Onko mielestänne normaalia 6v käytöstä?
Poikani täyttää toukokuussa 6v. On herkkä, rauhallinen lapsi, joka uppoutuu helposti omaan maailmaansa. Sellainen taivaanrannan maalari. Nyt kuitenkin alkaa minulta ja mieheltäni pikkuhiljaa hermot menemään pojat muistamattomuuden suhteen. Onko seuraavat esimerkit milestänne ihan normaalin rajoissa, vai pitäisikö hakeutua johonkin tutkimuksiin?
-ollaan jo vuoden ajan opeteltu, että vessasta poistuttaessa vedetään vessa, pestään kädet ja sammutetaan valot. Poika unohtaa tämän asian 99%:sti aina ja tekee vasta pyydettessä.
-kun kehoitan pukemaan ulkovaatteet päälle, vastaa ok, menee eteiseen ja alkaa tekemään siellä kaikkea muuta kuin pukee. Sitten kun kysyn mitä tämä pelleily taas on, kysyy että mitä piti tehdä.
-puhumme välillä koko aamupäivän että iltapäivällä mennään vaikka ulos syömään. Sitten iltapäivällä istumme autossa, kysyy poikani: minne menemme?
-kaiken huippu oli kun kävimme viikonloppuna uimassa. Sanoi uinnin jälkeen että hänellä pissahätä. Sanoi että käydään uimalan sisääntulossa kun vaatteet on puettu. Käytiin vessassa pissalla. Lähdettiin kävelemään autoon ja poikani alkoi etsimään ulkoolta sopivaa pusikkoa pissaamiseen. Unohti, että oli juuri käynyt sisällä pissalla.
Kavereiden kanssa sujuu hyvin. Osaa numerot, värit ja jo vähän kirjaimiakin. Kaikinpuolin muuten ihan ikätasoonsa nähden kehittynyt. Mitä te muut tekisitte???
Kommentit (10)
oma 5,5v.tyttöni on vilkas, mutta haaveiluun taipuvainen. Kuulee milloin haluaa, ja muistaa mitä haluaa. Esim. tuo wc-käytös on IHAN normaalia miltä tahansa lapselta, ei ole kysymys siitä, etteikö ' muistaisi' vaan ei halua ko.asioita tehdä. Samoin pukeutuminen.
Lapsen muisti on oikeasti lyhyt - vaikka erittäin hyvä samalla. Lapsi muistaa asiat, joita itse pitää tärkeinä ja merkityksellisinä. Jos häntä aina muistutetaan joka asiasta, lapsi oppii (samoin on laita miesten ;-)) odottamaan muistutusta. Eli ehdollistuu siihen, että vasta kolmannen kerran sanottaessa teen sen asian, ei sillä sitä ennenn ole mitään kiirettä... Lapsille ylipäänsä aikuisten kiire ja järjestys ovat aika tuntemattomia käsitteitä, ajan taju on toinen jne.
Olen huomannut tämän omasta lapsesta ja omasta käytöksestä. Mitä enemmän muistutan sitä enemmän lapsi ' unohtaa' . Eli mitä enemmän luotan lapsen tekemiseen, sitä paremmin tekee itse. Ei tietty opi tätä hetkessä, kun on sisäistänyt toisenlaisen tavan tehdä asioita ylipäänsä.
Meillä naisilla erityisesti on tapana tippaleipäiaivoinemme koko ajan käskyttää ympäristöämme, joilloin ympäristö oppii että äiti/vaimo/nainen pitää huolen mitä pitää tehdä ja milloin, minun ei tarvitse itse mistään huolehtia. Kannattaa kokeilla opettaa itsensä ja ympäristönsä toisenlaiseen kulttuuriin ja sietää samalla itse sitä, että asiat tehdään myös toisin ja toisessa järjestyksessä.
Eli mitä jos kokeilet järjestelmällisesti vähemmän käskyjä (käskykertoja) ja hoputtamista eli sanot kerran ja annat sit itse tehdä? Laitat tarvittavat vaatteet esille, sanot että pitää pukea ja sit puet itse + kun olet valmis, katsot onko lapsi pukenut (etkä koko ajan vahdi + hoputa). Varaat tähän aikaa eli jos/kun lapsi ei ole pukenut itsekseen, sit katsot että pukee sukkelaan. Syyllistämättä lasta samalla naputuksella.
Ja vessaan mennessä huikkaat että muista vetää vessa tai pestä kädet (ei kahta käskyä kerralla!). Kun tulee vessasta katsot tuliko tehtyä (et kysy vaan käyt katsomassa, kuuntelet tekikö) ja jos ei tehnyt, kysyt rauhallisesti mitä unohtui? Eli lapsi saa itse oivaltaa mitä pitää tehdä pienen muistutuksen avulla ilman että siitä nalkutetaan (siihen syyllistyn helposti itse) ja hoputetaan asioista koko ajan.
Voisiko olla tästä apua?
tehty koulukypsyystestit kun on loppu vuoden lapsia ja syksyllä pitäisi koulussa pärjätä eikä kukaan ole muistuttelemassa. Testien tuloksia vielä odotellaan. Suurin ongelma tytöllä on tuossa itseohjautuvuudessa eli ei osaa tai muista itsenäisesti tehdä asioita vaan vieressä pitää seistä jotta tekee.
Suurkiitos teille kahdelle vastanneelle. Nousi kyynel silmään, kun sain uskoa ja vahvistusta, että poikani ehkä sittenkin normaali. Asun ulkomailla, ja siten vertaistuki omalla äidinkielellä aika vähäistä. Todella hyviä neuvoja ja teen kaikkeni, että koitan antaa pojalleni rauhaa tehdä asiat omassa tahdissaan ja " naputtamatta" . KIITOS!
meidän 5,5 tyttömme on ihana ja taitava ja kaikkea, mutta elämä on aisioita ja virikkeitä täynnä. Jokaikinen arkinen asia tuppaa jäämään kun jotain mielenkiintoista ilmaantuu ja tilanne vie mukanaan. Aivan uskomatonta, mutta ihanaa että ei ollla asian kanssa yksin :D
Me asumme Belgiassa ja poikamme on 6v ekaluokkalainen. Aika paljon kuvauksesi sopisi myös meille.
Koulun ope on sanonut meille usein että poika on luokan bébé (ja onhan hän, joulukuussa syntynyt). Minusta hän on ihan normaali lapsi, joka ei aina halua pukea itse, jättää kaikki valot päälle, tavarat jäävät minen sattuu jne.
Se vaan ei sovi autoritääriseen kultuuriin ja paikalliset varmasti ihmettelisivät meidän touhuja jos olisivat niistä tietoisia :)
Eli täytyy muistaa se, että lapsilla on kullakin oma luonne!
Joku lapsi on jämpti ja ehkä liiankin pikkutarkka jo pienestä asti, jotkut kuten minä olen koko ikäni ollut boheemi huitahapeli, joka etsin kännykkää ja avaimia joka ainut päivä. Olen tullut töistä kotiin niin että kahvinkeitin on päällä ja yläkerrassa palaa valot joka huoneessa...
Pointtini on:
hyväksy lapsesi luonne. Kysele mistä hän oikeesti on kiinnostunut. Jos esim on kiinnostunut vaikkapa uimisesta, ei takuulla " unohda" uida kun rannalle pääsee! Keskittyä ei voi ihan kaikkeen, osa valuu yli aikuisillakin!
ja mitä tuohon uimahallipissajuttuun tulee: viileä vesi voi niin pojilla kuin tytöillä ärsyttää rakkoa hetkellisesti niin että hädän tunne tulee useammin.
Tämä tuli vastaan sitten ekaluokan syksyllä vanhempainillassa, kun opettaja kehotti vanhempia harjoittelemaan " yhdellä kerralla sanomista" . Eli jo ei yhdellä kerralla toimi niin tulee joku " seuraamus" . Ope sanoi, että hänelle on ihan mahdotonta sanoa kaikille 25 oppilaalle aina erikseen joka asiasta =) - siis ihan positiivisessa hengessä käytiin keskustelua, mutta pointtina siis se, että Ap:n jutut on ihan normaaleita vielä ekaluokkalaisillakin ja niitä tosiaan harjoitellaan edelleen.
Samoin vanhemmat, kun on oppinut siihen, että aina pitää sanoa ainakin viisi kertaa ennen kuin tapahtuu jotain, niin onhan se itsellekin haaste oppia siitä pois.
Meillä ekaluokkalaisella on aamut ongelmallisia, kun toi aikakäsite on vielä vähän hämärä (vanhempien syytä tietysti). Täytyy ens viikolla varmaan ottaa käytännöksi, että sanon kerran, et ulkovaatteet päälle ja kouluun lähtö ja jos ei toimi niin sittenhän myöhästyy...
vanhemmilta. Minustakin normaali poika, itsellä 7-vuotias tytöntyllerö, osittain samoja kujeita :) Tuota jäin miettimään, että me ainakin olemme opettaneet vessan huuhtelun + käsipesun + valojen katkaisun jo silloin, kun lapsi alkoi käydä isolla pytyllä eli jo iät ajat sitten, joten on ihan tuttua ja tapahtuu. Tosin huomasinpa juuri tällä viikolla, että meinasi tytöltä unohtua käsipesu ja en ole moista koskaan ennen pannut merkille :))) Kyllähän se touhottaessa unohtuu vaikka mikä, mutta ei juuri koskaan kaverin pyytäminen tai luvatut lastenohjelmat :) Karkkipäivä kylläkin, kun tyttö ei ole makean ystävä :D Mukavaa jatkoa!
mutta kerrataan vielä että aivan tavalliselta kuulostaa!
Kun olin joitakin vuosia sitten eskarissa avustajana, oli usein minun hommani hoitaa kaikille 15 lapselle ulkovaatteet ja omat kamat mukaan kotiin lähtiessä. Moni puki toki itse vauhdikkaasti, mutta näitä hajamielisempiä tapauksia sai olla jatkuvasti vähän " tönimässä" oikeaan suuntaan. Olihan paljon mukavampaa haaveilla naulakossa jostain aivan muusta. Välillä tuo jokapäiväinen unohtelu ja haahuilu tahtoi saada allekirjoittaneen raivon partaalle, lapsia itseään ei haitannut yhtään :) Minua raivostutti ehkä eniten siksi, että olen itse ollut juuri samanlainen kouluaikana, aina tavarat hukassa ja ajatukset jossain kaukana...
Kaikkien hajamielisten lasten vanhemmille lohduksi:
Sinikka Nopolan joskus muinoin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen kirjoittama " Oodi Hajamielisille" on loistava teksti, ja pääpointti siinä oli jokseenkin tämä:
Miksi mieli, joka pystyy keskittymään johonkin muuhun, kuin mihin ympäristö sitä yrittää ohjata, olisi jotenkin huono? Eikö se juuri osoita mielen lujuutta? Hajamieliset ovat isänmaan toivo!
K
kohta on vuosi eskaria käyty ja edelleen neiti unohtaisi päänsä kotiin jos se vain olisi mahdollista. Kaikki mikä ei ole hänen mielestä tärkeää unohtuu mutta toisaalta muistaa kyllä jos eskarissa on lelupäivä tai jos ovat menossa retkelle ja eskarissa pitää olla tuntia aikaisemmin jne. Pukeminen tai hiusten harjaus unohtuu. Vessä jää vetämättä myös hänen 8v siskoltaan. Astiat jää keittiön pöydälle roskat ei kulje roskiin... Onneksi on yltiö tunnollinen että voin hänet pistää kouluun syksyllä. Uskon että muistaa repun, läksyt ja jummpavaatteet koska ei halua opettajalta asiasta muistutusta. Vaatetus voi olla hyvinkin omaperäistä (tyyliin kolme t-paita ja villatakki) mutta ehkä sitten kaverit koulii häntä tässä asiassa =). Eli minusta kuulosti melko normaalilta.
Tuohon pissahätä asiaan sen verran että minulla jos on kova hätä ja joutuu hetken pidättämään ennen kun pissalle pääsee käy usein niin että käyn pissalla ja pian on mentävä uudestaan. Kaikki ei suostu ilmeisesti tulemaan kerralla kun on pidättänyt pitkään.