Burnout?
Onko kenelläkään kokemusta loppuunpalamisesta? Mä alan olla aika loppu, enkä oikein tiedä mitä pitäis tehdä, paitsi että näin ei voi jatkua. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja kumpikin ollaan töissä "tietotyössä" eli tehdään asiantuntijahommia, joissa esim. oma esimies ei oo lainkaan hajulla siitä kuinka kuormittunut työtilanne on. Työn impulsseja tulee monelta eri suunnalta; asiakkailta ja kollegoilta. Mies saa työt tehtyä työpäviän puitteissa, tai ei saa, mutta on rohkeampi olemaan tekemättä vapaa-ajalla. Mulla menee illat, lasten nukkumaan menon jälkeen, koneella töitä tehdessä, joskus myös viikonlopuista osa. Lasten kanssa oleminen jää ihan liian vähälle ja ylipäänsä arjen pyörittäminen on todella tuskaista. En haluaisi luopua työstä koska se on kivaa, sitä on vain yksinkertaisesti aivan liikaa. Unet on hukassa ja sydän hakkailee omiaan, lääkärin mukaan rytmihäiriöt ei kuitenkaan ole vaarallista sorttia. Melkoinen riittämättömyyden tunne elämän jokaisella alueella... Kertokaa, jos olette kokeneet samaa, miten olette selvinneet/asiat ratkaisseet. Olen tarinoistanne todella kiitollinen.
Elimme hektistä elämää Tampereella kolmen lapsen kanssa. Elämä oli ainoastaan ja vain pelkkää suorittamista eli selviytymistä kiireestä toiseen. Itse elämiseen ei jäänyt lainkaan aikaa. Yksissä tuumin teimme mieheni kanssa stopin ja päätimme muuttaa koko elämämme.
Myimme asuntomme Tampereelta ja ostimme vanhan omakotitalon Pohjanmaalta. Samalla asetimme elämänarvomme uusiksi eli päätimme luopua omistamisesta ja rahan hankkimisesta tavaroihin. Halusimme elää lasten kanssa pätkän elämää olemalla heidän kanssaan.
Nyt olemme älyttömän onnellisia vanhassa hirsimökissämme ilman minkäänlaisia kiireitä. Töitä on molemmilla, mutta teemme vain sen verran, kuin syömme. Ja vuorotellen, eli toinen vanhemmista on aina kotona lasten kanssa.
Elämme nyt elämäämme kaiken ytimessä ja tämä on oikeasti TODELLA IHANAA! Puhdas luonto kotimme ympärillä , kiireetön elämä ja kyläyhteisö, jossa oikeasti ihmiset välittävät toisistaan.
Elämisen edullisuus täällä maaseudulla on vertaansa vailla. Pienellä vaivalla voi kasvattaa juurekset ja vihannekset, metsästä saa marjat ja sienet, järvestä kalat. Meidän 5-henkisen perheen ruokakulut ovat nykyisin n. 220 euroa kuukaudessa, hoitomaksuja ei ole eikä itse tarvitse käyttää rahaa "tälläytymiseen".
Myimme Tampereelta 90 neliön kerrostaloasuntomme 200 000 eurolla ja ostimme 260 neliöisen hirsitalon 50 000 eurolla. Rahaa jäi pahan päivän varalle 150 000 euroa eikä sitä vielä ole tarvinnut käyttää mihinkään. Suosittelen muillekin maalle muuttamista!