4-vuotiaan peloista: Onko normaalia, että yhtäkkiä poika ei uskalla mennä yksin yläkertaan/huoneeseensa leikkimään?

Meidän hiukan vajaa 4-vee on nyt jo kohta kaksi kk pelännyt mennä yläkertaan ilman äitiä. Nousee myös unilta itkien, jos on yksin yläkerrassa.



Veikkaan meillä kahta syytä:



a) pari kk sitten eli juuri kun tämä alkoi, riitelimme miehen kanssa turhan paljon ja vieläpä lasten kuullen. Vaikka tämä tilanne on nyt rauhoittunut, luulen, että se jotenkin on pojan taka-ajatuksissa =( Ainakin tämä alkoi juuri samaan aikaan kun meillä pari viikkoa riehuttiin (sanallisesti toki vain mutta kuitenkin) aika lailla...



b) poika on nykyään erittäin kiinnostunut dinosauruksista yms. pelottavista pedoista, joista luetaan paljon kirjoja ja joilla pitäisi leikkiä. Nämäkin taitavat tulla uneen?



Meilläkään puhuminen ei ole auttanut, koska poika ei osaa nimetä syytä, miksi pelkää yläkerrassa. Toisaalta kertoi kyllä, että kerran kun he leikkivät kaverin kanssa yläkerrassa, kaveri kuuli meidän sängyn alta mörön äänen... =)



Aika inhottava tilanne, meilläkin leikkihuone ylhäällä. En kuitenkaan pakota lasta sinne menemään, vaan leikkii nyt sitten alakerrassa ja raahaa tavaroita edestakaisin. Toivotavasti tämä kausi menee ohi yhtä äkkiä kun tulikin...?

Haluan nyt vain sen verran rauhoittaa mieltänne,että kyse ei välttämättä ole mistään sen vakavammasta..Itse olin hyvin herkkä lapsi.Muistan vieläkin,kuinka n.5vuotiaana kieltäydyin menemästä omakotitalomme yläkertaan.Minua yksinkertaisesti vain pelotti se,että mukana ei ollut ketään ja yläkerta oli aika suuri ja pimeä..Pimeää pelkäsin erityisesti.Lisäksi pelkäsin myöskin jotakin tauluja.En myöskään koskaan suostunut kertomaan vanhemmilleni mikä siellä pelotti,sillä asia nolotti suuresti jo sen ikäisenä..Lapset saattavat pelätä aika hassujakin asioita,itse pelkäsin vielä 5 vuotiaanakin jotain muumi-jaksoa:)

Meillä nyt 5-vuotiaalla oli jossain vaiheessa pelkoja, että ei uskaltanut mennä omaan huoneeseen, pelkäsi lintuja niin että ei suostunut menemään mökillä suurinpiirtein verantaa pidemmälle jne. Niistä onneksi on nyt päästy. Meidän 3-vuotias ei uskalla yksin mennä omaan huoneeseen tai makuuhuoneeseen, koska ne ovat kauempana muista huoneista. Jos olisi yläkerta ei varmasti suurin surminkaan menisi sinne yksin.

Serkkuni pelkäsi pienenä olla/mennä yksin ylä- tai alakertaan. Pelkäsi Peukaloisen Smirre-kettua:). Oli aika iso, varmaan ainakin kouluikään saakka pelkäsi. Hän otti aina 1.5v nuoremman pikkusiskonsa mukaan turvaksi. Muistan kun tätä aina naureskeltiin...



Itse olin varmaan jo 6-vuotias kun minua pelotti suunnattomasti Pikkukakkosessa jakso jossa Ransu meni neuvolaan. Suurinpiirtein itkua tuhersin oven takana. Ja silti minusta tuli terveydenhoitaja:).



Pelot kuuluvat ikään, ne tulevat ja menevät.

Tosin tyttö on 2 v, mutta joku aika sitten ei uskaltanut mennä yksin ylös, alkoi pelkäämään kaikkiä vähänkin kovia ääniä ja talomme ilmastointilaitteen ääntä, josta kuuluu koko ajan tasainen hurina. Mutta tämä meni ajallaan ohi. Mie luulen että tällaisia pelkokausia vaan tulee ja menee. Toiset on kai herkempiä kun toiset.

ja siihen ettei tuonikäinen vielä osaa erottaa kuviteltua ja totta. Samassa iässähän monet alkaa kertoilla keksittyjä tarinoita, joita alkavat lopulta itse uskoa.

Eli samoin kuin nimimerkki T06, pelkäsin mennä yksin yläkertaan koko ala-asteen loppuun saakka!! Ja siihen ei ollut muuta syytä kuin että minua pelotti iso paikka, jossa ei ole muita ihmisiä, ja jossa ei ollut iltaisin/talvella valoja päällä. Ja jossa ei yleensä vietettu aikaa (olohuone, makuuhuoneet ja keittiö oli alakerrassa). Jos jouduin käydä siellä aivan pakosta hakemassa jotain, juoksin tosi nopeaan ja laitoin kaikki valot mennessäni, ja sitten yhtä äkkiä pois. Olin muutenkin ujo lapsi ja enkä pidä vieläkään yksin pimeässä kulkemisesta, edes omassa kotonani. Vaikka mitään traumoja aiheuttavaa ei ole koskaan sattunut. Tunnen oloni turvallisimmaksi vain ihmisten seurassa, edelleen. Että sanoisin että se voi lapsellasikin olla vain luonne kysymys..

Poika on nyt 4-vuotias. Ainakin vuoden ajan on ollut ajoittain sellaista, että ei halua leikkiä eri huoneessa kuin minä. Viime viikollakin oli ainakin kerran sellainen, että yhtäkkiä ei uskaltanut mennä yksin vessaan.