Imetyksen lopettaminen ottaa koville... :C
Siis nyt ottaa todella koville imetyksen lopettaminen.
Päätin että pienokaiseni on nyt siinä iässä, että on aika ottaa sekä äidin että pojan iso askel eteenpäin ja lopettaa imetys. Kokemuksesta tiedän että, mitä pidemmälle tätä lopetuspäätöstä venyttää niin sitä vaikeampaa se ainakin on lapselle ja itsellekin.
Nyt aloittelemme toista yötä ilman rintaa ja sydän oli pakahtua tuskasta, sillä niin koville otti pikku pojalle tämä tisuttelun lopettaminen. Olin henkisesti valmistautunut tähän jo monta kuukautta sitten ja luulin, että olen täysin valmis, mutta kyllä tunteet ovat pinnalla ja itku herkässä.
Poika huusi useamman tunnin - poika joka on ollut aina niin tyytyväinen kaikkeen, iloinen ja oikea päiväsäde. Mikään ei kelvannut, ei tutti, ei pullo, ei muki, ei sänky, ei syli, ei yöllinen ulkoilu, ei mikään... odotan nyt taas koska herää ja saan hyssytellä uneen.
Itku siinä tulee itsellekin silmään. Tuntuu että luovutan nyt jotain sellaista pois mitä en koskaan saa enää takaisin, enkä varmasti saakaan. Imetys onnistui mielestäni niin täydellisesti etten päivääkään - enkä öitä - vaihtaisi pois. Ehkäpä sitä vaan saa olla onnellinen, että sain imettää, kaikiltahan se ei onnistu vaikka kuinka yrittäisi.
Miten tämä voikin olla näin vaikeaa? Jos tämä joku nyt lukee, jolla on sama pian edessä tai juuri takana niin varmasti ymmärtää tunteeni. Huh huh, tulipa purettua tuntoja. Tuntuu, että tässä on yhtä herkillä kuin heti synnytysen jälkeen vaikka siitähän on jo vuosi aikaa...
Kommentit (12)
Itse tunsin imetyksen lopetettuani luopumisen tuskaa vaikka tavallaan se helpottikin koska aloin väsymään siihen. Mutta tiedän mitä tunnet, eräänlainen ainutlaatuinen side äidin ja lapsen välillä katkeaa kun imetys loppuu.
Sure sitä rauhassa, tunteesi on normaaleja. Ja pakkohan se imetys on kuitenkin joskus lopettaa.
Äidin ja lapsen välillä on kuitenkin ikuisesti luja yhteys joten henkinen ja fyysinen läheisyys ei lopu vaikka imetys loppuukin.
K rv 33+6 ja poika -05
Tunnistan tunteen. Yritin itse vierottaa silloin reilun vuoden ikäistä poikaani näihin aikoihin viime keväänä. kolmen-neljän päivän mittaisen itkuisen taistelun jälkeen tein sen, mitä yleensä ei suositella eli ryhdyin jälleen imettämään. Poika oli nimittäin niin silminnähden masentunut, etten voinut sitä katsella. Ennen niin iloinen poika vain itki surkeasti päivät pitkät, yöt menivätkin yllättäen helpommin. En kadu tätä päätöstäni.
Niin, oikeastaan aloin vastata ap:n huoleen siitä, että myöhemmin on lapselle ja äidille vielä vaikeampaa. Kokemukseni mukaan ei ole. Poika vierotti itse itsensä kuukautta ennen 2-vuotispäiväänsä toteamalla yhtenä aamuna: " Eilen olin tissipoika, eilen join tissistä maitoa." Eli juuri siinä vaiheessa, kun hyvien neuvojen mukaan mitään suuri muutoksia ei saisi tehdä, tekikin poika sen ihan omasta tahdostaan ja omassa tahdissaan.
Kannustan ap:ta ehdottomasti pysymään lopettamispäätöksessään, jos silt tuntuu. Yhtä lailla kannustan kuuntelemaan omaa ja lapsen fiilistä sekä uskomaan siihen, ettei myöhempi välttämättä ole vaikeampi.
Itselleni imetyksen lopettaminen oli henkisesti yllättävän helppoa, kun se silmin nähden sopi myös lapselle -- en tuntenut edes haikeutta, vaan se tuntui menneen juuri niin kuin kuuluikin. Aiemmissa lopetusyritykissä minulla oli tippa silmässä lähes yhtä usein kuin pojalla, sikisi että tämä tuntui voivan niin huonosti.
Tsemppiä joka tapauksessa!
No, niin nyt sitten kaksi yötä takana ja kolmas alkamassa. Viime yönä herra nukkui 6 tuntia putkeen, kun vihdoin sain uneen. En muista, että olisi kolmea tuntia juuri kauemmin ennen nukkunut putkeen. Tosin kuuden tunnin yöunen jälkeen oli todella kiukkuinen, uninen ja nälkäinen. Sain vielä pieniä torkkuja aamulla hänet ottamaan. Eli ihan kohtuullisen hyvä yö. Tosin itse kärsin levottomuudesta, sillä olen tottunut heräilemään syöttöihin kymmenenkin kertaa yössä. Piti koko ajan varmistaa " että kaikki on hyvin" . Omat rinnatkin tuntuivat kasvaneen jalkapallon kokoisiksi - eikun aamulypsylle!
Tämä kolmas ilta siis meni noin tunnin kitinöillä ei siis ollenkaan niin hysteeristä raivoa ja itkua kuin edellisenä iltana. Itse sain " pidettyä itseni kasassa" - onneksi! Kun epätoivo iski edellisiltana niin parahdin aina itsekin hillittömään itkuun ja siinä itkimme rinta rinnan... :C
Silti koen että menetän jotain, jota en kiinni enää saa siis tämän imetyksen ja symbioosin - minä ja lapseni! Silti kun ajattelen esikoiseni imetystä muutaman vuoden takaa niin mielessäni kaunis muisto - ei ahdistunut olo. Ehkä tämänkin kanssa käy niin kun viikkoja, kuukausia ja vuosia kuluu.
Sain hienoja viestejä ja lohdullisia sanoja - kaunis kiitos! Ne helpottavat kyllä kovasti. Ehkä saan juuri jotain uutta ja muuta tilalle niinkuin joku lohdutti. Vesseli opettelee juuri kävelemään. Odotan innolla koska lähtee paria askelta pidemmälle... :D.
Tähän äitiyteen kai kuuluu huolta, surua, menetystä, haikeutta, mutta myös niin paljon iloa ja onnea. Yritän aina pitää mielessäni vanhempien äitien (mummojen) kommentit, jolla ovat kertoneet, että kaikesta lapsiperheen arjen raskaudesta huolimatta " äiti on onnellisimmillaan silloin kun lapset olivat pieniä" . Yritänpä nyt imeä nämä kaikki onnen hiukkaset muistoihini.
Siis harjoitukset täällä jatkuvat...
Ymmärsinkö oikein että lopetit koko imetyksen kerralla?
Itse lopettelimme esikoisen kanssa erittäin hitaasti luopuen aina yhdestä imetyskerrasta vuorokaudessa kerrallaan kunnes jäljellä ei enää ollut yhtään... =) Esikon kanssa ainakin tuo toimi eikä meillä asiasta itketty.
Näin aion toimia myös tämän kuopuksen kanssa. Kuopus on nyt 11-kk, mutta saa vielä nautiskella omaan tahtiinsa, kun ei ole kiire vielä töihinkään yms.
Muutoin muistan kyllä miten haikeeta imetyksestä luopuminen on... ja ymmärtäähän sen, että lapsi on ihmeissään kun on kuukausien ajan saanut niin mahansa täyteen kuin myös osittain hellyydenkaipuuseensa vastauksen imetyksen kautta ja yhtäkkiä se onni ryöstetään häneltä... =(
Tsemppiä sulle ja pikkuiselle!!!
Minullekin on ollut vaikea asia luopua imetyksestä. Itse ratkaisin asian niin, etten luopunut :)
Yritin vieroittaa esikoista yöimetyksistä 11kk iässä ja päiväimetyksistä 1,3v iässä, mutta molemmat kerrat oli tippa linssissä molemmilla. Yöimetyksissä pysyin tuntien huutokonserteista huolimatta päätöksessäni (vaikka naapuri haahuili yöllä pihalla etsien itkevää lasta, oliko noloa tunnustaa, että tuli yläkerrasta se ääni...) ja yöunia sain pidennettyä, mutta aamupäiväimetysten lopettaminen oli niin tuskaa, että päätin unohtaa koko jutun. Lopulta homma loppui kuin itsestään samalla viikolla kun poika täytti 2. Jälkeenpäin tajusin, että imetyssuositus on kahteen ikävuoteen, joten tuskinpa tuo ongelmia tuo tulevaisuudessa, päinvastoin.
Tytär on nyt 1v4kk ja imetän. Tyttö ei ole koskaan syönyt juurikaan öisin, joten yöimetykset ovat kunnossa, enkä näe mitään syytä luopua päiväimetyksistä kun se on niin helppoa. käyn päivätöissä ja tyttö syö aamulla ja illalla, viikonloppuna useammin, ja minusta tämä toimii tosi mukavasti enkä halua ahdistaa itseäni lopettamisella. Taaperon imetys on ihan erilaista, koska ei ole kuitenkaan korvaamaton kun muutakin ruokaa on tarjolla. Uskoisin, että 2 vuoden hujakoilla rupean hommaa rauhallisesti lopettelemaan, jos tyttö ei ole itse tehnyt sitä ennen.
meppis:
Päätin että pienokaiseni on nyt siinä iässä, että on aika ottaa sekä äidin että pojan iso askel eteenpäin ja lopettaa imetys.Minä kyllä nyt ihmettelen että mikäs kiire teillä on lopettaa? Varsinkin, kun tuntuu olevan vaikeaa ja haikeaa kummallekin osapuolelle.
Lapsihan on vielä tosi pieni kun on vasta vuoden.
Tulin katsomaan kuinka teillä on sujunut! Olit niin kauniisti kirjoittanut näistä asioista. Sain makoisat naurut tuosta Seilin " Eilen olin tissipoika jne" -jutusta, ihana :)
Kiva että on jo vähän helpottanut! Piti vielä lisätä, että totta se on, että se tietynlainen symbioosi loppuu imetyksen mukana, mutta...
Kuten kirjoitinkin,niin selvästi hellyyttä ja läheisyyttä täydennetään meillä ainakin enempi nyt halien ja istuen vierekkäin (meidän tyttö ei ole kova sylikissa), tulemalla itse hakemaan pusuja jne. Näistä sydäntä sykkyrälle laittavista taaperon hellyyspuuskista saavat osansa äiti, isi ja koira sekä pehmolelutkin. Ja toki kun nähdään, niin myös muut läheiset. On ihanaa katsoa, kuinka onnelliseksi isikin tulee lisääntyneistä hellyydenosoituksista.
Meillä ainakin auttoi juuri parempaan nukkumiseen tuo kun imetys loppui. Kello kuuden herätykset siirtyivät eteenpäin 2-3 tunnilla! Ja nyt siellä heräilee maitoa vaativan taaperon sijaan itsekseen puliseva pieni aurinko.
Illat eivät enää tosin suju ihan niin kätevästi, kun ennen neiti nukahti hyvin pian imetyksen jälkeen, ilmeisesti se hormonivaikutus suurena syynä.
Mutta tosiaan, tosi ihana muisto imetyksestä jäi, mutta lopettamista 1v 1kk iässä en kadu. Oli hyvä asia, että ruokakin rupesi maistumaan paremmin ja kasvu on sen jälkeen parantunut. Itsekin uskalsin viimein laihduttaa, kun ei tarvinut pelätä myrkkyjen kulkeutumisia. Minua toki helpotti myös ruokavalion laajentuminen, kun lapsen " allergia-aineita" sai taas syödä.
Muuten tarkoitukseni ei ole missään nimessä innostaa ketään lopettamaan imetystä aikaisin. Olen tosi onnellinen, että sain imettää yli vuoden ja mahdollisissa tulevissa tilanteissa aion tehdä samoin varmasti, jos vain onnistuu. Lapsi on ollut suht terve, ei esim yhtään korvatulehdusta,ei yhtään vatsatautia, muutama nuha vain...ja ne allergiat kylläkin...
Kuten joku kirjoitti, voithan toki jatkaakin, jos ihan mahdottomalta tuntuu ja lapsi on teille mahdollisesti viimeinen. Mutta kuten sanoin, ainakin meille tuo aika näemmä riitti kuitenkin oikein hyvin, vaikka ensin koville otti henkisesti. Loppu hyvin, kaikki hyvin! ;)
olin silloin aikanaa jo hetken miettinyt imetyksen lopettamista (tyttö oli 11,5kk) koska sen jälkeen kun tytölle tuli hampaat myös ylös muuttui imetys niin kivuliaaksi..tyttö oli aivan tissiriippuvainen, oli aina puoliyötä tississä kiinni.. toki tämä ei häirinnyt koska tyttö on aina nukkunut kainalossa ja hoiti " ruokailun" yksin.. no sitten eräänä iltana neiti päätti kokeilla nukuttaessa uusia hampaitaan ja nännin kestävyyttä.. no nänni anto periks ja äiti pomppas kattoon.. siinä hetkessä tein sen päätöksen että ei enään!! yhtään!! siis kesken syötön. mutta päätös piti, ja kun se eka ilta huudettiin niin se oli sitten siinä!! ei muuta. vaikka siinä kyllä huomasi että kuinka paljon se tyttö oikein yön aikana vielä söi, olin jo aamulla sairaalassa kun tissit oli niin siniset ja kivikovaksi pakkautuneet...
tästä on aikaa jo reilu vuosi, mutta vieläkin tyttö käy välillä kokeilemassa tisuja (siis lähinnä ihmettelee kun ei hänellä ole, kipeenä pyytää vielä satunnaisesti tissiä), ja se on tytöstä tosi hauskaa kun " suihkautan" maitoa. mutta yllättävän hyvin meni meillä tämä kerrasta poikki tekniikka, se oli tytölle huomattavasti helpompi kuin äidille. =D=D
Tosin nyt taas imetän ihan täysiä, pikkuisella on antibioottikuuri ja korvatulehdus. Että se siitä ekasta unikoulusta.
Yritimme siis ensin saada nukahtamaan ilman tissiä, sitten seuraava steppi olisi että ei söisi yöllä. Ja päivällä tekemistä että unohtuu tissit.
Päivisin poika sanookin jo eilenkin, että tissi on pahaa, ja pyysi pullosta maitoa mieluummin. Ikää on jo kyllä se 18kk. Ja poikaa hävettää syödä tissiä toisten nähden vähän, ainakin toisten lasten nähden. Yöt vielä kaulailee äitiä, mutta oli ennen tuota korvatulehdusta jo havaittavissa, että käänsi vaan kylkeä ja sanoi että tissi pois, ja jatkettiin nukkumista. Aamuimetys vaan on ollut aika tärkeä yhä. Ja nyt kipeänä siis tuli takapakkia ihan kunnolla.
Kyllä se tästä, kun vähän aikaa kuluu. Joku muutama viikko, ja ei kirvele enää yhtään äitiäkään, kun koko imetys on loppunut.
Minusta ainakin meidän pojan kohdalla imetyksen lopetus näyttää tulevan vaan helpommaksi, itsestään, kun ikää tulee. Imetystukilistan kotisivuilla oli muuten sanottukin, että 18-24kk iässä on helpompaa lopettaa imetys, kuin 9-18kk iässä. Kyllä se meidän perheess näyttää pitävän paikkaansa. Esikoinen vaihtoi pulloon jo 4kk iässä joten ei voi verrata sen paremmin.
Viime yö oli meidän tytön, 1v1kk eka yö ilman tissimaitoa, tähän asti tyttö on herännyt joka yö rinnalle, ja minä en jaksaisi enää imettää yöllä. Eihän vuoden vanha tarvitse maitoa yöllä, kyllä se yöimetys on vain tapa, ja ruokakin maistuu huonosti, kun tyty on tahan asti ollut yöllä monta kertaa rinnalla.
Ekana vieroitusyönä tyttö huusi tunnin ennen kuin nukahti perhepetiin meidän väliin. Sitten heräsi klo 2, päästi pienen itkun ja jatkoi unia tassuttelun jälkeen. Klo 5-6 tyttö pyöri, kieppui, kitisi ja itki ja nukahti klo 6 heräten sitten seuraavan kerran klo 8. Saas nähdä miten seuraava yö menee, mutta olen tosiaan varautunut hulinoihin ainakin seuraavat kolme yötä. Päivällä imetän vielä kaksi kertaa, ettei riinat pakkaudu ja toisaalta en raski vielä lopettaa imetystä kokonaan.
tämä toinen yö meni huomattavasti paremmin. Nukkumaan mennessä tyttö itki 15min, ja nukahti silittelyyn. Heräsi yöllä kaksi kertaa ja tyyntyi ilman itkuja, kun tassuteltiin tytyä. Tuntuu, että homma alkaa sujua jo näinkin pian! Yllättävää kyllä, koska tisu oli niin tärkeä tytölle. Päivällä imetän edelleen.
Minäkin surin monet kerrat etukäteen imetyksen lopettamista ja välillä jo pohdinkin, että entä jos sittenkin jatkan vielä-lapsi oli silloin jo yli vuoden. Syy tähän oli juuri se, että rintamaidon saaminen tuntui olevan lapselle niin tärkeää ja muutenkin valtava " läheisyydentankkaushetki" . En olisi ikinä uskonut, että imetyksen lopettaminen aiheuttaisi moisia haikeudentunteita.
Keksimme kuitenkin lapselle muuta kivaa tekemistä ilta-ja aamuimetyksien tilalle, kuten pitkä kylpy,Titi-nalle dvd,herkkuja (yömaito oli jätetty pois jo aiemmin). Yllätyin, miten vähillä itkuilla kaikki lopulta meni ohi, vaikka olin varma, että juuri meidän lapsi ei tisusta luovu millään.
Kun vieroitus tehtiin, oma olokin helpotti saman tien, ei tuntunut enää haikealta. Läheisyyttä tankataan nykyään lisääntyneenä halimisena ja istutaan vierekkäin sohvalla :)
Nyt jos taapero näkee tisun vaikkapa saunassa, osoittaa sormella vaan ja sanoo napa :) Että nopeasti se mielenkiinto asiaa kohtaan katosi, kun tuli uusia jänniä asioita tilalle, kuten kylvyssä käynti ja kylpyankat ymv.
Tsemppiä, pian helpottaa!!