Siirtyminen pois pinniksestä - meni hermo...
Auttakaa nyt hyvät ihmiset. Poika 2 v 1 kk on muutaman kerran nukkunut päikkärit jatkettavassa lastensängyssä ja ollut yhtä palauttamista takaisin, kun ei siellä pysy ja tekee siitä leikin. Olen yrittänyt palauttaa vain ilmeettömästi ja välillä estänyt pääsyn huoneesta pois ovea kiinni pitämällä ja sitten taas palauttanut. Nyt laitoin takaisin pinnikseen (siis on vielä yöunilla ollut käytössä), kun meni ihan mahdottomaksi. Sen lisäksi kun on lopulta päikkärit nukkunut jatkettavassa sängyssä, ne on ollut tosi huonot ja lyhyet. Millä seurauksella ollaan koko ajan kiukkuisia.
Mitä pitäisi tehdä, kauan kestää, antakaa nyt hyvät ihmiset jotain neuvoja...
t. Mitsuliini ja poika
Kommentit (9)
Hei,
kiitos vastauksesta. Kysytty on. Meilläkin jatkettava sänky oli jo pitempään huoneessa pinniksen kanssa, eikä halunnut ennen kuin vasta viime viikolla päiväunille sinne. Yöunet on halunnut edelleen nukkua vanhassa sängyssä.
Meillä ei toimi se, että jäisi istumaan viereen - ei varmaan nukahtaisi kun on aina nukahtanut itsekseen.
Ei tässä muuta kuin se, että unet jää niin vähille, kun menee tuohon pomppimiseen aika. Ja sitten menee ihan yliväsyneeksi.
Muita kokemuksia?
t. Mitsuliini ja poika
tyttö nukahti vauvasta asti aina yksin pinnasänkyyn, jatkettavasta kuitenkin juoksee perään. meillä siis nukutetaan...on siinä hermojakin menetetty, mutta paremmin me nykyään nukutaan esim. yöllä, ja jos sattuu heräämään niin pääsee itse hakemaan äitiä, eikä siis yö-huutoja enää yhtä paljon...nyt ruvetaan taas harjoittelemaan yksin nukahtamista.
pojalla otettiin aikoinaan ensin pinnasängystä muutama pinna pois, jolloin pääsi sieltä itse kulkemaan, toimi aika hyvänä siirtymävaiheena, eikä ikinä ollut ongelmaa tuon sängystä karkaamisen kanssa....
Meillä ei toimi se, että jäisi istumaan viereen - ei varmaan nukahtaisi kun on aina nukahtanut itsekseen.
tuli vaan mieleen, että mistä tiedät, toimiiko vieressä istuminen, jos et kokeile? meillä kyllä toimi, vaikka ennen nukahti itsekseen, mutta kun tuli pellleilyä, ilmoitin, että minä istun huoneessa, kunnes pojat nukahtavat. Rupesin sitten istumaan tuolilla oven suussa, pimeähkössä huoneessa, katselin oviaukosta telkkaria toisella silmällä, en puhunut, en kommentoinut, väliin vaan rauhoittelin ja käskin nukkumaan. Muutamassa viikossa alkoi nukkuminen sujua niin, että siirryin oven ulkopuolelle sohvalle, josta pystyin vielä hyssyttelemään, mutta se ei enää ole tarpeellista nykyään. Kokeile siis! Mutta älä ala keskustelemaan tms. vaan tee pelisäännnöt selväksi!
Hmm... eihän tämä lastenkasvatus mitään salatiedettä ole, vaan ihan tavallista maalaisjärjen käyttöä...
Jos teillä ei ole mitään pakottavaa syytä vaihtaa sänkyä ja jos kerran poika pinnasänkyyn nukahtaa ja nukkuu hyvin, niin minkä ihmeen takia nähdä opettamisen vaiva tuohon isompaan sänkyyn. Anna ihmeessä pojan nukkua pinnasängyssä ja kokeile uudestaan muutaman kuukauden kuluttua.
Ei ole mitään ikää jolloin pinnasängystä pitäisi siirtyä jatkettavaan tms. Eikä pitkällä aikavälillä mitään merkitystäkään. Lapsi kannattaa nukuttaa siellä missä hän parhaiten nukkuu eikä turhanpäiten tehdä omasta arjestaan hankalaa...
kun lapset alkoivat kiipeillä sieltä pois - oli turhan vaarallista , kun ei ollut sellaista mallia, josta olis voinut pari pinnaa irrottaa. Meillä kuten monella muullakin tuohon samaan vaiheeseen osuvat vielä ne tyypillisen 2-vuotiaan nukahtahtamis/nukuttamisongelmat, kun ei enää niin unen tarve ole ihan niin suuri, että päiväunille helposti nukahtais ja yöunien kanssa sitten sama juttu. Ja kun hommaan alkaa liityä vielä parivuotian uhmaa ja valtataistelua - on soppa valmis.
Hermo siinä tosiaan menee, joten voimia vaan teillä. Meillä tuota kesti molempien kanssa muutaman kuukauden - ei kovin lohduttavaa :-)
Meillä molempien isompien kohdalla tuossa 1.5v- 2v kohdalla ensimmäinen vaihtoyritys meni juuri tuollaiseksi ranttaliksi että sängystä tultiin pois, koitin istua sängyn vieressäkin parina iltana mutta se vasta " hauskaa" oli kun pojat koittivat päästä sängystä äidin ohi livahtamaan... takaisin kantaminen oli tylsää ja tunnelma kireä. Siirryttiin takaisin pinnikseen ja kerrottiin, että isojen sänkyyn pääsee nukkumaan sitten kun osaa siellä pysyä. Kuukauden - parin kuluttua tehtiin uusi kokeilu. Esikoinen pysyi tällä toisella kokeilukerralla sängyssään, keskimmäinen joutui vielä kerran toiseen sänkyyn, kolmannella kerralla hänkin sitten ymmärsi jäädä sänkyyn nukkumaan. Kolmannen kohdalla aion käyttää samaa menetelmää. Ei lapselta kysymisiä, ei pakottamista, ei huoneessa istumista vaan kokeillaan, jos onnistuu niin onnistuu, jos ei niin ei. Joku kerta sitten onnistuu eikä lapsi enää tule pois sängystään ellei oikeasti ole syytä.
meillä siis lapset kiipesivät sieltäkin pois - eli oli ihan oikeasti tarve tiukoille säännöille ja näytölle siitä kuka päättää - suorastaan pakottamiselle.
Meilläkin olivat molemmat lapset aiemmin nukahtaneet yksin todella hyvin yksin sänkyyn - mutta tuli tosiaan väliin muutaman kuukauden kausi, että oli välillä pakko pysyä vierellä.
Kiitos kaikille vastauksista. Meillä tosiaan tuohon vaihtamisajatukseen johti se, että poitsu yrittää kovasti kiivetä pinniksestä pois, ja varmaan kohta pääseekin.
Mutta luulen että palaamme tosiaan takaisin pinnikseen ja yritämme pysyttää pojan toistaiseksi vielä siellä. Kuulosti meillle parhaimmalta vaihtoehdolta...
Siitä vielä - kokeilin yhtenä päivänä sitä vieressä istumistakin, mutta ei ainakaan silloin auttanut pysymään sängyssä vaan pojasta sekin oli lähinnä uusi leikki...
Huomenna on taas uusi päivä - ainakin nyt suostuttiin taas pinnikseen yöunille!
t. Mitsuliini ja poika
missä hän haluaa nukkua? eli jos ei ole pakonomaista tarvetta vaihtaa sänkyä, ei sitä vielä tehtäisi (sänky liian pieni, toinen tarvii sitä tms.) Omat lapseni ovat saaneet rauhassa tutustua isompaan sänkyyn eli meillä on ollut mahdollisuus laittaa se valmiiksi huoneeseen (kuten ilmeisesti teilläkin). Pinnikseen molemmat nukahti itsekseen, mutta siirtovaiheessa (kun itse sitä tahtoivat - kesti viikko pienemmällä ja kaksi kuukautta isommalla) noin kuukausi nukahdettiin siten, että äiti/isä istui tuolilla huoneessa kunnes uni tuli. Sit palattiin normaaliin kuvioon ilman juoksemisia pois sängystä.
Meillä tämä toimi - mutta ei hän kaikki lapset ole tietty samanlaisia. Mutta erityisesti esikolla oli kysymys valmiudesta - yritn suoraan siirtää isompaan sänkyyn (oli silloin tosin 1v8kk) ja nukahtaminen muuttui mahdottomaksi. Lapsen pyynnöstä palattiin sit pinnikseen vielä ja parin kuukauden päästä hän itse ilmoitti nukkuvansa tuossa isommassa sängyssä. Kuopukselle tarjoilin sit tämän opitun mallin - ja alle viikossa hän ilmoitti haluavansa isojen sänkyyn... ikää oli hänellä 1v4kk. Mutta iästä tämä ei ole mielestäni kiinni vaan valmiudesta - kaverilla lähes 3v. nukkuu vielä pinniksessä ja viihtyy siellä hyvin.