Kumpikohan vaihtoehto parempi (3-v nukkumisesta)?
Elikäs meillä on 3 lasta, joista vanhin (7v) ja nuorin (1v6kk) ovat aina nukahtaneet ongelmitta itsekseen omiin sänkyihinsä. Mutta, tuo keskimmäinen 3-vuotias onkin aivan toista maata.
Nukahtaa kyllä helposti mun ja miehen keskeen. Ja suhteellisen vähällä vaivalla omaankin sänkyyn JOS minä makaan hänen vieressään sängyllä. Mutta yksin ei todellakaan osaa nukahtaa (ei ole koskaan osannut). Ja silloinkin, jos nukutetaan omaan sänkyyn, tyttö hipsii jossain vaiheessa yötä meidän keskeen.
Tyttö on siis nukkunu suurimmaksi osaksi meidän keskessä ja välillä nukutettu omaan sänkyyn. Koko aikana on nukkunut n. 3-5 koko yötä sängyssään.
Nyt odotan neljättä lasta (la lokakuussa) ja ois kova halu saada nukkua mahan kans ihan rauhassa ilman vieressä potkivaa tyttöä. Niinpä päätimme tässä reilu viikko sitten, että tyttö saa luvan nukkua sängyssään ja ilman nukutuksia; pakkohan sen joskus on oppia.
No joo.. Illalla on säännölliset jutut; iltapala, yöpuvun vaihto, hampaiden pesu ja iltasatu. Siihen asti kaikki menee ok. Mutta kun kirja loppuu, alkaa huuto. Aluksi tyttö alkaa höpöttämään, että " minä en nuku omassa sängyssä" . Sitten alkaa itkeminen ja huutaminen, joka yltyy välillä aivan hysteeriseksi. Lopulta tyttö nukahtaa, nyyhkyttää unissaan (ja äidin sydäntä vihloo) ja lopulta 1-5t päästä tyttö kävelee meidän keskeen.. Joskus onnistuu kantaa takaisin (ja sitten sama toistuu n. tunnin välein läpi yön), useimmiten tyttö alkaa kiljumaan vastaan niin, että kaikki lapset herää ja sitten onkin helvetti valloillaan.. Eli, nyt taas viime yön tyttö nukkui ekaa tuntia lukuunottamassa keskessämme.
Tyttö nukkuu isoveljensä ja pikkusiskonsa kanssa samassa huoneessa. Siellä on tytölle oma hieno yövalo (pelkää pimeää) ja muutenki kaiken pitäs olla ok. Nukutustilanteessa olemme miehen kans itse olohuoneessa, josta käymme aina välillä sanomassa tytölle, että " äiti / isi on tässä lähellä, ei oo mitään hätää, nyt on yö ja ny nukutaan" .
Olemme myös kokeilleet sitä, että toinen meistä istuu lastenhuoneessa kunnes kaikki nukkuu, mutta se on huomattavasti pidempi kaava, koska silloin ei oikein malta kukaan lapsista nukkua.
Tilanne ois siis helppo, jos tyttö ois ainoa lapsi, mutta nyt on tapetilla kahden muunkin lapsen yöunet.
Olemme nyt aivan neuvottomia ja kahden vaiheilla. Pitäiskö vaan hyväksyä, että tyttö kaipaa yöllä sitä aikuisen vieressä oloa ja on vielä liian pieni tai arka nukkumaan yksin vai onko kyse vaan tyhjästä uhmasta, joka pitäs vaan päättäväisesti " ajaa alas" ja huudattaa tyttöä..??
Tytön sänky ei mahdu meidän makariin, koska sinne tulee pian vauvalle pinnis. Toisaalta ennen tytön sänky oli meidän huoneessa ja silloin oli ihan sama juttu...
Jään nyt odottelemaan mielipiteitä, itse kun olen niin kahden vaiheilla tässä. 3-v neuvolassa asiasta juttelin ja th sanoi vaan, että teet niinkuin parhaaksi näet.. Eli??
Kommentit (2)
Meidän 3v tyttö ollut aina huonouninen ja heräillyt öisin. Jouluna saatiin hänet nukkumaan omaan sänkyyn oikeastaan aika helposti. Mutta kun vauva syntyi, muutti takaisin meidän huoneeseen. Nyt ongelmana, että kun vauva herää yöllä, herää usein myös sisko ja lopulta myös mies. Omaan sänkyyn tyttö ei suostu nukahtamaan, sanoo pelkäävänsä. Valot ym. ei auta tilannetta. Eilen just miehen kanssa mietittiin, miten noi nukkumajärjestelyt oikein pitäisi järjestäää.
Mielenkiinnolla minäkin kuulen, millaisia vinkkejä saat.
Koska meillä on samankaltainen tilanne! sillä erotuksella että poika on ainoa lapsi. se on ihan järkyttävää kuinka toinen voi paniikinomaisesti karjua ja kiljua ja itkeä kun jätetään omaan sänkyyn. Me vielä nukumme mieheni kanssa samassa huoneessa ja silti saa paniikki-itkut kun laitetaan omaan sänkyyn. Eli luulisin et meidän pojan kohdalla tilanne on se et hän vaan haluaa tulla meidän keskeen. en usko et voi pelätä niin kovasti. vai voiko?
tuntuu niin julmalta olla välittämättä toisen itkuista ja sanoa vaan et kaikki on hyvin, äiti on tässä. Pistää miettimään et tuleekohan tästä nyt vaikka millaset traumat toiselle. Mutta toisaalta, jos lapselle tulee traumat siitä kun laitetaan omaan sänkýyn nukkumaan, niin onkohan tullut pidettyä liian silkkihansikkain...pakkohan lapsen on jossain vaiheessa omaan sänkyyn tottua. Lapsella ei ole mitään vaaraa omassa sängyssä, ei ole mitään järkevää syytä epäillä että lapsi kuvittelee olevansa hengen hädässä. Eli kai se vaan olisi otettava uhmaa sarvista ja laitettava lapsi ilta toisensa jälkeen omaan sänkyyn ja toivoa että tilannne paranee muutaman viikon päästä. Sama juttu senkin asian kanssa että poika herää ja tulee yöllä itse viereen, ei kai auta siihenkään muu kuin viedä takaisin omaan sänkyyn. Meillä muuten auttoi muutamaksi viikoksi sellanen juttu et luettiin semmonen ihana kirja kuin pikku karhu ei saa unta, jossa pikku karhulla oli oma sänky, poika innostui silloin et silläkin on ikioma sänky. Mut se lopahti jossain vaiheessa loman aikana. Olisi kyllä ihanaa että joku asiantuntija vastaisi tähän kysymykseen..No, jokin sopii toiselle ja jokin muu toiselle..