Öiset kauhukohtaukset taaperolla?!?!?
Vaikka ne öiset kauhukohtaukset taitavatkin olla ihan normaaleja, varmistelen nyt kuitenkin vielä..;)
Poika siis pian 2,5-vuotias ja nukkuu yönsä yleensä heräilemättä. Nyt on viikon aikana nukkunut vain yhden yön, muina öinä on herännyt ihan hillittömään huutoon. Esimerkki viime yöltä: Poika heräs tunti yöunille nukahtamisensa jälkeen huutamaan. Otin syliin, se vain huusi ja tärisi, halus lattialle ja käveli siinä kyllä mutta silmistä näki, ettei ollut ihan tässä maailmassa. Haki yhden leluauton ja istui sen päälle ja taas halus syliin ja tosiaan ekaa kertaa oikein tärisi. Rauhoittelin poikaa sanomalla, että äiti on tässä, näet pahaa unta, ei mitään hätää jne. Kyllä se 5 minuutissa menikin ohi ja sitten meni hymyssä suin omaan sänkyyn nukkumaan ja nukkui aamuun asti. Joinain öinä heräilee sitten vielä huutelemaan useamminkin.
Painajaisiahan ne. Eikö niin? Mielellään kuulisin vielä muidenkin kokemuksia asiasta. Poika osaa ilmaista itsensä puhumalla hyvin ja aamulla kun kysyin miksi heräsi, kertoi hän nähneensä painajaista " isin rumista silmistä" . Tuo rumat silmät on ollu tän viikon teema unissa. Isänsä on joskus hassutellut pojan kanssa katsomalla poikaa niin suurilla silmillä kuin ihminen vaan pystyy ja poika on tykännyt siitä. Nyt se on sitten pelottava juttu, vaikkei mies ole viime aikoina rumilla silmillä poikaa huvittanutkaan.
Mielenrauhani vuoksi siis kysyn, että vaikka ne kohtaukset olisivat kuinka kauhistuttavia, ovathan ne ihan asiaan kuuluvia.
Kommentit (5)
Kauhukohtaukset ovat meillä olleet jo " kaverina" kohta 3 vuotta.
Ensimmäiset kohtaukset tulivat siis 2,5 vuoden iässä lasten mentyä varahoitoon, jossa hoitotäti ei saanut poikaa nukkumaan päiväunia. Kauhukohtaukset menivät ja menevät edelleen saman kaavan mukaan kuin teilläkin. Tosin hän ei itse niistä muista mitään.
Esikoinen siis saa niitä kohtauksia vieläkin, vaikka ikää on jo 5,5 vuotta, sellaisina päivinä jolloin ei nuku päiväunia. Meillä siis yhdistyy kauhukohtaukset ihan selvästi liian vähään uneen. Yöunet ovat n.9-10 tuntia ja päiväunia nukkuu 1-2,5 tuntia.
Poika on ihan normaali, mutta ajattelee paljon asioita ja hyvin tunteellinen. Toiminnaltaan on myös normaali, luistelee, hiihtää, laskettelee ja ajaa pyörällä ilman apupyöriä.
Olen ajatellut että päivä kuormittaa liikaa pojan aivoja jos ei pääse nukkumaan päivällä ja lepuuttamaan niitä. Saa nähdä miten ensi syksynä asiat alkaa rullaamaan, kun poika menee eskariin ja päiväunet jää melko varmasti pois.
Mutta näin meillä!
Jos jollakin olis vielä kokemuksia. Eilen illalla tuli meillä taas melkoinen kohtaus, kun oli tunnin nukkunut.
Meillä on menossa ihan mieletön äiti -vaihe tällä hetkellä. Voisko tuo liittyä siihenkin? Nimittäin iltaisin jos mies olis viemässä poikaa hampaiden pesulle tai pissalle, poika juoksee mun syliin " isää pakoon" ja huutaa, että äiti vie. Ei olla toistaiseksi juuri annettu asiassa periksi ja isin viemänä poika sitten huutaa. Josko nuokin tulee uniin..?
Kiitos kaikille jo vastanneille.
Meillä oli samanlaisia kauhukohtauksia aika paljonkin kun tyttö oli suunnilleen parivuotias tai vähän sen alle. Kaamea kirkuminen alkoi aina (siis todellakin joka ilta monen kuukauden ajan) lähes minuutilleen tasan tunnin päästä nukahtamisesta ja kesti kymmenisen minuuttia kunnes nukahti uudelleen. Ei missään vaiheessa millään herännyt, vaan huusi unissaan. Ainoa mikä meillä auttoi oli tytön " herättäminen" , eli siis unisyklin katkaiseminen ei hereille asti mutta vähän tuuppimalla ja tönimällä sikeimmästä unesta kevyempään viitisen minuuttia ennen kuin tunti nukahtamisesta tuli täyteen.
Me myös liitimme huutamisen selvästi niihin päiviin, kun päiväunet olivat jääneet lyhyiksi tai huonoiksi tai jos oli ollut paljon tapahtumia. Eli kertasi päivän tapahtumia liiankin kanssa.
Kaksi seuraavaa lasta eivät ole näin kirkuneet ja esikoiseltakin jäivät kauhukohtaukset puolessa vuodessa kokonaan pois.
Ihan normaalia tämä on, näin meille ainakin Mehiläisestä vakuutettiin.
Ja mikään ei selitä. Voi olla hyvinkin rauhallinen päivä ollut tai viikko ja silti noita tulee. Tai sitten tosi vilkasta ja menoa, ja ei mitään yöllä, vaikka toisinaan sitten taas tulee... sekavaa..
Ja meilläkin on ollut pakko aina vaan herättää hyvin usein, ku muu ei ole auttanut.
Poika on nyt 2v8kk. Syksyn aikana yöllisiä heräämisiä on ollut joskus enemmän ja joskus vähemmän. Varsinkin joulukuussa niitä oli lähes joka yö. Yleisin heräämisaika on juuri tunti-pari nukahtamisen jälkeen, mutta välillä myös keskellä yötä ja useampia yössä. Yleensä poika rauhoittuu helposti, mutta muutamia aivan hirvittäviä huutojakin on ollut. Ei auta, vaikka pitäisi sylissä ja kerran olen joutunut kantamaan pojan alakertaan, ettei pikkuveli olisi herännyt. Aikansa tuo huutaa sen näköisenä, ettei ihan ole tästä maailmasta ja lopettaa täysin yhtäkkiä. Usein haluaa vettä ja takaisin omaan sänkyyn. Usein olen ehdottanut sylittelyä, mutta aika nopsaan poika haluaa omaan sänkyyn nukkumaan. Ja nukahtaakin saman tien. Mitään selitystä en ole saanut, eikä poika aamulla edes muista huutaneensa yöllä.