@@MAALIS ' 05 ma ja ti@@

Sykerö sai Pyhässä Kasteessa nimekeen MOONA ESTER. Ester on mieheni mummon nimi ja Moona oli vaan jotenkin kiva Mimmin kanssa. =) Ristiäset oli ihana juhla, äitikin sai taas herkistellä ja herkisetli kyllä muutkin.



Myös mummo herkisteli kun annettiin hänelle 50v lahjaksi kuumailmapallo lento =)



Onko ATYAH jo saanut nyytin?!! En ole eilistä pinoa käynyt kurkkaa..



Nyt pitää rientää..Moido!!



Tuulia, Mimmi ja Moona

:)

:)



Nyt syömään, paremmalla ajalla pinoon.



-miuqu ja Näpsä-

Ei ole nyyttiä vielä täällä. Tuolla se mahassa möyrii edelleen eikä merkkiäkään poistulosta. Eilen kävin vanhemmilla saunomassakin, jos olisi avittanut, mutta ei. Ultran mukaan tänään olisi vasta laskettu aika, joten katsellaan.



Helmi oli aamusta lähtien jotenkin tosi väsynyt. Mikä lie pientä vaivannut. Puistossakin kiipesi takaisin rattaisiin jo parin minuutin jälkeen ja oli lähdössä kotiin. Piti oikein tosissaan keksiä sille tekemistä, että pysyy liikkeellä. Onneksi piristyi, kun alkoi tulla muitakin lapsia. Oli kyllä puistossa pph:t ihmeissään, että vieläkö mä olen yhtenä :D Siellä kaikki jännää kovasti.



Meillä viikonloppu meni rauhallisesti. Käytiin su vielä uudestaan markkinoilla ja Helmi kävi ratsastamassa shettiksellä tällä kertaa. Kivaa näytti olevan. Tämän päivän ohjelma on vielä vähän auki. Jotakin pitäisi keksiä iltapäiväksi, kun neiti herää. Kotona menee hermot molemmilta. Mulla olis yksi kokous klo 17, mutta saas nähdä viitsinkö sinne mennä. Ehkä otetaan auto ja hurautetaan mummille (mun mummi siis). Samalla vois käydä moikkaamassa äitiä töissä, kun siellä henkilökunta niin kovasti odottaa näkevänsä Helmin. Äiti vaihtoi työpaikkaa toiseen päiväkotiin ja siellä olevat ei ole Helmiä vielä nähneet. Yllättäen äitini siitä puhuu aika paljon :D



Nasulinalle tsemppiä, kyllä se siitä pikkuhiljaa :)



Lehtoville jaksamista miehen kanssa. Ne on välillä kyllä niiiiiin aivottomia otuksia, että oksat pois.



Mutta nyt vähäksi aikaa lepäämään, kun kerran on siihen mahdollisuus, kun Helmi on päikkäreillä.



Atyah + Helmi 27.3 + Elmeri rv 40+4 (ultran mukaan 40)

Moonalle kovasti onnea erittäin kauniista nimestä!!



Atyah + Helmi + Elmeri

pohdittiin edellisviikonloppuna siskon kanssa nimiasioita heidän joulukuiselle tulokkaalleen. Tyttöjen nimistä Moona nousi suosikiksi!! Ja meidän Kaisasta oli tulla Ester toiselta nimeltään mun isomummun mukaan. Vaikka Elviiraan lopulta päädyttiin.



Eipä muuta, töitä riittää. Pinoillaan taas hiljaisempana hetkenä.

kua ja Kaisa

MOONAlle onnittelut kauniista nimestä! Hyvin sopivat sisarusten nimet yhteen.



ATYAHille tsemppiä masun & Helmin kanssa. Kyllä se Elmeri sieltä ulos tulee, raskasta varmasti odottaa. Mutta alle 2 viikkoa sitä on korkeintaan jäljellä, mutta toivottavasti päästää äitinsä vähemmällä ja tulee vaikka jo tänään. Kovasti me vauvauutisianne odotellaan.



Pitkää pinnaa myös kaikille, joiden miehet eivät joskus ole ihan " ajatasalla" . Seuraan juuri kauhulla ystäväpariskuntamme tilanteen kehittymistä, sillä heillä mies on 2-lapsisen perheen työläin " hoidettava" . Ei tajua ollenkaan osallistua kotitöihin ja lasten hoitokin on sujuttava sohvalta maaten. Jos ei, niin huudetaan vaimo hoitamaan. Ei voi kuin tukea ja yrittää osaltaan tarjota auttavaa kättä.



MEIDÄN NAPAA: nyt on sitten kipinä 2vko ja honeymoon alkaisi vauva-ajan suhteen olla takana. Hyvin, etten sanoisi loistavasti, on tähän mennessä mennyt. Tänään tosin ollaan ekaa päivää kotona ilman miestä, mutta enpä voi vielä valittaa. Olin paljon enemmän puhki&katki, kun esikoisemme itku iltapäivät&illat ja valvoi yöt masukipujen kourissa kuin mitä nyt olen. Yöllä heräilläään 3 kertaa ja päivisin ollaan pääosin tosi tyytyväisiä. Vaikka tietysti pienet itkut ja kitinät vauva-arkeen kuuluvat, niin ne ovat vielä ainakin tosi " suloisia" pyyntöjä syliin&maitobaariin jne.



Tällä viikolla on ohjelmassa tämän päiväinen MLL-perhekahvila, huomenna meille tulee ystävä kylään, ke pitäisi käydä näyttämässä vauvaa ja esikoista työpaikalla, to on tulossa mammakavereita vauvaa katsomaan ja pe sitten kai puistoillaan muutaman muun lapsellisen perheen kanssa piknikin merkeissä tai Falkullassa, jos on hyvä sää. Sitten onkin taas viikonloppu ja sen suunnitelmat vielä vähän auki. Vieraita kai taas vuorossa. ;)



Nyt lounalle ja nauttimaan tästä hiljaisuudesta kun 2 lasta nukkuu (vai kuuluuko tuolta kopan pohjalta taas jo pientä tuhinaa&ähinää?).



-E & oliver & kipinä 2vko

Iskee ihan kaamea vauvakuume kun lukee noita teidän vastalisääntyneiden juttuja... Mutta järki käteen. Vielä ei meillä ole toisen lapsen aika.



Ensi viikolla olisi neuvola-lääkäri. Omasta mielestäni tyttö on kasvanut kovasti, mutta saa nähdä mitä puntari ja mitta sanovat. Tyttö on ollut tosi terve, ihan kauhulla odotan millon se lapsiperhetodellisuus iskee kaikkine korvatulehduksineen ja kuumeineen ja rokkoineen ja mahatauteineen... =(



Ainut ongelma on ollut tytön aurinkoihottuma (?), jonka ilmeisestikin on perinyt minulta. Iho on tosi kuiva ja pienillä näppylöillä, mutta runsaalla rasvauksella pysyy suht hyvänä. Ei tuo ihottuma tyttöä näytä vaivaavan, ei raavi eikä muutenkaan oireile. Toivottavasti lääkäri osaa antaa jotain neuvoja ihottuman hoitoon.



Taaskaan en muista yhtään galluppia, yllätys... No mutta, Nasulinalle ja Nooralle tsemppiä kävelyn kanssa! Kohta se tyttö lähtee kävelemään ja juoksemaan ja kiipeilemään, ja sie toivot että oispa hetken paikallaan =) =) Ja hyvä juttuhan se on jos pääsette fysioterapiaan, saatte varmistuksen että kaikki on ok ja varmasti saatte myös hyviä neuvoja ja niksejä millä rohkaista tyttöä liikkumaan muutenkin kuin pepullaan =)



Jaahas, tyttö heräilee päikyiltä. Onnittelut vielä MOONALLE kauniista nimestä!



TE

on nyt. Toimistolta kaikki ihmiset kaikonneet, kuka minnekin. Tämän päivän osalta olis omatkin hommat tehty, mutta en vaan kehtaa vielä lähteä kotiin. Niinpä vietän laatuaikaa täällä koneella :) Harmi vaan, että tämä hiljaisuus kostautuu myöhemmin. Työt kaatuvat niskaan jo parin viikon kuluttua, mutta kun asiat vaan ei etene juuri tällä hetkellä. Minkäs teet.



Viikonloppu sujui rauhallisesti ja suunnitelmien mukaisesti. Ulkoiltiin ja kyläiltiin. Tehtiin hyvää ruokaa ja katsottiin leffaa. Saunottiin.



Tällä viikolla onkin sitten säpinää enemmän. Keskiviikkona mennään melomaan täältä töistä ja perjantaina vietetään läksiäisiä. Mies on kursseilla, joten normaali rytmitys on senkin puolesta poikkeavaa. Mies vie Kaisan hoitoon ja mä haen, kun normaalisti on toisin päin.



MIUQU kyseli miltä tuntuu jättää lapsi hoitoon. Mä en ylipäänsä ole kovin herkkä reagoimaan ja kun Kaisa alusta asti on jäänyt hoitoon tosi mielellään, niin mulla se ei kovin suurta tuskaa ole tuottanut. Totta kai illalla halaillaan ja pussaillaan rutkasti ja ajatuksissa lapsi on päivän mittaan useasti.



Mä en erityisemmin nauttinut kotona olosta ja sen vuoksi meille tämä mun työhönpaluu on tehnyt hyvää. Mikä parasta, itsellä pinna ei kiristy ollenkaan entiseen tahtiin, vaikka iltaisin Kaisa kiukkuaakin jonkin verran enemmän kuin ennen.



Onhan se tosi outoa, että ei enää tiedä, mitä lapsi tekee päivisin. Tulee asioita, joita ei itse ymmärrä, kun lapsi ei osaa kertoa. Ihan siis sellaisia tavallisia juttuja. Joku päivä Kaisa osoitteli vuorotellen itseään ja minua - ei aavistustakaan miksi. Varmaankin päiväkodissa oltiin leikitty jotain leikkiä. Mutta näiden muutaman viikon aikana tähänkin on jo ehtinyt hieman tottua. Hetken kuluttua sitä ei osaa enää edes ihmetellä ..



Tällaisilla mietteillä tänään.

kua ja Kaisa

Pikku-T tuossa juuri paukautti päänsä tosi hurjasti seinään - kyllä täällä sydän kurkussa saa välillä rauhoitella viikareitten menoa. Ihan senkään takia en ole ehtinyt pinoutumaan, kuulumisianne olen kuitenkin koettanut lukea säännöllisesti. Kun pojat iltaisin nukahtavat, niin äippä tekee vielä töitä. Ja tietty kaikkea muuta mahdollista hommaa tässä arjen keskellä.



Moonan (ja tietty Mimmin) äidille onnittelut kauniin nimen omaavan tyttären johdosta! ;)



Hoitoon olen pojat vienyt ja jättänyt ihan rennoin fiiliksin. Silloin aikoinaan kun esikoinen aloitti hoitouraansa muistan itkeneeni eka viikolla rappukäytävässä - johtui varmaan siitä, että poika jäi aina huutamaan kurkku suorana. Nyt taas jätkät jäävät tosi reippaina ja iloisin mielin hoitoon, enkä minäkään ole murehtinut. En edes työpäivän aikana. ;) Pitää näköjään sen verran kiireisenä muutenkin, tänäänkään en edes syödä ehtinyt.



Kerroin teille joskus kilpparitutkimuksistani jne. Kesän mittaan kävin kaikenmoisissa verikokeissa, ja huomenna luvassa tietokonetomografia sun muuta... Leikkaus edessä. Ajankohtaa en vielä tiedä, mutta toivottavasti ei ihan kauhean nopeasti tule.



Nyt poikia vahtaamaan taas. Lastenohjelmat loppuivat kakkosella, ja esikoinen vauhdissa.

Niin nyt on siis se " paremmalla ajalla pinoon" - aika. Näpsä odottelee unta sängyssään.



Niin tosta hoitoonjättämisestä vielä. Määhän palasin koulun penkille Näpsän ollessa vasta 10kk, mutta se erossa olo oli jotenkin helpompaa kun tiesi että tyttö on kotona isin (ja yhen viikon mummun) kanssa. Parin viikon päästä Näpsää hoitaakin joku sellainen kehen ei kuitenkaan voi ihan samalla tavalla luottaa. Uskon että keväällä erossa oloa helpotti myös se, että päivän mittaan tyttöä miettiessä tiesi aina aika tarkkaan mitä ne kotona puuhailee mihinkin aikaan. Milloin ovat ulkona jne. Nyt kun Näpsä menee päiväkotiin olen jotenkin päivisin " kauempana" hänestä kun en ihan samalla tavalla tiiä mitä se pikku kulta sielä puuhailee. Äh, on tää kamalaa. Äskenkin murehdin miehelle kaikkea, että onkohan päiväkodissa pinniksiä vai pitääkö Näpsän nukkua " isojen" sängyssä jne. Mies taas sadannen kerran sanoi että ehkä Näpsä ei ole eka lapsi sielä päiväkodissa:) Noniin tiiän ettei olekaan. Mutta kun se on meidän eka lapsi. Ja se ei tietenkään ole " ihan kuka lapsi vaan" , vaan meidän oma - kuten jokainen vanhempi ajattelee lapsestaan. No huomenna moni asia selvenee kun mennään sinne tutustumaan. Ehkä (tai sitten en?) oon sitten rauhallisimmin mielin kun näen paikat ja ihmiset...



Muuten Nasulina kun sanoit että esikoisen äitinä sitä ajattelee terkkareiden olevan aina oikeassa niin voin sanoa että se on tosi yleinen ajatus minkä huomaa neuvoloissa vanhemmista. Ja hassua että niin minäkin oletan terkkaristani. Ja terkkarit, minäkään sitten pian, ei todellakaan ole aina oikeassa. Muakin oikeen ärsyttää kun monet terkkarit just kommenteillaan antavat niin ymmärtää ja unohtavat tukea vanhempia toimimaan vaistonsa mukaan. Olen koittanut tulevassa ammatissani sanoa vanhemmille, että kannattaa luottaa itseensä vanhempana sillä itse sitä kuitenkin sen oman lapsensa parhaiten tuntee. Esim yösyötöistä on hyvä päästä eroon silloin kun ne vanhempia (eli yleensä äitiä) alkaa liikaa väsyttää. Toisilla se on 6kk, toisilla 1v. Mutta on jännä huomata että toisia vanhempia (minuakin äitinä, heh) tämä vastaustyyli taas ärsyttää sillä neuvolastahan halutaan saaha suoria vastauksia eikä mitään ympäripyöreätä. Ja muuten Nasulina, kun oman terkkarin kanssa ei synkkaa ja aina niskavillat pystyssä saa mennä neuvolaan niin terkkariahan on oikeus vaihtaa eikä se oo mitenkään kamalan harvinaista:) Minä kyllä ehkä vaihtasin teidän tilanteessa. Tulipas taas romaani tästäkin sepustuksesta.



Mitäs muuta. Nyt mun päähän ei mahdu oikeen muuta kuin tuo meidän hoidon aloitus joten lopettelempa tähän.



Suihkuun ja pelinaisia odottelemaan joka alkaa klo.22, onko muuten kukaan muu tosi tosi koukussa siihen??



-miuqu ja uinuva Näpsä-

Eipä ole ehtinyt taas pitkään aikaan pinoon, se tuo työn-kehveli vie kaiken vapaa-ajan! Vaan siihempä tuleekin muutos hetimmiten, menin ja irtisanoin itseni tästä päivästä alkaen!! En toki tyhjän päälle jää, vaan aloitan heti huomenna uudessa/entisessä(2000-2001 olin siellä n.1½v) työpaikassani! Tunnit normaalit 40h/vko, tässä nykyisessä olis tarjottu 22.5 tai 15h/vkossa! Ja työajat normaalit " 7-16" (tosin liukuva työaika, joten aina parempi!), kun nykyisessä olin normaali päivä 9-9,5h;ruokatunniksi kun leimattiin ulos. Ja tietenkin vielä se, että palkka tulee olemaan parempi!! Tosin vastaavasti hoitomaksut nousee.. Mutta olen iloinen, jää päivästä enemmän aikaa olla lasten kanssa, ja toivon tietty ettei kotityötkään pääsisi kertymään niin pahasti kuin koko kesän on tehneet.. Niin, eikä esikoisen tarvitse olla yksin niin pitkiä aikoja koulun jälkeen!



Huonoa asiassa on, että tytöt vaihtaa hoitopaikkaa, kun nykyisen sopimus loppuu. Ja tästä udesta hoitajasta olen kuullut pelkästään huonoa! Neljä ihmistä on tullut sanomaan suoraan, että älä vie lapsiasi sinne!! :( Toimistolle soitinkin heti, ja he lupasivat järjestää uuden paikan, kunhan edes ensin kokeillaan tätä hoitajaa. Tänään on ensi tutustuminen, ja perjantaina tytöt siellä aloittaisi.. Katsotaan nyt mltä näyttää.



Veera kovasti kasvaa, on venynyt pituutta noin vaatteissa mitattuna hurjasti! Sanoja alkaa tulla koko ajan enemmän. Ruoka uppoaa välillä huonosti välillä superhyvin, että normaalia siis silläkin saralla. :) Tuttia olen koettanut vähentää edelleen, ja ostimpa taikamukinkin, että pullo saataisiin jo pois. Tyttö vaan suuttui kun maidon siihen laitoin!! Ruualla juoma kelpaa siitä ilman venttiiliä, joten pikkuhiljaa ehkä se maitokin?



Tuulian Moonalle onnea kauniista nimestä! Me sitä Veeralle mietittiin, mutta veljen tyttö on Oona, ja oli minusta liian samanlainen.



Ja Kua, Veeran toinen nimi on myöskin Elviira!! Mistä keksitte/löysitte nimen? Me väännettiin se äitini nimestä, joka hieman lyhyempi Elvi. Jäi nimi jotenkin vajaaksi, joten väännettiin tuo Elviira ja heti kävi paremmin.



Juu ja Pippandii, meidän neitokainen takoo kuulaansa ennätystahtia jatkuvasti jonnekin! Kopsahtaa pöydänkulmaan, tippuu sohvalta, kiipeää ruokapöydälle ja putoo penkiltä... Aina on mustelma otsikossa tai poskessa! Ja oman lisänsä tuo isosisko, joka suuttuessaan saattaa moksauttaa kunnolla lähimmällä esineellä mikä käteen sattuu.. Mitäs sinulta muuten leikataan, jos saa kysyä? Tsemppiä paranemiseen!



Nyt ei tule mieleeni muuta mitä kyselty tai tapahtunut, niin pitkä tauko taas ollut..



Vauvautuneille lämpimät onnittelut!! Ja vielä odottaville ihanaa raskausaikaa, ja jaksamisia!!



-Ädä+uinuva Veera 10.3.-



(ja anteeksi jos on kovin paljon virheitä tekstissä..)

Hirviätä kiirettä pitää täällä töissä. Eilen pääsin koko työpäivän aikana pinon n. puoleen väliin, ei puhettakaan, että olisi ehtinyt vielä kirjoittaa... Nyt olen saanut akuutit hommat pois käsistä (osin delegoitua muille...), joten ehdin muutaman rivin raapustaa.



Meillä oli viikonloppuna Nuutin 4-vuotissynttärit. Hyvin meni, vaikka meinasi epätoivo iskeä, kun perjantai-iltana klo 22.15 oli vielä kakkupohja leipomatta... No, leivoin sitten lauantaina. Meillä muuten oli vähän sama tilanne kuin Lehtovilla, eli isäntä oli perjantaina illatsuissa (tosin kyllä työmeno, mutta silti). Oli tulossa kotiin klo 1 maissa, mutta kun Hgissä oli se ilotulitusskaba, niin eihän kaupungista mitään taksia saanut. Sitä en kyllä oikein sitten sulattanut, että herra ei jäänyt taksijonoon kiltisti odottamaan, vaan piti mennä baariin oottelemaan, josko väki vähenisi. Sanoin kyllä, että tilanne todnäk vaan pahenee aamuyön edetessä, mutta eihän se uskonut... Kotiutui sitten n. 5.30... Onneksi oli joutunut jonottamaan sen verran kauan, että oli jo lähes selvin päin. Ja kylmästi revin ylös klo 9 jälkeen tekemään Nuutin kanssa cocktailtikkuja synttäreille... Ei uskaltanut edes mutista ;-)



Synttärit siis pidettiin, veljeni ja siskoni perheineen olivat vielä yötä meillä, joten oli ihan hauska viikonloppu. Eilen alkoi sitten kunnon arki, kun lapset palasivat hoitoon. Melkoista rumbaa on kyllä noiden hoitoonvientien ja -hakujen kanssa, en muistanutkaan enää keväältä, millaista kellon kyttäystä ja jatkuvaa kiirettä aamut ovat...



Hoitoonviennistä oli puhetta. Minua silloin 3 v sitten kyllä jännitti viedä Nuutti hoitoon. Vähän taisi ekoina päivinä itkettääkin, mutta äkkiä se meni ohi, kun poika näytti tykkäävän hoidosta. Saanan kohdalla ei juurikaan jännittänyt, kun hoitotäti oli tuttu (Nuutti oli osa-aikaisesti hoidossa äitiyslomallanikin) samoin muut systeemit. Meillä hoitotäti kertoo aika tarkkaan, mitä päivällä on tapahtunut, joten en tunne kauheasti jääneeni paitsi. Tosin nyt kyllä tuntuu, että sitä viettää ihan hirveän vähän aikaa lastensa kanssa, kun kesällä juuri tottui olemaan kaiket päivät yhdessä. Se on vähän haikeata.



Vielä piti sanomani Pippandiille, että kurja juttu, että pitää mennä leikkaukseen. Toivottavasti toipuminen sujuu vauhdikkaasti! Ja Atyahille tsemppiä kalkkiviivoilla, kyllä se nyytti sieltä kohta on sylissä! Ja vielä Ädä78:lle onnea uudesta työpaikasta! Kuulostaa hyvältä!



Nyt jatkan hommia!



Terhi&muksut

Nyt on ristiäisherkut tuhottu ja aika kiinnittää ruokavalioon huomiota. Kuntoilun aloitinkin eilen ja tnään on jaloissa tuntunut..hieman liian kuuma vaan tuohon lenkkeilyyn ja jumppailuun.



Kiva kuulla ÄDÄN kuulumisia ja onnea uuteen työpaikkaan.Kivalta tosiaan kuulosti.



Pippandiin!! Minulta on nyt mennyt hieman ohi tuo kilpirauhashomma, jaksaisitko kertoa tarkemmin?! Tsemppiä sinulle ja paranemisia!



Meillä kävi tänään vieraita, tyttökaverini lapsineen ja äitineen. Mukavasti meni päivä.Ihanaa kun Mimmi ja Moona saa ikäistänsä seuraa.Me mennään vasta vierailulle loppuviikosta.



Moona se vetelee yöllä 5-6h unia. Syö siis klo 23 ja tuossa klo 5-6. Poikkeuksia tietty on, ettei nyt liian " helpolta" kuulosta =) Mutta on kyllä niin helpolla mennyt kahden lapsen kanssa, että ei voi kun kiittää. Mimmikää ei ole kertaakaa pahasti tehnyt Moonalla, paijaa niin hellästi ja hoitaa.



Mies tuskailee tuolla, että pitäisi vaimon tulla viereen sohvalle. Ei tuota yhteistä aikaa juuri ole. Mimmi meni nukkuu, niin hieman voi hengähtää.Joten menen siis sohvalle nyt itse paijattavaksi =)



Tuulia, Mimsku ja Monsku

Sen kunniaksi kiiruhdin hetkeksi koneelle. Oloni ei ole kovin erikoinen, joten taidan lepäillä tuossa sohvalla hetken ja lueskella. Pojat omissa sängyissään, nukkuvatkin jo (tai esikoisen kohdalla voi sanoa, että nukkuu melkein). Minä kuuntelen Rinneradiota nyt ja hetken kuluttua Kähärää. Musafiilikset vaihtelevat välillä laidasta laitaan. Viikonloppuna vuorossa Irinan ja Egotripin keikka! Niin ja on siellä DJBB myös. Sekin menee, mutta en sen takia keikalle lähtisi.



Neljävuotiaalle Nuutille kovasti ONNEA!! Piti TEL jo aiemmin onnitella, mutta kuinkas ollakaan kun pääsi unohtumaan. Kiva että oli hauskat juhlat. Meillä sitten lokakuussa... ;))



Atyah!? Missäs luuraat? Jänskättää..



Onnea uuden työpäikan johdosta Ädä! Suuria valintoja välillä " pääsee" tekemään - osa niistä helpompia kuin toiset. Tämä valinta taisi olla aika selvä juttu, vai? Ja eiköhän hoitoasiatkin järjesty.



Omasta tilanteestani en osaa/tohdi hirmuisesti kertoa vielä. Kovasti lämmitti huolenpitonne. Tänään oli kaikenmaailman kokeita ja kontrolleja, mutta niistä saan varmaan vasta viikon kuluttua tulokset (toivottavasti, sillä aiemmat yhteydenotot johtuisivat jostain yllättävästä löydöksestä ja sitten jo tämän lyylin maailma järkkyisi hivenen). Periaatteessa kyse leikkauksesta, josta selviän työelämään kuukauden saikun jälkeen. Näin toivon. Kovasti.



Meillä on ollut uskomattoman kaunis alkuviikko. Nytkin aivan tyyni luonto, järvellä pieni vire vielä käy. Poikien kanssa ulkoilimme kuudesta melkein puoli kasiin ja sitten sainkin raahata sisälle melkoisen väsyneen pikku-T:n. Toinen olisi halunnut jäädä pelaamaan polttopalloa.. Kyllä on vaatimukset äipälle. ;=) Meillä mies on iltavuorossa, ja tällä viikolla kovasti koetellaan nyt äidin kestävyyttä junarata- ja autoleikeissä.



Sanoja kovasti tapailee tuo meidän kuopus. Äiti taisi tulla viikonloppuna, ensimmäistä kertaa. Osaa sanoa " että" (vettä) ja " urk" on purkka (menee samalla kaapin oven taakse purkkapalaa vaatimaan).



Nyt mie meen. Olen istunut tässä jo... kauan. Kaikille oikein hyvää loppuviikkoa ja nauttikaa rakkaistanne!! Täällä minä pehmoilen, mutta tänään eka kertaa alkoi pelottaa, mitä tuleman pitää. Vain hieman, enempää en myönnä.



Pippandii ja kaksi tuhisevaa pörröpäätä

Noinkohan kukaan enää lukee tätä, mutta kirjoitan muutaman sanasen. Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena ja epäilen, että näin ollaan ens vkon to asti... Silloin on varmaankin sit käynnistys, kun tulee 2 vkoa yli täyteen. Kävin tänään nauttimassa saunastakin, mutta ei se sunnuntainakaan auttanut, joten miksi nyt. Sinänsä vähän jännittää, kun Helmi lähti tulemaan ajallisesti just ens yönä. Se omasta navasta.



Helmille on puhjennut vasemmalle kulmahampaat ylös ja alas yhtä aikaa. Kärjet on siis näkyvissä ja ensimmäistä kertaa näkee, että hampaiden tulo sattuu. Harmilliseksi sen tekee myös se, että on tottunut lohduttamaan itseään lutkuttamalla kättään, mutta nyt onkin siinä kohdassa, millä on voinut " purra" kättä, hampaat ja käteen sattuu. Oli aika onneton, kun yritti pitää kättä suussa, kun hampaisiin sattui ja harmitti ja sit purikin käteen ja sit käteen sattui. Näytti mulle vaan kättään ja sanoi " pipi" eikä voinut ymmärtää mikä meni pieleen :( Koita siinä sit lohduttaa pientä. Päikkäreille meno oli tosi vaikeaa tämän vuoksi. Onneksi meni yöunille sentään normaaliin malliin. Pelkäsin jo, että joutuu särkylääkettä antamaan, mut onneksi ei.



Meillä on muuten puistossa ainakin kaksi muuta maalislasta Helmin lisäksi: Viivi ja Anne. Kolmannesta en ole varma, kun en muista koska se on syntynyt *nolo*. Hauska seurata noiden eroja.



Helmi on alkanut " pullistelemaan" ihan kun bodarit. Silloin kun saa kulkea alasti sisällä, menee monesti peilin eteen tai tulee meille esittelemään lihaksiaan. Nostaa siis kädet ylös koukkuun ja jännittää lihakset ihan niinkun kehonrakentajat näytöksessä :D Se muuttaa asentoakin välillä sivuttain ja kädet erilailla koukkuun jne. Kyllä siinä on vanhemmilla naurussa pitelemistä. Onko muilla moista käytöstä havaittu? Siis onhan Helmi varsin lihaksikas sekä käsistä, että jaloista, mutta kyllä tuo pullistelu hymyilyttää.



Pippandiille jaksamista leikkaukseen. Mikäli arvaan oikein leikkauksen syyn (itselläni on kilpparin vajaatoiminta ja aavistuksen laajentunut kilppari) niin kyse on kuitenkin melko rutiinitoimenpiteestä. Hyvin se tulee menemään, älä turhaan stressaa. Nauti elämästä!



Nyt nukkumaan tai lähinnä sänkyyn pyörimään ja juoksemaan vessaan 4-6 krt yön aikana. Kauniita unia muille!



Atyah + Helmi 27.3 + Elmeri rv 40+5 (ultran mukaan 40+1)