Voiko lapsen näkö parantua?

Hei!

Ajattelin kirjoittaa asiasta, koska olen itse likinäköinen ja kiinnostunut asiasta, josta en kuitenkaan paljon tiedä. Itse sain lasit lähes 6-vuotiaana, mutta olin jo jonkin aikaa huijannut neuvolan tarkastuksissa opettelemalla hahmot ulkoa. Eli likinäköisyys oli varmasti aiemmin alkanut. Ensimmäiset lasit olivat n. -2,5 ja -4 ja diagnoosina amblyobia (olisiko se heikkonäköisyys) vas. silmässä sekä suuriasteinen likinäköisyys. Karsastusta ei ollut vaikka silmät " eri paria" . Vasenta silmää yritettiin saada toimimaan peittämällä oikeaa silmää ajoittain. Mut edelleen tuntuu, et oikea on se tärkeämpi ja parempi silmä.



Vuosien varrella näkö on heikentynyt ja nykyiset lasini ovat vuodelta 2002 (eli liian pitkä aika taas vierähtänyt ja kontrolliin olisi mentävä) ja nyt linssit tietääkseni -10 ja -15 - (tai -13 en nyt tarkkaan muista, pitäisi olla kuitenkin enemmän, mut sit ei silmät enää pelais yhteen, joten jätetty todellista tarvetta alemmas). Ja ikää nyt 28. Vuosia sitten silmälääkäri totesi,että tämä ei välttämättä pysähdy kohdallani koskaan, että näkö voi heikentyä koko ajan. Silloin olisi kai lähdettävä laser-leikkaukseen tms, jotta edes laseilla voisi nähdä. Kun kohta silmät niin kaukana toisistaa, että ei pysty laseilla saamaan hyvää tulosta.



Tapaukseni lienee melko harvinainen, mutta näinkin voi käydä. En halua pelotella. Likinäköä pojallanne kuitenkin lähtötilanteessa paljon vähemmän, joten ei varmaan näin " ärhäkkä" tapaus ole. Ajokortin olen kuitenkin saanut ja kaikki muuten normaalia, mutta ilman laseja olen ihan sokea (esim. uimahallissa pärjää, mut ei kyllä näe tuttuja eikä muuta, mut uskallan mennä - en tosin kovin mielelläni)



Kuulisin mielelläni aiheesta lisää. Kirjoitelkaa kaikki, joilla kokemusta on.

T:Penni

Itse sain silmälasit kolmannella luokalla. En muista omaa

näköäni silloin, mutta miinusta oli varmaan yhden, parin luokkaa

molemmissa silmissä. Näkö huononi sitten melko nopeasti

niin, että yläasteikäisenä minulla oli näkö jo -6:n ja -7:n välillä.



Nykyään (yli 30 v:na) edelleen samaa tasoa. Vähän on huononemista/

paranemista ajoittain tapahtunut, mutta ei niin paljoa, että

se olisi mitenkään merkittävää.



Sisaristani toinen sai silmälasit 6 v:na ja hänen näkönsä on

tänä päivänä samaa luokkaa kuin minun. Toinen sisareni tarvitsi

lasit vasta lukiossa, ja hänen näkönsä on nykyäänkin paljon

parempi kuin minun ja toisen siskoni.



Itse en kuitenkaan surisi teidän poikanne kohdalla silmälaseja!

Nykyään niin moni tarvitsee laseja elämässään - jos ei aiemmin,

niin ikääntyessä tulevat lukulasit.



Sitä paitsi nykyään tehdään jo todella paljon silmien laserleikkauksia,

joissa saadaan näkö jopa niin hyväksi, ettei laseja enää tarvita!

Minun mieheni oli aikoinaan parikymmentä vuotta sitten

tämäntapaisessa leikkauksessa, tosin siihen aikaan se tehtiin

vielä ns. veitsellä.



Mieheni ei tarvinnut laseja tuon leikkauksen jälkeen yli

15 vuoteen, mutta nykyään hänellä on lasit auton ajamista

ja tietokoneen käyttöä ym. tarkkaa näköä vaativaa

työtä varten. Sinänsä hän on kuitenkin säästi paljon rahaa

ja sai vuosia nauttia lasittomuudesta, joten leikkaus varmaan

kannatti.

Yleensä näkö tuppaa kasvun myötä heikkenemään ja lopulliset tulokset saavutetaan useinmiten aikuisuuden kynnyksellä siinä (18-25v). Usein valitettavasti käy niin, että mitä aiemmin lasit saa, sitä enemmän miinusta kertyy tuohon aikuisikään meennessä (kuitenkin hyvin yksilöllistä!). Itse sain lasit 3 lk:lla ja aikuisena lasit olivat -6.25 ja -6,75. Käytin paljon piilolaseja, koska vihasin aina silmälaseja siitä asti kun ne sain. Piilolaseista sain kuitenkin pahan näköä uhkaavan tulehduksen, jonka vuoksi lopetin niiden käytön. Vuosi sitten kävin laser-leikkauksessa ja nyt minulla on ns. " täydellinen" näkö. En tarvitse laseja ollenkaan ja elämänlaatu parani huomattavasti.



Niinkuin jo tuossa aiemmat kirjoittajat sanoivat, niin nykyään laseja on paljon ja lasit ovat jo hyvännäköisiäkin. Lisäksi paksutkin linssit saa hiottua ohuiksi.

Koita kasvattaa lapsellesi hyvä itsetunto ja anna hyviä vinkkejä mitä aikanaan sanoa koulussa mahdollisille kiusaajille laseista. Usein kiusaaminen jää siihen, jos kiusaaja huomaa, että lasit eivät ole arka paikka ja poikasi sanoo napakasti takaisin.

Itse sain lasit noin 5-6-vuotiaana ja koulussa oli sitten " pakko" alkaa pitämään aina, kun ne nähnyt taululle edes etupenkistä ilman. Näkö huononi tasaisesti lukioon asti ( murrosiässä muistaakseni eniten) ja joka vuosi piti ostaa uudet linssit.

Nyt sitten on näkö ollut monta vuotta suht sama, ainoastaan pientä huononemista, mutta raskauksien aikana huononi merkittävästi ( likinäkö + hajataitto) eikä toisin kun yleensä sanotaan palautunut imetyksen lopetuksen jälkeen. Eli mulla on kanssa alkanut jostain -1 ja nykyisin -8 ja hajataitto lisäksi aika voimakas. En ole aiemmin halunnut leikkauttaa tai kokenut koulussakaan hankalaksi paitsi ehkä ainoastaan uidessa. Laseja saa kivan näköisiä lapsillekin ja minua ei ole niistä ainakaan ikinä suuremmin kiusattu ( vaikka silloin lasit olikin harvinaisemmat lapsilla kuin nykyisin). Olen huomannut, että ihmiset joilla ei ole laseja aina päässä, kokevat ne jotenkin hankaksi =) Itse ne enää edes laseja ajattele, ovat osa minua.

ettei kyllä kannata leikkautta ennen kuin murrostikä on ohi, sanoi meille silmälääkäri

Poika sai vajaa 4 vuotiaana silmälasit ja uskoisin, että pitää koko ikänsä. Hajataittoa on molemmissa silmissä. Meillä vanhemmilla molemmilla hyvä näkö. Ainoa silmälasipäinen kaveripiirissä, mutta ei onneksi kukaan ole kiusannut vielä. Nykyisellä miehelläni ja tämän pojalla silmälasit = ).

Käsittääkseni on hyvin harvinaista, mutta tiedän parikin ihmistä, joiden likinäköisyys on parantunut murrosiässä. Näillä olivat lasit olleet alle kouluikäisestä.

Oma näköni alkoi huonontua murrosiässä ja käsittääkseni aikuisiässä ei mitään spontaaneja näönparannuksia tapahdu.

todennäköisempää kuitenkin on, että likinäköisyys on seurana läpi elämän.