Uuvuttaa... kohtalotovereita? ;-)
Hei kaikki!
Meidän puolivuotias on muuttunut todelliseksi superkitisijäksi. Aina poikamme on ollut vaativa luonne, mutta ei ole yleensä kitissyt " turhasta" (jos nyt vauvan kitinää voi koskaan turhaksi kutsua...). Nyt hän marisee lähes koko hereilläoloajan :(. Kävin lääkärissäkin tarkistuttamassa korvat, eikä mitään sairautta löydetty.
Yhden syyn kitinälle olen keksinyt: poika haluaisi kovasti eteenpäin, mutta ei vielä pääse. Tämä turhauttaa valtavasti. Myöskään ei osaa kääntyä vatsaltaan selälleen vielä, mikä myös näyttää " nyppivän" . Eli ennen lattialla niin hyvin viihtynyt lapsi on muuttunut tämän myötä sylikissaksi... Eli joudun kantamaan painavaa mötkälettä selkä vääränä tunnista toiseen.
Lisäksi aikaisemmin niin hyvin päiväunia vedellyt jäpikkä ei enää suosiolla ummista silmiään päiväaikaan (yöt sentään menevät entiseen malliin!)...
Ilmeisesti tämä liittyy kehitysvaiheeseen (liikkumaan opettelu, hampaiden tulo, tms.). Kuulisin mieluusti kohtalotovereiden kokemuksia. Helpottaako esim. liikkuminen tilannetta?
Kommentit (6)
N iin ja jämpti rytmi on jo tuos vaihees hyvä aloittaa eli milloin ruoka nukkuminen,seurustelu,leikit,kylpy,ulkoilu ym ym ym
Se voisi tuohon kitinään auttaa, että näkee ympärilleen: syöttötuolissa, rattaissa, vauvakeinussa...
tosin vielä hieman huojuen. Meillä on bumbo-tuoli, jossa olen poikaa istuttanut jonkun verran. Siinä viihtyy usein kyllä pisimmän ajan touhujani katsellen. Tosin kitinä tulee siinäkin jossain välissä.
Kiinteitä syödään jo ihan reippaasti, ja ruokaa saa kyllä ihan riittämiin. Nälästä ei siis pitäisi olla kyse. Myös rytmi meillä on - tai ainakin ollut... Nimittäin noiden päiväunien katoaminen on kyllä sekoittanut pakkaa nyt aikalailla. Uskon kyllä, että vauva on yhtä pasmat sekaisin kuin itsekin olen.
Olisiko vinkkejä rytmin " päivittämiseen" ?
mun esikoinen sekä kuopus,joka on myös 6kk,aloitti tuon kitisemisen kun eivät vielä päässeet eteenpäin lattialla.kuopus kyllä kääntyy miten päin tahansa,mutta hyvin pian kun on masullaan niin kitinä alkaa,kiukkuaa ihan selvästi kun ei osaa vielä ryömiä.olen välillä vähän jaloista auttanut ja pystyy hiukan vetämään itteään eteenpäin ja silloin on suu naurussa.mutta kun on muutakin tekemistä itellä,ni en millään kerkeä lattialla koko ajan hänen kanssa olemaan tai sylissä kanniskelemaan..välillä saa sitten kitistä..ei ole vaarallista.mutta loppuu usein kun laitan esim sitteriin ja vaikkapa porkkana käteen..
kun ihan koko aikaa en pysty olemaan vauvan vieressä ja esim. auttaa häntä liikkumaan. Olen myös ajatellut, että sopiva määrä turhautumista potkii yrittämään liikkumista enemmän ;-) Eihän hän myöskään opi ryömimään, jollei sitä yritä tasaisin väliajoin. Itkettää en kuitenkaan halua - kitinässä siis menee raja.
Mua kuitenkin mietityttää se, että vauva kitisee usein muuallakin kuin lattialla (vaikka siellä ehdottomasti eniten). Yritän parhaani mukaan vastata vauvan tarpeisiin, mutta kun hän kitisee niin usein, on eri itkujen erottaminen toisistaan tullut vähän vaikeaksi... Tarjoan säännöllisesti ruokaa ja annan niin paljon kuin uppoaa, samoin maitoa tarjoan säännöllisesti. Yritän pitää sylissä ja ulkoilla. Vaihdan vaippaa ja yritän seurustella parhaani mukaan. Yritän myös antaa vauvalle " omaa aikaa" (kuulostaa vähän muulta kuin mitä sillä tarkoitan) eli en ole koko ajan vauvan vieressä vaan annan hänen leikkiä itsekseen. Ennen tämä oli hänelle kovinkin mieluista, mutta ei enää. Voikohan eroahdistustakin olla jo ilmassa?
Meillä ainakin ruuan lisääminen lisännyt tyytyväisyyttä..Imetätkö? jos ei esim pärjää pelkällä maidolla...Minä antanut jo 3kk ikäsestä kaikille kiinteitä ja tyytyväisiä olleet...kasvaneen hyvin ym