Miten kertoa 3,5v. lapselle poisnukkuneesta sukulaisesta ja lemmikista?

No, meillä on alusta alkaen puhuttu ihan kuolemasta. kaikki ihmiset kuolevat jotkus. useimmat vanhoina, mutta jotkut nuorempana sairauden tai onnettomuuden takia. Kuolema kuuluu elämään, kuollutta voi muistella ja miettiä kaikkia kivoja juttuja, mitä yhdessä on tehty. Unohtaminen on se kurjin juttu. Meidän lapset 4v ja 2v ovat ihan sinut kuoleman kanssa, vaikka kukaan ei ole kuollutkaan. Luetaan myös satuja kuolemasta. Alan Durantin "Aina ja ikuisesti" on tosi hyvä kirja kuolemasta ja kaipauksesta. Sopii pienillekin. Toinen, missä aihetta minusta hyvin sivutaan on "Hirveää parkaisi hirviö". Mutta kannattaa käsitellä lasten kanssa luonnollisia asioita luonnollisesti niin ei tule turhia pelkoja. usealla aikuisellakin on kuoleman kammo ja se tarttuu lapsiin.

Meillä on kuollut isomummi ja vanhempieni koira, niin että niistä on pitänyt kertoa mihin menivät. Koska emme usko jumalaan on hommassa tiettyä haastetta. Vanhin tyttömme on 3½v ja lähinnä hänen kanssaan on asiasta puhuttu (nuorempi vasta 2v). Olen kertonut, että kaikki kuolevat joskus ja sitten niitä ihmisiä/eläimiä ei enää ole olemassa. Muistella tietty voi ja valokuvia katsella yms. Haudoille viedään välillä kynttilöitä, mutta en ole suoraan sanonut että siellä maan alla ne ovat. En oikein tiedä mitä haustausmaasta ajattelee. Ehkä se on vain paikka jossa voi muistella ihmisiä kiven vieressä =) Mutta pääpointti siis on että kuolleita ei ole enää olemassa muualla kuin muistoissa. Kaikkiin kysymyksiin kannattaa vastata jotain niin tulee sitten lapselle selväksi. Ja lapsihan kyllä kysyy kaiken epäselvän.



Tiip

Meillä on tähän asti päästy helpolla. 5-vuotias kysyi kerran, koska isovaari kuolee. Vastasin, että ei sitä voi tietää. Isovaari on jo vanha ja sairas ja monta kertaa ollaan ehditty ajatella, että nyt on loppu lähellä. Sitten tyttö kertoi tietävänsä, mitä kuoleminen on. Se on kuulemma sitä, että "makaa hiljaa paikallaan ja ihan kuin nukkuu - niin kuin tädin koira". Tädin koira oli löytynyt yhtenä aamuna kuolleena makuupaikaltaan ja olimme kertoneet, että se ei enää herää eikä se tunne enää mitään, ei kipuakaan.



Jonkin aikaa kesti ennen kuin tyttö tajusi, että myös lapset voivat kuolla, vaikka sairauteen tai onnettomuudessa. Mutta sitä hän ei ilmeisesti ole vielä ajatellut, että voisi menettää vanhempansa tai itse kuolla.



Ei tämä nyt AP:n kysymykseen ihan vastannut, mutta neuvoisin, että kerro lapselle sen mukaan, mitä itse uskot. Parasta kertoa rauhallisesti ja vähitellen, selittelemättä liikoja. Lapsi kyllä kyselee itse lisää.

Lapsemme olivat silloin vanhempi melkein 4 ja nuorempi reilu 2v. Lapset olivat mukana hautajaisissa ja ennen hautajaisia kerroin, että nyt on mummo kuollut ja sitä ei enää ole.



Keskustelttin kummankin kanssa ettei tarvitse enää pestä hampaita, syödä, ei voi enää kävellä ja sellaista. VAnhempi kyseli ja minä vastasin hänelle niin kuin asia on.



Ei kannata alkaa kiertelee asioita, jos oman käden kautta kuolee niin sitä nyt ei tarvitse kertoa, mutta muutoinhan kuolema on ihan luonnollinen asia.