Äidin väsymys

olen yksin kahden pienen,1v8kk ja 6kk kanssa ja valvonut kohta pari vuotta putkeen,ensin esikoisen kanssa ja nyt kuopuxen.olen niin väsynyt että antaisin varmaan jo mitä vain että saisin nukkua edes yhden yön...joka aamu miettii että mitenköhän taas tämänkin päivän jaksaa..yksin teen joka päivä kotityöt ja hoidan lapset,apuja ei ole enkä ole sen luontoinen että osaisin sitä muilta pyytää.neuvolassa esitän reipasta,kotona itken..jotenkin mielessä vaan että kun nämä lapset olen saanut,en saa valittaa.en ole käynyt edes koskaan kaupassa ilman lapsia,en siis missään.ystävät valittavat kun elämä niin rankkaa ja heillä sentään miehet apuna.yritän ajatella että kaipa tämä joskus tästä helpottaa..pelkään vaan itse etten mitenkään sairastu tästä kaikesta..

Tosin apuakaan en pyytänyt, sillä ei ole ketään, kuka voisi auttaa. Miehen kanssa oli ja on pärjättävä kaksin, sillä kaikki sukulaiset asuvat kaukana ja omilla ystävillämme täällä lähellä on itselläänkin pieniä vauvoja/lapsia.



Pahin aika kuopuksen kanssa oli hänen ollessa n. 2-7-viikkoinen. Meillä itkettiin masuvaivoja pahimmillaan aamukuuteen. ONNEKSI esikoinen on jo omatoiminen nelivuotias, aamu-uninen ja lisäksi kolmena päivänä viikossa päivähoidossa. En käsitä, miten olisin muuten pärjännyt.



Esikoisen kanssa oli monenmoista murhetta ja etukäteen sanoinkin, että jos väsymys on suurin murheemme tämän vauvan myötä, pääsemme helpolla. No, eipä se ollutkaan ihan niin. Kaikki on totisesti niin suhteellista.



Vyöhyketerapia toi meille avun kuopuksen ollessa 7-8-viikkoinen. Nykyään hän nukkuu useimmiten vähintään yhden 4 tunnin unipätkän, joskus jopa paljon pidemmänkin, joten nyt pärjäämme oikein hyvin! Hän on siis kohta puolivuotias. Viime viikkoina ja parina viime kuukautena tästä on jo nauttinutkin toden teolla. Toki tuottihan vauva iloa silloinkin, vaikka väsymys oli pahimmillaan, mutta kyllähän se uupumus löi leimansa kaikkeen.



Muille sanoisin, että älkää olko turhan urheita. Ei sitä tietenkään tarvitse eikä pidä sydäntä vuodattaa jokaiselle vastaan tulevalle, mutta JOS apua on tarjolla, sitä kannattaa ottaa vastaan. Voi tietenkin olla helpommin sanottu kuin tehty. Kenenkään kruunu ei kuitenkaan kiillotu olemalla marttyyri. Ainakin omaa oloani helpotti, kun sain purkaa väsymystä läheisille vaikka puhelimisessa. Oma väsymkseni oli pahimmillaan sitä, että itkin yhtä aikaa masuvaivaisen vauvan kanssa.



Mutta aika tekee tehtävänsä: enää en tarkalleen muista, millaista se oli n. 3-4 kk sitten. Ja mitäpä sitä enää muistelemaan, kun NYT pärjää oikein hyvin.



Hyviä vointeja ja tsemppiä kaikille! Toivon hartaasti, että väsymyksenne helpottaa mahdollisimman pian!



Iituli

Kun ihmiset kysyvät, niin tapanani onkin sanoa että mikään muu ei ole raskasta tai tee raskasta kuin univelka ja väsymys. Mitä myöntämistä siinä edes on, pidän sitä aika itsestäänselvänä että vauva-aikana väsyttää. Tosin on tuttavapiirissäkin todella monia, joitten lapset nukkuvat täysiä öitä. Meidän tyttö taisi nukkua viimeksi joulukuussa 7h putkeen, ikää nyt 9kk. En kaipaa pitkään nukuttuja aamuja, vaan sitä klo 22-06 välistä aikaa. Tosin voisinhan olla nytkin pedissä eli on tämä välillä itse aiheutettuakin, kun haluaa hetken nauttia hiljaisuudesta ja olla hereillä sen jälkeen, kun tyttö on yöpuulla. Toisaalta, neiti kuitenkin kohta heräilee, vaikka olisi vieressäkin..

Tästä on muutaman ystävän kanssa juteltu ja tuntuu, että ensimmäisen lapsen kanssa väsymyksestä ei haluta puhua. Toisen kanssa sen jo voi myöntää. Muutaman kahden pienen lapsen äidin kanssa keskustelu tuntuu alkavankin nykyään sillä, että mites teillä on nukuttu, koska jokainen tietää että se vaikuttaa fiiliksiin eniten :-)



Ikävänä huomiona masennukset ovat lisääntyneet. Vahvat äidit, joilla on pieniä kaksi tai kolme, masentuvat vauvan ollessa noin puoli vuotta. Osalla oikeasti diagnosoitu masennus ja osalla vain omia tuntemuksia. Toki voi olla, että toisen lapsen kanssa tällainenkin on helpompi myöntää tai sitten taaperoikäinen esikoinen vie loputkin voimat. Meillä onneksi tuo vauva-aika on jo takana, mutta olen ollut todella väsynyt. Ennen lapsia en edes tiennyt mitä väsymys oikeasti on. Mutta apuja kannattaa pyytää, jos mahdollista. Ja yrittää nukkua aina kuin vain voi (helpompi sanoa kuin...tiedän). Ja jutella samassa tilanteessa olevien kanssa.



En minäkään väsymyksestäni kertonut naapurin pirteälle äidille, joka kuulema sai aina nukkua vähintään sen 7 tuntia. Ja ihmetteli aina silmät pyöreinä, miksei muka jotkut nukkuisi. Mutta vertaistuki auttaa jaksamaan. Se, että saa juoda päiväkahvit hiukset pystyssä ja suu mutrussa jonkun sellaisen kanssa, joka tietää tämänkin vaiheen menevät ohi. Ja yksin kotiin ei kannata jäädä varsinkaan väsyneenä. Tämä on ollut omassa lähipiirissä periaatteena :-) JOtenkin ne seinät kaatuu yksin ollessa helpommin päälle.

Väsyttää kyllä..ja paljon..poikaa kanneltu taas viime yö=(

Se on positiivista,että pojan kaa päivät ja yöt vaihtelee tosi paljon,eli välillä saa nukkuakkin..mutta kun sitä univelkaa kertyny,niin ei akut lataudu vaikka sais joskus pitemmänkin pätkän unta=(päinvastoin,tuntuu että oon entistä väsyneenpi kun nukkuu " hyvin"

Mietin oisinko tuon vauvan hankkinu jos oisin tiennyt,että on näin rankkaa,mutta kyllä se ois meille tullu silti=)

Välillä itketään kumpikin miehen kaa,kun ei enää jakseta,apujoukkoja ei oo tarjolla..2kk vauvan lisäksi talossa asuu myös ekaluokkalainen ja nelivuotias.

Itselläni on kolme lasta: 8v, 5v ja 8kk. Toisen lapsen vauva-aikana olin todella väsynyt ja masentunut. Puhuin väsymyksestä, mutta masennusta en kovinkaan monelle myöntänyt. Myös parisuhde oli romahtamispisteessä. Maiseman vaihdos koko perheen muuton myötä toi avun vauvan ollessa noin 7kk. Tuli pakollista muuta puuhaa muuton myötä ja ehkä vauvakin alkoi nukkua paremmin, liikkumaan ainakin lähti samoihin aikoihin.



Muistan sen itkuisuuden ja väsymyksen mikä vaivasi. Ajattelin, että mahdanko enää koskaan nauraa...



Parisuhde on nyt kunnossa ja halusimme mieheni kanssa tämän kolmannen lapsen, jotta vauva-ajasta ei jäisi niin ankeat muistot. Toki kakkosemme on ihana ja vauvanakin rakastettu, oma oli oli vaan niin kurja. Tämä kolmas on ollut parempi nukkuja. Uskokaa tai älkää nukkuu nykyään kahdeksan tunnin pätkän yössä!

Meinasin aloittaa uuden ketjun, mutta kommentoinpa tähän, kun kerran niin läheltä liippaa aihe.



Meillä on 9,5 kk ikäinen poika. On alusta asti nukkunut tosi huonosti. On aina heräillyt n. 1-2 h välein koko yön. Käytännössä se tarkoittaa sitä, ettei itse välttämättä edes ole ehtinyt nukahtaa, kun poika jo herää. Nykyisin ne alkuillatkin on tosi levottomia. Poika menee nukkumaan n. 20.00 ja voi olla että puoleen yöhön menness on jo herännyt 5 kertaa.



Kyllähän sitä ennen vauvan syntymää tiesi, että vauva valvottaa ja sitä täytyy vain jaksaa. Mutta tuntuu, että kaikkien muiden vauvat nukkuu ainakin sen 4-5h pätkän jossain vaiheessa yötä. Ei vaan meillä. Ja päiväunetkin ovat 1-2 kertaa 3-60 min. Omaa aikaa ei jää oikeastaan ollenkaan. Se aika kun poika nukkuu, menee siihen, että käy rauhassa vessassa (luksusta) ja syö kunnolla. Sittenpä se taas jo herääkin.



Meidän poika on kyllä ihana, terve ja vilkas.. Kyllä meillä on tosi hauskaakin joka päivä. Joinain päivinä vaan se oma kestokyky ylittyy. Siitä mä oikeastaan olenkin huolissani. Eilen lykkäsin vaunuja ulkona n. tunnin, eikä poika nukahtanut. Potki vaan ja lopulta suuttui ja alkoi itkeä. Mun pinna tietenkin alkoi siinä vaiheessa kiristyä. Tultiin sisälle ja jätin pojan hetkeksi lattialle istumaan, koska mulla nousi sisältä sellainen kiukku, jota en halunnut vauvalleni näyttää. Yritin hengittää syvään toisessa huoneessa ja sulkea hetkeksi korvat vauvan itkulta. Sitten palasin takaisin vauvan luo. Poika tietenkin itki aiva vaan enemmän, kun olin " jättänyt" hänet hetkeksi yksin. Mä en tiedä, mitä tapahtui, mutta mulla vaan jotenkin keitti yli ja huusin vauvalle, jotain että " nyt lopetat tuo itkun" tms. Mä olin ihan tajuttoman vihainen jostain syystä. Vauva säikähti mun huutoa niin, että itki aina vaan enemmän. Mä itsekin säikähdin sitä, että olin säikäyttänyt vauvaa. Nyt tuntuu, että mä aiheutin pojalle jonkun kauhean trauman.



Otin pojan syliin ja keinutin hiljaa ja tyynnyttelin, imetin ja hyssyttelin ja sain pojan sitten omaan sänkyynsä nukkumaan. Mutta itselle jäi kauhean syyllinen olo. Onko mun mielenterveys pettämässä vai oonko vaan yksinkertaisesti niin väsynyt? Onko tämä nyt niitä asioita, joista ei saa puhua, kun " äitiyden kuuluu olla niin ihanaa" ?



No, moni varmaan ajattelee, että soita neuvolaan ja pyydä apua tai neuvoja. Ei auta, oon yrittänyt neuvolassa puhua väsymyksestäni ihan alusta asti, mutta siellä sanovat, että tuo on ihan normaalia. Normaalia, että äiti heräilee 1-2 tunnin välein 9,5 kk? Ehkä mä oon vaan tosi huono äiti, sellainen olo neuvolassa tulee.. Että ei saisi valittaa.

Kun lapsi on jo 9 kk ikäinen, voi jo unirytmiinkin vaikuttaa. Aivan pienillähän ei vielä voi. Kannattaisi kysyä unikouluohjeita neuvolasta ja jos maailma tuntuu kaatuvan päälle ja kohta vuoteen ei ole nukkunut, otetaan lapsia unikouluun myös lastenosastoille. Jos tuntuu että et jaksa ja kohta teet jotain lapsellesi, niin lääkäriin ja saat lähetteen osastolle, lapsi jää sinne ja itse pääset nukkumaan. Monesti osastolla lapsellekin löydetään unirytmiä. Unikoulua voi kokeilla myös kotona ja ohjeita löytyy myös netistä. Jos nukkuminen on hankalaa ja lapsi kovin itkuinen, voi takana olla myös allergioita. Tassuhoito on hellempi keino ja siinä ei huudateta lasta. Katso esim. täältä http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm

Itse täällä sinnittelen 5-viikkoisen kanssa, jolla juuri todettiin maitoallergia. Maidoton dietti itsellä ja lapsella erityiskorvike näyttävät myös pidentävän unia ja vähentävän huutoa. toivottavasti pidempään.



Tsemppiä kaikille ja apua kannattaa hakea,neuvolasta sitä kyllä pitäisi saada, mutta kaiketi aina näin ei ole. Jos ei muu auta niin yksityiselle lastenlääkärille.

Arwen, tekstisi oli lähes kuin omani. Hirveintä on, että univelan kasaantuessa pinna kiristyy aivan äärimmilleen. Meillä on mies talonrakennuksessa kiinni kaiken aikansa, hänestä ei saa apua vauvan hoitoon. Olen useinkin huutanut vauvalle, sitä ei vain aina pysty hillitsemään itseään... Tuo on todella luxusta jos edes vessaan pääsee, puhutaan siis jo liikkuvasta vauvasta. Ekat puoli vuotta meni kepeesti. Voimia kaikille! Tätä uupumusta ei lapseton voi käsittää, eikä myöskään isä, joka ei joudu hoitamaan yöheräilyjä ja saa työpaikallaan syödä ja juoda kahvinsa rauahssa, ja mennä vessaan silloin kuin haluaa... *ai katkerako*

peesaan edellistä viestiä arwen23:lle - oletteko harkinneet unikoulua?



Voi hyvinkin olla " normaalia" , että vauva nukkuu aina vaan noin huonosti, mutta ei, sinun ei todellakaan tarvitse kärsiä siitä loputtomiin! Tuon ikäistä lasta voi alkaa opettamaan nukkumaan paremmin. Poppaskonsteja ei välttämättä ole, mutta kärsivällisyydellä saavutetaan yleensä edes jotain tuloksia.



Syökö lapsi vielä öisin? Meillä yösyöttöjen lopettaminen 10 kk iässä rauhoitti öitä huomattavasti.



Meilläkin väsymys alkoi olla jo sitä luokkaa, että siitä kärsi koko perhe. Siinä vaiheessa päätin, että on jo vastuutonta olla tekemättä asialle jotain. Aloin huomata vaikutuksia omassa terveydessäni ja parisuhteessa, ja lapsikin kärsi selvästi rikkonaisesta ja vähäisestä unestaan. Harvoin meillä vieläkään (lapsi nyt 1v.) nukutaan kokonaisia öitä, mutta huomattavasti paremmin.



Vielä noista traumoista - en ole asiantuntija, mutta ehkä me nykyäidit käytämme tuota trauma-sanaa joskus vähän liiankin helposti. Tai sitten pelkäämme traumoja liikaa - tosiasiahan on, että ne ovat valitettavasti osa elämää ja kaikki joudumme niiden kanssa elämään. En tietenkään tarkoita, että lasta saisi/pitäisi varta vasten traumatisoida tai omasta käytöksestään ei tarvitsisi välittää. Mutta kukaan meistä ei ole yli-ihminen, joka voisi jatkuvasti kontrolloida tunteitaan ja sanomisiaan. Mokia tapahtuu, se vaan kuuluu vanhemmuuteen. Mutta toki, vähemmän väsyneenä hermosi luultavasti kestäisivät enemmän - siksi rohkaisenkin unikouluun:)

Meillä erittäin vilkas poika 2,5v ja vauva 2kk. Vieläkään ei ole sanottua että isompi lapsisita nukkuisi kokonaisen yön vauva rupee nukkumaan 23-24 itse saan unen päästä kinni 1-2 vauva syö 3 tunnin välein ja esikoinen herää klo 7 ja valvominenhan alkoi jo esikoisen odotusaikana, joten univelkaa kertynyt jo 3 vuoden ajalta.

Olen todella väsynyt ja sen takia tulee hermostuttua isommalle lapselle joka mustasukkaisuudessaan, uhmassaan ja vilkkaudessaan koettelee äitiään ja kun äidin saa hermostumaan niin meno vain pahenee. Sitten kun hermostuu niin potee huonoa omaatuntoa ja noidankehä on valmis :).

Miehellä on pitkät päivät töissä ja muutenkin vastuu kodista ja lapsista on minulla.



Minulla parhaiten jaksamiseen auttaa että lähden lasten kanssa kaupungille ja kyläilemään ja unohdan kasautuvat kotityöt!



Jotenkin koen kuitenkin että en saisi valittaa, kun itse olen lapseni tehnyt ja kuitenkin ne ovat niin älyttömän ihania ja rakkaita. Joten aina kun vointiani kysytään niin vastaan hymyillen että mikäs tässä, vähän ehkä väsynyt, mutta onneksi on helppo vauva tms.



Kiitos että sain purkaa ja PALJON JAKSAMISTA ÄIDEILLE!

Teksti hieman sekavaa kun poikaa taistelen päivunille ja vauva itkeskelee..

onpa hyvä lukea että muillakin menee välillä pinna..itse hermostun välillä esikoiselleni 1.8kk,kun uhmaa kaikin tavoin ja tekee pahojaan,huudan pää punaisena ja mikä pahinta,paiskon tavaroita..oma äitini sanoi että kun lapsi paiskii tavaroita...sanoin että tiedä syynkin,katsoo mallia ja tekee samoin kun äitinsäkin..oma äitini järkyttyi ja käski heti lopettaa tuollaisen..mutta miten saan hillittyä itseni kun tulee se raivo,kun muutenkin aivan väsynyt..jos olisi ollut mies vierellä tukemassa,olisin varmasti pystynyt hillitsemään raivoani.ja myöhemmin itkeä vollotan kun raivosin ja tulee paha mieli.olen siis yksin lasten kanssa,ja välillä kaikki vaan tuntuu kaatuvan päälle..

Just ihmettelin tuolla meidän toukokuisten pinossa, että nukkuuko muiden vauvat oikeesti niin hyvin, kun kirjoitetaan!

Meillä 1v8kk ja 2vko vanhat neidit ja harmittaa esikoisen puolesta, kun olen niin väsynyt. Vauva syö siis öisinkin 2h välein ja lisäksi kun vatsaa vääntää niin eihän sitä paljoa tule nukuttua. Välillä paremmin ja välillä huonommin.

Ja kun miettii että tätähän on kestänyt vasta 2vko3pv niin aika monta kuukautta voi vielä olla edessä..=)



Mutta siis mä ainakin myönnän että KYLLÄ VÄSYTTÄÄ!



-Alpukka

väsyttää ja paljon ja myönnänkin kernaasti.

Itselläni sama tilanne. Esikoinen parin viikon päästä 2 v ja vauva parin päivän päästä 1kk. Mies on matkatöissä toisella paikkakunnalla viikot, vauva nukkuu max. tunnin kerrallaan öisin (viime yön nukkumissaldo oli itsellä noin 3 tuntia eikä sitäkään edes yhtäjaksoisesti)ja esikoinen herättää yleensä klo 6 aamulla.



Eipä sitä väsymystä tule kauheasti myönnettyä muille kuin miehelle. Mistäköhän tosiaan johtuu, en tiedä? Kyllä täälläkin nykyisin itkeskellään silkasta väsymyksestä ja pinna kireällä tulee esikoisellekin tiuskittua ihan syyttä suotta ja sitten on itsellä paha mieli. Miehen isyysloma-aika meni vielä ok mutta nyt alkaa olla raskasta.



Jaksamista sinulle ja kyllä se tästä jossain vaiheessa onneksi helpottaa vaikka laiha lohtu valvottujen öiden jälkeen onkin.

Minä ihan yllätyn, kun kuulen, mitä omasta suustani pääsee, jos joku kysyy vointia ja jaksamista. " Mikäs tässä" " Kyllähän tämä tässä menee" ja valloittava hymy päälle tietysti.



Silti monet päivät itken ja parun väsymystäni, laahustan viimeisillä voimilla edes takaisin käytävää vauvoja nukuttaen, vaikka jalat melkein pettää alta. Mutta toisaalta - en keksi enää mitään, mitä tilanteelle voisi tehdäkään. Siksi en ala purkamaan sydäntäni puolitutuille. Äitini käy auttamassa silloin tällöin, perhetyöntekijän saan pari kertaa kuussa. Enempään apuun ei ole varaa, kaikki apu maksaa.



Voimia sinulle! Minulla on takana myös melkoinen valvomisputki - 4 yönä peräkkäin unisaalis 1-4h. Onneksi esikoinen lähti isän mukana mökille, joten tänään sain päikkärit vauvojen kanssa.



Alia ja tyttö 4v ja pojat 7kk