tahrat mun jäljiltä. Heitin pyyhkeen siihen, kun en todellakaan vielä tässä vaiheessa ajatellut ruveta liivinsuojusten kanssa nukkumaan. Ehkä se eritys tässä vielä ehtii rauhoittuakin, toivottavasti - vaikka eipä tuo lopulta suuren suuri haitta ole.
:),
-Aranja ja pikku-Ukko, rv 30+6-
Siis voi että mä häpeän aina kirjoitella, että " anteeks kun en taas ole aikoihin kirjoitellut" (tuntuu olevan enempi tapa mulla), joten nytpä en pyytele anteeksi, vaan hyppään pinon jatkoksi humpsis... ;)
Tuntui olevan kaikenlaista haikeutta monella mielessä ja todella ihanaa ja helpottavaa kuulla, etten ole ainoa... Nimittäin MENEMISISTÄ!! Ollaan kanssa miehen kanssa kovia menijöitä (kaverit, harrastukset, yhteiset ravintolaillalliset, elokuvat, teatterit, konsertit, matkustus jne) ja olenkin miettinyt kuinka paljon tuota kahdenkeskeistä aikaa tulee kaipaamaan sitten kun tämä vauva syntyy, varsinkin kun miehen suku on kaukana ulkomailla ja oma suku toisella paikkakunnalla, eli tukiverkostoa ei juurikaan ole muista kun kavereista. Mutta toisaalta en usko tämän muodostuvan ongelmaksi, sillä luotan siihen, että luonnostaan alamme vain pitää toisia asiota enemmän arvossa kun ennen, eli menemme paikkoihin lapsen ehdoilla!! En usko, että montaakaan juttua tarvitsee jättää välistä lapsen takia!!
Täällä muuten kanssa yksi LÄHIHOITAJA!! Olen töissä päiväkodissa ja jo muutaman viikon on olo tuntunut ahdistavalta kumarteluineen ja pukemisineen... Eilen mulla sitten olikin neuvola ja vaikka rutiinikäynnille olin menevinäni, niin karvaasti sain pettyä, sillä ennen suht hyvä verenpaineeni (130/72) oli pompannut 140/94, josta johtuen sain terkalta ohjeistuksen pitää tämä päivä saikkua ja lääkäriaika tälle päivälle!! No, tänään sitten kävin lääkärissä ja lepoa ja sairaslomaa äitiysloman alkuun saakka määrättiin!! Töitä olisi muuten ollut vielä 3 viikkoa ja 3 päivää jäljellä!! Muuten neuvolassa kaikki oli kunnossa... Pissa oli puhdas, sf-mitta 32cm ja vauvan sydänäänet ok ja vauva rt:ssä!! Hemppa tosin oli pudonnut 142->123, joten Obsidania sain alkaa syömään!! Niin ja painoa on tähän mennessä kertynyt 12.5kg!!
Sairasloma tuntui todella helpotukselta, vaikka eka reaktio olikin, et " apua mitäs mä nyt teen?" (eli millä saan ajan kulumaan), mutta kuten LYYTIKKI tuossa sanoikin, et antaa mielellään vuoron toisille laittaa paikkoja kuntoon, niin sitä puuhaa on kyllä, mutta ennenkaikkea aion kyllä nauttia tekemättömyydestäkin... Siivoan ja laitan kyllä kaikki kuntoon, mutta pidän varmasti myös ihan vaan löhöpäiviäkin!! CADAVERA: Onnea myös sinulle saikun johdosta!! :)
Tuota AV-palstaa piti kanssa kommentoida, et voihan ziisus sentään, että joillakin voi elämä olla tylsää, kun viitsivät toisten juttuja lukea, vai onko syynä kenties kateellisuus? Noh, onpahan heillä EDES JOTAKIN tekemistä sitten!! ;) Älä CADDIE vain pahoita mieltäsi tuosta...
Juu, mutta nyt taidan viedä miehelle auton ja tehdä pienen kävelylenkin takaisin kotiin!! Nyt varmaan terrorisoin tätä palstaakin ihan eritavalla, kun olen kotona!! Hih!! Näkyilemisiin!!
Mellu ja pikku-ukko rv31+1
Ja ikäeroakin olisi vain 2 päivää!! ;)
Juu, kävin minäkin katsomassa av:n turinoita ja ihan huoletta voi jättää omaan arvoonsa!!! Mikä ihme suomalaisuudessa on, että aina pitää kaivaa negatiivisessa hengessä toisten asioita???
Vaikka meille on toinen tulossa, on minusta kiva käydä täällä jakamassa ajatuksia, eikä toisen kokemuksia tai tunteita voi kukaan toinen määritellä. Lukisivat hieman NLPaiheista matskua ja opettelisivat muuttamaan asennettaan ja ajatuksiaan tai sitten on parempi pysyä pois lukemasta kaikkea!!!
Mun vointi on hyvä. Pitkien lenkkien (kävely!) jälkeen on alavatsa ja lonkan koukistajat tosi hellänä, mutta eihän se ihme kun tuollaista varareppua mukanaan kantaa, muuten on niin kiva saada " happea päähän" .
näiden juttujen myötä mullekin tuli ihan malttamaton olo....voi kun pian saisi vauvan jo kotiin ja elämän omiin uomiinsa. Esikoinenkin kysyy päivittäin, että milloin se syntyy???
Oli muuten hauska huomata, miten monella täällä on esikoisen ja tämän tulevan la niin lähekkäin, että synttärien pitoajankohta mietityttää...Meillä esikoisen synttärit 19.3. ja lasketuilla ajoilla on päivä eroa (esikko tuli siis vähän etuajassa), joten on samaa asiaa pohdittu ja kun miehen synttäritkin on 21.3. niin kaikki mun armaat on siellä samassa ryppäässä juhliensa kanssa!!
Nimiasia pohdituttaa minua ehkä tällä hetkellä eniten, koska ollaan tosi vaiheessa siinä asiassa!! Ystäville vain syntyi alkuvuodesta vauva, joka piti hätäkastaa ja niiltä oli kysytty nimi siinä hässäkässä.....mä en varmaan osais sanoa mitään järkevää, joten hyvä niitä olis ainakin mahdollisimman pitkälle yhdessä miettiä ennen synnytystä.....vaikkei sitä tietenkään ikinä toivo, että hätäkasteeseen jouduttaisiin!!
Ollaan vaan ainakin toistaiseksi miehen kanssa melkoisen eri mieltä noista nimistä, mutta eiköhän jonkinlainen sopu ole mahdollista saada aikaiseksi. :)
Nyt kotihommien kimppuun....
Urkki 31 vkolla
[color=purple]MELIKELLE rauhallista sairaslomaa, kyllä nämä hoitsun työt taitaa olla semmosia, että harva jaksaa porskuttaa äitiyslomaan saakka. Heh, ja tuolla avlla jotain sairaslomistakin naristiin... Oman kehonsa jokainen itse parhaiten tunee ja en kyllä ollut mitenkään suunnitellut jääväni sairaslomalle ennen äitiyslomaa, vaikka se hyvin todennäköistä olikin.
Masun ympärysmitoista ollut puhetta, täällä komeat 107cm! Ei silti tunnu masu valtavalta, kun ennestään oli sellainen röllykkä. Painoa mulle on tullut vaivaiset 3kg viime neuvolan mukaan. Nyt koitan syödä säännöllisesti ja muistaa välipalat, jotta paino nousisi sievästi loppuraskauden.
Kertokaapa vinkkejä KANTOLIINOISTA. Aloin tosissani miettiä, pitäiskö tilata netistä ennen vauvan syntymää, niin pääsis harjoittelemaan. Mietin sellaista MaM Wrap-liinaa (www.villiankka.fi). Hinta tuntuis kohtuulliselta, mutta onko trikooliina hyvä kevätvauvalle ja kesää ajatellen? LILY oli tilannut jostain liinan, millaisen?
Palaillaan!
~cadavera&muru~ rv31+2
Vieläpä tohon meidän kirjoitusten kommentointiin niin olen yhden toisen kuukauden mammoja välillä lukenut, kun kaveri kirjoittaa siellä. Olen ihmetellyt kuinka henkilökohtaisia asioita siellä kirjoitellaan, kun meillä lähinnä omia vointeja ja oloja. Lisäksi siellä paljon parikymppisiä tulevia äitejä, jotka ihmettelevät hyvin normaaleja asioita niin en jaksa ymmärtää miksi meidät on otettu " silmätikuiksi" . No se siitä.
Kukas alkais ehdotella uutta tapaamista Helsingissä? Oisko vko 8 hyvä niin ei ehkä ihan kaikki ole vielä synnärillä?
JA SERA tule kertomaan kuinka treffit meni!!
Pinja rv33+0
Mulle on aina jäänyt hieman epäselväksi miksi Vauva-lehti ylläpitää tuollaista omituista anonyymiä ja pahansuopaa keskustelupalstaa. Suurin osa kirjoittajista kun tuntuu olevan avohoitopotilaita ja peruskoulun kesken jättäneitä (ainakin suomenkielen tasosta päätellen) tai vähintään psyykelääkityksen tarpeessa olevia... Toisaalta, jos oma maailmankuva perustuu 7-päivää lehteen ja telkun päiväohjelmistoon, ja ainoa yhteinen harrastus miehen kanssa on kotipizzan ahmiminen sohvalla amerikkalaisia reality-sarjoja tuijottaessa, ei kai se elämä niin muutu lasten tullesssa ;-))
Kumma muuten, että lätkän seuraaminen tai punttiksella käyminen on " syvällisempää" kuin golf....
Omaan napaan ei uutta. Mielialat heilahtelevat jonkun verran ja väsyttää, puhelinhuollon asiakaspalvelu sai tänään sellaista palautetta, etten ole eläissäni antanut (saati puhunut tuntemattomalle ihmiselle siihen sävyyn). Aiheesta tosin, mutta itseänikin jo hirvitti...
Viime yö oli taas yhtä vessarumbaa ja lonkkasärkyä, toivottavasti ensi yö on parempi. Lontoossa asuva kaveri on tulossa illalla kylään. En luvannut DINNERIÄ, iltateetä vaan ;-) (hmmm, mun kaveripiirissä kyllä ihan yleinen termi...). Huomenna on neuvola.
VAUVAN PEITOSTA: mä tein esikoiselle aikoinani pienemmän peiton, mutta se oli meillä ihan turha. Omaksuin nimittäin sairaalasta tavan kääräistä vauva peittoon niin kuin kapaloon, ja siihen tuo pakkauksen peitto soveltuu mainiosti. Vauva pysyi rauhallisena, kun peitto oli tiukassa paketissa ympärillä :-) Nukuimme vielä perhepedissä ja tuota pikkuista " halkoa" oli helppo siirtää eikä tarvinnut pelätä kierähtävänsä päälle. Nyt olen ostanut tulokkaalle unipussin, ajattelin kokeilla miten se toimii.
Pipsukka
[color=red] Eikös se niin ole, että ei niitä liikkeitä tarvitse joka tunti 10 liikettä tuntea, vaan kunhan liikkuu pitkin päivää. Mutta silloin kun niitä liikkeitä rupeaa laskemaan, niin pitäisi 10 liikettä tunnissa tuntea. Mutta voihan vauva juuri silloin nukkua ja olla liikkumatta, eikö...?
Mä teen äitiyspakkauslaatikkoon pienemmän peiton. Ja ajattelin ostaa sellaiset kehdon jalat siihen laatikkoon!
Mun mielestä tuo " hoitorinki" kuulostaa hyvälle, kunhan tässä pikkuhiljaa opitaan kaikki tuntemaan toisemme paremmin. Innolla odotan kesää ja meidän tapaamisia, voidaan käydä kaikissa kivoissa paikoissa yhdessä! Mulla kun ei " lapsellisia" kavereita paljoa ole, sisko on ainoa läheinen, jolla on lapsi.
Miten meni cadaveran lääkäri? Jäitkö sairaslomalle?
Kiitos hyvistä kommenteista Pipsukalle, lyytikille ja maisa71:lle! [/color]