HUHTIHIPUT (2005) juhannusviikkopinoon!

Kiireinen viikonloppu takana. Juhlia ja paljon töitä. Mista se johtuukin, että just perjantai-iltana asiakas keksii pinon töitä joiden pitää olla valmiina maanantaihin mennessä...



Halusin oikeastaan vain kommentoida noita tapaamisaikaehdotuksia, että mulle nyt näillä näkymin käy mikä tahansa ehdotetuista ajoista, päättäkää te muut joku niistä ja minä laitan sen kalenteriin ylös =)

Sain äsken kirjeen, että tuolloin olisi isän suvun yhteinen retki, eli se päivä ei sitten meille ehkä sopiskaan. Jos se siis ylipäätään oli vaihtoehto...

Hyvistä neuvoista. Ihanaa Ompunäiti, että sinulla on noin huolehtivaisia sukulaisia ;) Mun äiti jakelee mulle vastaavia neuvoja, jos valittelen sille liikaa asioiden vaikeutta. Se ei ymmärrä (on muuten opettaja :)), että joskus neuvoja ja ratkaisuehdotuksia ei tarvi edes yrittää antaa, vaan riittää että kuuntelee valitukset. Minäkin sain Helkan vauva-aikana joskus hyviä neuvoja LAITTAA Helka nukkumaan ulos vaunuihin, kun menin valittelemaan nukuttamisen vaikeutta (nämä neuvot ei kyllä tulleet äidiltä, koska olen itse ollut erittäin hankala nukutettava). En edelleenkään tajua, miten vauva LAITETAAN nukkumaan, jos se ei suostu nukkumaan vaan huutaa kuin palosireeni. Tämän vauvan minä voin laittaa nukkumaan vaunuihin, koska se suostuu nukkumaan niissä.



Rutiinit tai niiden puuttuminen. Minä olen pitänyt aika paljon kiinni Helkan päivärutiineista, mutta syy on myös itsekäs: haluan illalla ja päiväuniaikaan hetken hengähdystauon, enkä jaksa katella yliväsynyttä tai näkäistä, kiukkuista täystuhoa, joka siitä yleensä tulee jos unet jää väliin tai ruokaa ei ole ruoka-aikaan. Ei me silti mitään tapojemme orjia olla ja voidaan esim. syödä yhtä hyvin kotona tai jossain muualla tai sitten välipaloja matkan varrella, jos muu ei onnistu. Päiväunien väliinjääminenkään ei enää ole ihan mahdoton ajatus. Meillä mies on paljon joustavampi (vai leväperäisempi?) näiden asioiden kanssa, niinpä viikonloput menee meillä usein suhatessa sinne ja tänne ilman mitään rutiinin poikastakaan. Meillä on ehkä vähän eri näkemys näistä asioista, vaikka yhteisymmärrys päivärutiineista vallitseekin: mun mielestä rutiineista pidetään kiinni aina kun voidaan ja miehen mielestä niistä pidetään kiinni jos voidaan :)



Vaakis kysyi hampaista, Helkalla on kaikki tulleet. Viimeiset poskihampaat ei nostaneet kuumepiikkiä kuten aiemmat hampaat, tulivat vähän salakavalasti ettei oikein huomattukaan.



Ja Udidille tietysti onnittelut toisesta huhtikuisesta!



Vauva&hippussuhteista vielä vähän. Helkalle on nyt vähän vaikeaa ymmärtää pissakakka-osastoa: eli miksi vauvan on ok pissata ja kakata vaippoihin tai välillä lattiallekin ja hänen ei. Ollaan yritetty selittää tietysti, mutta onhan se ristiriitaista kehua toista vaippoihin kakkaamisesta ja pitää samaa asiaa huonona juttuna toisen kohdalla. Eilen ja tänään onnistuin kakattamaan vauvan pönttöön, se olikin Helkan mielestä ok ja se selosti vieressä kuinka vauva ei kakannut vaippaan vaan pönttöön tulee " keetasta kakkaa, ällöö, yäk" .



Helka piirsi eilen ekan " oikeasti" esittävän kuvan. Isin naama: siihen tuli ympyrä, sisälle kaksi pistettä ja niiden alle viiva suuksi! Sitten harjoiteltiin yhdessä myös auringon piirtämistä ja siinäkin ympyrät ja viivat meni ihan paikoilleen. Sitä minä vaan jäin filosofoimaan, että kangistanko lapsen luovuutta valmiisiin kaavoihin, koska eihän aurinko oikeasti näytä ympyrältä jonka ympärillä on viivoja...



Ahaa, nyt heräs.

Helkahan on taitava piirtään! Meän neitin piirrokset on enempi värikokeiluja, välillä käy jokaisen kynän läpi ja välillä piirtää yhellä värillä lehtiön joka sivulle.



Piirtämiseen liittyen mun piti tulla kysyyn, että mistähän löytys sellanen seinä, johon saa piirtää iiison rastin? Ninni nimittäin meni vajaa tunti sitte ite sänkyynsä, makoili ja touhus siellä nallen ja pupun kans aikansa ja on nyt nukahtanu päiväunille! Kerran kävi vessassa vaihtamassa vaippansa ja itki mut avuksi nostaan housut ylös ja toisen kerran tuli makkarin ovelle kysyyn pupua ja vesimukia. Ei tämmöstä oikeessa elämässä tapahu! No, jospa jaksan tämän muiston voimalla taas seuraavien päivien päikkärinukutustaistelut.



Olin eilisen kuumessa, ilmeisesti rintatulehuksen poikanen. Ossi nukku oikeestaan koko päivän mun vieressä ja isi pysytteli onneks Ninnin kans poissa kotoa. Piti sanoa vielä, että tätä nelihenkisen perheen arkea on meillä kyllä helpottanu ihan hirveesti se, että isillä on omavalintaiset työajat, eli hoitaa käytännössä Ninnin aamu- ja iltatoimet.



Millonkas Errjin vauva olikaan syntyny? Mukavaa kuulla, ettei sitä oo ajatuksineen yksin.



Korelialle vielä pahottelut keskenmenosta. Toivottavasti jäi viimeseksi kerraksi. Muistan, ku vaiheltiin km-kokemuksia hippusten odotusaikana.



Ja mukavan rentouttavaa juhannusta kaikille!



Udidi ja huhtislapset

Pikku-L on ekoilla päikkäreillä ja T leikkii traktoreilla ja kuormureilla. En tiedä minkä herätyksen hän on saanut, mutta nyt ekan kerran elämänsä aikana leikkii leluilla! Käsittämätöntä! Aiemmin leikki keittiötarvikkeilla ja muilla käyttöesineillä, kuten esim. tietokoneilla.. Leluihin ei koskenutkaan. Nyt lastaa kaivinkoneella tavaroita kuormurin lavalle ja sitten hurruuttaa ne jonnekin ja kippaa. Ja selittelee myös kovasti samalla, mitä tekee.



Ompunäiti saanutkin kivan viestin.. Toi on niin hankalaa, kun ihmiset oikeasti varmaankin tarkoittavat ihan hyvää, joten ei voi hirveän kipakkaa vastausta antaa, mutta kuitenkin tollaiset ottaa niin päähän! Minulla on ihana täti, jolla ei ole omia lapsia. Hän totesi minulle, että helppoahan se on ensimmäisen vuoden ajan uuden vauvan kanssa, kun vauvathan vaan nukkuvat ja syövät ensimmäisen vuoden ajan. Jep, jep.



hippuslaisen uhma on ehkä hieman lientynyt, tämän kun sanon, niin huomenna taistellaan taas koko päivän.



Rytmeistä, tällä hetkellä pidän melko tiukkaan kiinni uni- ja ruokarytmeistä ja muokkaan menoja niiden mukaan. Lähinnä rajoittavin tekijä on T:n päikkärit. Hän todellakin tarvitsee niitä ja nukahtaa päikkäriaikanaan sitten niille sijoilleen, jos ei ole sängyssä. Eilenkin kylässä tuli sanomaan, että väsyttää, lähdetään kotiin. Ja jos ollaan jossain reissussa, niin nukahtaa auton turvaistuimeen ja matkat ovat kuitenkin senverran lyhkäisiä, että nukkuu puoli tuntia ja se ei riitä päikkäriuniksi. Iltapäivä menee kiukutellessa, joten paljon helpompaa itselleni on pitää kiinni rytmeistä. L on sopeutuvaisempi ja hänen on helpompi nukkua turvakaukalossa ja jatkaa unia vaunuissa.



Nyt voin sanoa, että taapero-vauva-arki sujuu. Ja L on kohta kahdeksan kuukautta. Mutta olin kyllä aikas hukassa ekat kuukaudet. Mutta kaikesta on selvitty ja niistäkään ei ole tarumoja jäänyt. T oli alussa mustis ja mäjäytteli siskoaan, mutta sekin on loppunut. Nyt jännäsin, että kuinka käy, kun L lähti konttaamaan. Moni on sanonut, että silloin mustasukkaisuus taas yltyy. Ainakin nyt näyttää siltä, että liikkeellelähtö ei ole vaikuttanut T:een.



Mukavaa Juhannusviikkoa kaikille!



K&T 04/2005 ja L 10/2006

Joo, mäkin ajattelin sen (mieheni) (lähi)sukulaisen kuristamista, mutta en sitten toteuttanut sitä kuitenkaan. Sen sijaan mietin asiaa pari päivää, ja sunnuntaina soitin hänelle. Me ollaan paljon tekemisissä, joten ajattelin että on parasta selvittää asia, ettei jää mitään vaivaaamaan pidemmäksi aikaa. Mieheni kuunteli puhelua vierestä ja sanoi jälkeenpäin, että olin aikas napakkana ja sanavalmiina.. : ). Tämä sukulainen (jolla on yksi puolivuotias vauva, joka on itkenyt elämässään KAHTENA iltana) oli aidosti hämmästynyt siitä, että ko. viestistä kukaan voi pahoittaa mielensä. Kuulemma m o n i ihminen (ei sanonut että ketkä k a i k k i ) on ollut minusta niin huolissaan, että se viesti oli pitänyt laittaa. Lopulta pääsimme jonkinlaiseen lopputulokseen, mikä on tietysti hyvä.



Eilenillalla sain olla sitten uudestaan puolustuskannalla, kun anoppini totesi, että " kun sinä se niin jännität niitä iltoja niin vauvahan sen vaistoaa ja ajattelee, että nyt sitä pittääkin ruveta huutelemaan.." PRKL!!!! No, sain rauhallisen napakasti sanottua, että toi on musta vähän epäreilu ajatus - sehän tarkottais että huuto on minun syytäni, mikä taas EI ole totta. Varmaan mä jännitänkin näitä iltoja, eikä siitä tietenkään mitään apua ole. Mutta harva kai sitä pystyy olemaan ihan rentona jos vauva huutaa toista kuukautta putkeen? Anoppi ymmärsi yskän ja pahoitteli sanojaan. Tuli mieleen Kentin ja Mareilan aikaisemmat kirjoitukset siitä, miten omaa vaativaa (ja huutavaa) vauvaa piti oikein puolustaa muiden ihmisten kommenteilta.



Siis tällaista. Olen kuitenkin tyytyväinen itseeni siitä, että olen uskaltautunut nyt sanomaan asioita melko suoraan (ja kuitenkin ketään loukkaamatta).



Vähänkös Helka osaa piirtää hienosti, ja Ninni vaihtaa oman vaippansa!! Olen ihan äimän käkenä moisista taidoista! : ) Toivottavasti Katsuran aamu on jatkunut rauhallisissa merkeissä.



Nyt täytyy lopetella, joten palaillaan taas uudestaan asiaan.

Tsemppiä kaikille!

t. Ompunäiti

Moi!



Mä ehdotin viime viikon pinossa tapaamispäiväksi 5. tai 6.7.

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=67&m=10519746&p=3&tmo…



Mutta tavatkaa ihmeessä joskus toiste, jos noi päivät ei sovi. Pääasia varmaan on, että Kent näkee suomenmammoja ja toisinpäin :).

Voin kertoa lohdutuksen sanana kaikille joiden hippusesikoinen taantuu tavalla tai toisella vauvan tultua, että meidän Amandalla on kauhea vauva-kausi menossa, vaikka pikkusisaruksesta ei ole tietoakaan!! Eli monta kertaa päivässä sanoo " kanna mua vauvana" ja sitten siinä sylissäni iso rötkäle jokeltelee " vauvana" . Jonkun keskarin vanhan tutinkin löysi ja sitä on nyt imutellut aina joka välissä. Potta olis taas ihan ei (" vauva pisuttaa vaippaan" ), vaikka vallan hyvin osaa jo pidättää ja tietää millon on hätä.



Errj, olen mykistynyt Helkan piirustuksista =0 Hienoa! Älä huoli, että kangistat kaavoihin, kyllä hä jossain välissä oppii että aurinko on pallo. Esikoinen meillä opettaa pienille, että oikeastaan se aurinko on kyllä punanen pallo mutta ei se haittaa jos piirrät keltasen missä on säteitä =) Niin Ompunäiti, meillä asuu neuvoja ihan omassa talossa....



Ja Ninnin itse suoritettu vaipanvaihto on myös aika hauska!!



Katsura, minäkin ole kuullut, että esikoiselle tulis uusi mustiskausi kun vauva rupeaa konttaamaan, mutta meillä myös siinä vaiheessa isommat ovat oikeen ihastuneet vauvaan. Hänestä on tullut ikäänkuin oikea ihminen ja leikkikaveri. Siitä asti kun Amanda oli 8kk ja rupes konttaamaan, ovat he olleet keskarin kanssa parhaimmat kaverit.



Amandalla on tänään vika pph päivä ja minä olen yrittänyt väsätä saksankielistä " työtodistusta" pph:lle. Hän on kyllä tosi ihana ihminen, joten mielellään kirjotan. Huomenna Amanda saa mennä ekaa kertaa tarhaan tutustumaan ja leikkimään ja torstai on kaikkien lasten eka lomapäivä.

Tapaamisesta, eli meille käy tuo 5.7 ja eikös Kentille ja muillekkin käynyt se, jos lyödään lukkoon se?



Laitan meiliosoitteen mihin voi ilmoittautua, juhannuksen jälkeen viimeistään.



Eli tapaaminen meidän kotona 5.7 ajankohta auki? Tervetuloa kaikki hippuset vanhempineen =)



Mareila+Anton

Lomilta palattu ja se on moro!

Loma meni tosi kivasti. Matkattiin n. 450 km lasten kanssa ensin keskenään, ja sit oltiin viikko mökillä (en minä ihan yksin ollut ainoana aikuisena..mun vanhemmat oli myös siellä!) ja ekan viikon lopussa tuli myös isi mukaan kuvioihin =)

Yllättävän hyvin meni automatkakin!! siis oikeastaan paremmin meni nyt yksin lasten kanssa kuin koko viiden hengen porukalla. Johtui varmaankin siitä että otin aina toisen isommista pojista etupenkille istumaan. Eli takapenkillläkin oli tilaa! Poistullessa olikin sitten taas vähän eri juttu.. :-/

IHana loma kuitenkin!



Tultiin sunnuntai-iltana (myöhään..joskus puoli kymmenen aikoihin) kotiin. Olin kyllä aika poikki..sit katoin että moneltas meidän puheterapia onkaan maanantaina.. voi morjes, se oli JO 8.30!! eli arki pätkähti päälle ihan täysillä.. kyllä teki tiukkaa herätä heti loman (ja pitkän automatkan) jälkeisenä aamuna jo klo 7 *huoh*. Suraavalla kerralla kyllä katon tarkkaan mihin aikaan tapaamisia on, jos nyt ylipäätään niitä on järkee tehdä heti seuraavaks päiväks!!



jOku kyseli (ompunäiti?) tossa ennen lomareissua jo varmaanki, että minkä ikäisiä meitin isommat pojat on.. eli ne on 6v ja 4v.



sit mun piti jotain kommentoida mut mitähän se oli.. no, ekaks tosta piirtämisestä.. juu, ei tosiaan minkään näköistä esittävää taidetta tule meidän pojalta..

nii.. siitä tavaroiden heittelystä.. Meidän poju on kyllä kans varsinainen tavarannakkelija!! Montakohan lasia on esim täs puolen vuoden aikana menny mäsäks..!? MONTA! ja lelut tietty kans lentää kaaressa.. ja ihan mahoton mötkäle toi on pidellä sylissä, jos mikä ei mene herran mieltä myöten.. hohhoijaa.. siinäpä sitä on kuntoilua kerrakseen, kun yrittää ton käärmeen kantaa toisella kädellä ja toisessa on esim ruokakassi.. ja molemmat pitäs samaan aikaan kantaa rappusia pitkin kolmanteen kerrokseen.. puuh.. (normaalisti siis menee kyllä portaat ite, olen vaan " varmistamassa" takana..mut pakko kantaa jos esim haluis jäädä ulos mutta ei sillä kertaa vois jäädä, ja sit meinaa äksyillessään mennä soittelee naapureiden ovikelloja tai rämpyttää postiluukkuja..)



nii..sit piti mainita tosta mukista juomisesta.. Meidän poju on juonu ihan tavallisesta (muovisesta!! ed.mainitusta syystä..) mukista jo ties kuin pitkään.. en siis oikeasti ees muista koska alkoi juomaan mukista..ehkä jo viime kesänä!? Ja ite se myös syö.. ei meinaan suostu edes syömään jos sitä aletaan syöttää. Minä-itse.



vaipat on vielä.. nykyään kyllä peräti jo suostuu istumaan potalla.. mutta ei ole tullut kuin ehkä yhdet tai kahdet pienet pisut sinne.



mutta nytpä haiskahtaa vähän sille, että taitas olla vaipanvaihdon aika..

joten moikkelis vaan!

Joopa joo, Hyvää tarkottavat sukulaiset neuvoineen. Mullekkin anoppi neuvoi että itkusta vauvaa voi työntää sisälläl

kin vaunuissa.Vaan entäpä sitten kun vauva haluaa olla vain sylissä? Anopin mielestä kantoliinat on ihme vouhotusta... Eipä ole tainnut kokeilla.

Kylläpä Helka todella osaa piirtää. Pakko oli kokeilla Helmillä samaa; ei osannut ympyrääkään. Neiti tekee mieluiten aina kauppalappuja. Eli ensin pitää repiä tai leikata kapea kaistale ja siihen " kirjotella" .

Helmi on ollut muutaman päivän ilman vaippaa. Alkuun meni ihan hyvin ja eilen saatiin jopa ekaa kertaa kakat pottaan. Sitten alkoi housuun pissaaminen. Mä otin aikalisän kun pissasi melkein vauvan päälle tänään. Ja potalla oltiin käyty 10 min aiemmin kokeilemassa. Kokeillaan muutaman päivän päästä uudelleen. Yöthän tyttö on pysynyt kuivana varmaan puoli vuotta jo.

Miksi-kysymykset alkavat olla jo sitä luokkaa etten osaa vastata. Eilen mietittiin miksei isin traktori osaa puhua kun Tomi Traktorikin puhuu... Noita juttuja jaksaisi kuunnella loputtomiin. Paitsi kun jää levy päälle.

Mulla itelläni on selkä ihan sökönä. Kävin maanantaina hierojalla ja se vain pahensi asiaa. Kantaminen ja imettäminen on ihan kauheeta, ja niistä ei oikein voi laistaakaan. Liikuntaa olis koko kroppa vailla, kun vaan joskus pääsisi. Kunhan saadaan nää projektit joskus valmiiksi.



Vauva nukkuu sylissä vissiin jo yöuniaan kun on niin pitkään nukkunut. Taidanpa yrittää siirtää sänkyyn, ei tää vasurilla kirjottelu niin helppoa ole . Meillä on joku rytmin vaihdos meneillään, josta mä en ole ihan kärryillä vielä.



Leppoisaa juhannusta kaikille!



mallu ja tytöt

Mullahan meni selkä keskimmäisen syntymän jälkeen. Oli kaksi pientä kannettavaa, niin ei mun huono selkä kestänyt. Mä sain siihen avun OMT-fysioterapeutilta. Jos on lääkäriltä lähete, niin siitä saa osan takaisinkin kelalta. Todella hyvää hoitoa sain ja selkä parani kokonaan. Mikä oli ihme, kun oli todella huonossa kunnossa. Mä aina vouhotan tästä OMT-fysioterapiasta, kun se oli niin huippu juttu. Varmasti siellä teilläkin päin on sellaisia, koska niin isossa kaupungissa asutte. Kannattaa kokeilla käydä. Ja yksi kertahan ei siis riitä, vaan riippuu selän kunnosta, kuinka kauan joutuu käydä.



Minä laiska hippusäiti käyn aina silloin tällöin lukemassa teidän juttuja, mutta harvoimpa tulee kirjoiteltua. Jostain syystä ei jaksa alkaa kirjautua sisään, kun äkkiä vain pistäytyy palstalla. Laiska mikä laista!



Hyvää juhannusta kaikille Hippusille perheineen!



Henna ja Sofia

Meidän perheessä ei nyt sairastelusta päästä. Tiistai iltana Pihla oksensi,eilen ripuloi ja tänään pääsi molemmat hoitoon. Vaan nyt sitten ukko oksentelee ja ripuloi eikä siis meidän mökille lähdöstä tule tänään mitään. Mua niin ketuttaa! Alan olla sairastelua nyt kurkkua myöten täynnä. Ja jos yksikin ihminen vielä kommentoi, että sellasta se on lapsiperheissä, niin mä alan kiljumaan. Meillä ei todellakaan olla koskaan sairasteltu näin, enkä todellakaan ole sitä mieltä, että sairaustupa-meininki olisi joku normaalitila lapsiperheissä!



Haluan mökille kaveriperheiden luo: onkimaan, laittamaan herkkuruokaa, pelaamaan mölkkyä, saunomaan, uimaan jne. Saan oikeasti hepulin, jos koko reissu menee mönkään. Ukko kitisee ja marisee kuin pikku lpaset (on kyllä oikeasti aivan heikossa hapessa) ja sillekin tekis mieli huutaa, että pitikö tähän rakoon tulla kipeäksi. Tiedättekö tämän tunteen, kun ei heru sympatiaa yhtään. Laitan varmaan seuraavaksi hanskat tiskiin ja otan äkkilähdön Timbuktuun.



No, jopas helpotti, kun vähän purki tuntoja. Täällä osataan tämäkin ottaa huumorilla, eikö vaan? ;=)



Siis, lopettelen työviikkoa ja toivotan kaikille rentoa jussia.



Lyle

Täällä ollaan vietetty juhannusta melko vaatimattomasti: kotona kolmisin vauvan ja koiran kanssa... Mieheni ja Laura ovat mökillä sukulaisten seurassa ja hauskaa on kuulemma ollut. Itse tulin viikolla siihen tulokseen, että en kerta kaikkiaan jaksa lähteä muiden ihmisten luo, kun illat menisivät kuitenkin vauvaa hyssytellessä. Se saamani tekstari vahvisti tunnetta - ei olisi ollut kovin rentoa touhua, kun tietää, että tapaani olla vauvani kanssa todellakin arvioidaan... %!!&@£



No, meillä on ollut ihan okei juhannus. Vauva on tosin ollut aika kärttyisä, eikä häntä ole voinut laskea sylistään oikein hetkeksikään. En siis ole saanut siivottua yhtään, mikä olisi ollut tavoitteena. Pientä lisäjännitystä elämään tuli eilen, kun toinen koira hyökkäsi koirapuistossa meidän koiramme kimppuun. Onneksi ei tullut pahoja vammoja, " vain" pari pienehköä reikää jalkaan. Ikävää silti.



Toivottavasti Lyle teidän perheenne pääsi kuitenkin juhannuksenviettoon! Tässä parin vuoden aikana on tullut huomattua, että lapsiperheiden kyseessä ollessa suunnitelmat eivät tosiaankaan aina pidä! Siskoni (2 lasta) kanssa ollaan yritetty koko talven ja kevään ajan mennä yhtä aikaa vanhempiemme luokse pienelle " lomalle" , mutta aina joku sairastuu paria päivää ennen. Ei sitä meinaa enää uskoakaan!



Ihana toi Helmin kauppalappujen teko! : ) Mä kirjoitin tässä joku aika sitten kauppalistaa, ja Laura tuli seuraamaan toimitusta. " Äiti kiijottaa rusettia" , se totesi käsialastani. Laura muuten pyytää mua tosi usein piirtämään - rekka-autoja. On pitänyt ulkona ihan katsoa tarkkaan, että miltä ne nyt sitten näyttävätkään!



Nolaana, kiva kun olet aktivoitunut täällä! Sulla olikin toi hauskan rempseä kirjoitustyyli, hauska lukea sitä : ). Teidän pojat ovatkin siis aika pienin ikäeroin syntyneet. Sitä mä olen täällä viime aikoina mielessäni ihmetellytkin (siis ihaillen), että ihmiset uskaltavat hankkia jopa k o l m e lasta ja moni vieläpä samaan " sarjaan" . Eikös täälläkin ole Nolaanan lisäksi ainakin Kent, Vaakis ja Kuningascobra joilla on jo kolme muksua? (anteeksi jos en nyt muista kaikkia) Itsekin olen aina ajatellut, että vähintään nyt kolme lasta olisi kiva saada - - mutta mutta - - sanotaanko vaikka niin, että meillä tullaan lähivuosina pitämään tarkasti huolta ehkäisystä! Nyt on ollut niin rankkaa, että ainakaan tähän samaan syssyyn en toivo kolmatta. Surullista(kin) mutta totta.



Mutta hei, Laura on oppinut nukahtamaan itse päiväunille!!!!!!! Tämä on historiallista. Alun perin olin ajatellut, että opetellaan se taito sitten, kun mieheni on muutaman viikon päästä kesälomalla. Maanantaina päätin kuitenkin rennosti, että hitsi vie, nyt kokeillaan. Laitoin makkariin satu-cd:n soimaan ja houkuttelin Lauran jäämään sitä kuuntelemaan. Ma ja ti oli jonkin verran temppuilua, mutta jo keskiviikkona Laura nukahti alle 20 minuutissa ilman mitään kiukkuiluja! Oli kylläkin unta odotellessaan vähän touhunnut makkarissa; mm. pukenut päähänsä vauvan pipon ja jalkoihinsa vauvan pörrösukat. Mutta yhtä kaikki, uni oli tullut ja vienyt mukanaan. Enpä olisi i k i n ä uskonut, että tämä asia onnistuisi näin helposti. JES!



Nyt mä ripustan pyykit ja sitten vauvan viereen nukkumaan.

Hyvää yötä!

t.Ompunäiti

Mites meni mittumaarit?

Meillä oli vieraita ja oli mukavaa, mutta nyt on rytmit rempallaan. Huomenna alkaa kurinpalautusviikko, sikäli mikäli saan itseni ylös sängystä klo 7.30, jonka asetin tavoitteeksi ;) Helka valvoi juhannusaattona puolille öin nukkumatta päiväunia ja nukkumaanmenot on olleet ihan höpinää vielä tänäänkin...



Kylässä oli toinenkin 2-vuotias ja melkoista taistelua käytiin lähes jatkuvasti lähes kaikesta. Huutoa ja ininää riitti, silti Helka sanoi vieraiden lähdettyä, että kivointa juhannuksessa oli tuo kaveri.



Ompunäiti, onko vauvalla koliikki vai onko jotain allergiaepäilyjä? En muista oletko sanonut. Hieno homma että Lauran nukahtamiset sujuu yksin! Meilläkin on Helkan sängystä löytynyt vaikka mitä mielenkiintoista, vauvan vaatteita sekin harrastaa. Meillä on nyt menty taas takapakkia yksinään nukahtamisen kanssa, koska Helka keksi vaipan riisumisen ja tahallaan/vahingossa sänkyyn pissaamisen :(



Tietokoneen kello näyttää päivän vaihtuvan, joten lopetan pinon. Öitä!

Juhannusviikonloppu ja koko tämä viikko menee aivan täysin vielä töissä, sitten toiv vähän helpottaa.



Mareila, yritin sulle laittaa meiliä, mutta tuli aina takaisin. Yritän vielä uudestaan ja tarkistan että osote on oikea. Joka tapauksessa olemme kyllä tulossa, luultavasti vain minä ja Amanda, ehkä Emil jos haluaa mukaan.

Kent: MInun sähköpostini on ihan täysi, joten loin uuden. Sen osoite on jean26@luukku.com =) Koitapa laittaa sinne meiliä.



Nyt on kiire hetkellisesti ainakin meidän perheessä laantunut =) Joten äidillä on aikaa palstailla.



Juhannus meni oikein mukavasti ystävä perheen mökillä, mukana oli 4 aikuista ja 4 lasta iältään 6v, 6v, kohta 3v ja meidän ihastuttava hippunen 2v =) Menoa ja meininkiä oli aivan riittävästi. Saunottiin, syötiin ja nautittiin. Kotona oltiin vasta tosi myöhään ja pojat nukkuivatin Anton 10 asti ja Jere 11 asti. Saipa äiti nukkua rauhassa =) Oikeni levännyt ja virkeä olo.



En muista ollenkaan, mitä olette jutelleet ja meille tuli ystävien pojat hoitoon, joten mars lastenhuoneeseen, paremmalla ajalla lukaisen teidän jutut ja kommentoin niitä.



Kaikki, jotka haluavat tulla tapaamiseen 5.7 ilmoittautukaa minulle jean26@luukku.com. Kellonaika on vielä auki, ehdotelkaa, mikä teille sopisi parhaiten



Mareila+Anton