Mikä olisi hyvä kasvatusopas voimakastahtoisen uhmaikäisen kanssa selviytymiseen?
Nyt on omat neuvot lopussa. Poika 2 v 2 kk on oikein uhmaiän kukoistuksessa. Päivät pitkät menee kieltäessä ja komentaessa ja tuntuu, että mitä enemmän komennan, sitä enemmän hän tekee kiellettyjä asioita esim. karkaa ulko-ovesta pihalle, juoksee autotielle, levittelee puhtaat pyykit pitkin lattioita, sylkee ja puree noin muutamia asioita mainitakseni.
En haluaisi huutaa, mutta pinna palaa n. 100 kertaa päivässä (no en joka asiasta kylläkään huuda) ja itsellä on koko ajan stressaantunut olo sen takia. Aresti on käytössä, mutta eipä siitäkään juuri mitään apua ole ollut.
Olisikohan mitään kirjaa, mistä saisi selviytymisvinkkejä?
Kommentit (4)
Mutta valitettavasti tuntuu siltä, että ei mitkään oppaat auta...Pitää vaan yrittää kestää kun uhma kuuluu kuitenkin asiaan. Onneksi pahin uhmaikä meillä on kestänyt vain n.2kk ja sitten helpottaa. Meillä on myös tosi temperamenttinen, helposti väkivaltaisesti käyttäytyvä tyttö. 2v4kk oli paha uhmaikä, nyt vähän päälle 3v sama juttu. Kun itse pystyiskin aina ajattelemaan, että on aikuinen eikä mene sinne lapsen tasolle. Jos huutaa ja makaa niin antaa olla ja vaihtaa vaikka huonetta haukotellen. Meillä meni ihan kamalaksi se eka uhmaikä ensin kun otin aika henkilökohtaisesti kaikki kimppuun käymiset jne. Lapset on terveitä kun ne hakee rajojaan ja opettelee tahtomaan, toiset tietysti voimakkaammin kun toiset.
Mä oon tehnyt niin, että olen joustanut jossain asioissa. Esim. jos vaatii jotain tiettyä mukia niin voin vaihtaa toiseen, mutta tietysti tietyt säännöt pitää olla. Raivarit olen yrittänyt ohittaa niin etten edes muka huomaa(jollei käyttäydy väkivaltaisesti tai riko paikkoja), sillä häntä ei silloin saa ottaa syliin tai koskea. Jälkeen päin olen yrittänyt sitten jutella, mutta 2-vuotiaana se ei vielä onnistunut, nyt 3-vuotiaana paremmin.
Ihan tohon ulos karkailuun ja pyykkien levittämiseen sanoisin että kannattaa ihan rehdisti tehdä moinen mahdottomaksi. Laita oven turvaketju kiinni tai hankkikaa joku turvaketju/hakanen tms. niin ylös ettei lapsi saa sitä auki. Sehän on ihan turvallisuusasia. Laita pyykit kun lapsi nukkuu tai jos puhe oli kuivuvasta pyykistä niin ripusta ulos tai toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Sylkemiseen olen suhtautunut niin kuin en huomaisikaan, suurin piirtein haukottelen...Nyt 3v:n pistän kyllä jo pyyhkimään omat jälkensä jos raivarissa alkaa riehumaan. Tosiaan kun vähän aikaa selviät niin pahin uhma talttuu ja taas on elämä helpompaa!
löytyy tiivistetysti MLL:n tukea vanhemmille sivuilta.
Etenkin esikoisen kohdalla itseäni yllätti omien tunteiden voimakkuus lapsen uhmakkuuden edessä. Kannattaa pitää huolta siitä että pääsee tuulettumaan välillä/usein lenkille tms. Meillä uhmaa oli enemmän jos itse olin väsynyt ja kireällä tuulella ja kierre oli valmis! Eli kyllä se oma jaksaminen on kaikkein olennaisinta. Ja sitten jos pinna meinaa palaa, niin vessaan ja ovi kiinni ja lasketaan sataan!
Syvällisempi opas lapsen ohjaamisesta ja rajojen opettamisesta:
Erna Furman:Auta lasta kasvamaan
Suosittelen siis heidän teoksiaan.
Lisäksi toivotan pitkää pinnaa ja suosittelen päättämään perheen aikuisten kesken tietyt pelisäännöt, mikä on ehdottoman kiellettyä ja mitä saa tehdä vaikka aikuisen kanssa yhdessä jne. ja sitten tärkein: johdonmukaisuus näissä asioissa. Uskon, että lapsi tarvitsee rakkauden lisäksi rajoja tunteakseen olonsa turvatuksi.
terv. tiukkis, joka on 4-vuotiaan äiti ja käämi palaa vieläkin yllättävän usein, toki eri asioista kuin 2v. sitten - mutta olen kyllä näiden vuosien aikana jalostunut :-)