MAALISTEN05 ma, ti ja ke!!!

Kun nyt kuitenkin olen kotona ja koneella.



Eli sairaslomalla, yhä. Perjantaina käväsin työpaikalla, viikonloppu meni sairastellessa ja vieläkin. Kävin verikokeissa ja nielunviljelyssä juuri, ja odottelen tuloksia. Huominen nyt ainakin vielä on saikkua, kun ei tuota ääntäkään oikein lähde...



Pojat ovat kanssani kotosalla. Minulla olisi ollut kuskausvuoro, enkä todellakaan aio näännyttää keuhkojani tässä kunnossa pyöräilyhommissa. Kotiin siis jäivät. Sitä paitsi tauti taitaa olla tulossa pienimmäiseenkin, auts.



Onneksi miehen vanhemmat tulivat siksi aikaa meille, kun kävin labrassa. Appiukko oli vielä hovikuskinani. ;) Eivätkä ihan lähellä asu meitä...



Viikonloppuna siis olen ottanut tuntumaa olohuoneen sohvaan, hikoillut lakanat kahteen otteeseen litimäriksi, pihissyt hassulla äänellä ja välissä yrittänyt olla lastenkin kanssa. Edes vierekkäin sohvalla.



Eipä muuta.



Tuulia kirjoitti viestiinsä kauniin tekstin, en ollut moista kuullutkaan. Kaikkea hyvää teidän perheelle vaikeuksien keskellä.



Nyt unta toivon itselleni. Taitavat molemmat jätkätkin jo nukkua.



P

Iltavuoroon pitäisi kohta lähteä. Juuson toin tänne miehen äidille hoitoon,on jo nukkumassa päikkäreitä.



Meillä liitytyään sairastavien joukkoon.Juusolla alkoi lauantaina nenä vuotaa elikkäs nuhaa pukkasi.Miehellä on silmätulehdus,mitähän mulle tulee...



Niin ne vaan lumet hupenee täältä Oulun läänistäkin.Onneksi ei perjantaina ostettu vielä sitä potkuria,kun käytiin miehen kans naapurikunnassa shoppaileen,oli potkuri tarjouksessa 55 euroo.Nehän kun on ihan älyttömissä hinnoissa.Mitenkäs Pippandiin korkeuksilla,vieläkö siellä lunta on??



Tällä viikolla ei päästä Juuson kans muuta kuin muskariin torstaina.Huomenna ois se jumppa ja mulla iltavuoro.Ke:na ois perhekerho aamusta ja mulla aamuvuoro.No,eipä sitä joka kerta tartte paikalla olla.Huomenna meillä on aamusta neuvola,saa tuoreita mittoja pitkästä aikaa.



G:Syökö kaikki maalislapsoset jo itse ruokansa? Kun meillä kiinnostus ei riitä vielä niin kauaa, että söisi lautasensa tyhjäksi tai mun mielestä niin paljoa että jaksaisi.Vaikka tämän ikäiet kyl säätelevät itse syömisensä...joten meillä vielä syötetään aika usein ruoka.



Mutta nyt täytyy lähtee työpaikkaa kohti!



Suohomppeli81 ja Juuso

Muistankohan puoliakaan mitä kysyit:)

Asutaan Vantaalla. Pikkujoulut oli mukavat ja elämä taas voittaa..

Kuumekouristukset alkoi kun poikamme oli n.2,5v. Ovat kuulemma usein periytyviä. Isällään on ollut, muttei enää näin isona. Eka tuli kesken päiväunien. En edes tiennyt pojan olevan kipeä... Seur tuli 3v kun oltiin pankissa tekee lainapapereita..ei taaskaan mitään ennakkovaroitusta. Viimesin oli nyt 5v jälleen ilman sairauksia. Eli kuume nousee nopeammin kuin mittari ehtii mitata. Jos on vähänkin kipeän oloinen saatan antaa varmuudeksi pronaxenia tms. Mutta ei sitäkään voi ympäri vuoden varmuudeksi syödä. Ollaan parhaillaan jonossa lastenklinikalle eeg tutkimukseen. Samaa tutkimusta yritettiin Peijaksessa tuolloin 3v, mutta ei onnistunut. Hällä kun kaikenlaisia aistiherkkyyksiä niin kammoaa päähän kohdistuvia juttuja, alkaen tukanpesusta ja leikkuusta. Eli tutkimuspiuhojen päähän asettelu on haastavaa. Toivonkin lastesklinikalla olevan jotain konsteja tälläsen eritt. tapauksen varalle. Meillä oli aiemmin ja on nyt taas peräruiskeita kotona kohtauksen laukausuun. Välillä ei ollut kun yl. yli 4v ei tarvi.



Meni yksityiseksi joten yritän palata maalisneidin asioissa myöh!

Eipä taaskaan ole täällä tullut pahemmin roikuttua. Meidän ikivanha kone avaa etusivua muutaman minuutin, jättää kaikki kuvat avaamatta, jne, joten multa menee hermot odottaessa. Uutta konetta suunnitellaan perheen joululahjaksi, niin sitten pääsee taas olohuoneesta pankkiin ja muihin nettipalveluihin.



Mulla vapaapäivä, mies reissussa ja likalla alkava silmätulehdus. Ei enää tänään mahduttu omaan terkkariin, joten kokeillaan huomenna uudestaan tai jos pahenee nyt iltapäivällä, niin ajellaan lastenklinikan päivystykseen. Tuota silmätulehdusta on tarhassa ollut liikenteessä, joten ei se mitenkään yllätyksenä tullut.



Tyttö syö itse, jos on hyvää ruokaa, kuten marjakiisseliä tai karpaloriisipuuroa, mutta yleensä ottaa muutaman lusikallisen ja sitten työntää lusikan äidin kouraan. Jos ei suu enää aukea lusikan edessä, niin kiitos ja xylitolpastilli suuhun. Tarhassa syö itse ja pyytää halutessaan lisää. Myös paidat näyttävät illalla siltä, että itse on syöty.



Tällä hetkellä suosituimpia leluja ovat nuppipalapelit ja muut puupalapelit. Niitä tyttö näyttää tekevän enemmän ulkomuistista kuin vertaamalla hahmoa koloon. Samoin kaikenlaiset pelikortin tyyppiset pahviasiat ovat in. Näitä on tullut mainosten mukana ja itse leikelty pahvirasioista. Niinpä ne on helppo heittää roskiin, kun ne on " pelattu" loppuun.



Tästäpä sitten vielä kaffille ennen kuin taapero herää päikkäreiltä

---> Korvapuustit

Viikonloppu meni hyvin, mutta kaksi yötä maaliskuisemme on valittanut ja vääntelehtinyt. Miehen oli jo laittamassa sunnuntaina lääkäriin lapsen kanssa, mutta oli päivällä pirteä. No tänään sitten käytin ja korvatulehdus oli- sen nyt arvasikin noista öistä. Nyt sitten antibioottikuuri päällä ja odotan miten tehoaa.



Keskimmäinen yskii ja viime yö meni hänellä yskiessä. Isovelikin oli aamulla ihan poikki kun ei saanut siskon yskältä kunnolla nukuttua. No lääkärissä käytin tuon keskimmäisenkin, mutta hän on kunnossa. Nyt sitten lykitään yötä vasten yskänlääkettä.



Meillä ei siis viime öinä ole nukuttu.



Pippandiille jaksamista tuohon oloon.



Tuulialle onnellista elämää maalle. Kyllä se pian helpottaa. Kerrostaloelämä kaupungissa olisi varmasti toisaalta helpompaa, mutta hyppäys tuosta teidän nykyisestä elämästä hurjan suuri. Mehän aikanaan muutimme maalta (no uudesta omakotitalosta kuitenkin) kaupungin laitaan, mutta omakotitaloon, kerrostaloon meitä ei kyllä sitten enää saisi mitenkään.



Sengi teillä sitten hieman vanhempana alkaneet nuo kohtaukset. Toivottavasti pääsette tutkimuksiin pian. Ei niitä teilläkään hirvittävän montaa ole ollut. Meilläkin vain ne kaksi, mutta tulivat heti 1v pintaan kahden viikon sisään ja juuri ihmeesti uniaikaan. Nyt ei sen jälkeen ole ollut, mutta kyllä tuo kuumeen nousunopeus ja yllätyksellisyys hankaloittaa. Meillä annan Pronaxenia heti jos vähänkään lämpöä. Lisäksi on meilläkin määrätty noita laukaisevia ruiskeita, vielä ei olla tarvittu. Tiedetään tuo perinnöllisyys, mutta meillä ei tietääksemme suvussa ole ollut kuumekouristuksia. Sorry, oli pakko kysellä lähemmin, kun en oikein tunne ketään kuumekouristuksista kärsinyttä.



Sen verran sain viikonloppuna käytyä lahjaostoksilla että maaliskuisellemekin löytyy jokunen joululahja. Tasapuolisuuden nimissä kun pienimmänkin pitää saada, ettei vaan nuo isommat. Ostin sitten ongittavan puisen palapelin ja vesikanavaleikkisetin (tuo oli kesäleluna alennuksena, mutta ajattelin olevan mitä parhain saunatouhuihin kun tuo maaliskuisemme tykkää ainakin lutrata yleensä käsienpesualtaassa hartaasti). Kummipojalle ostin myös lelun ja keskimmäisen kaverille synttärilahjan ajoissa. Lisäksi ostin miehelle joulupuhteiksi 1000palan palapelin ja kesimmäiselle 50palan palapelin, saavat nuo meidän perheen pitkäpinnaiset sitten palapelit. Eli tulihan hoidettua noita lahjaostoksiakin.



Lisäksi viikonloppu meni vieraiden kanssa ja luistelemassa. Niin ja yöt valvomisessa.

Pikaisesti pinoon ennen kuin häivyn kotiin...



Meidän viikonloppumme meni muuten mukavasti, mutta isäntä teloi jalkansa... Reväytti pohjelihaksensa sulkapallopelissä. Nyt on sitten keppimiehiä, eli jalka ei kestä varata yhtään. Onneksi ei ole vakava vamma, mutta kipeä kylläkin. Ja ilmeisesti kestää monta viikkoa parantua :( Ei tässä muuten mitään, mutta meikäläinen saa olla autokuskina ja henkilökohtaisena palvelijana, sekä tietysti kuunnella valitusta - jostakin syystä miehet on aina niiiiiiiiin kipeitä, kun jostain sattuu... No, toivotaan, että jalalle pystyy alkaa varata pikkuisen tässä lähipäivinä, niin pääsisi ainakin toisesta kepistä eroon.



Muuten viikonloppu oli oikein mukava. Perjantai-iltana söimme kengurunlihaa minun perheeni kanssa. Hyvää oli, aika miedon makuista. Lauantaina kävin äitini kanssa Käden taidot -messuilla ja sain sieltä ostettua pari joululahjaa, joten täälläkin ekat lahjat on hankittu. Iltapäivällä olin vielä kahvilla kälylläni, siellä oli myös pari kaveria. Ilta meni rennosti saunoessa ja syödessä vanhempieni kanssa - mies meni jalkavammasta huolimatta peliturnauksen saunailtaan... Eilen oltiin sitten kotona päivällä, tein vähän töitä ja hoitelin kotihommia.



Siinä lyhykäisyydessään meidän kuulumisemme. Pippandiille voimia sairauden kourissa! Ja Tuulialle jaksuja!



Nyt meikkis lähtee kotiin!



Terhi&muksut

Jatkan vielä hiukan ed. viestiin liittyen.. Ei mua haittaa vaikka, Insinööriäiti, kyseletkin. Hyvä vaan tietää mitä kirjuutella. En minäkään tunne muita kouristuslapsia. Onneksi ei siis kovin yleisiä.



Lähetin äsken miehen ja isommat lapset sauvakävelylle. Maalisneiti sai hepulin kunnei päässyt mukaan. Pukee parhaillaan villahaalaria eteisessä. Muutenkin hällä on toi pukeminen IN. Ulosläjtö on aikaavievää kun yhden vatteen saa puettua likka riisuu kaksi samantien pois. Muita IN puuhia on isosiskon huoneesta tavaroiden kuljettelu ja piilottelu. Tonttukirja on ollut viimeaikojen suosikki. Purkan syönti kavisi neidille myös kokopäivätyöstä. Josta aasinsilta syömiseen...

Meidän neiti on viime toukokuusta alkaen syönyt itse ja VAIN itse. Aika siististi syö ei siis valittamista siinä asiassa. On myös kaikki ruokainen. Riisiruoat tökkii välillä.

Lempipuuhaa on myös tollasten lasten pikkutuolien työntely ympäri taloa. Ja niiltähän pääsee sit kätevästi kiipeemään kiellettyihin paikkoihin...........

Joululahjoja olis tarkoitus mennä ostaa veronpalautusten jälkeen. Siis miehen, itellä on miinusmerkkisiä tänä vuonna.

Nyt ne kävelijät jo tuli ;)

Mä tulin vielä hetkeksi notkumaan koneelle (joka myöskin vetelee viimeisiään ja kiristää mun pinnaani) ennen nukkumaan menoa.



Meillä on tarhassa tänään vanhempainilta ja se oli aika erilainen, mitä olin odottanut. Alkuun hoitajat kertoivat muutamia asioita ja toiveita ja me vanhemmat istuttiin hiljaa ja kuunneltiin. Tähän asti meni kuten oli kuvitellut, mutta sitten kun päiväkodin johtaja alkoi kysellä meidän odotuksistamme ja toiveistamme, niin saatiin aikaiseksi melkoinen " syyllistämiskeskustelu" siitä, miten lapset tuodaan liian pieninä hoitoon eikä ymmärretä mitä päiväkoti tarkoittaa jne. Mä jäin siihen käsitykseen, että päiväkodin johtaja on sitä mieltä, että lapset pitäisi hoitaa kotona ja että vanhempien itsekkyys ja oma mielihyvän tavoittelu ajaa lapsen edun edelle, kun näin ei tehdä. Toki vähän kärjistetysti ilmaistuna.



Joistakin asioista voin olla samaa mieltä, kuten siitä, että jotenkin eletään sellaisessa haavemaailmassa, missä kenellekään ei saisi koskaan tulla paha mieli. Hänestä syyllistäminen on sallittua, sillä se pakottaa ajattelemaan omia valintojaan. Ehkä näin onkin. Mutta se kyllä särähti korvaan, että hänestä tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että kukin saa sen verran kuin tarvitsee. Tarkoittaako se sitä, että kun lapsi sattuu olemaan " helppo" tapaus, niin päiväkodin ei sitten tarvi erityisemmin kiinnittää huomiota häneen, kun on niin paljon lapsia, jotka tarvitsevat enemmän? Vai miten tuon tulkitsisi?



Jäi siis askarruttamaan asia jos toinenkin. Kaipa sitä sitten vaan syyllistyi ja on pakotettu miettimään omia valintojaan.. ja itsekkyyttään.



pohdiskelee kua + Kaisa

Ei näytä tauti mitään lannistumisen merkkejä. Tai no ehket yö oli kuitenkin hieman helpompi.



Se siitä. Mitä tässä marmattamaan, kestettävä on.



Vein jätkät tosiaan taksilla hoitoon... Meillä kun ei ole kakkosautoa ja kulkupelini on pyörä, johon en todellakaan aio nyt koskea " näillä keuhkoilla" . Tuossa pötköttelinkin oikein tolkusti ja luin Pääskysen Ellingtonia. Olen hieman tuotannossa jäljessä, pitäisi kaiketi olla jo kirjailijan Finlandia-ehdokkaassa, mutta jäljessä tullaan. Kirjastossa muuten odottaa Lundanin Viikkoja, kuukausia. Tässä mielentilassa luen sitä varmaan sitten silmät umpeen muurautuneena.



Kuan pohdinnat saivat minutkin miettimään. Varmaan ihan totta tuo, että syyllisyydentunto on hyvästä, sillä se laittaa pohtimaan omia valintojaan... Olisi tietenkin ihanne, että hoitohenkilökunta/hoitaja ei lisäisi vanhempien huolta tai kyseenalaistaisi tehtyä valintaa vaan auttaisi, varsinkin alkutaipaleella, kun silloin hoitohommat ovat vielä uutta. Mielestäni on jotenkin väärin, että meidän sukupolven perheet saavat kuulla tästä " lapset ovat liian pieniä hoitoon" , sillä ei tämä mikään uusi ilmiö ole. Olen itse aloittanut hoidon 3kk iässä. Ja tiedän että vanhempani rakastivat ja yhä rakastavat minua hirmuisesti. Rakastamisen kanssa hoitoasioilla ei ole mitään tekemistä. Elämän helpottaminen... No jaa. Kenties. Mutta eikö se ole ihan luonnollista? Eikä lasta töihinkään voi viedä.



Mutta mie uskon, että me vanhemmat tunnetaan ja tullaan jatkossakin tuntemaan syyllisyyttä, olkoot mikä tahansa asia lasten elämässä. Hoitohommat ja myöhemmin harrastukset, rajat ja säännöt, riidat jne. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Se kait yksi vanhemmuuden piirre.. ;)



Täytyy vain omasta puolestani todeta, että onneksi en ole kiemurrellut näissä hoitoasioissa syyllisyydentuskissani. Hyvin toimii, vaikka pikkumies onkin vielä suht pieni. Toinen vaihtoehto on se, että minä olisin menettänyt vakityöpaikan ja olisin täällä kotona senkin takia hirmuinen kotiäiti, joka itkisi menettettyä mahdollisuutta... Meidän korkeuksilla kun nämä vakkarihommat eivät ole alallani jatkuvasti avoinna...



Onkohan tässä mitään tolkkua. Taidan kuumehuuruissa höpöttää.



Kolmosen aamuohjelma loppui ja ruutuun tuli joku nuori tyttö vetämään jotain kisaa. Onneksi on vähän ääntä, etten tässä ohessa kuule löpinöitä, mutta sen verran pieni paita on päällä, että juontaja itsekin on joka käänteessä vetämässä rintojen välistä paitaa paremmin ja korjailee olkaimia. Olisikohan kannattanut pukeutua johonkin sellaiseen asuun, jonka kanssa on hyvä olla telkkarissa eikä olo ole vaivautunut?



Nyt hetkeksi taas lepoa ja kirjaa.

P

On taas yksi levoton yö takana, tosin jo hitusen parempi kuin kaksi edellistä. Eiköhän seuraava ole jo parempi ja siitä eteenpäin pitäisi normalisoitua. Maaliskuisemme antibioottikuuri siis pitäisi alkaa puremaan, toivottavasti.



Keskimmäinenkään ei pahasti yskinyt, vähän, mutta saikin illalla mielettömän määrän yskänlääkettä (ihan annostuksen mukaan, mutta tuntui järjettömältä määrältä). Olihan tuo keskimmäinen yöllä kuulemma ollut hereillä ja käynyt yksikseen vessassa ja vaihtanut vaatteita ja mennyt nukkumaan. Ihme ettei ollut herättänyt meitä, yleensä kyllä tulee kertomaan senkin jossei saa unta. Muutenhan tuo juuri 5v täyttänyt tyttö on tosi omatoiminen, nyt jopa yölläkin toimii itsekseen. Ja nyt sai isovelikin nukuttua.



Meillä siis varmaan mennään parempaan päin.



Pippandiille paranemista.



Kua nostikin esille kunnon pohdintaa.Saatan uskoa että päiväkodin johtaja on tuota mieltä, mutta foorumi tuohon keskusteluun ei ollut ehkä parhaimpia. Voi olla että loukkasi joitain vanhempia.



Meillä odotan että saan taas arkeen puuhaakin. Huomenna jo sitten aktiivisempaa tiedossa. Mulla hammaslääkäri (tosin oli eilenkin), kaveri tulee lasten kanssa kyläilemään (hänelläkin toinen lapsista antibioottikuurilla korvatulehduksen vuoksi) ja illalla on vielä vanhempaintoimikunnan kokous. Jee, eli onneksi on puuhaa ja lasten kanssakin voi jo jotain nähdäkin. En mitenkään jaksaisi vaan kotona sisällä ilman mitään ihmeempää ohjelmaa- mä tylsistyn. Eilen illallakin ois ollut mitä mainioin ilta käydä uimassa, mut sellaiset saa unohtaa ton kuntosten lasten kanssa joksikin aikaa. Ja tuo maaliskuinen korvatulehduksensa kanssa joutuu varmaan olemaan pidempäänkin pois uimahallista ja mies sitten käy isompien kanssa (miehellä kun on ilmaislippuja, joita minä en voi käyttää yksinäni)- huoh. Eli sekin ainoa koko perheen yhteinen liikuntaharrastus (mikä onnistuu maaliskuisenkin kanssa) on jäissä muutaman viikon.



Olin muuten jo sen verran tylsistynyt että katselin Lomasuomi-lehteä ja mietin mitä kaikkea tehdään lomalla. Ajattelin jo hommata kalenterin johon buukata menoja perheelle. Aaton jälkeiset joulupyhät mietin et ois kiva käydä vaikka risteilyllä, onkohan niissä silloin paljon väkeä ja onkohan lomasesongin hinnat... Hiihtolomaakin jo mietin, et mitä tehtäis ja minne mentäis. Joka viikonlopuksi olisi kiva myös saada ohjelmaa, tosin esikoisen synttärit täyttää sitä osaltaan vielä ja kylpyläkäyntikin ois kiva. Pikkujouluja mietin et vois pitää, tosin lasten kanssa, kun ei hoitajia noille oikein ole. Eli kyllä niin tekis mieli tehdä yhtä sun toista. Haaveilin pääseväni rinteeseenkin joskus tai lapin matkalle lasten kanssa, mut toi kaikki odottaa että viimenkin on vähän isompi, ettei mene siihen että jompi kumpi vanhemmista kökkii pienimmän kanssa jossain kun muut tekevät. Siis toisaalta odotan että tämä maaliskuisemmekin kasvaa hieman isommaksi, jotta voidaan harrastaa yhdessä kunnolla. -Näissä siis näkyy että tämä viimeinen on eri " sarjaa" isompien kanssa ja jarruttelee lähinnä mun suunnitteluja. Alun perin yritys tästä kolmannesta oli kyllä hieman aikaisemmin, mutta aikanaan sain alkuraskauden keskenmenon ja sen jälkeen vielä hiivatulehduksen ja virtsatulehduksen yms. ja sitten en heti raskautunutkaan, joten ikäeroa tuli tähän väliin hieman suunniteltua enemmän (no ei se ole kuin vajaa vuosi, mutta kuitenkin).

Pitkästä aikaa taas pinossa...Väkersin eilen taas kahteen asti yöllä yhtä kouluraporttia ja pari vielä pitäisi saada valmiiksi, vaikka luulinkin, että ne loppuu jo siihen. Eli käytännössä täytyisi kirjoittaa kaksi casea vauvan syntymän jälkeen ja palautus juuri ennen joulua..hohhoi. Saa nähdä kuinka käy, mutta toisaalta ei huvittaisi jättää kurssia keskenkään, kun on jo sen eteen niin paljon tehnyt ja on ollut tosi työläs ja kuuluu pääaineopintoihin, joten edessä on kuitenkin.



No mutta sitten maalistaaperoon ja omaan oloon : ) Pallomahan täällä edelleen pomppoillaan ja huomaa selvästi, että kiiruiden vähennyttyä, myös olo on helpottunut eikä masuakaan enää niin kiristä ja pingota, joten taitaa mennä lähellä due datea. Kaksostenrattaita olen taas vähän miettinyt ja muistan, että täälläkin jotkut kehuivat x-adventureita? Mitkä käyttökokemukset ovat olleet? Ainut mikä mietityttää, on se, että niitä ei näyttäisi saavan muutakuin tilaamalla Hollanista, kaikki Suomen jälleenmyyjät ovat luopuneet niistä, miksiköhän? Kokonsa puolesta olisivat tosi ketterät.



Maalisneidillä on sanavarasto kasvanut hurjaa vauhtia ja välillä tulee jo kolmenkin sanan lauseita. Aika hauskaa ja sykähdyttävää, kun toinen on jo niiin iso! ; ) Lasten joululelukuvastot ovat saaneet

meillä suuren suosion ja niistä katsellaan ja huudellaan poneja, nukkeja, vaunuja, muumia ja nalle Puhia...Ja äidin periaatteet menevät sitä mukaan romukomppaan, kun näkee lapsen riemun ja päätän hankkia kaiken ; ) No ei sentäs, mutta osan kyllä. Syömisestä oli kysymys ja meillä Ursula on syönyt itse yksivuotiaasta saakka, ei ole antanut yhtään syöttää. Nykyään lusikka ja haarukka toimii jo tosi hienosti, mutta alkukuukaudet olivat pitkään yhtä rääpimistä.



Kyllä kypsyttää tämä harmaa ilma ja kurainen maa. Tulisi lunta ja muutama aste pakkasta ja saisi laittaa jouluvaloja ulos puuhun!



Kualla aika erikoiset kokemukset päiväkodin vanhempainillasta...melkoinen sosialisti siellä johtajana, eikä kyllä ole päiväkodin asia arvostella siinä vaiheessa, kun lapset ovat hoidossa, että minkäikäisenä tuodaan. Kuten Pippandii totesikin, niin syyllistämistä tulee kyllä vuosien varrella varmasti ihan omastakin takaa.. - asiasta kuin asiasta ; )



Tuulialle voimia ja ajatuksia miettiä ratkaisuja!



terkuin,

Kevätmama & Ursula ja masuvauva 37+1

Täällä sitä taas pakerretaan. Nyt olisi yksi iso kirjaprojekti loppusuoralla - huomenna aamulla saadaan varmaan painoon ja sitten helpottaa... Hetkeksi.



Kotona on työlästä, kun on se yksi kepeillä köpöttelijä. Huomaa kyllä, että mies oikeastikin tekee kotitöitä normaalisti, kun nyt ei niitä pysty tekemään. No, toivottavasti jalka paranee pian ja saan toisenkin aikuisen arkea pyörittämään...



Muuten menee mukavasti, eli lapset ovat suhteellisen helpossa vaiheessa, mitä nyt vähän välillä tappelevat. Saana syö pääosin itse, välillä pitää vähän auttaa (ja välillä ei saa missään tapauksessa). Pukeminenkin sujuu jo aika mallikkaasti - ja varsinkin riisuminen. Ja kiipeily on superkivaa hommaa, vähän väliä saa olla pelastamassa jostain pöydältä... Yöt ovat menneet meillä viime aikoina hyvin - vielä kun saisi itse mentyä ajoissa nukkumaan ;-)



Kuan päiväkodissa (tai Kaisan, siis) käyty keskustelu oli kyllä aikas rasittavaa kuultavaa... Komppaan (taas) Pippandiita siinä, että kummallisesti nykyään viedään liian aikaisin hoitoon, vaikka minäkin olen mennyt 3 kk vanhana, eikä silloin kukaan puhunut mitään. Enkä koe jääneeni ilman rakkautta, päinvastoin. Mutta vanhempia on kyllä ylihelppo syyllistää - tekee niin tai näin, joku haukkuu, ja taas tulee paha mieli ja syyllisyys. Minä kyllä olen perustellut ratkaisut sekä itselleni että (pakon edessä) monelle muullekin, joten ainakin meillä hoitoonvienti (ja esikoisen oleminen hoidossa äitiyslomallakin) on mietitty perheen kokonaisetu mielessä - pakko kun on miettiä asiat niin lasten kuin vanhempienkin hyvinvoinnin sekä taloudellisten tosiasioiden kannalta. Mutta syyllistyn minä silti... Ainainen huono omatunto kumppanina...



No joo, se siitä. Meillä täällä töissä kiertää ihanasti mahatauti. Toivon hartaasti, ettei iske - yleensä saan ne aina...



Nyt jatkan hommia!



Terhi&Saana (24.3.)

Ei tämä tauti kaikkone. Loppuviikko kotona. Lääkäri yritti jaella rohkaisevia sanoja, mutta tänään on kyllä itku silmässä ollut monta kertaa. Yskä on ihan järkyttävä. Kurkunpääntulehdus ja äänihuuletkin siinä ohessa kokeneet kovia... Onneksi ei tartte olla töissä kähisemässä, mutta toisaalta tällä viikolla olisi ollut kivoja juttuja monen luokan kanssa.



Olipas mukavaa lukea Kevätmaman kuulumisia! Eikä enää kauan mene h-hetkeen! Kaikkea hyvää teille!



Suohomppelille unohdin kertoa lumitilanteesta - lunta on, mutta toki huomattavasti vähentynyt. Ja jos viikko on tällasta säätä, niin vähenee entisestään.



Insinööriäidille piti sanoa, että lomasuunnitelmia saa ja pitääkin tehdä. Niiden avulla jaksaa. Jospa minäkin loppuviikosta nousisin täältä murheen alhosta ja unelmoisin jonkumoisista reissuista... :))



Terhi: Jos teillä on mies nyt kovin kipeä ja sulla meinaa mennä joskus hermot, niin arvaa vaan että meillä on tilanne aivan toisinpäin. ;)) Mies tekee aika paljon kotihommista tällä hetkellä ja välillä taitaa hälläkin olla hermot pinnalla. Mutta on ihuna, ei ole motkottanut minulle. Minä olisin jo varmaan johonkin väliin heittänyt pari mojovaa letkautusta...



Nyt hetkeksi rupattelemaan miehykäisen kanssa, jos hän puhuisi ja minä kuuntelen sujuvasti.



P

nukkumaan pitäisi mennä, mutta en saa aikaiseksi. Jäin siis roikkumaan taas tänne.



Jäin vielä miettimään eilistä ja olipa mukava lukea kommenttejanne. Näin mäkin sen olen ajatellut, että perheen kokonaisuus on ratkaisevaa ja se mikä sopii toisille perheille, ei sovi toisille. Tuntuu vaan siltä, että yleisesti ottaen on sallittua tai ainakin hyväksyttävämpää viedä lapsi hoitoon taloudellisista syistä kuin jostain muista syistä. Itsellä syyt olivat ne muut, toki ei talouden parantuminenkaan huono juttu ole ollut: aika moneen otteeseen taisi tulla tilitettyä niiden kotiäitikuukausien aikana olemisen tuskaa, josta ei ole ollut tietoakaan näiden työkuukausien aikana.



Ja sen verran vielä, että ihan niin kuin päiväkodille olisi tällä alueella jotain todellisia vaihtoehtoja.. kun ei täällä pääse edes lähipäiväkotiin niin miten sitten perhepäivähoitoon?? Me tosin ei edes harkittu muuta kuin päiväkotia.. Mutta se siitä, annan tilaa taas muillekin ajatuksille!



Mukavaa keskiviikkoa kaikille, kun huomenna tätä luette. Mäkin menen tästä petiin.



kua ja Kaisa

Pippandii uskon kyllä olosi. Meillä lapset yskii, esikoinen ja maaliskuinen vähän aamulla, mutta keskimmäisellä on mieletön yskä. Kun yskänkohtaus alkaa se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Yskänlääkkeellä sai kai yön jotenkin nukuttua, mutta aamulla oli kamalan kuuloinen. On meillä se lapsi joka yleensä taudit yskii (parhaimmillaan on yöyskät kestäneet 2-3vkoa putkeen ja ei kuitenkaan ole ollut mitään tulehduksia), mutta nyt on kyllä pahimmasta päästä. Pystyssä hereillä on siedettävämpää.



Itselläni tuntui kurkku kipeältä yöllä. Saas nähdä saanko saman taudin kuin lapset.



Yö meni maaliskuisellamme edellistä paremmin. Alkuyö oli levotonta, sitten nukkui. Eiköhän korvatulehdus ole siten parempaan päin. Saisi vaan mennä kokonaan ohi.



Pikkuhiljaa on elämä kuitenkin normalisoitunut, univelkaa vaan taitaa olla aika paljon kaikilla. Liikenteessä oltiin jo eilen ja tänäänkin on puuhaa. Onneksi.



Kevätmamalle onnea loppumetreille! Hyvä että tahti helpottaa vähitellen.

Olipa avaus.. hih.



Tämä päivä on sujunut aika kivasti, välillä kyllä on tympässy ja kympillä, kun soittelin töihin.. Pitäisi jaksaa nyt väsätä jonkinmoinen soppa jäppisille. Mies on loppuviikon illassa, jotta mulla olisi käytössä auto ja saadaan pojat hoidosta. Toivottavasti olisi nyt eka kuumeeton ilta!!



Kyllä nään muksut on niin mainioita! Aamulla heräsimme pikku-T:n kanssa vartti yli kuuden eli normaaliin aikaan. Tultiin olohuoneeseen ja hän kovasti jutteli omiaan ja selaili kirjoja. Minä heti heittäydyin pahnoilleni sohvalle, poika tuli välillä viereen peiton alle ja taas lähti. Oli sitten siinä sohvan vierellä kuitenkin ja kuuli, miten minun mahassa murisi.. poika katsoi minua, sanoi oikein kiusoittelevasti " äiti" ja nosti peittoa, kurkkasi peiton alle, katsoi minua ja sanoi " kakka" .



Nauratti ihan kamalasti. Sanoin, että ihan vain vatsassa kurni, mutta jätkä vai nauroi. Hienoja hetkiä, aivan kuin jo vitsailtaisiin toistemme kustannuksella!!



Joo, nyt pottuja kuorimaan. Blääh!



P

Hitsi, kirjoitin pitkät turinat ja sitten ne katoaa..kyllä ottaa pattii..



Kiitoksia kaikille lohduttelijoille!! Elämä on nyt lyönyt kovasti päin näköä, mutta nyt on valoa edessä päin. Löysin syyn, miksi kaikki tuntui niin maailman pahalta ja miksi jo heti herättyäni alakulo oli seuranani. Oli kauheea, pelottavaa ja ahdistavaa, kun jo aamulla kaikki oli huonosti. Vaikka kuinka hoin rakastavani miestäni ja lapsiani, miksi en sitten osanut rakkauttani näyttää. Mieleni teki oikeasti lähteä hermolomalle, yksin.



Syy on niin yksinkertainen kuin PILLERIT!! Ne lensi roskiin ja mieli koheni muutamassa päivässä. Luin päiväkirjaa ja kyllä synkkyys oli jo ollut seuranani ennen näitä vastoinkäymisiä, en vain tajunut!!!



Mihkään kaupunkiin me ei täältä lähetä. On taas huomanut, miten ihanaa on asua maalla omassa talossa. Lämmittää uunia ja tehdä siinä sitten leipää ja ruokaa. Lapset saa vapaasti temmeltää pihalla ja koirat piehtaroida metsässä..ei meistä kerrostaloelämää taida olla =)



Moona tuossa juttelee ja taitaa Mimmillä olla kakat..Moona aloitti perunan ja tykkää valtaisasti. Niin ja Moonalle on tulossa hampaita, molemmat alakulmat. Vielä ne ei puhkea, mutta tyttö kuolaa ja lämpöilee.



Mimmillä on myös tnään lämpöä. Liekkö flunssaa tulossa tai sitten mpr-rokotteesta.Sisäpäivä kuitenkin. Itsellänikin on sellainen sisäinen kylmyys ja mies on flunssaisena töissä.



Pippandiille ja insinööriäidin perheelle paranemisia.Ihana tuo pippandiin aamuinen tsoukinheitto lapsensa kanssa =)



Kevätmamalle iloisia odotushetkiä loppumetreille !!!! Niin se aika vaan menee=)



Nyt ei parane enempää kirjoittaa, ettei taas katoa..



Tuulia

mites nyt näin, kirjoittelen kolmantena iltana peräkkäin. Olen tästä kohta menossa naapuriin vapauttamaan hänet koiralenkille, kun mies joutuu olemaan yön töissä ja lapsi on kipeenä. En siis ehdi montaa sanasta raapustaa.



Olipas mukava lueskella Tuulian iloisesta mielestä. Mä olinkin pikkuisen huolissani, kun olit viime aikoina kuulostanut tosiaan melko alakuloiselta. Mä olen kanssa paljon tasapainoisempi kun en syö pillereitä.



Vielä huhuilen, onko halukkaita osallistumaan perjantain illanviettoon. Treffit alkaa klo 19 ravintola Maharajassa ja osa porukasta tulee vasta kasin jälkeen, joten mukaan voi liittyä milloin vaan ehtii. Tervetuloa!



Nyt häippäsen sinne naapuriin!

kua ja Kaisa