Tutista vieroitus alkoi, vauva 8kk

pian tuon ikäinen jo oppii löytämään tutin yöllä itse suuhun!



(Ja ei se pakosti tutista ole kiinni se yöheräily, voi olla että ihan yhtä usein herää ilmankin tarkistamaan onko vanhemmat vielä paikalla.. Kuuluu ikään.)

mutta itse olen vähän samoilla linjoilla edellisen kanssa...



Meillä vauva pian 1 v., juuri tuossa 8 kk iässä oli hirveetä tuttirumbaa ja olin ihan hermoissani, puhuin asiasta neuvolassakin. Ei siihen mitään keinoa löytynyt, mutta neuvolankin mielestä oli vielä vähän pieni luopumaan tutista.

Yksi vinkki oli se, että jos tutteja on tarpeeksi sängyssä, niin monet oppivat pikkuhiljaa löytämään tutin itse. Meillä on käynyt lopulta näin, tutteja on sängyssä kymmenkunta :-).



Tosin silti heräillään edelleen, eli tosiaan vauva vain tarkastaa onko äiti paikalla. Joskus autan tutin kanssa ettei ehdi herätä liikaa. Lasten yöheräilystä ei kai pääse mitenkään kokonaan eroon ennenkuin ne kasvavat.

eli imemisen tyydyttämiseen. Lohtua pitää pystyä mielestäni antamaan muilla keinoin kun tutin suuhun tyrkäämällä :) Sitä paitsi tulevien hampaiden ja purennankin ohella tutista on hyvä päästä eroon mahd. aikaisin.

Kukin taaplaa tyylillään, tämä on minun tapani. Toivottavasti muitakin tuttivieroittajia tulisi kommentoimaan kuulumisia!

Kovasti arvelutti koska vauva oli vielä niin pieni enkä ole aiemmin kuullut kenenkään tekevän tätä näin aikaisin...Sain vain tarpeekseni tuttisirkuksesta joka alkoi aina nukkumaanmennessä. Tyttö nukahdettuaan sylki tutin suustaan kymmeniä kertoja, heräsi ja odotti, että saa sen takaisin suuhunsa. Aluksi aloin tarkastella tilanteita joissa aiemmin olin tuttia tarjonnut, ja huomasin, että olin antanut sitä ehkä liiankin helposti, jos tyttö vähänkään piti ääntä. Aloin tarjota sitä aina harvemmin, vasta kun lapsi sitä todella tuntui tarvitsevan, joka oli yleensä iltaisin yöunille mentäessä. Annoin tutin suuhun, annoin hänen imeä sitä hetken ja otin pois suusta hänen ollessaan vielä hereillä. Tällä keinolla meillä loppui tutin syöminen. Nyt tytön ollessa 7kk tuttia tarvitaan mutta todella harvoin esim. yliväsymisen aiheuttamaan ärtymykseen. Kyllä minusta 8kk iässä voi hyvinkin alkaa vieroittamaan.

Viimeyö oli kolmas yö ilman tuttia ja tyttö nukkui heräämättä klo 21 - 5.30, jolloin annoin tissimaitoa.

1 .yö oli rankin. 2. yö meni aika kivasti, kerran otin syliin, muutaman kerran silittelin ja muutaman kerran nukahti jo itsekseen. 3. yö tosiaan oli jo huippuhieno :)

Päiväunillakin ennen piti välillä käydä törkkäämässä tutti suuhun ja unet max. kesti 2h. Nyt nukkunut jo päiväuniakin heräämättä sen kaksi tuntia.



Tää oli loistava homma, suosittelen!

Vielä 5 viikkoa vauva on hoidossa, joten sinä aikana en ala vieroittamaan. Sen jälkeen jään taas kotiin, joten on hyvä hetki luopua tutista.



Tytteli-83 ja neiti 8,5kk

Ihmetytti tuo kun joku kirjoitti, että neuvolassakin oli sanottu (oliko se nyt) 8kk ikäisen olevan LIIAN pieni tutista vieroittamiseen??? Siis hä?

Joka paikassahan sanotaan, että 6kk ikäisellä imemisen tarve on jo huomattavasti pienempi! (Tietty tämäkin yksilöllistä)

Tuon 6kk jälkeen alkaa tutin imeminen olla enemmänkin tapa, kuin että olisi tarvetta imemiseen ja sitä kautta lohtuun..



Me otettiin meidän neidiltä(nyt jo 1v5kk) tutti 6kk iässä ja onnistui ilman ongelmia! Kannatan ehdottomasti!!!

Mutta tää on vain mun mielipide! =)

Siinä luki, että puolen vuoden jälkeen tutin käyttöä kannattaa vähentää ja 10kk iässä tutista kannattaisi luopua kokonaan. Se on helpompaa aikaisessa vaiheessa.



Tytteli-83

Meillä " vieroitettiin" aikoinaan esikoinen tutista 9-10kk iässä, ja sujui hyvin. Siksi tuo vieroitus-sana lainaus merkeissä, kun ei se oikeastaan miltään vieroitukselta edes tuntunut. Puolen vuoden iästä lähtien oli tutti annettu vain nukahtamis-tarkoitukseen, eikä poika siis päivisin tuttia syönyt, eikä sitä todellakaan kaivannut. Sitten jätettiin tutti pois uniltakin, kerralla sekä päivä- että yöunilta. Kolmena ensimmäisenä päivänä päiväunille nukahtaminen kesti normaalia kauemmin, mutta unirätti riitti antamaan turvaa, eikä poika edes itkenyt tutin perään. Yöunille nukahtamisessa ei ongelmia.



Poika kyllä ollut aina hyvä nukkuja, ja tuollaista tuttirumbaa ei meillä ollut koskaan. Tarvitsi sitä vain nukahtamiseen, ja joskus saattoi yöllä kaivata sitä kerran tai kaksi. Ja juuri siksi tutista luovuttiin kokonaan, kun ei ollut kovin tärkeä juttu pojalle, enkä halunnut että siitä tulisi tapa vaan tavan vuoksi. Ollaan oltu tässä asiassa aika onnekkaita, ymmärrän että toiset vauvat tarvitsevat tuttia enemmän kuin toiset.



Meidän kakkoselle tutti on huomattavasti tärkeämpi kuin esikoiselle, olen silti ajatellut vieroittaa ennen vuoden ikää. Saa nähdä kuinka siinä käy, vielä se ei ole ajankohtaista :)

Olisiko kenties lisää kokemuksia ja mielipiteitä?

Meillä poika 8,5 kk ja tänään aloitettiin tutista vieroitus. En vain jaksa enää sitä pyöritystä, että kesken päivä- ja yöunien pitää käydä antamassa pudonnut tutti suuhun takaisin useita kertoja. Nyt jäi mieskin isäkuukaudelle, niin meitä on täällä kaksi rauhoittelijaa ja valvojaa! :)



Tänään ekoille päiväunille alkoi liikkuviin rattaisiin nukkumaan ongelmitta. Mutta toiset päikkärit oli jo jotain ihan muuta... Meinasin lannistua ja luovuttaa jo, kun rassukka itki niin lohduttomasti tuttinsa perään. Pitkän kävelylenkin sain tehdä ja välillä silitellä ja rauhoitella lasta rattaissa ennen kuin nukahti. Eniten ahdisti se, kun tiesin että tutilla poika olisi nukahtanut parissa sekunnissa... On niin tottunut siihen.



Sitten kuitenkin nukahdettuaan poika nukkui paremmin kuin aiemmin, joten siitä taas rohkaistuin ja päätin että kyllä tätä vielä jatketaan. Hieman hirvittää miten yö menee... Toisinaan poika kyllä on nukahtanut ilman tuttia, joten ei se ihan tavatonta ole... Mutta kun se on ollut se tehokkain rauhoituskeino hänelle. Aion kyllä ottaa melko herkästi syliin rauhoittumaan sitten kun itkuksi menee. Vai miten te muut olette tehneet?



Meilläkin muuten sanottiin 8kk neuvolassa että on vielä " pieni" vieroitettavaksi tutista, mutta eivät kuitenkaan mitenkään varsinaisesti olleet vastaankaan. Päätin silloin, että jos ei meno yhtään rauhoitu siihen mennessä kun mies jää isäkuukaudelle, on vieroitusyrityksen aika. Ja se on nyt.



Mutta siis, kertokaahan vielä kokemuksia jos niitä löytyy! Mieluiten tietysti kannustavia onnistuneita kokemuksia! :) Toki epäonnistuneitakin, ja kuinka pian olette luovuttaneet jos ei ole onnistunut jne...

ja oikeastaan yllättävän hyvin meni.



Illalla poika nukahti melkein samassa ajassa kuin ennenkin, mutta toki tutin perään itki vähän. Lopulta könyttyään sängyssä minun istuessa vieressä hän rauhoittui, alkoi laulelemaan " unilaulua" ja nukahti. Siitä nostin hänet parempaan asentoon ja poika nukkui lähes 5 tuntia eli tosi hyvin.



Klo 2 poika heräsi itkemään, ja voi hirvitys. Sitä itku-lohdutusrumbaa kesti 1h 10min. Kolmesti otin pojan syliini sinä aikana mutta ei hän siinä rauhoittunut sen enempää kuin sängyssäkään. Itki vain semmoista väsy-kitinä-tutinkaipuu-itkua, ei missään nimessä mitään paniikkihuutoa. Istuskelin pojan sängyn vieressä, silitin selkää, hyräilin jne... Ja lopulta poika taas tyyntyi, alkoi jokeltaa, sitten laulella, ja yhtäkkiä nukahti. Nukkui aamuun saakka, kerran kitisi välissä mutta rauhoittui itsekseen nopeasti.



Tuntui tosi kurjalta kuunnella sitä väsyneen lapsen itkua. Onneksi poika kuitenkin aina rauhoittui ja kuulosti hyväntuuliselta laulellessaan ennen nukahtamista. Muuten en varmaan raaskisi tätä tutista vieroitusta jatkaa... Olen niin huono kuuntelemaan vauvan itkua, että en varmaan pystyisi mitenkään antaa lapsen itkeä itseään uneen.



Saa nähdä miten tämä jatkuu tästä, nyt ainakin tuntuu ihan hyvältä!

Tässä siis mielipiteeni, kun niitä lisää kyseltiin ;D



Eli, 8kk ikä on pahin ikä siinä mielessä, että tässä iässä lapsi alkaa tiedostamaan oman itsensä erillisenä ihmisenä äidistä/vanhemmistaan/muista ja usein tähän ikään liittyy eroahdistus sekä vierastaminenkin. Siksi siis usein tutin kanssa on myös aika rumbaa, juuri tässä iässä!!!



Jos vierottaa pitää/haluaa varhain, niin tekisin sen sitten 6kk iässä heti, enkä odottaisi juuri tätä ensimmäistä muutosikää, jolloin isompi muutos voi tehdä enemmän hallaa kuin hyvää =/



Meillä lapset ovat saaneet, ja saa tämä kolmaskin syödä tuttia 2v ikään asti. Vieroittaminen on sujunut aina hyvin sekä ilma huutoja, koska lapsi ymmärtää jo puhettakin.



Isäni on myös hammaslääkäri, ja hänenkin mielestä hampaisiin vetoaminen kuulostaa oudolta, koska hammaslääkäriliitto ja hammaslääkärit itse " kannattavat" tutin-imemisiäksi 2 v asti.



Joten, tässä yksi mileipide lisää, perusteluineen =)

Kiitos mielipiteestä Marieela. En ollut muuten koskaan kuullut tuota, että tutin syömistä 2-vuotiaaksi asti kannatetaan. Enemmän olen aina ymmärtänyt, että korkeintaan siihen ikään asti voi antaa lapsen lutkuttaa tuttia. Ja enemmän myöskin aina kuulee sitä suositusta, että mieluiten kannattaisi vieroittaa tutista " varhain" - mitä se sitten tarkoittaakin kenenkin mielestä. Veljenpoika pääsi tutista irti kun täytti 2v. Heille se oli sopiva aika. Heillä tosin tutti olikin eri roolissa kuin meillä, eikä tutti ja sen katoaminen kesken unien haitannut kuukausitolkulla koko perheen nukkumista.



Tuosta itkettämisestä ajattelin sanoa vielä, että itkettäminen on minustakin kauheaa. En tiedä huomasitko kirjoituksestani (tai tuliko se siinä niin hyvin esille), että sen aikana kun poikani viime yönä kitisi ja itki, olin KOKO AJAN hänen vieressään tai sitten poika oli sylissä. Omasta mielestäni se ei ole itkettämistä, kaikki mahdolliset lohdutuskeinot oli käytössä paitsi se tutti josta nyt halutaan eroon päästä. En siis jättänyt lasta yksin itkemään missään vaiheessa. Sylissä pidin pitkät pätkät ne kolme kertaa ja sängyssä silittelin ja rauhoittelin. Meillä ei muuten ole edes se tutti ainoa lohduke (siis vanhempien ja sylin lisäksi) vaan pienestä asti on pojallamme ollut myös minun vanha t-paita uniriepuna ja pehmeä pupu sängyssä.



Olen samaa mieltä kuin mitä joku muu aiemmin tässä ketjussa kirjoitti, että keinoja lohduttaa on niin paljon muitakin kuin se tutti. Uskon, että joku muu näistä jo käytössä olevista keinoista nousee meidän pojalla tutin tilalle " ykköseksi" , en usko että se tutti on niin korvaamaton. Enkä usko sitäkään, ettei eroahdistuksesta selvittäisi ilman tuttia (tuntuu että meillä pahin vaihe siinä alkaa olla jo ohi, kop kop).



Tänään muuten on ollut loistopäivä ilman tuttia. Päiväunille poika meni väsyneenä ja nukahti heti (itkemättä!), ei tarvinnut edes hyssyttää rattaita. Ja sen sijaan, että olisi pitänyt puolen tunnin välein käydä työntämässä tuttia suuhun ja lopulta nostaa itkuinen poika sisälle, poika nukkuikin yhteen putkeen melkein 2,5 tuntia!! Ja heräsi aurinkoisena. Hirveän harvinaista meillä, ja voi niin ihanaa!!!!

Minustakin 8 kk ikäinen on hieman liian pieni vierottamiseen, tai ainakin tosi vaikeassa iässä siihen. Mutta kukin tekee tyylillään. Siellä toisessa päässä ovat sitten nämä kauhuskenaariot 4 v tutinimijöistä, joita on ollut esim. Lapsityrannit-ohjelmassa. Oletteko muuten huomanneet, että muualla kuin Suomessa lapset imevät tuttia pidempään, esim. lehtien palstoilla näkee hyvinkin vanhoja julkkisäitien lapsia tutti suussa. Mistähän mahtaa johtua?



Meillä poika ei ole koskaan ollut kova tutin perään, sitä on oikeastaan käytetty uniaikaan. Hän käyttää sitä vieläkin nukahtaessaan, ikää nyt 1 v 9 kk. Eikä asia ole mikään ongelma, tuskin sitä oikeasti edes tarvitsee.



Lapsi aloitti päiväkodissa ollessaan 1 v 3 kk ja siellä hän käytti tuttia tarvittaessa (suuren surun yllättäessä) päiväsaikaan noin pari viikkoa, sitten se jäi pois päiväunillakin itsestään. Olimme pari viikkoa ulkomaanreissulla, kun poika oli 1,5 v ja siellä hän käytti tuttia satunnaisesti päivisinkin, siitä oli selvästi apua uusissa paikoissa ja kokemuksissa. Näistä kumpikaan ei ole osoittautunut ongelmaksi, vaan tutin käyttö on loppunut itsestään lyhyeen.



Nämä kirjoitin oikeastaan siksi, että asiassa kannattaa edetä lapsen tahtiin eli lapsi luopuu asioista tai omaksuu niitä, kun on siihen valmis. Ja silloin se tapahtuu yleensä suht kivuttomasti ja itsekseen. Mikään kiire ei 8 kk ikäisellä vauvalla vielä ole eroon tutista tai pullosta. Tuttia kun ei käytetä pelkästään imemisen tarpeeseen, vaan siitä on turvaa ja lohtua myös. Ilmankin toki pärjää.

Ei olla ajateltu vielä vieroittaa tai mitään, syököön jos haluaa. Olen kuitenkin huomannut, että poika itse on alkanut vieraantua tutistaan. Meillä poika 8kk nukahti eilen illalla ikään kuin vahingossa ilman tuttia. Nukkui todella hyvin yönsä, vasta aamuyöllä alkoi " itkemään tutin perään" . Päivisin ei malta tuttiin vilkaistakaan.

Huomasin kyllä että teillä (ja muillakin, esim meilläkin) lohdukkeena käytetään muutakin kuin tuttia ->MUTTA, jos lapsi itkee tunti ja 10 min, niin se on myös SELKEÄ merkki siitä, että ne muut lohdukkeet eivät ole yhtä tarpeellisia kuin se tutti, eikös??

Ja tohon huudattamiseen sen verran jatkan, että en ymmärrä, miksi niiden muiden lohdutuskeinojen pitää nousta ykköseksi huudattamalla. Kyllä aika, opettaminen maanittelulla ja tarjoamalla hitaammallakin vaihdolla onnistuu, kuin että kerrasta tutti pois ja muut lohdukkeet sitte jossain vaiheessa nouskoon ykköseksi.

Ja jos kuitenkin edelleen pitää aikasin vierottaa, niin miksi vanhempi valitsee yhden huonoimmista ikäkausista sen tutin luovuttamiseen-> vaihtoehotisesti siis 6kk ikä olisi ollut PAREMPI, taikka sitten reilusti päälle vuoden ikäisenä seuraavan kerran.

Ja kuten itsekkin sanoit, teillä alkaa olee eroahdistus, ainakin pahinvaihe ohi. Musta sen jälkeen kuuluisi tulla selkeä aikavyöhyke, ettei liian nopeasti ahdistuksen jälkeen temmota yhtä turvantuojaa/lohduketta lapsen elämästä pois.

Ja totta, jokin tuossa alla sanoikin, muualla maissa lapset saavat syödä tuttia jopa 5v asti, mutta suomessa pitää alle vuoden ikäisen jo olla iso ja pärjätä ilman koska sen imemisen tarve on vähentynyt, heh..

voi voi, kunpa lapset nyt vaan saisi ihan rauhassa olla imeväisiä jos niin haluavat, eikä joku saisi päättää ettei enään imetä, koska minä päätän niin...

kirahviina:

(tuntuu että meillä pahin vaihe siinä alkaa olla jo ohi, kop kop).

Olen huomannut ,että vauvan arki on yhtä totutusta ja vierotusta, jos näin haluaa tehdä. Koko ajan satelee ohjeita mihin aikaan pitää mistäkin vierottaa ,mitä ei kannata opettaa ja mitä pitää opettaa ja tehdä tietyssä iässä. Ovatko muut huomanneet samaa?

Meillä nukutaan perhepedissä ,syödään tuttia, juodaan pullosta, tissistä ja nokkamukista. Uskon ,että vauva haluaa isompana omaan sänkyyn ja tutti jää myös jossain vaiheessa pois tai sitten se joutuu hukkaan. Nykyään muutenkin oijotaan hampaat lähes järkijään ,jos joku hammas ei ole rivissä:). Minulla itsellä on avopurenta ,kun olen tuttia paljon syönnyt (vai johtuuko se siitä, tiedä sitä), mutta ei se ole millään lailla vaikuttanut.

Mutta eihän kaikki vieroitus todellakaan ole sitä ,että sitten huudetaan pari yötä. Meillä esim. yötissittely 2 h välein jäi pois yhtenä yönä ,kun olin itse oksennustaudissa ja juuri kun tytömme halusi tissiä ,jouduin lähteä vessaan.Kuulin sinne pientä natinaa ,mutta kun kiireesti 5 minuutin päästä palasin niin tyttö oli umpi unessa.Tähän jäi yötissittelyt.Nyt jos herää niin silitys tai tutti riittää.

...ja melkein kaduttaa että edes tulin meidän kokemuksista tänne kertomaan, kun olen niin arka toisten arvostelulle. No, onneksi meillä on lähipiirissä muita perheellisiä, jotka tuntevat meidän perheemme ja osaavat tukea tai ottaa kantaa siltä tukevalta pohjalta.



Meillä on kuitenkin mennyt nyt tosi hienosti ilman tuttia. Päiväunissa on tapahtunut selkeä parannus, ja lapsi menee tyytyväisenä nukkumaan. Illalla on nukahtaminen ollut helppoa ja viime yönä poika heräsi vain kerran (klo 5) jolloin mieheni silitteli häntä hetken ja poika jatkoi tyytyväisenä unia aamun asti. Ei itkuja eikä kärsimyksiä siis! :)



En koe riistäneeni lapseltani mitään liian tärkeää. Ainoa asia, joka on tuntunut pahalta oli se ensimmäisen tutittoman yön itku/kitinätunti. Siitäkin onneksi se loppu oli lapsen hyväntuulista jokeltelua ja lauleskelua. Tuon vuoksi en usko aiheuttaneeni mitään " traumaa" lapselle. Minä ja mieheni sekä lähipiirimme tunnetaan tämä ihana poika, toisin kuin kukaan täällä netissä.



Noista purenta- ym jutuista, meillä ei siis vieroituksen syy ollut nyt mitenkään hampaisiin liittyvä tai että kun " pitää tehdä niin ja ei saa tehdä noin vaan kannattaa tehdä näin" . Vieroituksen syy oli äidin väsymys (8kk krooninen univaje ja uusi raskausväsymys siihen päälle) ja lapsen 8,5kk (ei vaan kohtahan tuo on jo 9kk!) tosi katkonaiset yö- ja päiväunet. Unet on olleet tuollaisia jo useita useita kuukausia, koskaan ei ole huomattu eroa millään uuden oppimisella tai edes flunssalla, yöt on aina ollut mitä on.



Menipä selittelyksi, mutta olkoon. Ei Marieelan tai kenenkään muunkaan tarvitse hyväksyä meidän tutista vieroitusta, mutta josko kuitenkin meitäkin voisi ymmärtää.



Nyt tuntuu ihanalta, kun molemmat nukumme paremmin. Meidän kodissa on iloinen poika ja levännyt äiti. Olen ihan ihmeissäni siitä, että tämä vieroitus on käynyt näinkin helposti. Toki takapakkia voi vielä tulla ja jos kovasti tulee, niin poika saa tutin takaisin ja yritetään vieroitusta uudestaan vaikka vuoden päästä...

Nyt ollaan kuitenkin onnellisia ja toivon ettei kenenkään tarvitse meitä siitä tuomita. Aurinkoista kevättä teille muillekin! :)

Keskustelun aloittajana mielenkiinnolla luin ketjua taas :) Meillä siis tyttö ollut nyt ilman tuttia muutaman viikon ja voin yhtyä kirahviina sinun ajatuksiisi. Meillä niin päivä- kuin yöunetkin paranivat aivan äärimmäisen hienoiksi. Tyttö herää uniltaan omaan jutusteluun, tyytyväisenä ja aurinkoisena.



En voi olla kuin tyytyväinen siihen, että tutti otettiin varhain pois. Tsemppiä kirahviina jatkoon ja kerrohan kuinka edistytte!



-Limppu00-

En mä koe ainakan kieltäväni täällä ketään, enkä edes tuomitsevani toisin ajattelevia, joten KIRAHVIINA, sä teet kuten itse haluat. Niinhän me jokainen, ja sitte seisotaan päätöksemme takana,itse kukin.



Mä olen mielipiteeni sanonut ja perustellut kantani sekä keskustellut omia ajatuksia aiheesta. Olisi ihan hyvä, et täällä osattaisiin ottaa muiden eriävät mielipiteet keskusteluina, eikä henkilökohtaisena tuomion ;D



Niin mä ainakin teen, jokainen tyylillään vaikka ei ajateltaiskaan samalla lailla!!