@#@ Keskiviikkoon Syysmammat@#@
Kommentit (19)
Valivalijuttua taas tulossa!
Mä oon ihan rikki kun heti kun töiden vihdoin ja viimein piti alkaa niin sitten jatkuu sairastelut enkä pääsekkään. On pinna muutenkin ollut tosi kireällä, miehen kanssa kränää ja pojalla hirveetä uhmaa. Mä oon vaan niin lopen kyllästynyt tähän neljän seinän sisällä kököttämiseen että pää hajoo!!! Varsinkin kun tää todellakin on juuri sitä kirjaimellisesti. Axu niin kipeenä ettei pahemmin ulos uskalla lähteä. Mies hoitaa kauppareissutkin työmatkalla. Olen siis kotini vanki!
Noh eilen illalla tapeltiin pojan kanssa nukkumisesta taas kunnolla. Tuli sängystä pois (mitä ei yleensä ikinä tee) monta kertaa, huusi, kiljui, raivosi, paiskoi tavaroita. Ei rauhoittunut edes maitopullolla. No kun saatiin sälli vihdoin ehkä puoli yksitoista unille rupesin raahaamaan pyykkiä kylppäriin kun meidän kollikissa oli pissannut sänkyyn! Sen jälkeen katsoin hetken telkkaria ja menin sitten nukkumaan. Sängyssä ei sitten enää väsyttänytkään joten pyörin miljoona vuotta. Aamulla poika heräsi jo ennen seitsemää vaikka ajattelin että mäkin saan vähän nukuttua univelkoja pois kun poika nukahti niin myöhään. Heti aamusta siis pyykinpesua ja muutakin siivoamista. Kämppä on jotenkin kuin pommin jäljiltä! Yritin antaa pojalle yskänlääkettä, mutta juoksenteli vaan karkuun kun yritin kutsua luoksen ja ottaa kiinni. Kun vihdoin sain lääkkeen annettua sylkäisi pois! Mulla paloi jostain syystä pinna ihan lopullisesti ja pistin pojan huoneeseensa huutamaan. Itkin eteisen lattialla vaikka kuinka kauan ennenkuin sain rauhoitettua itseni. Edelleenkin on jotenkin yliherkkä ja ahdistunut olo. Vaikka kuinka pojan kanssa sitten halailtiin ja rauhoituttiin!
Mulla on ollut tänään sellanen olo ettei musta enää ole tähän. Taidan ihan oikeasti tarvita omaakin elämää! Ei yksinkertaisesti enää hermot riitä siihen että hoidan tätä taloutta aamusta iltaan yksin eikä aika, voimat tai rahat enää riitä mun omiin menoihin tai juttuihin! Tahdon palavasti sinne töihin! Siinä on jo mulle omaa elämää, itsenäistä elämää. Hetki päivässä ilman poikaa ja miestä. Ja ehkä mullekkin sitten jää rahaa ostaa vaikka itselleni uudet housut tai kengät!
Nyt hermostuu taas poika joten taidanpa mennä viihdyttämään häntä. Toivottavasti en masenna ketään näillä naama väärinpäin jutuillani.
Tulipa taas purettua.
Valivali-Sittis & Hurja X-Man (Uhmaus-Riehumus-Huutamus)
T-P:lle ja Sittikselle hali ja uhmisten kanssa jaksua! Meillä ollut nyt pari päivää tosi kiltti ja aurinkoinen poika, mutta saa nähdä koska taas räjähtää. Meillä ollaan on-off tyylillä uhmiksia, joko mielettömän ihania ja aurinkoisia tai sit mielettömän kiukkuisia hullun raivon vallassa. Onneksi noita kiukkukohtauksia tulee tosi harvoin, ehkä kerat tai kaks viikossa ja yleensä pystyn ennakoimaan tai omalla toiminnalla vaikuttamaan niihin. Selväksi on kuitenkin mullekin jo tullut, että meidän poika rauhoittuu parhaiten ja nopeiten kun jätetään yksin huutamaan kiukkunsa pois eikä olla huomaavinaankaan. Niin julmalta kun se tuntuukin.... Syli tai oma hermostuminen ei auta asiaa, pahentaa vaan huutoa.
Unirytmikin on menossa kummaan suuntaan, illalla ei millään nukkumaan ennen kymmentä (yritetään saada 9 sänkyyn, mutta usein menee puo 10 ja eilenkin huuteli sieltä vielä 10 aikaan. Nukkui kyllä sitten aamulla yhdeksään! No, ehkä tämä on hyvä juttu JOS vauvakin ilta/yövirkku ja nukkuu aamuisin niinkuin poitsu teki vauvana, silloin valvottiin yöt ja nukuttiin aamusta aina 11:sta.... meidän perhe ei sit vaan ehdi aamupäivisin mihinkään koskaan, mutta ei kai se haittaa..
Illalla alkoi taas se synnytysjuttukin jännittää. Mietin jos mulla onkin lantiossa joku vika ettei vauva mahdukaan kiertymään sitä viimestä kierrosta ja tääkin taas tulee avotarjonnassa.... Jos, jos ja jos. En oikeesti tiedä mitä haluisin, yrittää silti alakautta (ja päätyä ehkä sektioon silti, imukuppiyrityksetkään ei tod. kiinnosta) vai mitä... Ei ole kivaa kokea sekä kivuliasta avautumisvaihetta että sektiota molempia kuitenkaan. No, toivottavasti niistä r-kuvista näkyy jotain jos on. Jos sektioon päätytään se tarkoittaa automaattisesti mulla mahdollisen kolmosenkin sektiota, eli en koskaan pääsis kokemaan " oikeeta" synnytystä, ja se ajatus vaivaa mua todella. Oon koittanut ajatella, että synnytys se on sektiokin ja pääasia on terveet ihanat lapset, mutta mutta. Olis se vaan niin kiva tietää se minkä muut synnyttäneet naiset jo tietää.... Toisaalta mitä vaan että vauvat saadaan terveinä ja kunnossa ulos, ettei pieni joutuis happikaappiin ja teholle niinkun isoveli viimeks. Nyt kaivattais vähän ennustajan lahjoja, kumpa joku osais sanoa varmasti mitä tulee tapahtumaan, osais itsekin toimia sit sen mukaan... vaikka jokainen synnytys on erilainen ja kukaan ei voi varmaks tietää miten se tulee menemään, olis kiva edes saada vähän vihiä...
Näissä mietteissä tänään. Sori kun on niin omanapaista että. Kai se on kun synnytys lähestyy alkaa maailma kiertyä vaan oman navan ympärille tiukemmin ja tiukemmin.
Eilen paketoin kaikki joululahjat, ne odottaa nyt pukkia tuolla vintissä. Pari pientä juttua puuttuu enää. Tänään aattelin tilata 12kk-kalenterit mummoille netin kautta ja järkkäillä vähän kaappeja ja siivoilla pikkasen, sais muuta ajateltavaa pääkopalle.
Miehet on marsista - osioon vielä. Haluisin kamalasti miehen kanssa vähän yhteistä aikaa ennen vauvan tuloa, mutta tuntuu ihan mahdottomalta saada edes minuutin yhteistä aikaa järjestettyä. Miehellä kamalasti töitä, lisäks on tuo remppakin vielä hiukan kesken ja sit illat peuhaa pojan kanssa ja sit nukahtaa uupuneena sohvalle. nyt viikon ajan nukahtanut joka ilta sekunnissa siitä kun menee vaakatasoon. Mä en saa edes halia enää. Ei sillä ettei tahdottais, miehellä ei vaan oo aikaa / energiaa. Koitan jaksaa ja ymmärtää, mutta viikkoja jatkunut kiire/uupumus alkaa ottaa päähän. " Mäkin olen täällä!!" - tekis mieli huutaa. Pakko kai raahata se ukko makkarin puolelle viimestään viikonloppuna väkisin kivikautiseen tyyliin, pitää ne S-käynnistyskeinotkin ottaa pian käyntiin. Itsekästä tai ei, mä haluisin edes joskus kahdenkeskistä aikaa. Tai jos taas itse järjestäis ja varais lapsenvahdin viikonlopuks ja mentäs jonnekin.... *haaveilee*
mikä romaani, annan tälle nimeks äitikuun Suurensuuri Oma napa.
Voikaa te hyvin ja mäkin koitan muistaa pitää tän palstan taaperoasioissa taas jatkossa....
äk
ihanaa kun enkeillä on kuulemma kaikki hyvin siellä!! Kerro Jatu terveisiä kun jos soittelet ennekuin E ehtii itse tänne taas!!
äitikuu
Johtuu tosin siitä, että mies hinkkaa alakerrassa lattialaattojen saumoja jollain tökötillä, mikä haisee ihan kloorille ;)
Sittikselle ja T-P:lle vertaistukea meidän Uhmikselta EnMinä-mieheltä. Ihan kaikki on ei ei- en minä, ja sitä tehostetaan sitten kunnon huudolla. Huoh...ja toinen uhmis on tulossa perässä hyvää vauhtia. Olen varmaan parin vuoden päästä harmaa hapsinen kokonaan, niin paljon harmaita hiuksia nuo rakkaat riiviöt aiheuttavat.
Enkelin ja Reelin synnytyskertomuksia minäkin odottelen. Ja Äitikuulle lohdutushali, älä jännää liikaa etukäteen synnytystä (helpommin sanottu kuin tehty), se menee sitten aikanaan hyvin ja omalla painollaan! Minäkin olen yrittänyt aina ennen synnytyksiä olla miettimättä liikaa etukäteen. Olen ajatellut, että jokainen synnytys on erilainen ja siellä on ammattitaitoinen henkilökunta auttamassa sekä vauvaa että äitiä!
Mukavaa, että Tea saa nyt levätä ja pitää huolta pikkuisista. Ja toivottavasti mies pääsee pian selkäoperaatioon, niin helpottaisi senkin suhteen!
Pottailussa mennään alaspäin kuin lehmän häntä. Ilmoitusluonteisesti T käveli (ja sanoi " kakka" ) äsken omasta huoneestaan iso torttu vaipassa taas, vaikka viittä minuuttia aiemmin käytin miehen vessassa. Ja vastaus oli silloin että en minä... grrrrrrr!!! Se on myöhäistä pyllistää kun tavarat on jo housussa.....
Kiva että Amysah ja Tiivii kävivät kertoilemassa kuulumisia. Lempoa ja Mersua huhuilen. Huhuuuuu!
Nyt päiväkahvin keittoon. Tätä kloorin (kloriitin?) hajua ei kyllä kestä... ihan silmiä kirvelee! Hyh!
Mimmu ja lapset x3
Poika ja kello herättivät samaan aikaan eli klo 6 aamulla. Mietin pitkään että onkohan poika tarhakunnossa ja päätin et jäädään kotiin. Oikea ratkaisu oli, kuume nousi raukalla aamupäivällä sinne 38:n tienoille. Nyt onneksi suostui ottamaan panadolia ja sen voimalla toivottavasti nukkuu pitkät päikkärit.
Äitikuu,ei ole lainkaan itsekästä vaatia hieman yhteistä aikaa.Jos vaan saat järjestettyä lapsenvahdin niin olisi varmaan kaikkia piristävä ratkaisu tehdä jotain kahdestaan ennen vauvan syntymää. Mullakin oli tarkoitus että nyt käydään vielä leffassa ym kun on helpompi saada pojalle hoitaja kun sitten kun on myös vauva. No,tosi vähän ollaan missään käyty, oltiin kyllä yksi yö Tornissa kahdestaan kun voitin meillä töissä sinne lahjakortin ja samalla syötiin hyvin ym. Tarkotus on vielä kerran käydä myös teatterissa. Meillä on muutenkin hankalaa noiden hoitajien järjestäminen kun molempien vanhemmat asuu noin 100 km:n päässä.
Meilläkin asuu poika jolla on rutkasti omaa tahtoa. Nyt ei vaan tunnu aina itsekään tietävän mitä haluaa, tyyliin maitoa, ei maitoa, maitoa, ei maitoa...Koitan venyttää pinnaa mutta aina ei vaan jaksa. Ja meidän aamut, ne on suoraan jostain....Poika ei antaisi millään pukea, makaa velttona lattialla ja huutaa tai juoksee pakoon. Yritän kuitenkin koko ajan tsempata itseäni että en toisi pojalla esille että alkaa olla ihan hirveä kiire päästä lähtemään. Sitten työnnän puolijuoksua rattaita tarhaan, meen puolijuoksua bussipysäkille ja mahassa tuntuu.Aina ei saa bussista edes istumapaikkaa, kyllä tekisi sen mainoksen mukaan pyytää hieman alennusta:) Joka aamu ajattelen että tätä mun EI tule ikävä kun jään kotiin.
Jaksamista Sittikselle.Toivottavasti poika pian paranee ja pääset töihin. Muistan itsekin kun alotin työt helmikuussa niin poika oli yhtä mittaa kipeenä ja vähän nolottikin olla koko ajan pois. No, sille ei vaan voi mitään. Mutta töissäkäynti kyllä varmasti tuo paremman mielen sen suhteen että on vähän " omaa aikaa" ja rahaa. Ideaaliratkaisu olis mun mielestä kun vois käydä vaikka 3 päivänä viikossa töissä ja sais kuitenkin normaalin palkan. Mutta sehän on toiveajattelua...
Enkelin ja Reelin synnytysjuttuja odottelen.
Nyt meen itsekin päikkäreille tai sit surffailen kun mies jätti koneen kotiin.Harvinaista herkkua molemmat vaihtoehdot:)
Helli+pipi poika+rv 32+
Kaipa tää tästä helpottaa tän viikon aikana. Pojalla selkeästi parempi olo kuin eilen. Söi jopa ihan kiitettävän kokoisen annoksen pinaattipottumuusia ja kalaa. Tais olla aika herkkua! Ja unillekkin meni nyt ilman mitään kitinöitä. Tosin annoin ihan suosiolla lämmintä maitoa pullosta kun en vaan nyt jaksa tapella nukuttamisen kanssa. Joo meillä siis tosiaan juodaan edelleenkin tuttipullosta maitoa unille mentäessä... Vaikkakin vain kipeänä!
Pottailusta: Mä en ole jaksanut viime aikoina pottailua harrastaa koska poika ei halua, potta on liian kylmä, ei ole hätä tai muuten vaan menee leikkimiseksi. Hoidossakaan ei ole kuin muutaman kerran tullut pissa pottaan vaikka siellä sentään käydään tosi usein potalla ja kaikki muutkin käy jo, vaikka ovat nuorempia kuin Axu! En tiedä mikä siinä on ettei suostu sinne asioitaan tekemään, mutta en jaksa stressata sitä enää vaan olen ottanut ihan sen kannan että kyllä se poika oppii sitten viimeistään kouluikään mennessä pytyllä käymään jollei pottailut maistu! Tänäänkin tuossa kun pottailtiin aamupäivällä hän istui siinä suhteellisen hyvin pientä sähläämistä lukuunottamatta. Ja heti kun mun silmä vältti sekunniksi niin poika nousi pystyyn ja pissasi lattialle potan eteen! Eli näin meillä! Kakkailun suhteen meilläkin myös tätä linjaa että kakka tuli jo, saakos nyt mennä potalle? Ei edelleenkään anna minkäännäköistä ennakkovaroitusta vaan ihan tyhjstä ponnistaa kerran ja sitten on tavara vaipassa. Ja toimituksessa kestää juuri ehkä sen puolitoista sekuntia, eli potalle on ihan turha koittaa keritä!
Nyt pesemään taas kissanpissapyykkiä!
Tänään tuntuu siltä et tauti saattas hellittää!!Ois aikakin!!!
Molemmat lapset on kotona,siivottu on.Illalla taas pojan jumpassa yhteiskerta eli yritän tehdä jotain pojan kanssa,todellisuudessa juoksen typykän perässä!!
Tsemppiä vaan uhmisten äideille!Meillä neidillä sellanen jatkuva tyytymättömyys kitina,väliil tulee kunnon raivaraihuudot!ja tätä kitinaa onaamusta iltaan,päivästä toiseen!Tänään jopa mielessä käväs sellanen ajatus et ku täst selvitää ni ei enää kiukkuavaa 2vuotiasta meidän talossa...Hui?!
Hermokin meni kullannuppuhin täysin ja varmasti rovaniemelle asti kuulu ku äiti anto tulla täydellä teholla....koko ajan tappelivat ja kisivät ja ku käskin pojan antaa olla typyn rauhassa ni eiköhän kuulu itku.Poika vaa pussaa typyä,mut typy ei taho!!!Sit pimahti äipällä!!!
Typy juomaidon tuttipullosta ennen päikkejä ja yöunia mut en jaksa aatellakaa lopettamista.Nyt menee helposti nukkumaan ni luulen et pullon pois jättäminen alottas taistelut..
Nyt neiti unilla ja poika kattoo Salama seepraa...hiljasta!!!!
jatu
Ulos en viitsi lähteä, onneksi meille tulee tänään Eelle kaveri leikkimään illaksi.
Viikonlopun kierrätys juttuihin meillä kierrätetään pahvit, paperit, lasit, metallit, biojäte astiaa täällä ei ole.
Kukkuu ja T@hti kertoivat 4 kk mittoja meillä Aa 7500g ja 67,6 cm eli melko iso muttei lähelläkään Een mittoja tossa iässä. Aa heräilee edelleen monta kertaa yössä, mutta nukahtaa onneksi helposti takaisin. Ihottumat rauhoittuneet Novalanilla.
Eellä myös ihana uhma välillä huomaa jo aamulla että päivästä ei tule mitään... huutaa vaan kaikesta ja mikään ei käy eikä suju no tiedättehän. Myös öisin on ruvennut uudeleen heräämään ja syömiset takkuaa. kovasti takertuu minuun.
Mies asioista vielä. Meilläkin kaikki kotityöt minun vastuulla ja lastenhoito tekee kyllä jotain kun pyytää muttei itse huomaa että pitäisi imuroida, vaippa vaihtaa, antaa lapselle ruokaa jne. Oman ja yhteisen ajan puute vaivaa molempia.
Synnytyskertomuksia odotellen
Mari ja Ee ja Aa
Kiitoksia kaikille onnitteluista!! Voi kun niitä olikin paljon.
Kotiuduttiin eilen ja tänään on harjoiteltu elämää kahden lapsen kanssa. Laitan myöhemmin tänään tai huomenna kunnon synnärikertomusta, nyt ei ehdi kun lueskelin teidän tarinat täältä ja ruoanlaittokin odottaa miehiä tulemasta kaupasta.
Lenni on aika! kiinnostunut vauvasta, haluaisi vaan halailla ja pussailla vauvaa ja ronskeilla otteilla!! Ei kuitenkaan pahemmin mustasukkaisuutta vielä. Onneksi mies on kotona niin riittää aina toinen Lennin kaveriksi.
Vauva on rauhallinen tapaus ja antoi äidin jo kotona nukkua eri tavalla kuin sairaalassa. Harmi kun ei Enkelin kanssa törmätty, oltiin kai eri osastoilla.
Reeli, Lenni ja " vauva" 3vrk
Reeli: hauskaa, että olette opettelemassa kotielämää ja, että neiti on rauhallinen.
Meidän neiti ei niin rauhallinen olekaan, uhma oli välillä taustalla, mutta viime yönä kiukuteltiin taas tuntikaupalla. Onneksi pysyin itse viilipyttynä, vaikka yöherätykset ja yöulvonta ei innosta yhtään. Typy loikki pois omasta sängystään, tuli meidän sänkyyn pomppimaan ja lopulta vaati maitoa. Totesin vaan, että on yö ja nukutaan - useamman kerran.
Nukkumaan meno vasta hupaisaa onkin. Aikas monena iltana Typy päättäväisesti heittää kaikki patjaa myöten pois sängystä ja onpa kerran nukahtanutkin tyhjään sänkyyn.
Vaippojen kanssa elellään, vaikka pari viikkoa on jo yövaipat olleet kuivat. Typy käy potalla, mutta ei omin nokkineen. Istuu kyllä ja tekee tuotoksia pottaan, mutta ei mitenkään ilmaise, että nyt olisi pottailun aika.
TiPille oli jotain sanottavaa, mutta en enää muista mitä :-) Kiitos ainakin linkityksistä!
Jatu: hyvä, että alkaa olla parempi olo.
Hilulle jaksamista remontin sietämiseen!
Keilin
Typyllä nousi eilen illalla 39 asteen kuume. Inhottavaa toisen sairastaa rempan ja mökän keskellä. Lähdettiin silti evakkoon päikkäreille jotta toinen saa edes nukkua rauhassa.
Ystävä joka on tarhassa töissä soitti tänään ja kertoi että hänen ryhmässä puolet lapsista on tällasessa kuumeessa, ilmeisesti joku tarttuva juttu.
Yöllä kasteltiin sänkykin kun typy joi ja en saanu mukista kunnolla kiinni jeejee, sitten vaihdettiin lakanaa ja käännettiin patjaa, pääsin vissiin kolmen aikaan nukkumaan kun typy sai nukahdettua kunnolla.
Hyvä Tea että sait saikkua, vähemmästäkin voimat loppuu.
Hilu
Reeli, innolla odotan synnytyskertomusta:)
Mistähän muusta sitä jaksais enää innostuakaan kuin toisten kuulumisista. Alamäkeä mennään. Toivottavasti huomenna tulis joku valonpilkahdus edes koiran asioihin. Jotenkin mielessä pyörii jo sekin, jos joudutaan lopettamaan koko koira. Välillä on sellanen olo, että ratkaisu se ois sekin, kunhan joku ratkaisu saatais asiaan. Sitten taas jo itkettää ajatus siitä, jos ei paranekaan enää.
Lasten hakeminen ottaa päähän ja kovaa. Esikoinen vaan hyörii ja pyörii, kun pitäis pukea. Eikä millään tee mitään. Tänään olin ihan kypsänä ja päiväkodissakin jo huusin neidille. Kohta on lastensuojelu vastassa, kun menen hakemaan lapsia. Ja mies valittaa, että aamut on raskaita, kun pitää viedä lapset (autolla!) päiväkotiin ja hoitaa aamutoimetkin. Mullehan tää onkin tosi riemuisaa aina hakea lapsia ja raahata kävellen kotiin.
Samoin nukkumaanmenot on yhtä tuskaa ja huutoa. Ei mitään järkeä. Varsinkin pienempi on ihan mahdoton.
Vali, vali. Mietin sitä siivoamista, että jos itse vaan siivoaisin, niin sittenkin oisin ihan raivona, jos muut vaan silti jatkais sotkemista eikä huomiois sitä mitenkään. Ei siis kannata sekään. Pitkään odotetut kaveriporukan pikkujoulut on lauantaina. Onpa kiva fiilis lähteä sinnekin. Välillä mietin, että ois sama jäädä kotiin.
Menen valittamasta...
T: Ynis
Täällä yks lopen kyllästyny kotiäippä!Mä en jaksa ton typyn kitinää ja natinaa!!!!Käy niin hermoon!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Eilen illalla kuuntelin et typy rohisee nukkuessaa,nyt nenä valuu kokoajan!vitsi jos se on vklna kipee ja ei päästä Ikeaa,viime vklhan ei päästy ku mies oli kipee,sit lähteeki jo auto!
Voi Hilu,meneepä vaikeeks :-( Paranemista potilaalle!
Reelille tervetuloa kotiin:-)Kiva että kaikki menee hyvin!
Synnytys kertomusta myös odottelen...
Enkeli ei vielä päässyt kotiin,lääkäri haluaa vielä vauvan sokereita seurata-toiv.huomenna sitten!Enkeli on onnellinen vauvasta mutta ei muuten enää niin hyvällä mielellä..Ikävöi Neaa kovasti ja vauva ei suostu kunnolla imemään vaan alkaa raivoamaan rinnala.Maitoa on noussut ja vauvalle annettiin lisämaitoa että suurin nälkä menisi pois ja malttaisi imeä,muuta ei auttanut.Kätilökin oli vain ihmetellyt mikä ihme vauvalla on eikä ollu osannut auttaa.VAuvalla on myös poskissa ihottumaa ja Enkeli pelkää samanlaisia allergioita kun Nealla oli.
Toivottavasti pääsevät kuitenkin huomenna kotiin ja ikävä Neasta ja NEalla helliittää!!!!(Terveisten kirjotteluun on Enkelin lupa,etten täällä toisten asioita tarinoi ;-)) )
Ynis:koita jaksaa!!!Peru vaikka mitä,mut tampereelle tulet!Eiks nii??? :-)
Pakko mennä....
jatu
En näköjään tosiaanka oo oppinu vielä rajojani. Maanantaina pidin ne lastenvaatekutsut ja muut päivät onkin menny toipuessa. Ma- ti yönä en nukkunut juurikaan. Olo oli kuin oisin jyrän alle jääny ja jotenki se väkimäärä oli kulttuurishokki (10 aikuista, 12 lasta, minäkö muka mökkihöperö...?) No, oon toki saanu perushommia tehtyä, mutta jotenki on ollu aika väsy olo. Taitaa nuo säätkin kyllä vaikuttaa.
Tea. Lepäähän nyt sitten ja toivottavasti miehen selkäasia saadaan kuntoon pian.
Kukkuu. Saithan sen puhelun soitettua maanantaina? Miten jakselet?
Uhmisten kanssa jaksamisia.
Äitikuulle voimia. Toivotaan, että kaikki menee nyt hyvin. Ainakin tietävät valmiiksi seurata erityisen tarkasti.
Sairaille paranemisia.
Hilulle kovasti voimia.
Enkelille soisin kyllä seesteisen vauva-arjen. Toivottavasti sairaalasta löytyy joku, joka osaa kunnolla auttaa tai tilanne helpottais kotona.
Jatulle kiitokset terveisistä.
Reeli. Synnytyskertomut luetaan kyllä mielellään, mutta älä ota stressiä. Kyllä me joudetaan odottaakin. Kaikkea hyvää teidän vauva-arkeen!
Mites Mimmuli jakselee?
T@hti
Se onkin eri asia, kun on A-luokan viikonloppu! :)
Miehen kanssa hieman keskusteltiin, mutta lapset keskeytti. Jotenkin olen vaan jo niin väsynyt, etten itse enää jaksais puhuakaan enempää. Nyt on enemmän sellainen olo, että pitäis jo päästä tästä suosta ylös. Tänään lähdin töistäkin vähän aikaisemmin, kun tökki niin pahasti. Sitten kauhea tappelu saada lapset ulos päiväkodista. Huhhuh! Ja ihan kauhea show nukkumaanmennessä:(
Mulla on pari kurssipäivää taas. Täytynee mennä takariviin istumaan, niin voin kirjuutella:) Toivottavasti olen niin myöhään hakemassa lapsia, että ovat ulkona valmiina! Rasittavinta on hakea sisältä ja taistella sen pukemisen kanssa.
Nyt takaisin telkkarin orjaksi...
T: Ynis
oikeest toi lause tuntuu nyt niin todelta!
Ynis:Hyvä,siis se Tre! :-)Mä myös vihaan sitä et tarhalaiset on sisällä..poika ei halua lähteä,eikä pukea!Enää ei sentäs juokse mua siel karkuu..ennen teki sitäki!
T@hdelle toipumista!Musta kyllä kans tuntuu joskus et joku ylimääränen juttu viikkoon ja siitä ei toivuta ikinä!Ja teillä oli paljon väkeä!
Hilaan itteni sohvalle...
jatu
Jonkinlaisia supistuksia tuli siis jo pe-la yönä, mut ne hiljeni melkein kokonaan la päiväksi. La iltana katsoin ysiltä vielä saksalaisen poliisisarjan ja sit meinasin katsoa harry potterin (uusimman) mut se alkoi mennä jo kävelyksi. klo 22-23.45 supistuksia tuli kymmenen minuutin välein ja istuillaan/makuulla ei enää kärsinyt niiden aikana olla. Sit tiheni supistusten väli jo viiteen minuuttiin ja oli jo kunnolla kipeitä, koska veristä limatulppaakin oli tullut päivällä soittelin heti puolilta öin Kättärille.( Pojan hoitajan tulo kun kestäisi vähintään puoli tuntia. ) Pyysivät tulemaan käymään kun on noin tihentynyt supistukset.
Soitettiin hoitaja Lennille ja kun lähdettiin klo oli jo 00.50. Tarkkailuun ekaksi käyrille jossa supistukset väheni ollen 10 min. välein ja välillä aika lieviä. Eikä ne kunnolla näkynyt käyrällä. Kätilökin sanoi että " harvalla noin laimeat supistukset avaa.." . Olin ihan varma että nyt lähdettiin vielä kotiin. Kävin WC:ssä ja tehtiin sisätutkimus klo 02.10, jossa olinkin jo 4-5cm auki. Kätilö tuumasi että ette te kovin kauas lähde, mentiin siis saliin. Heti kun nousin seisomaan tuon käyrän jälkeen supistukset koveni ja tiheni selvästi.
Sain vesiperäruiskeen kun olin sen hyvänä kokenut ekassa synnytyksessä. Sitten taas käyrälle klo 02.45, yhtään en kärsinyt olla istuillaan/makuulla, seisallaan ja etukenossa oli paras. Supistukset oli tiukkoja, mut välit jaksoi hyvin. klo 03.20 Menin suihkuun, ajattelin et sen jälkeen sit kunnon lääkettä! Suihku olikin hyvä jonkin aikaa vaikka kipeää olikin, mut selkeimmät hetket siellä oli ihanan rentouttavia. Sit supistukset tuli jo niin koviksi et tuntui että en kohta pysy seisalla ja mieskin oli just tupakalla. Soittelin kätilöä ja toivoin lääkettä et voisin maata vähän aikaa. klo 03.40 Sain siis ilokaasumaskin ja heti kun nousin sängylle tuntui että nyt menee taju kipujen kanssa. Vedin ilokaasua hurjana ja meinasi kai mennä ennemmin ajatus sekaisin sen takia. Ktg käyrä ei piirtynyt ja säikähdin jo et vieläkö tässä joutuu leikattavaksi tai jotain on mahassa tapahtunut. Mut Kätilö siirsi anturia 10cm alemmas niin johan kuului äänet. Vauva oli jot osi alhaalla ja kun sain kivuiltani käännyttyä selälleen sisätutkimuksessa kohdunsuu oli 10cm auki klo 02.47. Samalla meni lapsivesi.
Ponnistamisentarve tuli heti kovana ja vaikka kipeää olikin, niin jostain sitä sai voimia ja muutamalla ponnistuksella vauva syntyi käsi poskella.
Pieniä repeämiä tuli pari. Toipuminen tuntui nopealta kun synnytyskin oli noin nopea. Kovasti vauva valvotti kahtena ekan yönä sairaalassa mut nyt jo vukkuu paremmin. Hyvin syövä vauva on ja nyt just kutsuu mammaa.. Hyvää yötä!!
Reeli
ONNEA Enkelille uudesta prinsessasta :)
Onnea myös Nealle isoksi siskoksi tulon johdosta :)
Toivon todella että rinta-huudot loppuu....
Jos ei, täältä saa Nutria. Oikeesti.
Iso hali ja isot peukut jotta pikku-prinsessa alkais olla tyytyväinen vauva.
uuh, Reelin synnäri-kertomus tuoi muistoja mieleen....
Niinku huomaatte, mies taas kotona joten pinoilu tökkii...
Kerppu
p.s mimmuli, kivasti huomioit :)
No eipä tietysti, kun Enkelin on siellä nyytinhakureissulla:) Meidän vakkari aamun aloittaja.
Tässä käy yleensä aina näin. Onni nukkuu edelleen ja meillä olis avoimeen lähtö puolen tunnin sisällä. Muuten ei kiirettä mutta kun olis valokuvaus. Enkä ole viitsiny herättää lasta... No onneksi se valokuvaus ei ole millään tietyllä kellonlyömällä. Annan siksikin nukkua koska tänään on lääkäri (joka viikko sitten peruttiin vartti ennen aikaa) kello 14. Sattuu muuten pahaan rakoon, päikkäreiden parhaaseen aikaan. Mutta nyt kun Onni nukkuu pidempään, päikkäritkin siirtyy. Tai sitten ei.
EIlen oli nukkumaan mennessä päivällä taas pieni tahtojen taistelu meillä pojan kanssa. Yleensä päiväunille meno sujuu tosi mallikkaasti, Onni oikein haluaa että se puetaan ja nostan sit vaunuihin. Eilen sitten kiirehdin tyhmyyttäni vessassa käynnin suhteen ja kaaos oli valmis. Onni itki ja raivosi ihan käsittämättömän kovasti ja minä sitten hermostuin tietysti vähän. Kaverikin mahtoi katsoa kauhuissaan, mitä heilläkin on odotettavissa puolen vuoden päästä;) No itku laantui ja Onni nukahti vaunuihin pian. Mutta heräs tunnin päästä itkemään ihan hireästi eikä rauhoittunut vaunuihin. Sänkyyn kun vein, nukahti samantien ja nukkui vielä 2,5h eli heräs 16.45!!! Vasta kun herättelin sitä oikein kunnolla. Ei siis herännyt vaikka kaverin taapero heräs 2h aiemmin ja touhusi meillä sisällä. Nyt sitten ONni ottaa takas noita lyhyitä päikkäreitä:)
No mutta siis tuosta jäi vaan niin paha mieli itselle. Olen pannut merkille, että silloin pinnasänky aikaan jos illalla hermostui Onnille kun se ei meinannut nukahtaa sitten millään, se heijastui yöhön levottomuutena. Ja siis ihan siitä johtui varmasti eilen tuo itkukohtaus. Näki varmaan pahasta äidistään painajaista:( Mutta oli onneksi illalla aivan ihanalla tuulella. Ja nukahti näppärästi tunnin ja 20 minuutin höpöttelyn jälkeen.
Nyt pitää oikeesti lähteä herätteleen varmaan. Oma tukkakin on kuivaamatta vielä ja pitää kai sitä kohta oikeesti lähteä. Ajattelin, että Onni söis sitten aamupalansa avoimessa.
Ai niin, Onni saa uuden serkun!!! Miehen veli vaimonsa kanssa odottaa esikoistaan syntyväksi ensi heinäkuussa!!! Ihan käsittämätöntä! Ihanaa! Saa anoppi toisen höykytettävän lapsenlapsen, joka asuu vielä lähempänä ku me...
T-P