olenko hullu, olen 23 ja miesystäväni on 43. todella ihana ja huomioonottava mies kaikinpuolin.

=O

Eron syyt olisivat sitten jossain muissa asioissa kuin iässä!

Eikä sitten tarvitsisi nelikymppisenä katsella eläkeikäistä!!

vuodessa vaaleanpunaisetlasit ovat kadonneet silmiltäni jo ja näen muutakin kuin ihanan miehen

jotka saattaa kuulostaa vähän karkeelta. onks se ees rikas ja jaksaako panna?

Samoin tämän veljellä on 19 vuotta nuorempi muija. Kummatkin äijät on muuttunut vanhoiksi, kiukkuisiksi, mustasukkaisiksi käppyröiksi...maailman ainoana huolena jos muija löytää nuoremman ja paremman miehen.

No, kummatkin muijat löys ; )

Jos nyt jo häpeät miestäsi, niin miksi sinun kannattaisi hänen kanssaan jatkaakaan? Eihän se mitään elämää ole, jos joudut piilottelemaan miestä kotona...

mulla on samanikäinen mies (ollaan oltu yksissä melk. 15v) ja en olisi jaksanut kuunnella 23-vuotiaana tuollaista tylsää narisevaa kääkkää. Bilettämisestä yms. hauskanpidosta on turha edes haaveilla, hädin tuskin jaksaa valvoa yli klo 22.00. Ei siis aina ole ollut tällainen mutta ikä, stressaava työ yms (nalkuttava vaimo ja lapset ;) ) ovat tehneet tehtävänsä

Vaihtaisin nuorempaan versioon jos vaan olisi mahkuja kun en ole enää mikään ruusun nuppu itsekään...

ajattelet silleen et aikansa kutakin. eihän kaikki aina ole ikuista. eikä elämää voi suunnitella loppuun asti

mutta jälkikäteen voi tietenkin ajatekka, että olisihan nuoremmankin voinut ottaa... No, on ihana isä ja paras ystäväni. Seksi hyvää ja suhde tasapainossa. Siinä mielessä iskin kultasuoneen. En halua ajatella sitä, että kun olen 60v. ja eläkkeelle jäämässä, niin mies alkaa olla vanhus. Itse haluaisin sitten matkustaa ja nauttia elämästä, toivottavasti mies pystyy osallistumaan siihen!

Kenellä on sitten mikäkin syy. Teillä se on ikäero. Mutta luulen, että puolen vuoden jälkeen miestään katsoo vielä vaaleanpunaisten lasien lävitse. Se, että olet alkanut huomata epäkohtia on vasta alkusoittoa. Minä olin vielä kuuden vuoden jälkeen täysin huumassa ja ajattelin, että en ikinä voisi olla erossa tästä miehestä. No, se kuuluisa seitsemäs vuosi olikin sitten täyttä tuskaa ja ero oli lähellä. Siitä kuitenkin selvittiin ja elämä on nyt ihan mukavaa kahden lapsen ja yli nelikymppisen miehen kera. (Itsekin olen jo kolmekymppinen.)