Olemme kaikki yksilöllisiä!=O)

Olen jo pitkään seurannut täällä olevia keskusteluja. Nyt pisti silmään ihan parin päivän sisällä ilmestyneet viestit " huonoista äideistä" ja lapsen " liian aikaisin" hoitoon viemisistä. On ollut ihana huomata, että en ole ainut, joka pohtii elämänsä ratkaisuja tai tapoja.



Keskustelimme juuri kaverini kanssa aiheesta, miten vauvat/lapsetki ovat yksilöitä ja heillä on ihan samanlaisia eroavaisuuksia kuin meillä aikuisillakin. Se mikä on hyväksi/sopii toiselle, ei ehkä sovi toiselle. Mutta entäs sitten? On ihanaa, kun emme ole samanlaisia. Usein sitä miettii, että miksi jollain saattaa olla asiat paremmin, kuin minulla ja sitä usein on kateellinen, mutta sellaista elämä on. Kuitenkin pääasiassahan sitä pyrkii tekemään elämästään niin hyvän, kuin mahdollista ja erityisesti tarjoamaan lapselleen mahdollisimman hyvät eväät elämään.



Itse laitoin lapseni hoitoon 9kk ikäisenä, hyvän työtarjouksen takia. Olihan se aluksi riipivää, mutta asiat suttaantuivat hyvin ja ei lapsi siitä ole tuntunut kärsivän(päinvastoin)(ikää nyt meilkein 2v). Minulla ei olisi ollut mahd.jäädä kotiin 3v asti, enkä olisi halunnutkaan. Silti koen olevani ihan hyvä ja rakastava äiti. Elämä menee omia polkujaan.



Ja niin kuin joku jossain keskusteluissa totesikin, äitiys on jatkuvaa syyllisyyden tunnetta. Sen kanssa täytyy oppia elämään. Mutta on myös muistettava itsensä. Sillä, jos äiti ei voi hyvin se heijastuu myös lapseen.

Pidetään huolta jälkikasvustamme ja itsestämme.=O)



-Mimma =O)