Kolmas lapsi?
Hoidan 1- ja 3-vuotiaita lapsia kotona ja mietinnässä on, koetetaanko hankkia kolmas lapsi nyt heti. Toiveperheen koko olisi kolme lasta melko pienillä ikäeroilla, mies on mukana suunnitelmassa. Nyt vain mietityttää, haluanko sittenkään ja jaksanko.
Suuren osan aikaa haluan kolmannen lapsen. Mutta lähes joka päivä tulee myös hetki, jolloin kahdenkin hoitaminen tuntuu ERITTÄIN rasittavalta enkä haluaisi hoitamista enää yhtään lisää, kaipaan töihin ja muutenkin enemmän omaa tilaa. Vauvakuumetta ei ole (ekan ja tokan kohdalla oli), ennemminkin vain takaraivossa " tieto" että haluaisin enemmän kuin kaksi lasta.
Nyt kiinnostaisi kuulla, onko joku saanut kolmannen lapsen vastaavassa tilanteessa ja miltä ratkaisu sitten myöhemmin tuntui, kun kolmas oli syntynyt? Tai myöhemmin, kun nuorinkin on jo leikki-iässä? Tietty kaikki muutkin näkökulmat ja kommentit ovat tervetulleita.
Kommentit (5)
Itse haluan myös kolme lasta. Nyt on vauva ja taapero. Mutta haluan selkeästi hieman pitemmän ikäeron, koska haluan nauttia siitä kolmannesta ja viimeisestä enempi. Nyt olen kieltämättä vain väsynyt ja kaikkea muuta elämä on kuin nautiskelua. Veljelläni on kolme lasta kahden vuoden ikäeroin ja olen läheltä seurannut, että tosi raskasta on. Sitä samaa en halua. Siksi itse ainakin otan hieman malttia touhuun.
Täällä samanlaisia mietteitä kun ap:lla. Meillä lapset kohta 1 v ja 3 v. Nuorempi on ollut paljon hankalampi, allergioiden aiheuttajia etsitään ja yöt ihan hulabaloota. Sekä minulla että miehelläni alkaa olla ikää sen verran että jos kolmatta lähdetään yrittämään niin emme voi pitää pitkää taukoa. Olen viime päivinä miettinyt että jos toinen on paljon " hankalampi tapaus" kun esikoinen niin mitäs jos kolmas olisi vielä hankalampi. On nämä vaikeita päätöksiä :(
on kolme 1v3kk 2v6kk ja 3v9kk ikäset lapsoset ,onhan se elämä välillä ihan mukavaa ja toisinaan taas ei . en tosin ole katunu et on näin pienellä ikäerolla nyt kun pieninkin on sen verran iso et leikkii ja muutenkin touhuilee isompien kans ja se helpottaa kun on lapsilla sama rytmi herää suunnilleen samaan aikaan, syö ja menee nukkumaan.mutta on niitäkin päiviä että ei jaksais,kaipais jotain muutakin kun nää lapset
Hei!
Mulle neljä lasta on ollut sellainen minimi, sanotaanko nyt vaikka noin. Kahden ekan välillä on 1,7kk ja kahden nuorimman 1,6kk. Tuon tokan ja kolmanen väli onkin sit jo 3v 3kk. Eli lapset ovat nyt 7v, 5v, 2v ja 1v. Kakkosen ja kolmosen välillä suoritin opinnot loppuun ja olin töissä sitten taas olen ollut kotona. Tuo reilu 3v ikäero tuossa välissä on osoittautunut erittäin hyväksi, nyt " isot" ovat jo omatoimisia ja syksyllä nuorempikin jo eskarilainen. Heillä leikit ja jutut menevät yksiin, ovat pari ja taas nuoremmat ovat toinen pari. Kätevää!
Nyt on tällainen mietintävaihe, että vieläkö yks lapsi vai yks pari vai ei sitä yhtäkään. Iltatähteä en halua missään nimessä, joten joko nyt vielä yks heti perään tai sit parin vuoden päästä pari :D Hätkähdän itsekin tällaista ajatteluleikkiä näin kirjallisessa muodossa, en todellakaan ole näin suunnitelmallinen lastenhankinnassa!
Mutta teet niin tai näin niin onnea päätkösellesi! Melkoista hulabaloota tämä arki kieltämättä on, kotiäidin päivä on vaiherikasta!
Joku tunneperäinen juttu puskee silti, että tekee mieli ja katselee vauvoja... mutta 1.5v ja 3.5v lapset on nyt, ja hekin ovat vielä sen verran pieniä, että haluan pidempää ikäeroa. Ja omaa tilaa, töihin/opiskelemaan jne. On ollut tosi rankkaa, ja hyvä että näiden kanssa nyt alkaa vasta pärjäämään. Pienempää vielä imetänkin, että sekin tekee vielä sen, että tuo pienempikin tuntuu niin pienelle vauvalle melkein vielä. Oikeastaan nämä meidän lapset on nyt " parhaimmillaan" , että katsotaan meillä sitten vasta joskus parin vuoden päästä uudestaan. :)
Vaikka onhan ne vauvat niin... söpöjä.. ja jotenkin tuntuu, että kolmannelle voisi olla vielä paikkansa meidänkin perheessä, mutta... Ei me ainakaan samaan syssyyn hommata. Eikä vahinkoakaan ole käynyt, vaikka testejä olenkin tehnyt miltei urakalla viime aikoina. ;) Ja osansa meillä tekee myös, että kohtuni ei ole hyvin supistuvaa sorttia synnytyksen jälkeen, varoiteltiin viimeksi, että kolmas kerta voi olla riski. Nytkin meni kovasti jo verta viimeksi, vaikka vahvoilla lääkkeillä saatiin supistumaan sitten hyvin kuitenkin. Ja raskausajat, kaikki se valvominen... vieläkin valvon nykyisen kanssa, joten ei mene ihan samoilla valvomisilla kyllä meillä.
Jokainen tietää itse mitä jaksaa. Ja eikä tarvii olla kuin joku lievä allergia tai koliikki tai muuten herkkävatsainen tai temperamenttinen villi kaveri kuten meidän kakkonen niin jo on kovasti vaikeuksia. Puhumattakaan siitä, että minua ainakin on ruvennut pelottamaan nyt yhä enemmän, että jos kaikki ei menekään ihan hyvin, ja kolmas lapsi ei oliskaan sitten terve...
Toisaalta, monilla tutuilla näyttää se viimeinen lapsi olevan sitten ihan eri tapaus positiivisessa mielessä.