*~*~*TOUKOTOIVEET 2009-heinäkuu*~*~*

Minkähän verran ehdin kirjoitella. Meinaa nämä helteet aiheuttaa päänvaivaa pätkäpäiväunien takia, jota näköjään ilmassa muillakin.



Minä en taas muista yhtään mitään, mitä olitte kyselleet. Tuteista oli jotain puhetta. Meidän poika kans kova imuinen tapus ja meillä ollut tutti alusta asti käytössä. Ensin ei huolinut millään synnärin perustutin jälkeen muita tutteja, mut parin päivän kokeilujen jälkeen suosti vaihtamaan huvituttiin. Tuttina kokeiltu vain silikonista tehtyä. Yleensä tuttia lopsutellaan untaetsiessä, mut muuten sen käyttö vähentynyt kun pojasta tullut seurallisempi.



Minä siitä meidän rytmistä kirjoitin ja koliikista myös. Juhannuksen jälkeen poika itki koko viikon aamusta iltaan aina kun oli hereillä. Roikku tissillä, nukku parit päikkärit ja huusi loppuajan. Sitten epätoivossani kokeilin korviketta pullosta ja heitin rytmin romukoppaan. Nyt poika syö 30-60 milliä lisämaitoo päivisin, yleensä illalla ja nukkuu enemmän. Olen alkanut nukuttamaan ihan tietoisesti parin tunnin välein. Eipä ole sen koomin tarvinnut itkeä. Heureka!! Ihmeiden aika ei ole ohi. Poika ei selvästi ole niin kiukkuinen tai yliväsynyt. Nyt nukkuu yölläkin pidempää pätkää. Eka stintti 5-6 tuntia ja jos herää esim. jo kahden tunnin nukkumisen jälkeen, niin tutti suuhun ja jatkaa unia siihen 5 tuntiin. Eli sellaista tapatissittelyä joskus yöllä vielä halajaisi. Yksi loistava apu uneenpääsyyn on meillä ollut unirätti. Harso naamalle yksinkertaisena ja loput mytyssä syliin puristeltavaksi. Poika on niin kiintynyt harsoon, ettei meinaa saada irti otteesta ollenkaan. Ja silmät painuu hetkessä kiinni kun laittaa harson naamalle jos toinen on selvästi väsynyt.



Nyt tuo heräileekin jo. Vielä nopeesti pari juttua. Meillä on ristiäiset lauantaina. Kivaa! Niin ja 7 vk neuvolassa pojalla pituutta 59,7cm ja painoa 6,2 kiloo. :) Aikamoinen jäbä!! :D Ja hienosti hymyilee ja juttelee. Päätä on kannatellut jo kauan ja nyt viihtyy tosi hyvin jo mahallaan lattiallakin. Nyt kyllä on jo äänitorvi komeimmillaan, joten palaamisiin.



Terv. Rice + Kyösti 7+1 vko

ei!



Meillä oli aamusella 2kk-neuvola ja tässä tuloksia: 5710g,59cm ja py 40,2. Nania syö, tyytyväinen tyttö, hymyilee ja jokeltelee, päätä kannattelee. Tuo oliki Rice hyvä idea tuo rätti ;) Heti testasin kun mentiin kauppaan, että tyttö oli kaukalossa ja laitoin oman rätin siihen kaukaloon suojaksi niin olipa niin rauhaista käydä ostoksilla vaikka tyttö oli hereillä. Vielä meillä ei ole mitään "tunnesidettä" tullu mihinkään rättiin, leluun tai tuttiinkaan, mutta sitä odotellessa. Koitin saada tyttöä ottamaan kiinni rätistä, koska yöaikaan alkaa melkoinen käsien vispaus joka sitten unta häiritsee, mutta eipä vielä niin ote siinä pysynytkään. Yöt meillä mennään aikalailla yhdellä herätyksellä tai ei ollenkaan heräillä. Viime yönä nukkui 23-07, mutta kerran kävin asentoa muuttamassa kun kuului ähräystä sängystä. Ja sitten mitä olen koittanut vauvalle, niin kapalointi on ihan jees, mutta näillä helteillä aika kuuma vaihtoehto. Samoin unipussi on ok, niin ei saa ohutta vilttiä jaloilla pois potkittua. Muuten ei päivällä ole mitään tiettyä rytmiä tullu, pääasia kuitenkin, että yöt sais mennä hyvin. Vähän sen mukaan menee unet, että miten lähdetään pojan (4,5v) kanssa ulkoilemaan tai kauppaan, joko autolla tai vaunuilla ja sitten tyttö nukkuu joko pitemmän pätkän tai lyhyempiä pätkiä.



Tuttia meillä ei syödä kovinkaan hanakasti, joskus kun yrittää laittaa sitä suuhun niin saa vastaukseksi "hyvän" ilmeen ja tutti lähtee saman tien pois suusta.



Oma jälkitarkastusaika on sitten ens keskiviikkona, sekin vähän jänskättää saako minkä ohjeistuksen tuon mahan suhteen, koska eihän se sektion jälkeen ole vielä milleskään palautunu. Mutta ne on niitä pieniä murheita.



Nyt pitää mennä tuonne olohuoneeseen, tyttö kiljahtelee ja isoveikka kaipaa apua.





t. Iippalainen ja tyttö huomenna 2kk

Miten muuten te laskette nyt vauvan iän? Rice näytti laskevan 7+1vkoa, kun taas minä perinteisesti kun tyttö syntynyt 4.5 (ma) niin huomenna tulis 2kk täyteen, vaikkakin on lauantai. Onko tähän iän laskemiseen mitenkään oikeeta tapaa? Tosi "tärkee" kysymys, mutta tulipahan mieleen =)





t. Iippalainen

Iippalainen, kirjoitit jälkitarkastuksen jännittävän, koska vatsasi ei ole vielä palautunut. Mitä tarkoitit sillä mahdollisella ohjeistukselle, jonka lääkäri saattaisi antaa? Itsekin olin sektiossa, mutta mulle on jäänyt ihan epäselväksi, että pitäisikö tätä vatsan palautumista jotenkin valvoa/hoitaa, vai onko kyseessä vaan se, että toisilla siinä on enemmän löysää kun toisilla? Siis tarkoititko kohtua vai? Mulla on nyt kolme viikoa ja viisi päivää synnytyksen jälkeen maha saman kokoinen kun raskauden puolivälissä jos ei pidemmälläkin. Kyllä ärsyttää, mutta... Mitä te muut sektiossa olleet olette tehneet mahoillenne? Hyvä Iippalainen, kun kirjoitit tästä, sillä mä olin jotenkin vähän unohtanut koko asian, vaikka ilmeisesti olisi syytä vähän alkaa toimiin...



Paljon on näitä asioita, joiden kanssa on ihan sormi suussa, vaikka toinen vauva onkin jo talossa...



T:SR+Poika

Tarkotin tuolla vatsan palautumisella sektion jälkeen sitä, että pitäisikö sen tosiaan pitkäänkin näyttää siltä kuin olisi vieläkin raskaana, ja jääkö se yleensä sektion jälkeen tuollaiseksi pysyvästi. Eli itselläkin just sivusta katsottuna vatsa näyttää siltä, että olis vieläkin raskaana ja tosiaan sitä löysää nahkaahan siinä on vielä vaikka kuinka, ei mene mahan kohdalta omat entiset housut kiinni läheskään. Sehän tosiaan on jäljellä olevien kilojenkin ansiota tuo löysä nahka ja vatsan koko, mutta jos sitä vähän edes pienemmäksi saisi. Ja vatsalihasten palautuminenhan kestää, kun tunnustelin sitä väliä vatsalihasten välillä niin neljä sormen kokoinen väli on vielä. Eli ei vielä pitkään aikaan pysty vatsoja tekemään. Nämä tosiaan on pikkujuttuja, mullakin toinen lapsi jo, mutta olishan se edes vuoden sisällä kiva saada vähänkään entiseen mittakaavaan tätä vatsanseutua. Näitä ajattelin siellä jälkitarkastuksessa kysellä.





t. Iippalainen

Eli nämä jutut ei liity mitenkään siihen kohdun vetäytymiseen, vaan kyse on vaan ihan siitä "löysyydestä" mitä tuosta mahan alueelta vielä löytyy. Mullakin taisi homma sujua tältä osin ekan lapsen jälkeen vähän liiankin helposti (silloin alatiesynnytys ja ikää melkein viisi vuotta vähemmän) niin en ollut varautunut tähän, että vartalo jää näin rumaksi pidemmäksikin aikaa. Täytyy nyt vaan alkaa sitten tosi hissukseen tekemään palauttavia asioita ja luottaa, että jossain vaiheessa tilanne paranee. Mulla on kyllä itselläni ollut aina vähän mahaa, mutta toivoisin, että en näyttäisi enää kauan näin raskaana olevalta.



Ja vielä korostan, että tämä kuten Iippalainenkin kirjoitti, niin aivan marginaalinen asia tässä kaikkien isojen asioiden keskellä, mutta tulipahan nyt käsiteltyä tätäkin... :)



Tsemppiä kaikille vauva-arkeen! Itse olen ihan pihalla kaikesta koko ajan ja väsymys on SUURTA, mutta välillä parempiakin päiviä...



T:SR ja huomenna synnytyksestä 4 viikkoa

Rakas poikamme sai eilen kasteessa nimen Joona Viljami. Pitkään arvoimme Oskarin, Aapon ja Viljamin välillä, mutta perjantaina vihdoin päätimme, että nimeksi tulee molempien alusta asti haluama Joona. Joona nimen hautasimme unholaan jo heti alkuun, koska miehen siskon poika Joonatan. Pojasta piti vielä perjantaina tullakin Aapo Viljami, mutta pidimme oman päämme ja vaihdoimme nimen Joonaan. Olen päätökseen hirmu tyytyväinen, koska asia olisi jäänyt kaivelemaan varmasti.



Ristiäiset menivät hyvin. Pappi toimitti kasteeta kokonaisen tunnin ajan, joka oli aivan liian pitkään. Huumoria ja komiikkaa mahtui tilaisuuteen ja pappi oli hyvin rempseä. Sain haluamani ylistyksettömän kastetilaisuuden, vaikka toimitus tosiaan venyikin. Joonalla on neljä ihanaa kummia, jotka pysyvät varmasti meidän elämässämme aina.



Me ollaan nyt viimepäivinä opeteltu mahallaan oloa ja Joona tykkääkin siitä kovasti. Kierähtää mahaltaan selälleen, mutta lienee olevan ihan painovoiman aiheuttamaa. ;) Yöt on olleet nyt rauhallisia ja se unirätti on ihan pop!! Äiti vaan on ihan huolissaan kun Joona on alkanut harjoitella kääntymistä vatsalleen ja punnaa itseään joka yö naama kohti patjaa. Vielä ei ole onnistunut kylkiasennosta vatsalleen kääntymään, mutta yritys on niin kova, että pian jo varmaan kääntyykin. Apua! Pitää pitää patja ojossa ja lakana sileänä. Hirvittävää vauhtia siis kehittyy edelleen meidän poika. Neuvolakortista tutkailin, että eka ruutu "kääntyy vatsalleen"-kohtaan on 4 kuiselle. :)



Niin ja painosta. Minulla on jäljellä vielä 7 kiloa lähtöpainoon. 13 kiloa on jo tippunut ja nyt junnannut kovin pitkään samassa lukemassa. Jälkitarkastus olisi tiistaina ja mietityttää mitä siellä sanotaan. Minulla loppui jälkivuoto kuukausi sitten ja episiotomia parani viikossa. Nyt on kuitenkin viikon verran esiintynyt runsasta limaista vuotoa taas ja eilen jä tänään ollut hieman verta seassa??



No juu..se niistä eritteistä taas tällä erää. Jep, mutta yritän pysyä aktiivisempana palstan suhteen taas, kahtotaan miten käyp.



Terv. Rice + Joona 7+4 vko:a



Ps. Iippalainen: en minä tiedä miten ne kuukaudet jaa viikot menee. Itse lasken viikkoina jostain syystä. Meidän poitsu olisi kuukausina nyt 1 kk ja 3 vkoa...voisinpa alkaa käyttää tuotakin.

Heippa kaikille! Ompas taas ollu mukava lukea muiden arjesta, välillä kun luulee, että vaan itellä onkelmia syömisen, iltakiukkuamisen yms. kanssa! Kiva saada vähän vertaistukea muilta:)



Meillä poitsu kasvanu hienosti, 2kk neuvola kylläkin vasta ylihuomenna, että siellä sittten näkee todelliset lukemat:)



Leppis: Meillä ihan samanlaisia ongelmia ton syömisen suhteen.. oon tosi stressaantunut tilanteesta..pojalle annettiin lisämaitoa heti sairaalassa ja mulle työnnettiin rintakumi käteen, kun rinnanpää niin matala ja hoitsuilla ilmeisesti niin kiirus, ettei imetyksessä paljoa ehdinnyt neuvoa...lisäksi pojalla oli alussa keltaisuutta ja paino ei meinannut lähteä nousemaan, joten neuvolasta neuvottiin antamaan korviketta imettämisen lisäksi. Noh, siitä sitten lähti tietysti kierre: rintakumin kautta vauvan on vaikeempi imeä kun rinnasta suoraan ja varsinkin vaikeempi kun pullosta..nyt sitten alkokin tuntumaan siltä, että mulla maito alkoi jo vähenemään kun vauvalle annettiin koko ajan enemmän korviketta. Mä olin kanssa kuvitellut imettäväni koko puoli vuotta ja tilanne tosi stressaava ja turhauttava, masentavakin..Muutama päivä sitten olin jo melkein luopumaisillani koko imetyksestä, niin vaikeelta koko touhu tuntui. Päätin kuiteskin koittaa harjotella imetystä ilman rintakumia, vaikka olin sitä jo muutaman kerran yrittäny: Tuloksena kauheet raivarit:( Nyt sitten kuitenkin päätin vielä viimeisenä keinona yrittää ja jos se ei onnistu, niin lopetan..ja kuinkas kävikään! Poika oppikin yhtäkkiä imemään ilman! On tää vieläkin kyllä vaikeeta ja kumpikin harjotellaan, välillä itkun kera, mutta jotain toivoa imetyksen jatkumisesta on:) Eilen kaikki imetykset meni ilman rintakumia ja tuntuu, että maidon määrä alkakanut lisääntymään:) Korvikettakin mennyt jo vähän vähemmän! No, en kuitenkaan nuolaise ennen kuuin tipahtaa, katotaan päivä kerrallaan!



Kauhia sepustus! pakko saada vähän purkaa tuntoja, että stressi helpottaa...huhhuh!



meillä ristiäiset vasta kahen viikon päästä, me pidetään ne mun vanhempien luona kun siellä enemmän tilaa ja voi olla pihallakin. nimi on meillä ollu alusta asti selvillä:)



Mieillä poitsu nukkunut paljon enemmän nyt, kun helle helpottanut!helteellä vain pieniä pätkiä niin kuin muillakin. Poika juttelee, hymyilee ja naureskelee ihanasti ja seuraa tarkasti muiden touhuja:)



Ainiin, onko teidän vauvoilla jo silmien väri muuttunut, vai onko vielä sininen? Meillä vielä sininen, vaikka mulla vihreet ja miehellä ruskeet simmut..en sit tiiä jääkö ne sinisiksi kuitenkin, kun ei vielä oo muuttunut..



No, nyt taas syöttämään:) Toivotaan, että onnistuu:)



T: Myrsky ja poitsuli tasan 2kk

Semmosta vaan haluaisin vielä tietää, että miten kauan teidän vaavinne imevät rintaa kerrallaan, tai siis mikä on imetyksen kesto? Kun tuntuu niin kummalta, että poju imi rintakumilla tosi pitkiä aikoja, jopa tunnin tai yliki kerrallaan ja nyt ilman joku 10-15minsaa..tiedän kyllä, että rintakumin kanssa imeminen sujuu hitaammin, mutta että se ois ilman näin nopeempaa?! poika imee sen 10-15 minsaa ja sitten nukahtaa ja nyt mie sitten oon huolissani, että saako pikkunen liian vähän maitoo, kun en oo korvikettakaan antanut..



T: Myrsky taas

Olipa helpottavaa kuulla, että samanlaisia ongelmia sielläkin ja vielä helpottavampaa, että niistä on selvitty. Meillä ei korvikemäärät ole (ainakaan viime aikoina) kasvaneet, melkein päinvastoin tuntuu asia olevan. Rintaa ei neiti ole suvainnut, tosin en ole kokeillutkaan silloin, kun olisi ollut melko rauhallista. Meillä on neuvola perjantaina, täytynee siellä kysyä neuvoa, miten tästä eteenpäin.



Nyt vähitellen alkaa tuntua, että päivissä on jotain tolkkua, ehtii melkein tehdäkin jotain. Tänään saatiin miehen kanssa ensimmäisen kerran Maijan syntymän jälkeen siivottua kunnolla. Voi tätä siistin kodin autuutta! Täytyy tunnustaa, että ensimmäiset viikot kyllä ottivat koville, taisi olla baby blues päällä. Olin ihan varma, ettei mistään tule mitään, ja ettei minusta ainakaan ole koko hommaan, äidiksi.



Maija on alkanut hymyillä koko ajan enemmän. Viime yönä neiti ei meinannut millään malttaa nukahtaa ruokailun jälkeen, kun kaikki vaan hymyilytti. Onneksi uni voitti, ennen kuin kiukku ehti tulla.



Rinsessa kutsuu, täytyy mennä



Leppis ja Maija melkein neljä viikkoa

Uskoisin että tuo on ihan normaalia. Meillä ainakin heppu imee kerrallaan vain sen 10-15min. ja sitten joko nukahdetaan tai muuten vain ruvetaan tillittelemään. Ei oikeastaan missään vaiheessa ole harrastanut minkäänmoisia maratoneja. Samoin oli muistaakseni esikon kanssakin, tosin hän taisi syödä toisinaan vähän pidempään alkuun, mutta hänen kanssa minäkin jouduin alkuun käyttämään noita rintakumeja.



Ja toinen mikä voi vaikuttaa tuohon syömisen nopeuteen, on se että kun vauva kasvaa, niin jaksaa todennäköisesti syödäkin enemmän ja nopeammin.



Ihanaa.. kyllä tuo kapalo (uniliina) on ollut meillä ihan menestys. Ainakin toistaiseksi. Ukkelihan nukahtaa kuin unelma yöunille. Sen kuin kääräisee kapaloon ja pistää sänkyyn, niin heppu on unessa. Toisinaan haluaa tutin lisäksi. Siis ei tämmöistä ollut todellakaan esikoisen kanssa. Vaan häntä kiikuttelin ja heiluttelin ja imetin ja kun herra viimein suvaitsi nukahtaa, niin erittäin varovasti sänkyyn ja kädet ristissä toivoin, että herra ei havahdu hetken päästä huutamaan. Toisinaan onnistui ja toisinaan tuota keinuttelua ja hytkytystä piti jatkaa. Onneksi hänkin yleensä simahti ennen puolta yötä viimeistään. Mutta, tämä on kyllä jotain aivan ihmeellistä. =)



Nyt pitää kyllä meikäläisenkin mennä nukkumaan jotta jaksaa taas aamulla.



-viivi ja veikka 6vkoa+2pv-

Täällä on ensimmäinen lääkärinla takana, vaatimotin 1,5 h odotus!!! No onneksi meni ihan ok, poika nukkui sylissä välillä;). Mitat 60 cm ja 5,3 kg.



Meillä imetykset menee kans nois 10 minuutissa. Maitoa kyllä tukee aika reippaasti ja yhden rinnan syö. Sillä pärjää päivisin 2-2,5h ja öisin n. 3-5 tuntia, riippuu monesta asiasta.



Muuten iltahuudot on rauhoittuneet hieman. Joku ilta saattaa huomaamattaan mennä nukkumaan ilman huutoakin ;) Viileämmät kelit kyllä helpotti nukkumista NIIIN paljon,ei oo enää niitä 15 min - puolen tunnin pätkiä.



Kakkaaminen meillä muuttui. Yhtäkkiä ei enää tullutkaan päivään, toiseen.... pe oli viimeisin ja tänään sit plörähti. Mä tietty jo ennätin antaa pari kertaa mallasuutetta,mut olis varmaan itekseenkin tullut. Veteläähän se sit oli oikeen tosissaan! Mut neuvolassa sanoikin,että 6 vko:a on se raja minkä jälkeen yleensä aineenvaihdunta muuttuu.



Mutta nyt kahville ja muihin hommiin.



Ai niin, jälkitarkastus oli mulla ja lääkäri niin ynseä,ettei tullut mitään puhetta sektiosta. Ja mäkin sit unohdin kysyä kaikenlaista, esim. että miten nyt sit saa liikkua jne. Kertokaas muut,joilla on ollut puheliaampi tohtori.

Moi pitkästä aikaa täältäkin. :)



Jotenkin on niin kiireistä ollut, etten ole koneellakaan ehtinyt tai jaksanut olla aikoihin. Nyt ehkä hetken ehdin, Emppu kyllä kohta jo taitaa vaatia iltamaitonsa..



Rice - ihanan nimen sai teidän poika!! Joona kun kuuluu omiinkin lemppareihin ja Viljamia mietittiin pitkään Eemilille toiseksi nimeksi. :) Akseliin sitten päädyttiin.



Uuniz - enpä minäkään huomannut kysyä jälkitarkastuksessa liikkumisesta. Googlettamalla löytyi, ettei ainakaan hätäsektion jälkeen saa juosta tai tehdä vatsalihaksia puoleen vuoteen, eli aika varovasti täytyy liikkuminen tosiaan aloittaa. Mulla tuo pystyhaava on kyllä edelleen vähän kipeä, joten ei liikunta kyllä houkuttelekaan..



Mullakin oli jälkitarkastus jo viikko sitten ja vitsit kun jäi tyhmä mieli. Iloisena sieltä lähdin ja viereisessä puistossa sen jälkeen picnic-tunnelmasta nauttien muistin monta asiaa joista piti kysyä.. :( No joo, voisihan neuvolaan kai vielä soittaa, mutta enpä ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Kovasti taas tarjottiin keskusteluapua ja se kyllä tuntuu hyvältä, vaikka kohteliaasti taas kieltäydyin. Onpahan ainakin ihan normaalia että hätäsektion jälkeen mieli on apea ja ahdistunut.. 1,5-vuoden lapsentekokiellosta taas kovasti muistuteltiin, heh, ihan kun nyt jo olisi kova vauvakuume! Vuoden päästä voi kyllä olla jo ihan eri fiilis ja tuskissani sitten täällä vuodatan, kuinka pitäisi vielä puoli vuotta jaksaa. ;)



Hmm, tuolla Eemil jo vähän heiluu siihen malliin, että parempi mennä ennen kuin alkaa kunnon huuto. Esikoinen kun yrittää parhaillaan nukahtaa.. Voih, meidän iso poikakin täytti juuri 2 vuotta, mun pienen pieni vauvani! :O



Miimi & Eemil 2 kk ja risat :)

Kiitos Miimi! Mä kans olen aina tykännyt Viljami nimestä ja mietittiin sitä jopa etunimeksi välillä, mutta siihen oli tosi vaikea keksiä ttoisis nimiä. Akseli oli meidänkin listalla alkuun, mutta mun veljen poika on Axel..kauheesti tutuilla lapsilla sellaisia nimiä mihin itsekin olen mieltynyt.



Uuniz: Voi meidän pullukkapoikaa...teidän vaavi painaa melkein kilon vähemmän kuin meidän poika vaikka on saman mittainen. :D Niin ja tuosta kakkaamisesta. Meillä oli kakka alkuun melkein joka vaipassa, mutta pari viikkoa sitten ei kakkaa näkynyt pariin päivään. Lopulta kun tulppa sitten irtosi, oli Joona kainaloita myöden kakassaan. Ja hyh sitä hajua. Nyt kakka tulee kiinteämpänä vaihtelevasti 1-2 päivän välein.



Mulla oli jälkitarkastus tiistaina. Kaikki hyvin ja epparihaava parantunut mallikkaasti. Ei kiristäkään mistään kohtaa. Kohdun ulkosuu oli kuulema vielä hieman auki, mikä on ihan normaalia. Aloitin minipillerit siinä samalla ja nyt on hirveä päänsärky menossa. En tiedä johtuuko niistä vai mistä. Neuvolan th sanoi, että tiputteluvuoto on ok pari kuukautta, mutta jos alkaa päänsärky niin pillerit ei luultavasti sovi ollenkaan. Minä kun en sitä kierukkaa tässä vaiheessa haluaisi, mutta katsotaan nyt mihin tämä etenee.

Kummitäti katsoi Joonaa mun jälkitarkastuksen ajan ja hienosti oli poika käyttäytynyt. Hymyillyt ja nauranut vaan...taisi kummitäti vähän värittää kertomaansa. ;)



Joona nukkui viimeyönä huikeat 6,5 tuntia putkeen!!!! Mahtavaa!! Aamulla oli kiva heräillä rauhassa kahvinjuontiin kun poika jäi vielä köllöttelemään isin ja äidin sänkyyn. Tuo poika kun on herännyt viimeviikkoina 06.30 JOKA AAMU ja mennyt illalla 20-21 yöunille. Eilen sitten nukahti vasta 22.30, heräsi 05.00 ja jatkoi unia puoli kymmeneen. :) Tästä aikataulusta minäkin pitäisin. :))



Joonalla on seuraava neuvola vasta 20.7. Olisi kiva kuitenkin ennen sitä jo tietää onko tuo lisämaito vaikuttanut painoon jollain lailla. Eipä sillä kyllä väliä, koska mulle on tärkeintä että poika ei ole läheskään niin kiukkuinen ja elämä on tasaisempaa. Ihanaa tämä kyllä on! Me ollaan Joonan kanssa niin hyvä tiimi, etten olisi silloin ekoina viikkoina ikinä uskonut tähän pääseväni. Mieskin kutsuu meitä taistelupariksi ja on kehunut ihan ääneen tutuillemme, miten hieno äiti minusta on kahden kuukauden aikana kehittynyt. Se on musiikkia minun korvilleni! :)



Ollaan käyty Joonan kanssa tosi paljon kyläilemässä ja reissussa. Juhannus oltiin Hurissalossa mökillä. Siitä jäin viikoksi Joonan kanssa Jyväskylään vanhemmilleni. Käytiin Saarijärven vesieläinpuistossakin. :) 10 päivän vanhana mentiin ekoihin juhliin Lahteen, jossa oli tuttavien häät. Mistään ei ole tarvinnut luopua ja kotiin on ihana rauhoittua oman pienen perheen pariin.



Välillä kyllä olo on tosi haikea kun näkee raskaana olevia naisia. Tuttavanikin juuri facebookissa intoili kun oli nähnyt ensimmäisessä ultrassa pikkuisensa ekaa kertaa...eli joskus raskausviikolla 12+...voi haikeus sentään. Silloin oli kaikki vielä niin pelottavan ihanan jännittävää. :) Nyt tuo rakkauspakkaus tuhisee tuossa, vailla huolta huomisesta. Jälkitarkastuksen jälkeen oikeastaan tajusin mitä olen saanut elämässäni kokea. Tämä vuosi on ollut jotain niin käsittämöntä...päivääkään en vaihtaisi. Tämä voi kuulostaa aika hassulta, mutta nyt vasta...vihdoin, olen ymmärtänyt sen...minä olen äiti ja tuo pieni poika on minun lapseni!



Terv. Rice + Joona 2kk:ta

Oj, ompas söpö pyöreäposkinen pojannassikka sulla rice:) Aikas hurmuri!



Meillä oli keskiviikkona 2kk neuvola: poitsuli nyt 58,8cm pitkä ja paino 5400, aikas sopusuhtainen siis, mutta hienosti käyrillä mennään:) Kaikki oli lääkärintarkastuksessa niinkuin pitikin:) Aiotteko muuten ottaa rotavirus rokotteen? me vähän pohditaan..tietty vois osallistuu siihen tutkimukseen niin sais sen ilmaseksi..



Tänään oli jälkitarkastus. välkkärihaava oli tosi hyvin parantunut ja mmutenkin kaikki arvot kohillaan, ei siis huolta sielläkään:) Me otettiin kanssa käyttöön ne minipillerit, pitäis varmaankin heti alottaa:)



Meillä imetys tuottaa edelleen harmaita hiuksia..poika saa kauheita rintaraivareita ainakin iltaisin ja alan oleen aika puhki..jos kohta ei helpota niin täytyy harkita pullomaitoon siirtymistä. valitettavasti.



Muuten menee kyllä hyvin, tänään olaan lähössä mökkeilemään, ihanaa:) Me ollaan kanssa oltu paljon jo pojan kanssa reissussa, olin yksin pojan kaa viikon mun vanhempien luona ja sitten heti perään viikon mökillä, hyvin meni:) toisaalta en haluaisi enää olla noin pitkiä aikoja poissa kotoa, koska kuitenkin vauvalle se kiireetön kotona olo on kaikkein tärkeintä.



Tamperelaiset: Aateltiin vilijonkan kanssa, jos nähtäis maanantaina!Oiskos muita halukkaita mukaan lähtijöitä?!



Hyvää viikonloppua kaikille:)



T: Myrsky ja poitsu 2kk1vk

On tosiaan suloinen pieni Joona-poika Ricella ja ihanaa että teistä on tullut niin hyvä tiimi. :) Lähetinkin sulle fb-kutsun, siellä on niin helppo sopia vauvatapaamisia ja katsella kuvia. :)



Meillä vieläkin hakee vauvaparka vähän paikkaansa tässä perheessä, kun tuntuu ettei millään riitä aikaa tarpeeksi vauvalle ja isoveikalle. Täytyy vaan yrittää muistaa, että vaikka vauva ei saa lainkaan niin paljon huomiota osakseen kuin esikoinen aikoinaan, niin tällä pojalla on ihana, rakastava isoveli, jonka puuhia vauva jo nyt seuraa kiinnostuneena. :)



Myrsky, me myös suunnataan mökille kohta, kunhan esikoinen herää.. ja Emppu on syönyt ja on pakattu molempien tavarat, eli ehkä joskus illalla. ;) Maanantaista en vielä tiedä, kun saatetaan lähteä Etelä-Suomea kiertämään jos on hyvät ilmat (ja miehen viimeinen lomaviikko, apuaaa!!!), mutta jos ollaan kotona, niin voidaan toki liittyä seuraan. :)



Meillä on pitkään yöt menneet ihanasti kahdella heräämisellä (03 ja 06), mutta nyt tällä viikolla Emppu on syönyt yöt jopa tunnin välein. :O Eilen illalla annoin pullosta 60 ml ja heti oli yö parempi, ihanaa. Täytyykin muistaa pakata mökkikassiin pullot mukaan. :)



Oivoi, nopeasti nuo pienet kasvavat.. Ekat vaatteet on jo pakattu laatikkoon takaisin ja osa myyty pois, nyyh.



Äh, mutta nyt on kyllä pakko alkaa pakkailemaan ja siivoamaan. Hauskaa viikonloppua!!



Miimi & Emppu

Pitkästä aikaa!



En sitten päässyt kirjautumaan uudistuksen jälkeen sisään ja nyt ihan tossa eilen sitten laitoin palautteena ylläpitoon viestiä tästä ja nyt homma toimii. Jipii!



Olen kyllä käynyt lueskelemassa mitä muille kuuluu.

Meidänkin Tinttu (ei siis mölliina enää) on jo 5vko ja 2pvää. Vaikka joskus tuntuu että ois ollu jo kauemmin täällä meidän ilonamme.

Ristiäisiä vietetään ensi viikoon sunnuntaina ja nimikin on vihdoin saatu valmiiksi. Ehti kyllä muuttua moneen kertaan matkalla.



Kivoja nimiä olette te muutkin antaneet lapsille :-)



Vielä kun muistan, piti kommentoida ricelle sitä jo kauan sitten tapahtunutta tapaturmaa. Mulla kävi esikon kanssa samoin, kaksikin kertaa. Siitä hiukan viisastuneena olen ollut äärimmäisen varovainen Tinttusen kanssa. Tuntuu olevan yhtä vilkas alusta asti kuten siskonsakin.



Meillä on mennyt ihan hyvin. Välillä on ollut iltaisin huutoa, mutta sain homman kuriin, kun aloin antaa tytölle cuplatonia ennen iltaruokailua. Silleen hän rupes käymään aiemmin nukkumaankin, ei enää tartte kukkua yli puolen yön, ellen ite halua :-)

Joskus ollaan oltu kyläilemässä myöhään asti, ja tällöin onkin sitten kiukuteltu ennen unta kun kotiin on päästy.



Maitoa tulee vaikka naapurinkin tarpeisiin... Olen pakastanu pienissä erissä, sitä vaan rupee olee jo paljon... Mietinkin, että kauanko mahtaa maito säilyä käyttökelpoisena pakastimessa. Tällä menolla tuskin tulee tarvetta käyttää ainakaan muutamaan kuukauteen.



Isäkin on hyvin tohkeissaan lapsestaan. Mielellään hoitaa vauvaa, etenkin nyt kun on vähän oppinut, eikä tarvi joka vaipanvaihtoon taustavoimia. Ei ole kuulemma kaduttanut, vaikka vielä 1,5v sitten oli sitä mieltä, ettei halua lapsia 10 vuoteen.. Miehet..

Mulle taas on ollu outoa, kun ei tarvikaan ihan kaikkea tehdä yksin. Esikon kanssa olin alusta asti omillani.



Esikoinen oli alkuun tosi ylpeä pikkusiskostaan, on kyllä edelleen, mutta välillä mustasukkaisuus vei voiton... Suoraan sanoen olin aivan kusessa tyttöjen kanssa kotona kun mies oli töissä. Kumpikin vaati huomiota samaan aikaan ja huusivat sitten kilpaa enkä tienny kumpaa ois pitäny ensin "auttaa". No, siitä on onneksi päästy yli, kai se oli sellasta alkukankeutta itsellenikin.



Täällä siis kaikki suht ok. Päivä kerrallaan. Ja elokuussa aloitetaan Tintun kanssa muskari :-) Siitä sitä vasta jännää tuleekin, kun ei tiedä miten näin pieni mahtaa siellä jaksaa ja pärjätä.



Ehkäpä ilmaannun taas linjoille, nyt kun pääsen taas mukaan keskusteluun :-) (kun vielä sais viestin läpi...)

Aurinko paistaa ihanasti ulkona. Eilenkin paistoi ja me istuttiin koko päivä sisällä! Jotenkin en vaan saanut "aikaa järjestettyä" ulkoiluun ja illalla kiukutti niin paljon, että oli pakko haukkua miestä taas sen pikkuvioista. :( Onneksi olen oppinut jo pyytämään anteeksi ja ihan hyvillä mielillä päästiin nukkumaan. Tänään ajattelin lähteä puistoon Joonan kanssa, niin ei mene taas koko päivä harakoille. (ja uskaltaa mieskin tulla illalla töistä kotiin) :)



Miimi: En mä ole saanut sulta fb:n ystäväpyyntöä?? Eikä mun s-postissakaan ollut mitään?? Höh...



Myrsky: Mä olen tehnyt rintaraivareiden kanssa niin (joita meilläkin iltaisin tulee), että annan ensin 30 milliä pullosta ja sitten vasta rinnalle. Jostain syystä auttaa. Voi olla, että vie pahimman nälän pois ja malttaa sit rauhoittua tissillekin tai sitten jatkaa vaan vaistomaisesti imemistä tissistä pullon perään.



Kiva kuulla Möllinkin kuulumisia. Mä olen onneksi yt jo kuullut monta tarinaa vauvojen putoilusta, joten viimeisetkin rippeet "olen huono äiti"-syndroomasta on karisseet. ;)



Meillä menee Joonan kanssa edelleen tosi hyvin. Äidillä vaan meinaa olla mieli taas maassa jatkuvasti. Onneksi tupo poika on niin pieni ettei sitä vielä huomaa. Eilinen ilta meni aikalailla itkeskellessä ja sitä pahaa oloa purkaessa. Välillä on vaan niin tolkuttoman väsynyt tähän arkeen. Mä en ollut ehkä valmistautunut siihen miten sitovaa tämä arki oikeasti on. Tää kotona olo syö mua sisältäpäin tosi rankasti. En ole koskaan ollut mikään kyläluuta, mutta ulkoilmassa olen viettänyt suurimman osan päivistä. Luulin sen onnistuvan vauvankin jälkeen ja on tullut tosi voimakkaana v***tuksena luopua siitä.



Välillä mulla iskee ihan hirveä ikävä töihin ja siihen entiseen arkeen. Olihan se mutkatonta: meni töihin ja kun se 8 tuntia oli täynnä se oli siinä! Illat kulutin metsässä viipottaen koiran kanssa ja tuuletin aivoja, katsoin rauhassa lempisarjani tv:stä tai vuokrasin leffan. Illalla en koskaan mennyt nukkumaan ennen puoltayötä. Kotona oli aina siistiä, kaikki kotityöt tehtynä. Plääh.................välillä tää nyt on vaan tällästä. Sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi. Tuntuu kuin arki olisi yhtä pötköä vaan. En erota yötä päivästä, päivää toisesta, viikkoa edellisestä. onko tää normaalia? Onko mulla oikeus tuntea näin? Miksi viimeviikolla elämä oli täydellistä ja nyt ei? Olenko mä masentunut? Väsynyt? Burn outissa?



Sellaista äidille siis...Joona on onneksi ihan mieletön poika. Helppo ja ihana. Nukkuu ja hymyilee. Nauraa ja juttelee.



Tuli muuten mieleen, että miten teidän vauvat viihtyy itsekseen? Meillä Joona osaa olla tosi hienosti sitterissä itsekseen. Hyvinkin viihdyttää itseään sen ajan kun mä imuroin tai syön ja isin kanssa illalla kun katsovat urheilua, on Joona tunninkin sitterissä rauhassa. Onko se sitten paljon vai vähän? Lattialla ei niinkään viihdy, eikä ainakaan vielä puuhamatollakaan.



Edelleen tuo yrittää myös kääntää itseään mahalleen. Pää kyllä tekee kovastikin töitä ja sitten meneekin hermot kun muu kroppa ei seuraa mukana. Miten muilla onko kääntöyritykset jo vauhdissa? Mites hampaat. Eihän niitä vielä pitäis tulla? Joona on tosi paljon alkanut kuolaamaan ja syö nyrkkejään ihan jatkuvasti. Jotain pitäis kokoajan olla tunkemassa suuhun. Alkuun luulin, että se haluaa imeä niin paljon ja ihmettelin kun ei huoli tuttia. Sormella sitten kokeilin ja ei se mitään ime, jyrskyttää ikenillä sormia sen minkä pystyy. Mistä tää johtuu?



Joonan silmien värikin on jo alkanut muuttua. Silmät on harmaan siniset kuten isällään. Mulla on vihreet silmät, että kattoos nyt mihin tuo väri asettuu. Onko teillä muuten sitä Liberon kukkaa?? Kokeilkaapas mitä teidän vauvat siitä tykkää. Meillä se on ihan lemppari. Joona vois tuijotella sitä ihan haltioituneena varmaan ikuisuuden. Se oli mulla tuolla kaapissa alkuun, mut sit lueskelin huhtikuisten pinoa ja siellä sitä kehuttiin, eikä tosiaan turhen takia.



Josko mä nyt lopettaisin tän tilityksen ja menisin sinne pihalle. Voisi tuulettaa tätä ilmaa pääkopassa. Voiko olla masentunut lapsen tulon takia ja yhtä aikaa pakahtua siihen rakkauteen mitä sitä pientä kohtaan tuntee!?? On tää niin vaikeeta...saamarin minipillerit, nyt mä keksin! Alan syyttää niitä!!!



Terv. Rice + Joona 2kk:ta ja pari päivää

Ricen fiilikset kuulostaa jotakuinkin samoilta mitä mulla oli esikoisen aikoihin. Tai saman suuntaisilta ainakin. Itsekin olen miettinyt, että mahdoinkohan olla sitten hieman masentunut tuolloin, mutta olen kyllä tullut siihen tulokseen, että se on vain ollut jonkinlaista pientä alakuloa, mutta ei varsinaista masennusta kuitenkaan. Meillä tosin tuo esikoinen oli kaikkea muuta kuin helppo, huusi ja söi vain koko ajan päivisin. Luojan kiitos nukkui kuitenkin öisin.

Rice mietiskeli tuota, että miten muiden vauvat viihtyy itekseen, niin ei meillä ihan noin kauaa kyllä viihdytä. Syliä kaipaillaan kyllä varsin ahkeraan, jos hereillä ollaan. Teidän poika kuulostaa kyllä todella helpolta tapaukselta. Onko sulla muuten kantoliinaa tai reppua? Ajattelin vain kun päivittelet, ettet ulos pääse vauvan kanssa... Siihenhän vauva olisi helppo pistää mukaan ja lähteä koiran kanssa metsään. Esikoisen pistin aikoinaan liinaan ja lähdin metsään ja pelloille kävelylle, kun koiraa piti ulkoiluttaa. Se oli ihanaa vaihtelua vaunulenkeille ja aika rentouttavaa. =)

Nyt meillä on vauvalle Manduca, mutta toistaiseksi tuo heppu on viihtynyt ihan kiitettävästi vaunuissakin. Tuo Manduca on kuitenkin tosi loistava reppu, suosittelen!

Kyllähän vauvan kanssa voi ulkoilla ihan mielin määrin nyt kesällä, jos vain säät sallii. Varsinkin jos ruokakin on mukana omasta takaa (jos imettää). =)



Meillä tuli muuten esikoiselle ekat hampaat jo 4,5kk iässä, joten ei kait tuo mikään mahdottomuus ole, että Joonallakin olisi hampaita siellä tuloillaan..?



Meilläkin oli ensimmäinen lääkärineuvola tänään tuolla pikku miehellä ja täytyy kyllä todeta, että olipahan varsin kehno lääkäri. Mumisi vain ja tuntui ettei oikein tiennyt itsekään mitä on tekemässä. Lapset tuntuivat olevan sille ihan outoja tapauksia ja vauvaakin käsitteli niin kuin ei olisi aiemmin juuri vauvoja nähnyt. Kummallista.. =O

Ukkeli päästi pienen paukun siinä lääkärin painellessa vatsaa, niin pomppasi puoli metriä varmaan taakse päin, kun sitä hätkähti. =D Muutoinkin oli tosi epävarma tän ukon kanssa. En oo kyllä aiemmin törmänny moiseen. Toivottavasti ensi kerralla on eri lääkäri. Taisi olla hieman väsynytkin, kun koko ajan haukotteli ja oli ihan pöllähtäneen näköinen.



Meidän veikka painaa nyt 5880g ja on 60,5cm pitkä. Hyvän kokoinen ukko siis. =) Ukkeli sai myös nimen viime lauantaina. Vieraskorea on tämä meidän heppu, koska nukkui suurimman osan ajasta ja ei juuri ylimääräisiä itkeskellyt. Kivasti siis sujui juhlatkin.



Nyt tarvinnee ruveta lopettelemaan ja valmistella pieni mies lähtöön, kun tarvitsisi viimein saada vietyä tuo todistus (jälkitarkastuksesta) tuonne kelaan. Isompi velikin nukkuu vielä ulkona päikkäreitä, joten sekin täytynee käydä herättelemässä.



-viivi ja veikka 7vko4pv-

Aattelin pikasesti tulla kirjotteleen ennen kun pikku-jäbä taas heräilee:)



Rice: Mulla ihan samanlaisia tuntemuksia kun sulla, et siis ole yksin noiden tunteiden kanssa..oon kanssa aina ollut ulkoilmaimmeinen ja ainakin kesä-ihminen, oon aina rynnännyt ulos auringon paistaessa ja olut tooosi levoton sisällä..nyt sitten ei tosiaan ookaan niin helppoa lähtee ulkoileen ja päivät kuluu enimmäkseen sisältä käsin kaunista ilmaa ihaillessa..mulla tunteet vähän heittelehtii sinnetänne, välillä tosi hyvä mieli, välillä itken ja välillä kiukkuan miehelle. Luulen, että mulla ainakin tää johtuu siitä että oon nukkunut aikas huonsti viimeaikoina ja varmaan myös hormoneilla jotain vaikutusta asiaan..mutta ei tää arki tosiaan mitään ruusuilla tanssimista jatkuvasti oo!



Meillä helpottanut vähän ton syömisen suhteen, korviketta ei anneta enää kuin noin desi pävässä ja poika syö ihan hyvin rinnasta. Illat kyllä vieläkin hankalia..kiitos neuvosta rice, täytyypä kokeilla! Mua vähän huolestuttaa vieläkin, että saako poitsusein tarpeeksi ruokaa ja meillä onkin huomenna ylimääräinen punnitus, että mun ei tarvii asian kanssa niin kovasti stressata:) Toivotaan, että paino noususuunnassa!



Niin, ja tosiaan nähtiin vilijonkan kanssa maanantaina, oli mukavaa:) Seuraavalla kerralla sitten isommalla poppoolla, eikös juu;)



Huomenna ristiäisiä järkkäileen:)



Mukavaa viikkoa kaikille:)



T: Myrsky ja pikku-herra