1-vuotias on todella tempperamenttinen ja pahantuulinen
Meillä on 4-vuotias tyttö ja 1-vuotias poika. Tämä 1-vuotias on pienestä pitäen ollut vaativa ja tempperamenttinen tapaus. Hermostuu helposti,leppyy hitaasti ja huutaa suurimman osan päivästä. Tuntuu että huutamisesta on tullut tapa. Poika heräsi 8kk asti 10-15 min välein ja olemme käyttäneet häntä tutkimuksissa heräilyn tähden mutta mitään ei ole löytynyt. Nykyisin yöt sujuvat hyvin.Yövierailut kavereiden ja sukulaisten luona ovat painajaismaisia, kun poika heräilee siellä todella useasti. Muutkin ovat kiinnittäneet huomiota poikamme marinaan ja pahantuulisuuteen. Hän syö hyvin ja nukkuu säännölliset unet mutta on vain niin huonotuulinen.Totta kai hänellä on hyviä hetkiä myös ja hän on huumorintajuinen ja kova touhuilemaan. Mutta onko muilla " kovapäisiä" /" vaikeita" lapsia ? Miten pärjäätte heidän kanssa ? Joskus huutaminen ja marina on hyvin raskasta kuunnella ja tulen itsekin äkäiseksi joskus taas ajattelen että so what, poikamme on vain tempperamenttinen ja minun on osattava vain sulkea korvat ylimääräsieltä marinalta ja huudolta. Joskus taas hirvittää että jos hän on vaikea jo vauvana niin mitähän elämä mahtaakaan tuoda tullessaan kun hän kasvaa. Esikoisemme on täysin vastakohta. APUA!
Kommentit (2)
Meillä esikoinen täyttää kohta vuoden ja on myös ollut aina hyvin vaativa ja tempperamenttinen. Kova hymyilemään kun ei känkkää mutta kyllä on pää halkeemispisteessä minulla kun hän päivittäin tarvii koko ajan sitä huomioo ja siltikin ulinaa kuuluu melkein koko ajan.Ruoka maistuu jollakin lailla kun saa sen meidän lautaselta tai maitoa pullosta mutta muuten saa käyttää kekseliäisyyttä että edes vähän menis alas. Pientä allergisuutta on jollekkin mutta ei mitään kovin dramaattista,polvitaipeissa on ihottumaa joka ei kuitenkaan näytä kutiavan.En siis usko sen olevan känkkäyksen perimmäinen syy koska aina ei ihottumaa ole mutta vinkuminen jatkuu silti. Mitään hyvää keinoa en ole keksinyt asian kestämiseen muuta kuin mennä päivä kerrallaan. Siksi myös kovin arveluttaa toisen lapsen hankinta yritys koska tämä ykkösen eka vuosi on ollut raskas vaikka en poiskaan antais. Toivon vaan että tämä kasvattaa minua ihmisenä ja tilanne rauhoittuisi lapsen kasvaessa.Yöt ovat aika usein vielä katkonaisia mutta pikkuhiljaa nekin on mennyt parempaan päin.
Monetko päivä unet teillä vielä nukutaan?
SurinaS
vähän samanlaista. Meillä esikoistyttö 5v. ja poika 1v. Tyttö ollut aina hyvin sopeutuvainen ja siinä mielessä helppo lapsi. Tämä poika taasen on alkanut osoittaa omaa tahtoaan jo hyvissä ajoin, ainakin mitä esikoiseen vertaa. Kovin on äidin perään ja osaa heittäytyä lattialle selälleen jos joku ei mene mielen mukaan. Välillä jopa vaarallista kun pää kolahtelee lattiaan. Nyt on vielä ylös tulossa hampaita niin sekös kiukuttaa kahta kauheemmin. Kuten sanoit välillä se narina ja valitus ottaa todella päähän, tuntuu että korvissa humisee ja silmät sumenee... Pääasiassa meidän poika on kuitenkin ihan hyväntuulinen. Eihän teidän pojalla voisi olla jotain allergioita tms. joka aiheuttaisi pahaa mieltä? Itse olen ajatellut, että ehkä sitä vaan esikoisen kanssa pääsi sen verran helpolla, että nyt on ihan ihmeissään! Jaksamista sinulle!
-pompula