Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

miten herkkää lasta kasvatetaan?

Vierailija
08.05.2006 |

Minä olen itse aika kovakalloinen tyyppi. Esikoinen on samanlainen kuin minä: löytyy temperamenttia ja itsepäisyyttä. Hän ei meinaa millään uskoa käskyjä jne. Mutta koska tunnen " tyypin" , niin tiedän, mitkä asiat ovat tärkeitä kasvatuksessa. Hänen kohdallaan on tärkeää, että minulla on aina vain pari kohdetta, jota yritän muokata. Näistä en jousta enkä neuvottele.



Perheestä löytyy myös 3,5 vuotias pikkuveli, joka on luonteeltaan aivan toinen. Hän on niin söpö, että ohikulkijatkin hymyilevät hänelle. Se on se herkkyys, mikä tekee hänestä söpön.

Eilen poika halusi heti aamulla jäätelön. Kielsin. Vähän ajan kuluttua löysin hänet parvekkeen nurkasta, piilosta, syömässä jätskiä. Kielsin uudestaan ja otin jätskin pois.



Sitten ihmettelin, mihin se poika hävisi. Löytyi toisesta nurkasta nyyhkyttämästä. Kysyin mikä mättää ja selvisi, että se, että hän oli ottanut luvatta jätskin.



Minä en ole eläissäni tuollaista nyyhkyttänyt.... Antakaa minulle ohjeita miten tuollaisen lapsen kanssa toimitaan, etten ihan häntä jyrää alleni! Kai sitä johdonmukainen kuitenkin pitää olla...mutta MITEN?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
08.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

älä " luo" ristiriitatilanteita joissa on kiusaus tehdä väärin. Kielloissasi ja toruissasi älä ole jyrkkä, suosi mieluummin " äiti on pahoillaan" -linjaa.



Raivon härän ja herkän keijupojan äiti

Vierailija
2/3 |
08.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti, ihmisen yksilöllisyys

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
08.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä se on tärkeintä, että perustelet ääneen omat ratkaisusi. Jos suutut jostain ja lapsi loukkaantuu, selität vielä varmuuden vuoksi, miksi suutuit. Avoimuus, lapsen tunteiden huomioiminen ja tarvittaessa niiden selittäminen voi auttaa lasta hyväksymään oman herkkyytensä.



Ja toisaalta pahinta, mitä voit tehdä, on vähätellä lapsen tunteita. " älä nyt tuommoisesta itke" tai " ei sitä tarvitse pelätä" saa lapsen vaan tuntemaan syyllisyyttä herkkyydestään. Mutta sen varmaan tiesitkin.