Kun mummu säälii lastamme
Tilanne on tämä: mummu ja pappa ovat meillä nyt jonkin aikaa käymässä toiselta paikkakunnalta. Perheemme tavat tuntuvat heitä kummastuttavan.
Meillä kaksivuotias ei saa syödä karkkia ollenkaan, eikä herkkuja kuin hyvin säännöstellysti. Meillä ei lapsen ruokaan laiteta sokeria eikä lapsi saa juoda isän Pepsiä tai mummun käyttämää mehua, vaikka näkeekin heidän niin tekevän. Meillä lapsi juo vettä ja maitoa, ja pyrimme ruokkimaan häntä mahdollisimman terveellisesti, vaikka itse söisimmekin joskus vaivihkaa karkkia tai muuta herkkua.
Mummu säälii lastamme, koska lapsi näkee toisten juovan jotain, mitä hänelle ei anneta. Me olemme taas sitä mieltä, että lapsen pitää oppia siihen, ettei kaikkea samaa saa juoda tai syödä mitä näkee toisten juovanja syövän.
Kertokaa nyt hyvät kollegat, että toiminko tässä väärin? Mummu siis todella on ihan kauhuissaan tilanteesta ja on jo pari kertaa antanut lapselle mehua, koska lapsi on sitä osannut häneltä niin kauniisti pyytää.
Tosin hän on nyt sanonut, ettei halua toimia meidän periaatteitamme vastaan, mutta asiasta käydään jatkuvaa vääntöä. Kuulemma hänen aikanaan ei koskaan ole lapsille näytetty ruokia tai juomia, mitä lapsi ei voi saada. Eikä hänen mielestään kaksivuotias voi ymmärtää osakseen saamaa julmaa kohtelua.
En mielestäni ole ollenkaan julma, vaan haluan opettaa lapselleni eväitä elämää varten. Tulee aika, jolloin karkit ja muut herkut ovat isompi osa hänen elämäänsä, mutta ei vielä. Ja silloinkin kontrolloidusti.
Alkaa pian keinot loppua sinnikkään ja väsytystekniikkaa käyttävän Mummun kanssa ...
Kommentit (52)
edelleen. Tosin hiukan vähemmän hänen toisen kirjoituksensa jälkeen.
Ensimmäisestä kirjoituksesta minulla heräsi mielikuva, että perhe alvariinsa mässäilee herkuilla lapsen nenän alla.
Oma lapseni ei ennen 2-vuotispäiväänsä ollut mitenkään herkkujen perään vaikka niitä sai silloin kun perhe ja vieraatkin. Useimmiten lapsi jätti keksin ym. syömättä. Nyt kyllä pyytää kaupasta vaikkapa suklaavanukasta, useinkin. Ostan jos ostan muillekin, yleensä viikonlopuksi.
Kukin tehköön niinkuin parhaaksi näkee. Onhan se hienoa, jos lapsi noudattaa täydellisen terveellistä ruokavaliota. Sokeri ja rasva ovat ihan todistetusti pahasta ihmiselle.
Varmasti joku oma tapani lastenkasvatuksessa herättäisi sääliä toisissa ihmisissä.
Siinä olen samaa mieltä ap:n kanssa, että mummon pitää noudattaa vanhempien ohjeita, mutta ymmärrän mummon huolen. Minusta on kiusaamista syödä herkkuja lapsen nenän alla ja kieltää ne häneltä. Kyllä tuon ikäinen (ainakin meidän 2v) näkee mm. päiväkodissa muiden syövän herkkuja ja mielestäni olisi tosi julmaa kieltää häntä syömästä kun muut syövät. Tietysti kohtuus kaikessa ja herkkupäivä kunniaan,mutta tuollaista totaali kieltämistä en ymmärrä.
Joku puolusteli kantaa sillä, että eihän lapsi alkoholiakaan saa, mutta se on pikkasen eri asia. Alkoholi on kielletty KAIKILTA lapsilta. Olisiko kiva, että lapsi huomaisi vanhempansa valehtelijoiksi, jotka väittävät, että karkki on vain " aikuisten ruokaa" , kun naapurin täti/lpäiväkoti ym. alkavat siinä kohtaa nauraa, kun lapsi kertoo silmät pyöreinä, että äiti väittää herkkuja " aikuisten ruuaksi" . Kyllä 2v tajuaa jo mitä muutkin kuin äiti tekevät/sanovat!
MEidän kaksi lasta söisivät n.keksipaketin ja bielä jhäätelöpaketinkin perään, jos ei rajaa laitettaisi. Mummin kanssa on ollut pakko tästä keskustella ja minä päätän aina, missä menee lapsen herkuttelun raja kun ollaan kahvipöydässä. Tuntuu silti, että mummi aina säälii lasta, kun sanon, että " nyt riittää" . Yleensä syönyt jo joka laatua herkkuja kahvipöydästä, mutta silti menisi varmasti paljon lisää.
Meillä siis saa kaikkea, mitä aikuisetkin syö, mutta rajoituksia kyllä täytyy laittaa, koska oma vatsa ei niitä meillä lapsilla sanele. Silti mummi tuntuu säälivän näitä raukkoja " pitäähän lasten saada syödä niin paljon kuin haluavat" .
No, tämä ketju on auttanut ymmärtämään, että tapansa kullakin ja ei ole paha asia sanoa mummille rajoja. Onhan lapset meidän ja meuilläkin tosiaan isovanhemmat näkevät lapsia viikottain ja aina kyllä saavat jotakin herkkua.
Oli hirveää nähdä kuinka eräs äiti kaivoi väkisin 2v tytön suusta karkin. Sukulainen kun antoi karkin tietämättä ettei tyttö saa syödä. Tyttö nuoli pitkää pelkkiä sormiaan ja itki!
Melkein itkin itsekin että eihän karkki myrkkyä ole vaan pienikin voi tulla todella iloiseksi kun saa joskus karkin. Meillä ainakin perhepäivähoitaja antaa joka ruuan päälle lapsille xylitoli purkat. Mielestäni aivan ihana hetki lapselleni hoidossa, päivän kohokohta!
MeLady
Meillä reilu 3v ja 1v pojat. Pienempi ei juurikaan vielä herkkuja ole saanut... mutta toki kahvipöydässä palasen pullaa maistaa tai muumipiparin tms.
Isommalle olemme antaneet samat oikeudet kuin muillekkin, eli saa valita kahvipöydästä itse mitä haluaa- mutta kohtuudella!
Itse esikoisen aikaan olin hurjan tarkka näissä makeiden antamisissa ja kävimpä niistä jopa sanaharkkaa äitini kanssa... että ei aina makeaa tarvitse olla tarjoamassa!!! Onneksi tähänkin sitten tuli kohtuus ja nyt ei ole enää sen suhteen ongelmaa.
Ymmärrän toki ettei lasta tarvitse liiasti sokerilla ruokkia, mutta miksi kieltää vaikkapa kahvipöydässä ottamasta lasin mehua/palan pullaa?!
Joku kirjoitti, että ei lapsi tiedä mistä jää paitsi jos ei kerran ole maistanut... en ihan yhtyisi tuohon... Tyhmiä nuo lapset eivät todellakaan ole!!!
Kohtuus kaikessa ja mielestäni on ihan hyvä juuri se kohtuus lapselle opettaakkin. Eli ei makeaa mahan täydeltä :)
Piti vielä kysyä, että kuinkas monelle on jäänyt mieleen miten mummolassa sai herkkuja?! :)
mielestäni toimit aivan oikein. Ja itse olen samalla kannalla. Sano mummoille että talossanne toimitaan tavallanne. Ei kenelläkään ole oikeutta opettaa toisen lasta " huonoille tavoille" . Minä pelkään että isovanhemmat syöttää lapsellemme jotain kiellettyä salaa, joten en anna sen vuoksi edes hoitoon.
Meillä hieman sama tilanne. Tyttö 1v4kk useammalle ruoka-aineelle allerginen ja siitä johtuen ruokavalio on vielä suht suppea. Ruokavalio näin myös laajenee hitaasti (mutta ainakin toistaiseksi aika kivasti). Meillä kesti voi sanoa näihin päiviin asti, että asia meni anoppilassa jakeluun, eikä kaikki asiat ihan vieläkään (eka allergia todettiin n3kk iässä). Eli kun syödään yhdessä niin tulee kommenttia " no eikö sitä nyt voisi antaa maistaa tuota ja tätä" . Ja " voi voiv voivo" :telua. Kyselyä, että laitatko siihen suolaa - jaa et laita laitatko sokeria - jaa et laita sokeria (kun en tuuppaa suolaa ja sokeria kun lapselle maistuu hyvin ilmankin). Parhaiten asioihin on auttanut vain raat perustelut miksi asiat tehdään tietyllä tavalla ja sillä selvä. On esimerkiksi sanottu, että he ovat lapsen kanssa vain murto-osan siitä mitä me vanhemmat eli jos näistä ravitsemuksellisesta asioista tulee ongelmia, ne eivät ole heidän ongelmiaan ts. meidän perhe tuntee nahoissaan kaikki ruokaan liittyvät myös huonot ratkaisut.
Se on yksinkertaisesti tuo tietty sukupolvi joka on saanut käyttöönsä suolat ja makeat ja tuntuu, että niitä pitäisi sitten olla kaikkien safkassa ja _paljon_.
Koita perustella oma kantasi, vaadit että asiat tehdään ilman lapsen aikana voivotteluja niin kuin haluat ja jos ymmärrys ei riitä niin aina kannattaa muistuttaa, että jokainen kasvattaa oman lapsensa omalla tavallaan, tärkeät päätökset kuuluvat lapsen vanhemmille, ei mummuille ja papoille. Ravitsemusasioihinkin on tullut aikas paljon uutta tietoa sitten sen kun mummuilla ja papoilla on ollut oma pieni sylissä.
Vaikka teidän tapauksessa ei ole kyse mistään allergioista, niin olen kanssasi silti samaa mieltä, että lapsi ehtii kyllä syömään makeata ynnä muuta ravitsemuksellisesti tarpeeton kyllä aikanaan ihan tarpeeksi. Tämä maa on jo nyt lihavia mukuloita täynnä joilla paikat löysästä höllyy jo lapsesta asti ja kakkostyypin diabetes kolkuttelee jo pienenä ja kolesteroli arvot koholla! On täysin oikein jos joku haluaa koittaa antaa lapselleen hyvän ravitsemuksellisesti oikean startin elämälle, sieltä ne tavat jatkuvat eteenpäin. Toki herkutellakin pitää, mutta ei sitäkään ole pakko vaippaiässä aloittaa aktiivisesti harrastamaan.
Tärkeintä on, että asioita ei voivotella lapsen kuullen, ei pieni lapsi kuuro ole eli hänelle tulee äkkiä sellainen olo, että miksi asioita kielletään ja etenkin miksi vanhemmat kieltää ja isovanhemmat ei. Siksi sinne mummolaa kai kautta aikojen on ollut kiva mennä kun siellä kaiken saa.. :) Pidä kiinni periaatteistasi, kyseessä on sinun lapsi.
Ihan oikein teet. Joskus muistan anopin sanoneen, että ennen annettiin vauvalle pipari käteen imeskeltäväksi vaikka ei vielä ollut hampaitakaan. Nykyään huolehditaan hampaistakin ihan eri tavalla kuin ennen. Meidän lapset juovat kans maitoa ja vettä kun eivät edes pidä mehuista, kun ei ole niihin tottuneet. Kyllä niitä herkkuja ehtii vielä syödä myöhemminkin.
hei! Meidän lapsi nyt jo 3-v. mutta aikoinaan kun oli pienempi venytimme myös mm. tavallisen mehun ja karkin aloittamisikää. Tosin pidin kyllä tiukasti siitä huolen että myöskään me aikuiset emme syöneet kiellettyjä herkkuja lapsen paikalla ollessa tai jos söimme oli pojalle omat " vastaavat" herkut. Eli jos itse syö jälkiruokaa on lapselle hedelmäsosetta tai itse juo limua on lapselle sokeroimatonta esim. vedellä jatkettua tuoremehua. Meillä tämä tarkoitti kuitenkin että esim. mehun juonti ei ollut päivittäistä. Itsestäni olisi tuntunut mahdottomalta syödä yksin jotein herkkua kun lapsi vieressä haistaa herkun tuoksun. Toisaalta oma lapselle varattu " herkku" on myös viesti lapselle että hän ja hänen " tarpeensa" ovat yhtä merkityksellisiä kuin muidenkin. Lapsi ihan varmasti oppii tyytymään myös vähempään kuin mitä muut syövät, mutta oma näkemykseni on että kaikille tasapuolisesti vaikka ei ihan saman sisältöistä. Meillä muuten edelleenkin on erikseen mm. aikuisten ja lasten mehu johtuen lisäeine ym. seikoista. Tämä minun mielipiteenäni.
Kakspiippuinen juttu mun mielestä. Nimittäin meilläkään lapset eivät saa mehuja, limsoja tai karkkia. MUTTA me emme myöskään syö/juo niitä itsekään lasten nähden. Natustelemme kyllä salassa karkkia senkin edestä, mutta se on toinen juttu.
Musta jokainen vanhempi kyllä päättää nämä asiat eikä isovanhempi, kumminkaima tai naapurin täti. Mutta jokaisen vanhemman pitäisi ehkä myös näyttää sitten mallia?
Meilläkin isi varsinkin tykkäsi ennen juoda cocista, mutta se on nyt saanut häneltä jäädä. Hän saa juoda sitä joko salassa lapsilta tai sitten juhlissa, joissa lapsetkin (tai tällä hetkellä vasta esikko) saa sitä maistaa.
Lasten nähden herkuttelemme niillä herkuilla, joita lapsikin saa eli esim. pullalla ja jätskillä. Vauva saa leivänkannikan... =)
siis pointti äskeiseen kuitenkin on että te tietysti vanhempina päätätte lapsen ruokavaliosta jne. .... ja sukulaiset voi kauniisti ohjata noudattamaan samaa linjaa :)
Jos ei ole, niin en näe mitään syytä ottaa asiasta paineita. Jos et halua joutua konfliktiin mummon kanssa, niin voithan olla hänen vierailunsa ajan kattamatta pöytään sellaisia ruokia / juomia, joita et jostain syystä halua lapsesi saavan. Silloin niitä ei saa kukaan eikä asiasta synny keskustelua :)
Ja toisaalta, ei kai mummo teillä iän kaiken viivy? Kyllä lasten kohdalla voi aivan hyvin tehdä poikkeuksia ruokasäännöistä. Ei maailma siihen kaadu jos 2-vuotias saa joskus herkkuja tai mehua.
Meillä on 4.5v ja 3v lapset jotka ovat kyllä jo aika pienestä pitäen saaneet herkkuja silloin kun aikuisetkin niitä saavat. Saavat esim. osallistua kahvipöydässä pullan ja mehun nauttimiseen. Molemmat tietävät oikein hyvin että herkkuja on tarjolla vain erikoistilanteissa eivätkä he niitä mitenkään ole erityisesti oppineet himoitsemaan.
Kaksivuotias kyllä jo tajuaa jäävänsä jostain erityisestä paitsi jos esim kahvipöydän antimet häneltä kokonaan kielletään, ja se kiellettyhän on aina kaikkein houkuttelevinta...saatan nyt vaikuttaa vähän provosoivalta, mutta sanoisin että kannattaa vähän löysätä pipoa niin kaikilla on mukavampaa :) Ei se lapsi muutamasta mummon ja perheen kanssa vietetystä herkkuhetkestä terveyttänsä pilaa :)
Onkohan nyt sulla lipsahtanut pikkusen ylikierroksille tämä pyhän äitiyden ylläpito? Parasta herkkua lapselle äm (epäilemättä imetät lastasi yhä?) jne.
Se pieni ihminen EI mene pilalle siitä, jos mummu (tai isä tai muu läheinen) joskus antaa herkkuja. Kerroithan, että itsekin joskus syöt herkkuja? Onko se todella niin vakavaa, että mummu haluaa hemmotella kupeittenne hedelmää tavalla, joka on hänelle mieluinen (juuri tämä herrkujen tarjoaminen). Syystäkin on mummu huolissaan;
Sinä omit ja määräilet lastasi liikaa, etkä antaisi kenenkään muun huolehtia hänestä - millään tasolla.
Vähän maalaisjärkeä kasvattamiseen, niin ehkä lapsestanne kasvaa vielä tervejärkinen ihminen.
Ystävällisesti, Signe
kun ruokavalion noudattaminen menee sairaaksi, ei siis suvaita herkkuja lapsille, vaikka muut niitä saisivatkin, opetetaan lapselle, että hän on jotenkin erilainen, outo. Hänen omalla tahdollaan ei ole vanhemmille väliä, huono itsetuntohan siitä seuraa ja todennäköisesti ongelmia ruoan suhteen myöhemmässä elämässä. Ihan varmasti lapsesi miellään maistaisi mehua kun näkee muiden sitä juovan. Erilaiset makuelämykset kuuluvat elämään ja sehän on suuri nautinto ja ilo lapselle kokeilla uutta (vaikkakin sitten " syntistä" ruokaa). Nämä on sitten niitä lapsia, jotka juhlissa kainosti katsovat vanhempiaan kun pöydästä pitäisi valita itselle syötävää. Eivät uskalla tehdä omia valintoja, kun pelkäävät että valinta on vanhempien mielestä väärä. Kyllä täytyy tunnustaa että minun käy sääliksi niitä lapsia, joille ei ole opetettu että jokaisen mielipiteellä on merkitys ja että myös makunautinnot kuuluvat elämään.
Tekstini ei ole tarkoitettu hyökkäämään kenekään päälle. Jatkukoon keskustelu siis rakentavana edelleen :-)
Yst. terv Koiruus, perhe, jossa lapset ja aikuiset osaavat nauttia kohtuudella myös herkkuja
Kyllä mustakin toi kuulosti aika fanaattiselta, varsinkin jos muut juovat tai syövät kiellettyä vieressä. Ja jotenkin joskus arveluttaa tuollainen täydellisyyteen pyrkiminen. Ehkä se johtuu siitä, että me aikuiset koemme itsemme niin epätäydellisiksi ja koitamme kompensoida sitä yrittämällä tehdä lapsistamme mallikappaleita.
Kyllä minä itsenikin tunnistin tuosta viestistä. On tullut mummin kanssa vähän kinaa herkuista. Mutta sitten päätin, että tuskinpa tuolla ajoittaisella herkuttelulla nyt mitään ihmeellisempiä terveydelle haitallisia seuraamuksia on. Ei kai se nyt niin vaarallista ole.
Eli meillä 2 vuotias poika. Ja jos muut saavat karkkia/keksiä jne. saa myös lapsi tosin ei mitään älyttömiä määriä vaan herkut siirretään jossain vaiheessa pois.
Mielestäni kaksivuotiaalta paljon pyydetty että ymmärtää miksi hän ei voi saada.
Kuitenkin ja tietenkin kun joskus juon esim. energia juomaa tai jotain alkoholipitoista, selitän lapselle että tämä on vain aikuisille ja lapsi tulee tästä kipeäksi. Silloin hän yleensä saa jotain muuta juotavaa.
Mies kertoi joku aika sitten luokkakaveristaan jolta oli myös kaikki herkut kielletty. Siis mehut karkit, keksit jne.
Sitten joskus ala-asteella mieheni synttäreillä tää sama poika oli ollut niin utelias muiden syömisiä kohtaan, kun muut veti synttäriherkkuja, että söi sitten siinä tuoksinassa miehen kaikki hajukumit(siis niitähän on sellasia äklönhajusia pyyhekumeja).. Poika parka..
Mun mielestä täytyy kohtuus pitää mielessä, ei karkkia varta vasten tarvi ostaa, mutta jos siinä muutkin syö, niin mun mielestä on julmaa kieltää toiselta sen syöminen, sillä tajuaahan se, että jotain hyvää muut mussuttaa.
Ei se veden tai maidon juonti lopu mikäli silloin tällöin mehulasin saakin.. Tää on mun mielipide.
Ei tarvitse olla fanaattinen jos ei anna sokeriherkkuja.
Meillä kohta 2-v poika, emmekä anna mehua (saanut kerran kerhossa), karkkia ja suklaata ei ole saanut maistaa ikinä. Ajattelen, että ehtiihän noita vielä syödä tarpeeksi. Keksiä ja pullaa sa jos ollaan kylässä, niitä emme kotona muutenkaan syö. Itse syön karkkia, mutta pojalta salaa - niin kauan kuin onnistuu...?
Meillä minun äitini on ymmärtänyt tämän ihan hyvin, kysyy aina, jos meinaa antaa jotain. Mutta miehen äiti selvästi paheksuu, kun en anna makeita. Hänestä on väärin, ettei poika saa juoda mehua (!!!).
Pikkusiskoni sai karkkia ekan kerran 4-vuotiaana kaverin synttäreillä. Sen jälkeen satunnaisesti xylitol-karkkiaskin. Isompana toki kuten muutkin, karkkipäivänä. Jotakin tämän suuntaista ajattelin meillekin ohjenuoraksi.
Mielestäni emme ole fanaattisia minkään asian suhteen.
Ihme juttua vetää tähän joku imetysmieltymys tms. Ihan kuin sen jutun kirjoittajalla olisi itsellä jotakin jäänyt hampaankoloon (karkkia ehkä?).
;)
Te tietenkin päätätte lapsenne kasvatuksesta, mutta ymmärrän kyllä mummoa. Olen ehdottomasti mummon kannalla. Jos muut syövät niin kyllä lapsellekin voisi antaa, tai sitten ei muidenkaan tarvitsisi syödä. Herkut ei kuitenkaan ole elämää suurempi kysymys.
Sanoisin myös että oma esimerkki varmaan ajan myötä vaikuttaa enemmän kuin se että lapsella on eri säännöt. Eli koko perheen elintavat sitten puntariin.
Tosi mielenkiintoinen ketju ollut, herättänyt paljon ajatuksia. Me ollaan ehkä sellaisia keskitien kulkijoita tässä asiassa. Täytyy tosin sanoa, että ollaan aika paljon muutettu koko perheen ruokavaliota terveellisempään suuntaan lapsen syntymän jälkeen (täysviljatuotteita, vähemmän lisäaineita jne), ja omaa suklaan syöntiä on tullut myös rajoitettua, koska en halua lapsen ainakaan joka päivä " herkuttelevan" . Tyttö on siis nyt 2 vee.
Herkuttelua rajoitamme nimenomaan siis arkisin. Mennään myös aika pitkälti ilman mehuja, välillä juodaan kyllä omatekoista herukkamehua. Limppaa ei ole vielä maistanutkaan. " Makupaloina" suositaan kuivattuja hedelmiä. Toisaalta on vieraita tai kyläillään tai muuten herkutellaan, myös lapsella on silloin " juhlat" . Seuraan kyllä, ettei mene ihan överiksi ja että ensin syödään myös jotain kunnon ruokaa. Meillä shipsit on osoittautunut sellaiseksi herkuksi, jota lapsi ahmisi mielestäni turhan suuria määriä, joten ne joudutaan yleensä jossain vaiheessa kieltämään. Mielenkiintoista taas on se, että ns. makeat herkut ei maistukaan usein. Esim. eilen kylässä söi vain voileipäkeksejä ja juustoa, niitä pyysi monta kertaa lisää. Pullaakin pyysi, mutta ei syönyt, kakuista ei ollut kiinnostunutkaan, vaikka näki kaikki pöydän antimet. Yhden suklaapalan halusi myös, mutta toi siitä puolet myöhemmin minulle.
Meillä onneksi ei isovanhempien kanssa ole tästä asiasta ristiriitoja ollutkaan. Tuovat tuliaisiksi halutessaan yleensä jotain muuta kivaa :) Ja tosiaan niistä piirakoista ja pullista voi tehdä myös terveellisempiä versioita (lisätä siemeniä ja käyttää täysjyväjauhoja, vähentää sokeria), ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa vaikka välillä yhdessä herkuteltaisiinkin!