lapsi ja kissa

Oli siis jo ennen kuin lapsi tuli taloon. Tytto on nyt melkeen 4v. ja kissasta ei ole ollut mitaan haittaa ja mitaan allergioita ei ole tullut. Kun oli raskaana ni kaikki varoittelivat etta kissan kanssa pitaa olla varovainen ja etta se raapii lapselta silmat paasta jne, mutta toisin kavi. Kissa ja tytto ovat ' parhaita kavereita' , tytto ruokkii kissan, leikkii sen kanssa ja muutenkin pitaa siita huolta (kissa on siis taysin sisakissa). Muutenkin mielestani on hyva etta lapsella on mahdollisuus pitaa jonkunlaista lemmikkia, vaikka se sitten olisi kala tms, se kuitenkin opettaa lapselle mm. vastuuntuntoa.

Ja jos kerran itsekin pidat kissoista niin miksipa ei? :)

Kissa oli talossa ennen lasta. Nyt kissa on viis ja poika 15 kuukautta. Meitäkin varoiteltiin ennen pojan syntymää miten kissa voi tukehduttaa pojan jne. Kaikki meni kuitenkin paremmin kun hyvin ja poika osaa nyt jo silittää kissaa ja etsi aina ensimmäiseksi kissan kun tulemme sisälle. Olen samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa siitä, että eläimet opettavat lapsille huolenpitoa ja empatia.

Saanko kysyä miksi luovuit kissosta? Koska lapsi syntyi keskosena? Jos teillä on mahdollisuus niin ottakaa ihmeessä jonkun kissa viikoksi hoitoon ja katsokaa tuleeko oireita. (Meidän poika on onneksi välttynyt allergialta.)

Kissaihminen ja kissapoika ;)

ei todennäköisesti ole sellainen vastaus, jota kaipaat, mutta silläkin uhalla on pakko ilmaista mielipiteeni.



Eli jos jo kerran olet luopunut kissoista vain siksi, että vauva tulee taloon, niin mielestäni sinun ei pitäisi ottaa uutta/uusia lemmikkejä. Eläimet kun eivät ole leluja, joita voi pitää vain silloin kun itselle sattuu sopimaan! Entä jos haluat jossain vaiheessa lisää lapsia? Annatko taas lemmikin pois, kun vauva tulee taloon?



Toki asia on aivan eri, jos lemmikistä joutuu luopumaan jonkun oikean syyn, kuten allergian takia...



T. Wiimu ja lauma eläimiä ja lapsi

olisin kyllä vastannut aikaisemmin.

eli:

ensimmäinen kissani: äitini vei sen ilman minun lupaani ja ei suostunut antamaan sitä minulle takaisin (asuin kotona ja vanhempani erosivat, vei siis sen mukanaan)



toinen kissani: pelastin sen pahoinpitelevästä perheestä.. tosin se oli jo seonnut siitä ja jouduimme lopettamaan sen kun kissa käveli seinillä.



kolmas kissani ei pitänyt lapsista ollenkaan.. joten oli hyvä syy antaa se hyvään lapsettomaan kotiin. kissa oli löytöeläin talosta kotoisin ja todennäköisesti oli lapset kiusanneet sitä ennen sinne joutumista :S



sitten oli kolmen vuoden tauko kun keskityin vain poikani hoitoon.



tänään saamme lapsirakkaan 3 vuotiaan kissan tavaroine päivine :) toivottavasti tämän kohdalla minulla on parempi tuuri ja saan kaverin siitä sen loppuelämän ajaksi.

kissat ja vauva on ihan ok yhdistelmä, kun lapsi syntyy täysaikaisena . Meillä on ollut tosi vähän ongelmia, kissoja kolme ja lapsi nyt myös 2-v.

Keskosen kanssa on ihan ymmärrettävää, että kissat muuttavat muualle. Jos kissat olisivat lainassa muualla niin hyvinkin voisit ne nyt ottaa takaisin. Mutta ilmeisesti tulisi ihan uusia kissoja.

En ottaisi suoraan kissoja, kun on 2-vuotias talossa, ellei poikasi ole superrauhallinen tai ollut niin paljon eläinten kanssa tekemisissä, että tiedät että homma sujuu. Nimittäin uhmaikäiset voi heittäytyä aika kovakouraisiksi. Sinun tilanteessasi olisi kaikkein parasta, että saisitte jostain kissan joksikin aikaa hoitoon, kuten joku jo ehdotti. Siinä näkisi sitten miten pojan ja kissan yhteiselo sujuu. Tai sitten odottaisin vuoden, kun siinä ajassa lapsen ymmärrys kehittyy huimasti.

Ja edellisen vastauksesta olen ihan eri mieltä. Kissan antaminen uuteen kotiin on vastuuntuntoinen ratkaisu. Heitteillejättö olisi tietysti ihan muuta, mutta sinun tapauksessasihan siitä ei ollut kyse.

tosi kiltti ja toistaiseksi uskoo ja ymmärtää että eläimiä ei kohdella kovakouraisesti. veljeni luona olemme käyneet tutustumassa kissoihin ja on leikkinyt nätisti kissojen kanssa siellä :)



ja äiti kyllä pitää huolen että eläimillä ei leikitä vaan niiden kanssa leikitään.

varmaan sujuu hyvin. Ajattelin automaattisesti, että teille tulisi pentu.

Mutta jos kissa on tottunut lapsiin ja poikasikin on kissojen kanssa olemista harjoitellut, niin uskon, että menee hyvin.

Oma tyttäremme on tosi vilkas ja en uskaltaisi juuri nyt ottaa kissoja, jos hän ei olisi elänyt niiden kanssa koko ikäänsä. Se hyvä puoli kissojen kanssa kasvamisesta on, että tyttö on tosi luonteva koirienkin kanssa, tykkää koirista mutta ei mene suoraan vieraita koiria lähelle.

ensin mietin pennun ottamista mutta aikuisen päätin ottaa koska pennuilla on aina kysyntää enemmän.. aikuisen ei ole helppo saada kotia ellei tarjota tavaroita kissan lisäksi. julmaa mutta totta :(



eniten pelkään sitä että pojalle puhkeaa allergia. mutta muuten uskon että meillä menee kaikki hienosti.

Nää tilanteet on aina niin kissa, tilanne ja perhekohtaisia. Mulla oli sisäkissa. Leikkautin narttukissan 5 vuotiaana lääkärin suosituksesta kun en pennuttanutkaan kissaa suunnitelmista huolimatta. Kissa neiti muuttui rauhallisesta ja kaikista tykkäävästä kissasta pikkasen äksyksi " vanhanksi piiaksi" . Oli siis muuten kiltti mutta toisinaan hieman arvaamaton. Lisäksi Huomattiin että kissa ei pidä vauvoista ja koiranpennuista, siis enemmän tai vähemmä vauvoista oli ne sitten ihmisen tai koiran. Siskollani oli silloin koiranpentu. Nykyään kissa tulee toimeen isompien jo 2 v lasten ja joidenkin isojen aikuisten koirien kanssa, mutta ei vauvojen. Rakas kissani pääsi onneksi äitini luokse asumaan ja asuu siellä edelleen koska meille on tulossa toinen vauva ja kissa on tottunut asumaan äitini luona.