Mikä olikaan perusteluna, ettei alle 3 v. päivähoitoon?

http://www.lapsiperheet.net/inf/asiantuntijat.htm



http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/avoin/appro/vanhem/sosy.htm



http://www.helistin.fi/?page=1288552



Tällä kertaa itse kantaa ottamatta...

-Cityäippä-

Tosi hyviä linkkejä :) Tuli vaan suru puseroon, kun meidän kohta puoliin vuoden täyttävä joutuu päiväkotiin :/ Mutta täytyy yrittää parhaansa niinä hetkinä, jona lapsi ei ole päiväkodissa ja juuri ymmärtää mahdollisia kiukutteluja, että kenties johtuvat siitä, että on joutunut eroon minusta. Toivon niin kovin, että päiväkodissa pysyisi sama hoitaja mahdollisimman kauan.



Onneksi saan tehdä 4 päiväistä työviikkoa ja mieheni kanssa aika hyvin pystymme vuorottelemaan hoidon kanssa, ettei montaa tuntia viikkoon tulisi. Mutta en nyt lähde selittämään syytä, miksi joudumme turvautumaan päiväkotiin.

Kyllähän tuota ihan tutkittuakin tietoa asiasta löytyy...

...kaikki ei kuitenkaan tässäkään asiassa ole mielestäni aivan mustavalkoista. Mielestäni siinäkin on suuri ero, meneekö lapsi hoitoon 1- vai 2-vuotiaana, tekeekö hän " täyttä työviikkoa" vai esimerkiksi lyhyempää päivää/lyhennettyä viikkoa. Myös se, miten paljon aikaa ja huomiota lapsi kotona saa silloin kun ei ole päiväkodissa, vaikuttaa sopeutumiseen.



Oma poikamme aloitti päiväkodissa 2v3kk iässä, ja se oli mielestäni ehkä vähän liian aikaisin, mutta työpaikkani säilymisen kannalta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että lapsi sai olla kotihoidossa niinkin pitkään. Nyt täyttäessään kohta kolme, on hän edelleen hoidossa vain 3 pvää viikossa. Kesän jälkeen alku on taas ollut vähän hankalaa, varsinkin, kun ryhmässä aloitti monta aivan pientä, joilla aloitus on todella hankalaa ja itkun määrä sen mukaista. Illat ovat pojalla tosi levottomia, kun purkaa päivän paineita ja äiti potee huonoa omaatuntoa, kun toista noin rääkätään :(. Mutta tilanne on nyt tämä ja siihen on sopeuduttava.



Kaikki vanhemmat varmasti potevat jonkinlaisia omantunnontuskia viedessään lapsensa hoitoon. Jos eivät, on minusta jotain vialla omassa vanhemmuudessa. Poikkeuksena tästäkin tietysti ovat ne erityisryhmät, joille hoidon tarve on määritetty sosiaalisista tai terveydellisistä syistä - joko vanhempien tai lapsen.



Enemmän kuin itsesyytöksiä ja/tai toisten äitien ratkaisujen mollaamista pitäisikin mielestäni miettiä yhteiskunnallisia rakenteita ja sieltä lähteviä muutoksia. Jos tieteellisesti todistetaan, että lapsen paras paikka on pääsääntöisesti koti - ainakin 3-ikävuoteen saakka, olisi mielestäni ratkaisuja tämän vaihtoehdon tukemiseen tultava myös kansantalouden piiristä.



Rakkautta ja rajoja - kasvatuskumppanuutta kaikille päivähoitolasten vanhemmille toivottaa

-Cityäippä- joka taas pääsi paasaamaan....

Joskus lehdessä oli taas aiheesta (asiantuntija)keskustelua, jossa korostettiin juuri sitä, ettei asia ole ihan mustavalkoinen, vaan myös se vaikuttaa, että a) missä iässä päivähoitoon ja b) minkälaiseen/ -tasoiseen päivähoitoon. Osa tuosta " ei alle kolmivuotiaana hoitoon" -tutkimuksesta on ollut yhdysvaltalaista, jossa esim. äitiyslomat ovat hyvin lyhyitä ja hoitojärjestelmä erilainen kuin täällä.



Sittenhän oli se jokin (ei suomalainen, mutta pohjoismainen) tutkimus, jonka mukaan varhainen päivähoito parantaa kykyä toimia ryhmässä tms. - muistaako joku? Oli tapetilla joskus ehkä vuosi sitten...?

Kiitos tekstistäsi.



Meillä esikoinen meni tarhaan 15-kuisena, keskimmäinen 3-vuotiaana ja pieni on nyt 16kk ja töistäni riippuu milloin menee, luultavasti kuitenkin vasta 2 täytettyään.



Minä taas olen lukenut että SOPEUTUMISEN kannalta huonoin alotusikä olisi juuri tuo pari vuotta. Tai ei kai se oikeastaan iästä ole mutta kuulema uhmaikäisen ei pitäisi aloittaa hoidossa koska sillon hän kokee päiväkodin pahimman laadun rangaistuksena. Mutta aina ei vain ole valinnan varaa ja mistäs sitä muutenkaan etukäteen voi tietää missä iässä se uhma alkaa.

Kiitos, kiitos...

...ehkä huomaa, että olen tätä asiaa aika paljon päässäni pyörittänyt :).



Saattaa hyvinkin pitää paikkansa, että 2-v on juuri se huonoin ikä aloittaa päivähoito - uhmaa silmällä pitäen. Meillä uhmis alkoi riekkumaan vasta keväämmällä, kun hoito alkoi tammikuussa, eli ei onneksi päällekkäin aloituksen kanssa.



Usein kuulee sanottavan myös, että mitä pienempi, sen helpompaa aloitus on. Itselläni ei kokemusta siitä, mutta kyynisesti ajattelen, että voihan se vaikuttaa helpommalta, kun ei juuri vuoden täyttänyt osaa vielä samalla tavalla protestoida kuin vanhempi ja alistuu helpommin tilanteeseen kuin isompi. Onko alistuminen ja sopeutuminen sama asia - tästä retoriikasta voisi keskustella pitkään. Mitä nyt itse olen pari viikkoa nähnyt niitä ihan pieniä - vuoden kieppeillä - olevia poikani ryhmässä, niin kyllä se aika rankalta se sopeutuminen siellä vaikuttaa eikä se huuto todellakaan ole loppunut, kun vanhemmat ovat poistuneet näkyvistä.



Toinen " varoittava esimerkki" on pikkusiskoni :). Hän aloitti päiväkotiuransa 6-vuotiaana, kävi paikalla 2 kertaa, ei viihtynyt, karkasi kotiin ja kieltäytyi enää menemästä. Aloitti sitten suoraan koulun ja ihan sosiaalinen ja menestyvä ihminen on hänkin. Itse olen kultaisella 70-luvulla ollut tyypillisesti hoidossa sekä isovanhemmilla, perhepäivähoidossa, päiväkodissa että kotona - ja ihan pienestä pitäen. Ja yhteiskuntaan olen minäkin suurempaa huomiota herättämättä sopeutunut ;).



Kaikki siis varmasti sopeutuvat tilanteeseensa iästä riippumatta - jossain vaiheessa ja jonkinlaisin seurauksin. Haluan kuitenkin uskoa, että jos lapsella on kotona rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, ei häntä pystytä päiväkodissa/hoidossa " pilaamaan" ;).



-Cityäippä-

Jossain aihetta käsittelevässä ohjelmassa kysyttiin kuinka äiti/isä voi sanoa kasvattavansa lastaan/lapsiaan, jos nämä viedään hoitoon aamulla klo 7-8, haetaan hoidosta klo 17-18 ja käyvät nukkumaan klo20-21??



Eli päivittäistä yhteistä aikaa 2-3 tuntia!? Ja tästäkin ajasta lähtee tunti tai kaksi pois kun äidin/isän pitää päästä omiin harrastuksiin tms. Siis ihan oikeasti säälin lapsia jotka joutuvat tälläista elämää viettämään. Näin toimivien vanhempien pitäisi hiukan pysähtyä miettimään miksi lapsia ylipäänsä on haluttu tehdä.



Nämä vain minun ajatuksiani aiheesta =)



NN

minmar79,

miksi sinun pitäisikään selitellä lapsesi hoitoonviemistä!? Itse menin töihin kun tyttö oli 1v 1kk ja meidän perheelle se oli paras vaihtoehto. Olen saanut kuulla erittäin paljon arvostelua ym asiatonta koska tyttö joutui hoitoon niin varhain. Olen lopen kyllästynyt tuohon paasaamiseen ja olen sitä mieltä että hoitoonviemiset ym ovat jokaisen omia asioita, niitä ei mielestäni tarvitse kenellekään selitellä! Tottakai alussa podin syyllisyyttä ja koin itseni huonoksi juuri noitten arvostelijoitten takia mutta kun tämä on ainut ja OIKEA ratkaisu MEILLE, en enää piittaa kotiäitien paasaamisesta. Kotiäitien työ on erittäin arvokasta mutta ei se silti tee musta huonompaa.



Mukavaan töihinpaluuta sinulle ja uskon että lapsestasi tulee ihan täyspäinen ihminen vaikka " joutuukin" päivähoitoon ;D

He ovat kylläkin perhepäivähoidossa ettei päiväkodissa, noin pieniä en olisi päiväkotiin vienytkään.



Meillä tämä on ollut hyvä ratkaisu ja molemmat ovat olleet täyttä viikkoa ja täysiä päiviä 8-16 alusta asti. Kyllä on vain mukavaa huomata miten sosiaalisia lapset ovat kun saavat päivän leikkiä kavereiden eikä äidin kanssa. Kesäloman jälkeen heillä oli jo kauhea ikävä hoitoon ja nähdä tätiä ja kavereita.



Mutta kukin tyylillään ja tämä on sopinut meille!

Meillä lapsi meni tarhaan tasan 1-vuotiaana. Moni sanoo sitä, ettei laittaisi lasta perhepäivähoitoon. Itse taas en olisi välttämättä laittanut perhepäivähoitajalle. Tosin tällä seudulla ei sellaisia juuri olekaan, joten asiaa ei tarvinnut edes miettiä.



Meillä lapsi sopeutui hyvin päivähoitoon. Tosin edelleen hän saattaa aamuisin protestoida hoitoon lähtöä, mutta iltapäivisin hän on kuin Naantalin aurinko. Protestointi johtunee suurimmaksi osaksi aamu-unisuudesta ja hitaasta käynnistyksestä iltavirkulla pojallani.



Sitten noihin tutkimuksiin. Keskimäärin ehkä voikin olla niin, että paras paikka lapselle olisi koti alle 3-vuotiaana. Mutta sitten siihen teoriaan tai tutkimuksiin tuovat omat lisänsä erilaiset kodit, vanhemmat ja lapset. Sekin kieltämättä välillä sieppaa, että joskus noita tutkimuksia käytetään oman kruunun kiillottamiseen eikä aitoon huoleen (muiden) lasten hyvinvoinnista.



Väittäisin ja väitänkin, että meillä hoitoon meneminen tuolloin oli meidän perheellemme paras (ja itse asiassa ainoa) ratkaisu. Lapsi oli aluksi 5 päivää viikossa hoidossa päiväkodissa, mutta sitten tuli noin vuoden pituinen jakso, jolloin tarhapäiviä oli neljä viikossa. Lisäksi päälle tulivat ja tulevat edelleen pitkät lomat. Tänä vuonnakin lapsi on ollut poissa hoidosta yli kaksi kuukautta lomien takia.



Meillä hoitopäivä alkaa n. klo 9 ja päättyy useimmiten heti klo 16 jälkeen. Lapsi laittaa myöhään nukkumaan, joten yhteistä aikaa jää ruhtinaallisesti verrattuna niihin perheisiin, joissa tarhapäivä on pidempi ja lapsi nukahtaa aiemmin. En väitä edes tietäväni, miltä tuntuu, kun yhteinen aika jää vähimmillään vain 2-3 tuntiin. Meillä sitä on vähintään 5-6 tuntia.



Eli on siitä tarhapäivien pituudesta, lomista ja muustakin arjesta sitten eri variaatioita olemassa. Me olemme onnekkaita, koska miehellä on joustava työaika ja itse voin lähteä töistä halutessani jo ennen puolta 4:ää.



Olen toki itsekin kokenut omantunnon pistoksia ja syyllisyyttä siitä, että lapsi aloitti tarhan noin pienenä. Ulkopuolelta ei niitä ole tullut. Pistoksia tuntee varmasti jokainen normaali äiti, lähti lapsi ulkopuoliseen hoitoon minkä ikäisenä tahansa.



Se vain on jännää, että mieheni ei koe näitä samoja tunteita. Hän on kai järkiperäistänyt asian, että koska vaihtoehtoja ei ole, miksi turhaan murehtia asiaa, vaan kannattaa järjestää asiat näissä olosuhteissa mahdollisimman parhaiksi. Oletteko itse kysyneet koskaan mieheltänne, kantaako syyllisyyttä vai ei? Epäilisin, että miessukukunta ei ole siihen samalla tavalla alttiita kuin me naiset.



Omasta hoidosta oli puhetta myös. Itse en ollut missään päivähoidossa tai hoidossa kodin ulkopuolella. Menin siis suoraan kotihoidosta kouluun. Joskus on käynyt mielessä, että ehkä olisi pitänyt olla jossain hoidossa tai edes kerhossa eikä suoraan kylmiltään kouluun...



Jos jotain voisin muuttaa nykytilanteessa, niin sen, että lapsi olisi jälleen 4 krt viikossa hoidossa ja että kaikki lomat olisivat koko perheellä vielä pidempiä. Mutta ensi vuonna se onnistuukin, kun meille tulee toinen lapsi.

No sen takia en viitsi kertoa miksi meillä mennään päiväkotiin, koska satoja kertoja täältä on saanut lukea, että ei voi olla MITÄÄN syytä siihen, että niin pieni laitetaan hoitoon...Ja varsinkin jos mainitsee rahan syyksi, niin heti ollaan sanomassa, että mitäs teit lapsen, jos ei kerran ole siihen varaa...no just joo ;)



Mutta kiitos kannustussanoista ja minäkin uskon, että hyvin tulee menemään :)