Apua! Lapseni puree!
Poikani (nyt 1,5 v) puree aivan vietävästi. Muistan, että myös vanhempi poikani puri tuon ikäisenä ja vain aika auttoi... Nyt kaipaisin silti keinoja pikku hampaiden taltuttamiseen, sillä koko perhe kärsii siitä, että nuorimmainen tahtoo niin innokkaasti koetella uusia hampaitaan meiihn kaikkiin: isään, äitiin, isoveljeen ja isoonsiskoon (tytär on ainut joka ei pikkuisenakaan purrut). Onko kenelläkään mitään keinoja vai eikö todella auta kuin odottaa? Luonnollisesti olemme sanoneet noin tuhat kertaa " ei saa purra" , mutta sillä ei tunnu olevan mitään vaikutusta...
Kommentit (5)
Hei,
Meillä auttoi se, ettei lapselle antanut siitä mitään huomiota. Lyhyesti sanoin vain " ei saa" ja käänsin selkäni purijalle ja otin purrun syliin. En edes anteeksipyyntöä vaatinut, ettei saanut siitäkään extra-huomiota.
uusi kaveri, joka antoi aggressioista samalla mitalla takaisin. Naapurin isompi tyttö ei tosin purrut takaisin, mutta repi/raapi/ym. ihan kunnolla. Olin vain tyytyväinen, kun vasta siitä meidän 2,5 v. neiti oppi miltä tuo satuttaminen tuntuu.
Itselleni oli kyllä iso kynnys purra takaisin opetusmielessä enkä sitä sitten tehnytkään. Meillä tyttö puri noin kaksivuotiaasta kolmivuotiaaksi. Oli kyllä hirveää aikaa, kun hän siis puri muita lapsia, yleensä vielä kilttejä tyttöjä. Toivoin jopa, että olisi purrut " vain" perheen sisällä (vaikka voin vain kuvitella miten järkkyä sekin pidemmän päälle on).
Jaksamista teille ja ymmärrystä pienelle! Jospa isoista sisaruksista olisi apua - jos vaikka saisivat luvan antaa tiettyyn rajaan asti takaisin? Meillä muuten asiasta moittiminen ja jauhaminen vain ennestään lisäsivät puremista.
Kevyesti siis näykkäsin. Ja kyllä se siihen loppui! POjan ilme oli kyllä täynnä kaikkea mahdollista maailman epäuskoa, mutta suljin silmäni hetkellisesti tuntemaltani äitiyden tuskalta ;)
Poika onneksi puri vain minua ja isäänsä...
En kyllä missään nimessä purisi takaisin! Sehän nimenomaan hämmentää lasta, että äidillä on lupa purra, mutta hän ei saa. Itse taistelen lapseni kanssa (2,5v) tällä hetkellä siitä, että hän lyö (kavereita, eläimiämme, isäänsä) ja ei tulisi mieleenikään lyödä takaisin, kun juuri yritän opettaa, että niin ei koskaan eikä missään tilanteessa saa tehdä.
Meillä poika puolitoista vuotiaana repi ja riuhtoi kissojamme kovasti. SIlloin olin aika epätoivoinen, ja aikani stressasin ja reuhasin lapselle asiasta. Lopulta päädyin siihen, että kielsin ensin tiukasti ja lyhyesti (perustelematta, koska lapsi oli vielä niin pieni) ja sitten nostin lapsen pois (vaikka 10 kertaa). Yleensä poisnostamisesta hermostui ja kiukkusi hetken selkä kaarella lattialla tai sylissä. Loppui pahin kisujen kiusaaminen lyhyeen. Nyt on kyllä näemmä palaamassa läpsimistapa uudelleen, mutta siitä yritän nyt vähän muunnelluin keinoin selvitä (johdonmukaisuus ja jäähytuoli, josta sain tänään vinkkiä).
Vanhan kansan konsti: Pure takaisin niin että lapsesi tuntee, että se sattuu! Kerran kokeiltiin ja se loppui siihen. Käytä toki kohtuutta tuossa puremisessa, mutta mikään huulilla kiinniotto ei tuota tulosta.