Neuvot tarpeen nyt!
Nyt tarvitaan kommenttia ja ohjeita, kuinka toimia!
Meillä keskimmäinen lapsista juuri 3-v täyttänyt tyttö.Puolen vuoden sisällä vasta otettu tutti ja tuttipullo pois ja nyt juuri muutto uuteen kotiin.On vuoden ikäinen pikkusisko.
Pikkusiskon tulo ollut kova paikka aina.
Tällaista kestänyt lähes tulkoon alle vuoden...
Tyttäremme on todella mustasukkainen toisista lapsista ja tälle hetkellä haluaa/ei halua leikkiä kavereidensa kanssa.Hän saattaa suorastaan tönäistä/karjua/lyödä toista ettei tulisi meidän pihalle tai ottaisi hänen lelujaan.Hän hakee aikuisten huomiota erilaisin keinoin, enemmän nyt negatiivisin keinoin, välillä makoilemalla jalkojen juuressa, leikimällä vauvaa, sanomalla jotain tyhmää(kakkapää,erilaisia ns. haukkumasanoja) ja jos joku tuttukin aikuinen lähestyy häntä niin hän laittaa katseen alas ja ei edes ala juttelemaan(mutta tämä saattaa vaihdella maan ja taivaan välillä...juttelee ja on iloinen ja hetkessä taas mykistyy)...
Huutokohtaukset ovat suorastaan päivisin ja öisin milloin mistäkin syystä, välillä tai useimmiten en edes tiedä mistä.Tänä aamuna hän heräsi jo sormi suussa ja alkoin ensin heittelemään tavaroita.
Huutokohtausten aikana hän ei haluaisi syliin mutta otan välillä ja pidän niin kauan että rauhoittuu(annan huutaa pahaa oloa hetken ja sitten yritän kekata jotain mihin huomion voisi kohdistaa.)Sormet muuten paljon olleet suussa tutin ottamisen jälkeen.
Yöllä huutaessaan potkii ja yrittää raapia, en ole aina varma onko hän hereillä.Huuto- kiljuminen saattaa kestää kymmenen minuuttiakin ja toistua uudelleenkin kun laitan hänet takaisin sänkyyn.
Vetäytyminen omiin oloihin pahastuneena ihmetyttää minua...silloin mikään ei kelpaa ja kaikkiin hän vastaa ei.Monesti todella en osaa edes arvata syytä.
Olen yrittänyt sylitellä paljon ja ottaa häntä mukaani kun muut lapset jäävät kotia isänsä kanssa. Hän on päässyt yksin myös isän kanssa eri paikkoihin.Välillä tuntuu , että hän vaistoaa yritykseni suorastaan antaa huomiota hänelle ja aivan kun hän näkisi pahan oloni hänen ollessaan ikäänkuin pahastunut jostain ja hetkessä sen jälkeen alkaen huutaa.
Monissa tilanteissa en tiedä mikä olisi paras tapa toimia, antaako huutaa ja käydä välillä tarjoamassa syliä, ottaa aina syliin...vai mitä?Joskus hermostun, vaikka tiedän ettei se muuta kun pahenna.LÄhinnä silloin kerron kovaan ääneen mitä mieltä olen tilanteesta: Tiedän, että saatat olla pahoittanut mielesi siitä, että...ja kerron äidin menevän huoahytamaan ja kun olet rauhoittunut niin voit tulla esim pois huoneestasi...jne!
Onko neuvoja tarjota, kaikki kokemukset ja neuvot otetaan vastaan ilolla ja mielenkiinnolla kokeilla!
Tosissaan tätä on jatkunut jo ennen muuttoaikeita, koska muuttomme ja kotimme löytyminen on tapahtunut aika hetkessä...
Kommentit (3)
Meillä 2,5 vuotias poika ja viime aikoina on ollut TODELLA ärsyttävää uhmailua. On ruvennut läpsimään, tönimään ja huitomaan muita lapsia, jotka kyläilevät meillä sekä isäänsä. Minua ei ole montaakaan kertaa läpsinyt, sillä puutun asiaan tiukasti ja joka kerta. Mieheni on vähän lepsumpi asian suhteen. Tänään keskustelin mieheni kanssa ja sovimme, että myös hän puuttuu läpsimiseen ym. tästä lähin JOKAIKINEN kerta. Läpsimisen saa loppumaan tarttumalla käsistä tarvittaessa ja viemällä toiseen huoneeseen, mutta miten pojan saisi muistamaan asian, ettei tarvitsisi joka kerta/20 kertaa päivässä sanoa.
Jäljelle jääkin sitten se sanallinen puoli, jonka kanssa olen ollut vähän ymmälläni, että mitähän pitäisi tehdä. Poika nimittäin huutaa (isälleen ja vieraille), että " mene pois, älä tule tänne meidän kotiin" " sä olet tyhmä/tuhma" ym. Ja meillä ei kyllä sanota ketään tyhmäksi, eli on varmaan tarhasta tulleet nuo sanat(?). Itse en hyväksy hetkeäkään tollaista huutelua, sillä meillä ei toisia haukuta millään nimillä. Mutta miten sitten rajoittaa tuota? Kun olen kieltänyt jotain, esim tänään noin 10 kertaa, poika vaan huutelee nimittelyn päälle, että mee sinä pois, anna mun olla ym. Ja mulla alkaa keittää.. Kuulin nyt sitten vinkin jäähytuolista ja se tuleekin meillä tästälähtien käyttöön. Eli jos huutelee sopimattomia, lyö tai tekee muuta kiellettyä, joutuu jäähylle. En tiedä vielä miten tulee toimimaan, mutta ajan mittaan nähdään.
Jaksamista, pitkä tie on edessä.. ;D
T: päivän touhuista väsyneenä Huurre
Tuli mieleeni äitini kertomukset minusta, kun pikkusiskoni syntyi. Olin kuulemma aivan KAMALAN mustasukkainen, ja käytökseni muuttui suloisesta pikku hirviöksi.
Äitini sanoo aina, että hellin ja hoivasin pikkusiskoa kyllä, mutta äidin ajasta oli äärimmäisen mustis.
Äitini ratkaisi asian niin, että lähti minun kanssani viikoksi Kreikkaan. PIkkusiskoni jäi isovanhemmilleni hoitoon. (minä olin 2,5v ja pikkusisko 1v).
Palattuamme matkalta kaikki oli yhtäkkiä hyvin! En ollut enää tippaakaan mustasukkainen, ja pikkusisko tuntui entistä ihanammalta.
heather ja neiti-nessukka 1v
me jouduimme n. 2kk sitten muuttamaan asunnostamme pois miehen mummolle asumaan. Ennen tätä muuttoa juuri 3.v täyttänyt poikamme ei ollut läheskään näin rasittava mitä nyt tämän 2kk on ollut... ennen nukkui kiltisti omassa huoneessa sängyssään ilman nukuttamista, mutta tänne muuttaessa halusi mummon viereen aluksi ja sitten nyt kelpaa vaan isin ja äidin sänky.. joskus omakin mutta pitää viereen mennä nukuttamaan ja silti saattaa herätä yöllä ja tulla meidän sänkyyn. NO sekään ei ole toisaalta niin ongelma kuin se että kiljuu, huutaa ja saa raivareita pikkujutuista.esim. jos vaikka leikkii junaradallaan ja yx raide irtoaa niin saa rupee heti kitisemään ei edes yritä ensin korjata sitä. Sitten poika ei suostu mitään kunnon ruokaa juuri syömään (herkut kyllä kelpais...tosin siitäkin saamme mummua kiittää sillä heti jos ehdottaa pojalle esim.leipää ja poika sanoo ei niin sitten hän tarjoaakin pullaa). Poika on alkanut myös komentaa kaikkia esim. älä puhu, älä naura ja istu tohon tuolille yms... tosi rasittavaa! Nyt meillä on 1.9 muutto ONNEKSI omaan kotiin, mutta tilanne tuskin paranee kun poika saa sisaruksen lokakuussa... odotan tuskalla!