Itkukohtauksen alkaessa lapsi jättää hengittämättä

affektikohtauksen perustui? Alkoi vaan mietityttämään, kun meillä tytöllä on kahdesti mennyt kohtaus ihan pyörtymiseen asti, eli oli ihan eloton ja huulet sinersi :( Kun pyörtyy niin hengityshän alkaa kulkea itsestään. Sinertävät huulet on päivittäinen juttu...Yhdyn kyllä tuohon, että on todella kurja " vaiva" , kun päivittäin saa hokea " hengitä!" ja puhallella kasvoihin. Ystäväni kaverin tyttö pyörtyi 1-2 vuotiaana lukemattomia kertoja kun kohtaus tuli kun kaatui, kolhi jen. Meillä liittyy lähinnä temperamantin ilmauksiin, eli oma tahto on tytöllä kova. Muutaman kerran on kohtaus alkanut kun on kolhaisut esim. pään tai muuten tavallista lujempaa satuttanut itsensä. Olen esim. miettinyt miten voisin laittaa päiväkotiin, kun en usko, että hoitaja ehtii lapsen luo/huomaa aina tarpeeksi nopeasti jos lapsi alkaa itkeä, vai?

Hei!

Meidän esikoinen oli pienennä ihan samanlainen. Suuttuessaan huusi aina tappiin asti ja toisinaan kaatua pötkähti, kun veto loppui ja naama sinersi. Kaikkein paras konsti oman kokemukseni mukaan on puhaltaa voimakkaasti suoraan lapsen suuhun. En tarkoita tietenkään mitään tekohengistystä, mutta lapsen ollessa edessä 20-30 cm:n päässä, puhaltaa ilmaan suoraan lapsen suuta kohti, se katkaisee tilanteen erittäin napakaksi ja itku muuttuu tavalliseksi.



Onneksi iän myötä tilanne helpottuu, aina tosin tulee jotain uutta tilalle. Tänään on äidillä sydän syrjällään, kun samaiselta huutajalta (pian 8 v) on leikattu nielurisat pois. Isi on mukana turvana ja tukena.

:) ONNANNAA

Dagmarille ja tietty myös muille



En enään muista kovin tarkasti mitä neuvolan täti sanoi perusteluiksi. Mutta taisi tarkoittaa niitä tilanteita, jolloin lapsi todella on jo pidempään hengittämättä ja tajunta selkeästi laskee. Meinaan voihan niinkin käydä, että lapsella pääsee kieli painumaan nieluun ja näin estää hengityksen :( Onneksi nämä taitaa olla niitä tosi harvinaisia tilanteita. Muistaakseni taisi vielä mainita, että jos kohtauksia tulee runsaasti ja jos vähänkään vanhempia asia epäilyttää, niin kannattaisi käydä lääkärissä. Tämä varmasti vain siksi, että poissuljetaan muut (vakavat)syyt tälläisiin kohtauksiin.



Itse olen ammatiltani sairaanhoitaja, mutta kyllä lapsen eka kramppi kieltämättä pelästytti! En kyllä nykyään enään pelästy, enkä paikalle amblanssia tilaile ;)

aionkin keskustella asiasta nyt torstaina neuvolan lääkärissä. Jostain luinkin, että lapsi kannattaa nostaa etukenoon, jos ihan taju menee ja puhaltaa kerran voimakkaasti suuhun vähän kuin tekohengityksessä. Viimeksi kysyessäni th ei ollut kuullutkaan affektikohtauksesta :O Mutta ainakin meillä on niin " klassisia" nuo kohtaukset ja lapsi muuten on terve kuin pukki, niin en epäile mitään vakavampaa.

Meillä poika sai noita kohtauksia 1-2v välillä.

Vähenevät, kun ikää tulee.



Puhallus kasvoihin ja kevyt taputtelu poskiin auttoi meillä.





Pelottavia nuo ovat, mutta lohdutukseksi kaikille: ne on yleisiä!



Lasta kannattaa pitää sylissä reilun ajan, kun kohtaus on ohi, koska lapsi saattaa olla vielä sekaisin. Katseen kohdistaminen voi olla vaikeaa.

Kokeilepa tuota googlettaa, niin löydät paljon enemmän tietoa asiasta. En ole ihan varma termistä, mutta ainakin tuolla sanalla löytyi tietoa.



Meidän lapsi on ollut myös vauvasta asti samanlainen ja edelleenkin leikki-ikäisenä saattaa itkun alkaessa vetää henkeä niin, että itkua saa jonkin aikaa odotella. Neuvolassa kerrottiin, että monesti nämä harmittomat kohtaukset liittyvät suuttumukseen, mutta ainakin itselläni oli pienenä samanlaisia tilanteita, jotka syntyivät kyllä itkun tai kivun seurauksena ja useasti johti hetken tajuttomuuteen. Monesti nämä kohtaukset näyttävät tosi pahoilta, mutta onneksi eivät yleensä ole vaarallisia.

Tosiaan meidän tyttö, joka on nyt 1v 5kk alkoi tehdä samoin vajaa vuoden iässä. Kyseessä siis on affekti kramppi, mikä usein liittyy kovaan harmistukseen tai kipuun. Pitäisi alkaa itkemään, mutta lakkaakin hengittämästä :( Meillä on toiminut sellainen juttu, että puhalletaan kevyesti ilmaa lapsen kasvoille. Tämä laukaisee lapsen oman hengityksen ja " kohtaus" menee ohi. Onneksi on aina auttanut!



Neuvolasta saimme ohjeeksi että jos lapsi todella menee jo siniseksi ja veltoksi on jo aiheellista soittaa ambulanssi

Meillä toinen poika (pian 4v, kop, kop nyt ei ole ollut vähään aikaan) sai niitä jatkuvasti. Välillä useita kertoja päivässä, pääasiassa jos en totellut häntä tai tappeli veljensä kanssa. Poika menee huulista siniseksi ja välillä leviää isommallekin alueelle. Vein kerran varmuudeksi lääkäriin ja sai kohtauksen ovella, kun vastusti oven karmeista kiinni pitämällä lääkäriin menoa. Oli helpotus, kun lääkäri näki, että tosiaan on kyse affektikohtauksesta.



Olen kuullut tuon puhaltamisjutun vasta myöhemmin. Itse laitoin kylmää vettä naamalla ja pienempänä nostin pää alaspäin nilkoista ja hengitys alkoi kulkea nopeammin.



Kovin on ärsyttävä vaiva, vaikka eihän se lapsi täysin sitä itse valitse, vain oman tahtonsa ja tahtomattaan saa sen aikaan. Kun tietää mistä on kysymys, ei tarvitse pelätä ja antaa lapselle periksi. Isotätini aikanaan oli saanut vastaavia kohtauksia ja hän oli niin saanut tahtonsa aina periksi, kun mummu ja vaari olivat pelänneet, että lapsi kuolee käsiin.



Tsemppiä! Aikanaan siitä pääsee eroon!

Meidän pojalla ei noita kohtauksia ole ollut, mutta minulla oli niitä pikkulapsena. Luin äskettäin affektikohtaukseen liittyen, että on kuitenkin tärkeää, ettei lasta kohtausten pelossa aleta varjella kaikelta mielipahalta. Nyt varmaan uhmaiässä noita mielipahan aiheita on enemmän kuin pikkuvauvana, meillä ainakin poika (2 v. 3 kk) saa itkuraivareita kyllä monta kertaa päivässä.

olekkaan tullut ajatelleeksi että tuolle on ihan nimikin!

Meillä poika on tehnyt tuota aina satunnaisesti.

tänään aamulla viimeksi. Puhaltaminen on tähän asti auttanut.

niin pitkälle meillä on siinä menty että huulet on alkaneet sinertää ja huomaa pojan itsensäkkin olevan hiukan hädissään.

ikää pojalla nyt 1v ja 7kk