***Heinämammojen-06 kuulumisia....***
Heips!
Olipas tuo meidän edellinen pino kasvanut pitkäksi, mutta oli ilo lukea mammojen ja pienten taaperoiden kuulumisia :-) ajattelin nyt aloittaa uuden pinon.
Meillä on kanssa mies sellainen että ei vähällä herää yöllä, mutta olen kyllä jättänyt lapset isälle hoitoon yön ylikin ja hyvin ovat pärjänneet. Mies on selittänyt asian niin että sitä tulee eri tavalla nukuttua kun tietää että on yksin lasten kanssa. Joten minun mielestä kannattaa kokeilla jättää miehelle lapsi/lapset ja lähteä ulos tms. Kyllä ne miehet osaa ja pärjää jos vain niin haluaa ja eihän ne tee mitään jos ei niille annetta vastuuta lasten kanssa olosta. :-) Kyllä äitienkin pitää saada ladata akkujaan jne. Onneksi meillä on toiminut tämä homma ainakin tähän asti ja nyt olen niin luottavainen että en soita niin usein kotiin kuin aivan alkuaikoina :-)
Minulla asuu anoppi lähellä mutta on vanhempi ihminen jo, joten en ole montaa kertaa jättänyt hoitoon, ehkä joskus tunniksi...omat vanhempani vahtivat kyllä mielellään lapsukaisia,tosin meillä välimatkaa 250 km, joten harvoin tuota tapahtuu, mutta nyt parin viikon päästä olisi tarkoitus viedä lapset sinne hoitoon kun mies täyttää pyöreitä vuosia, niin saan tehtyä kaikki tarjoilut ym. rauhassa ja samalla käydään tallinnassa, joten lapset ovat 4 päivää mummolassa eikä minua hirvitä yhtään jättää niitä sinne hoitoon.
Meillä kanssa nuo ruokamäärät kasvaa koko ajan ja kyllä huomaa tuon pojankin kasvavan, kun pieneksi jää vaatteita, mutta onneksi niitä saa kiertoon :-) ja kotiäitinä sitä tulee löydettyä vaikka mitä kivaa mm.huutonetistä.
että tällaista tällä kertaa ja huomenna onkin helmikuun viimeinen päivä, sitten ollaan jo maaliskuussa :-)
Voimia kaikille!
Tupuhupuna ja Mikko 7 kk
Kommentit (27)
siis meillä todella nukuttiin yöllä loistavasti. Mea meni jo 21 nukkumaan (ihme) ja heräsi vain 4 kertaa yöllä joista 2x oli syöttöjä ja 2 muuta pieniä itkun tirauksia ja heti takaisin nukkumaan. :) silti lähes koko päivän Mea on itkenyt, ruoka ei maistu ja lämpöä on vähän. veikkaan että ne ylähampaat nyt sitten puhkeaa. ainakin alahampaiden tullessa oli neiti samanlainen.
kommelluksiakin on tänään sattunut: Mea leikki omiaan ja oli kuolannut noin litran lattialle. minä kävelin ohi ja huis vaan lensin pyllylleni. liukasta tuo vauvan kuola... :) toinen kommellus sattui Mealle. taas neiti lekki istuallaan omiaan ja aivasti yhtäkkiä niin että lensi selälleen. koomisen näköistä oli eikä edes sattunut neitiä pahasti kun pehmolelu jäi alle. :)
sanokaas sisaret miten voi aina, siis ihan AINA, väsyttää??? pari viime viikkoa on ollut tuskaa nousta sängystä ja nukahtaa voin milloin ja mihin vaan. minua paleltaa koko ajan ja on jotenkin flunssainen olo jatkuvasti. täytyy kyllä kohta lääkäriin mennä jos ei ala helpottaa...
nyt yritetään mennä menninkäisen kanssa hetkeksi nukkumaan.
Meillä ei ole puhettakaan että voisi jättää pojan kellekkään. Päivällä muut ihmiset vielä saattaa kelvata, mutta kun ilta koittaa, niin konsertti alkaa kun menen metrinkin kauemmaksi. Huutaa kuin kurkkua leikattaisi. Mamman poika. Eikä ole ollut tarvetta " kouluttaa" häntä itsenäisemmäksi. Kaksi edellistä ovat olleet samanlaisia ja nyt ne tuskin ehtivät sylissä käväistä. Yöt poju nukkuu tissin kanssa, edelleen. Siksi vieraalle jättäminen on ongelma. Ei käytä tuttia ja nukkuu nisä suussa. Toisinaan kateus käväisee kun luen vauvoista jotka nukkuu läpi yön, tai edes suurimman osan siitä. :)
Pari yötä sitten väsyin kun kääntelin poikaa puolelta toiselle. Poika pyöri kuin itänaapuri anttilassa, kitisi ja vikisi. Mikään ei ollut hyvä. Lopulta tuskastuin ja laitoin pojan omaan sänkyyn. Juomaksi tarjoiltiin vettä. Tassuttelin, jne. Lopulta piti lähteä wc:n puolelle. Huuto loppui äkisti ja ihmettelin siellä että nyt se on tukehtunut, tippunut sängystään tai jotakin muuta yhtä kamalaa. Housut kintussa puolijuoksua kiirehdin takaisin makuuhuoneeseen. Siellä armas siippani kanniskeli poikaa olalla, poika silmin nähden tyytyväisenä saamaansa palveluun. Se siitä " kouluttamisesta" . Otin pojan tissille, ja jälleennäkemisen riemu oli niin auvoisa että uni vei pienen mennessään. Aamulla vaipassa oli hatullinen kakkaa. Niimpä. . . vaikka yöllä olin sitä mieltä että silkkaa ilkeämielisyyttään äitiään kiusaa ;D
Isommat sisarukset kipeenä, vuoronperää. Olimme tossa vajaan viikon kunnossa- kuukausi tuli oltua sisätiloissa, milloin mitäkin tautia potien. Kakun lusimenen sen kuin jatkuu. Esikoinen pötköttää vieressäni 39 kuumeessa. Nyt kone kiinni ja satukirjan hakuun.
Pysykää terveinä.
Viime yö meni meilläkin kohtuudella, vain kolme herätystä ja nukuin kokonaiset viisi tuntia. ;)
Tämä ilta ei ainakaan ole kovin lupaavasti alkanut. Näyttää siltä, ettei maissi sovi meidänkään pikkuiselle. Tänään sai sitä päivällä ja posket lehahtivat ihan punaiseksi ja ihan kuin koko nassu ja massukin olisi turvonnut..:/ Unissaan itkeskelee, ähkii ja pieruttelee. Voi raasua, voi hitsin hitsi, kyllä olisi kivaa jos syötäisiin muutakin kuin porkkana-perunaa, naudanlihaa, broilerinlihaa. Hedelmäsoseista käytössä mustikka-vadelma,mango,persikka-banaani ja puuroista kaura. Mutta niitä joita pystyy syömään, syö kyllä antaumuksella. Tämän viikon ajan emme ole nyt saaneet aloitella vielä mitään uutta. Meillä loppuu tämä maitoaltistus ylihuomenna ja sain viime reissulla polille soittoajan allergologillemme, joten täytyypä jutella jälleen hänen kanssaan. Iho on nyt kyllä parempi, joten ehkäpä ihottuma ei tullutkaan maidosta vaan siitä maissista? Tai sitten tytöllä on vain niin herkkä ja todella kuiva iho, argh. Ärsyttää tämä näiden asioiden jatkuva miettiminen! Kun eivät olleet ihan pieniä ne iho-oireet, joita tuli...mutta ei niitä nyt enää näy. Jäljellä vain kuivat karkeat läntit ihottumien paikalla.
Mitenkäs teillä muilla, joiden lapset allergisia. Mitä teillä syödään?
Noista parisuhdeongelmista vielä. Meillä ainakin osittain johtuvat myös siitä, kun molemmat väsyvät liikaa, eikä sitten jakseta toimia enää " tiiminä" ja sitten kun tulee riitoja niin ne kasvattavat taas lisää muuria välille rakkauden&parisuhteen hyvinvoinnin kustannuksella. Juu, ja äkkiä kun väsyneenä keksii vaikka mitä syitä, mitkä ovat toisessa aina ärsyttäneet, siihen kun ynnää vielä ihmisen nk. ihmisen luontaiset heikkoudet niin todella ihana paketti valmis. :D
Huomenna lähdemme lasten kanssa ensimmäistä kertaa perhekerhoon, joten huomista päivää odotan innolla. Olisi niin mukavaa, jos pääsisi itsekin tutustumaan uusiin ihmisiin ja Isosisko saisi leikkiä muiden ikäistensä kanssa. Eilenkin käytiin leikkipuistossa, mutta olimme ainoat siellä. :/ Huomista päivää odotellessa,
terkuin Saraida ja tyttöset
Meillä on poika syntynyt 31.7.2006. On ollut alusta lähtien tissimiehiä. Nukkui alussa paljon meidän välissä pikku hiljaa kannoin aina omaan sänkyyn. Nyt viikonloppuna siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan ja hyvin on tähän asti nukkunut,heräilee klo.4.00 paikkeilla mutta jatkaa itse unia sitten aamulla nousee 7-9 aikaan tissille. meillä pikku herra siivoaa kaikki laatikot mitkä sattuu kohalle mennessä ryömien eteenpäin. Kaikista parhaita on töpselit niiden perään saa koko ajan olla ottaa pois johdoista. Kovasti yrittää vetää itseään pystyyn,roikkuu joka paikassa. Meillä on ennestään 03 syntynyt tyttö ja hän ei kontanut vaan nousi pystyyn ja menoksi. Saas nähdä kun poika vetää itseään kontilleen että joko se kohta lähtee eteenpäin. Hampaita ei ole tullut vielä, mutta kamalasti hankaa ja on tapahtunut jo muutosta suussa on alaien aivan turvoksissa. Aion vielä jäädä kotiin äitiysloman loputtua, ajattelin nyt kunnolla nauttia äitiydestä.
Nyt lähden ripustaa pyykit kuivaa ja katsella mitä käsitöitä sitä tekisi.
-Riitu-
Mea meni taas yhdeksältä nukkumaan. olen aivan ällikällä. toisaalta menninkäiselle nousi 38 kuume nyt illalla että voi sekin väsyttää. ruokaa neit ei ole tänään syönyt juuri yhtään. paitsi puolisen purkkia hedelmäsosetta iltapalaksi kun isi syötti. :)
toivottavasti meillä ei nyt ala mitään uutta flunssa kierrettä kun juuri on lopullisesti edellisestä parannuttu. eilen kyllä kävi tyttöjen serkku-poika kylässä ja hänelle oli vielä yskää... :/
olenkohan jotenkin kauhea ihminen kun nyt kieltäydyn päättäväisesti menemästä kylään paikkoihin joissa on eläimiä? meillä nimittäin allergialääkäri sanoi että sellaisia paikkoja olisi nyt hyvä vältellä kun noita allergioita selvitellään ettei tulee väärää tulosta... tuli vaan siitä mieleen kun eilen tuon serkkupojan äiti katsoi Meaa kuin siivetöntä kärpästä ja sanoi että hyvältähän tuo tyttö näyttää. viime viikolla kieltäydyin menemästä heille kylään kun siellä koira.
meilläkin illat menee siinä että minä istun lattialla tai sohvalla ja jos vähänkin vaihdan asentoa tai meinaan nousta ylös konttaa Mea kuin höyryveturi lelujensa yli nilkkaan roikkumaan. Mea myös on selvästi mustasukkainen siitä kun Milla tulee syliin. just sillon pitää myös Mean päästä. suloista mutta välillä myös hyvin rasittavaa.
Minä myös ekaa kertaa kirjoitan. Meillä poika syntyi 8.7, muutamia päiviä ennen la:ta. Ei kyllä haitannu yhtään kun oli niin kaamee raskausmyrkytys ettei enää tienny miten ois asiaan suhtautunu. Tällä hetkellä poika on melkoinen riiviö. On kontannut nyt kohta kuukauden ja lujaa menee. Nousee myös seisomaan ja roikkuukin sitten joka paikassa mm. uunin kahvassa, wc-pöntössä, lahkeessa jne....Kävelee myös sohvaa pitkin. Ei kyllä vielä ois tarvinnu. Hampaita ei ole näkynyt enkä niitä odottelekkaan kovin paljon ennen vuoden ikää. Isälle nimittäin tullut vasta kun ikää ollut 1v2kk!! Yöt menee niin ja näin. Nukkuu alkuillasta omassa huoneessa mutta kun rupee huuteleen muutaman tunni päästä, kävelen zombiena hakemaan viereen. Haluttais nukkua välillä jo miehenkin kanssa, mutta kolmestaan on niin kamalan tukalaa nukkua. Semmoista meillä tällä haavaa. Aurinkoisia päiviä teille ;)
taas nukuttiin kohtalaisesti vaikka neidillä kuumetta olikin. aamulla heräsin siihen kun Mea hytkyy ja kiljuu ja haisee tukevasti kakalle minun vieressäni. no täyslastin oli neiti ampunut vaippaansa. vaihdettiin se siinä ja vaatteet myös ja vaihdoin itselle vaatteet ja neiti väänsi toisen samanlaisen satsin... eilen taisi siis olla paastopäivä että pysyy kurvit kohdallaan. :) tänää ruoka maistui jo aamupalalla normaalisti.
saraida: meillä syödään tällä hetkellä bataatti, aprikoosisosetta, persikkasosetta, persikka-banaani ja persikka-passion soseita sekä hedelmiä-sosetta. marjoja ei olla syöty kun niissä valmis marjasoseissa on riisitärkkelystä ja meidän piti karsia kaikki viljat pois. noissa soseissa, mitä meillä syödään, on tapiokatärkkelystä ja se on sopinut Mealle hyvin.
meillä myös Mea kiipeää joka paikkaan ja haluaisi vain kävellä niin että pidän käsistä kiinni... arvatkaa onko selkä solmussa. :)
nyt kuullostaa siltä että tyttärillä alkaa ulla kinaa leluista eli täytyy taas mennä. on se hyvä ettei ehdi pitkästyä. :D
Mukavaa lukea kuulumisianne! Ihanaa olisi, jos jotain jäisi päähänkin, sillä kommentit tuppaavat tässä kirjoitusvaiheessa unohtua kokonaan...
Toivottolen nyt ainakin tsemppiä kaikille teille, jotka vielä joudutte öisin heräilemään, samoin sairastelevien vauvojen äideille!
Meille ei kuulu kiihkeämpiä, samaa tahtia mennään kuin ennenkin :o). A-tyttö on nyt selvästi tajunnut, että peruuttaminen johtuu hänen omista toimistaan ja on nyt alkanut liikkua päämäärätietoisemmin. Vielä ei ole kylläkään hoksannut, että eteenpäinkin voisi liikkua! B tarkkaili A:n peruuttelua pari päivää, kunnes pääsi jyvälle hommasta ja peruuttelee nyt hänkin kierimisen sijaan. Kovasti molempia harmittaa se, että lelut karkaavat käsistä ihan väärään suuntaan... B-tytössä on ihan selviä addiktin oireita; hän vetää hermopeukut joka välissä... Hänellä on ollut pienestä pitäen kova imemisen tarve, ja peukalo on ystävistä parhain. Kun hermostuttaa tai harmittaa, hän laittaa päänsä lattialle, peukun suuhun ja muutaman minuutin lupsutuksen jälkeen jaksaa taas heilua :o). Toinen hyvä ystävä on unipupu, jonka kanssa uni tulee kuin itsestään. Jos sattuu heräämään, pupun kanssa on myös kiva leikkiä; pupu naamalle, kädet ja jalat patjaa vasten suoriksi ja nopeaa huohotusta; sitten vetäistään pupu pois naamalta ja ollaan onnellisia, että löydettiin ihmisten ilmoille :o). Tytöt pitävät kovasti leikeistä, joissa humpsuttelen kangasta heidän päällään ja huutelen " kukkuu" , kun vetäisen sen pois. Tätä B ilmeisesti leikkii pupunsa kanssa :o). A nukkuu t-paitani kanssa, joka on pienen tytön turvista parhain: sitä pitää puristaa pienessä nyrkissä ja painaa nenälle. Kunhan saan aikaiseksi, ompelen tytölle sievemmän rievun :o).
Olo on ollut aika vetämätön viikonlopun anoppila- ja serkkulavierailun jälkeen: eilen nukuin KOLMET päiväunet. Ensimmäiset ihan vahingossa aamulla, kun tytöt leikkivät hiljaa sängyllä ja muka katselin heidän touhujaan silmiäni verkkaisesti räpytellen. Osoittautui, että räpytykset olivat oletettuja pidempiä, sillä kun vihdoin jaksoin nousta ylös, oli kello jo puoli yksitoista (hain tytöt sänkyymme jo seitsemän aikaan aamulla...). Toiset päiväunet nukuin puolenpäivän jälkeen sohvalla, mutta kun ne jäivät vain kymmenen minuutin mittaisiksi, nukuin viiden aikaan vielä reilun tunnin nokoset A-tytön kanssa (B nukkui omassa sängyssään, ihan heitteillä ei siis ollut hänkään). Enkä saanut koko päivänä mitään aikaiseksi... Tänään tilanne vaikuttaa jo lupaavammalta: pyykkikone pyörii jo, kuivat pyykit on viikattu kaappeihin ja osa tyttöjen pienistä vaatteista on lajiteltu laatikoihin (ja lajittelemattomatkin sentään sullottu kaappiin...).
Tekemätöntä hommaa tuntuu aina olevan enemmän kuin tehtyä, joten taidan taas aktivoitua ja puuhastella hetken, kun tytöt nukkuvat. Viikonloppuna saamme vieraita Suomesta (asumme siis ulkomailla): mummo ja serkut tulevat kylään. Sitä ennen pitäisi saada edes enimmät villakoirat hätistettyä ;o).
Aurinkoisia alkukevään päiviä toivotellen,
Oi-kukka
On kyllä lohdullista lukea teidän muidenkin arjen sujumista niin ei ahdista oma niin paljon kun löytyy " kohtalotovereita" .
Meillä kaveri on 7kk ja nyt on sitten kiinteiden syönti takkuillu eikä oikein maistu muu kuin Semperin jugurtti-riisi-ananas-mango sose ja jotkut hedelmäsoseet.Puurot ei millään mee vaikka ollaan syöty jo jonkin aikaa ja aluksi menikin hyvin aamulla ja illalla. Tänään onneks meni myslivelli että edes jotakin syö. Tissiä lussuttais mut mahtaakohan niinta enää paljoa tulla.Kiinteiden syönti aloitettii reilu 4kk ikäsenä joten ei syömisen pitäs enää olla mitenkää ihan uutta,kipee ei ole eikä hampaita puhjennu.
Pari yötä hän on nyt heränny jotain tunniks tai reiluks(en oo jaksanu kelloo seurata).Muina öinä laitan tutin suuhun varmaan 6-8kertaa.Siitä oon ollu pari viikkoo onnellinen et yösyötöt oon saanu loppuu mut saa nähdä miten tän uuden " yösoun" johdosta syömisen kanssa käy. Oma pää vaan menee ihan pyörälle vähäsistä unista jotka entisestään vähenee.
Ihanaa oli nähdä kuinka poika nauroi kerhossa kun pari muutamaa vuotta isompaa lasta hyppi ja heitti palloa hänelle. Niin paljon on nähtävää ja koettavaa et pää pyörii koko ajan ja paikkaa pitäs päästä vaihtamaan.Nukkua ei malta jos ollaan kylässä vaikka kuinka ois väsy päivällä.
Voimia kaikille ja iloista talvipäivää :)
Joudun aina motivoimaan itseäni että jaksan tätä kotonaoloa ja minua helpottaa suuresti kun päästiin maaliskuulle ja tiedän että kevät senkun lähenee :-)
Voimia tosiaankin kaikille vauva-arkeen! Meilläkin saatiin ensimmäinen flunssa kotiin ja on se niin kurjaa pikkuiselle. Ihmeesti tyttö kuitenkin jaksaa flunssaisenakin, tuolla nytkin harjoittelee pinsettiotetta riisimuroilla. Kovasti meillä ryömitään pitkiä matkoja ja konttausasento senkun paranee koko ajan.
Minua on alkanut niin turhauttamaan tämä kotonaolo kolmen muksun kanssa että leikittelin jo ajatuksella mennä töihin toukokuussa kun lomat loppuu. Mutta en usko että pystyn viemään tuota pikkuista vielä 9-kuisena hoitoon, en edes oman " mielenterveyden" kustannuksella vaan yritän sinnitellä elokuun alkuun. Kyllähän se tästä helpottaa kun saadaan perhe terveeksi ja kevätkin tulee, tiedän sen.
Välillä on hyviä aikoja miehen kanssa mutta välillä tuntuu että ollaan kuin eri planeetoilla. Ajattelin että jos tässä keväämmällä " uskaltaisin" jättää tytön mummolaan hoitoon pariksi yöksi niin voitaisiin mennä vaikka risteilylle, kylpylään tai jotain.
Täytyy sanoa että nyt vasta olen alkanut nauttimaan tästä vauvasta, ja on aivan ihana seurata sen kasvua taaperoksi. Nyt kun ei kitistä koko aikaa ja yötkin menee suhteellisen hyvin niin ei voi enää valittaa :-) Mutta vauvakuumeet saa silti pysyä kaukana meiltä jatkossa.
Mukavaa maaliskuuta kaikille!
no niin, kalenterissa vaihtui kuukausi ja kevät lähenee, jippii :-) ja ulkona on ihana ilma, mutta eipä päästä ulos kun mies ja pienin on flunssassa :-( toivottavasti tauti menee nopeasti ohi, isommat sisarukset oli pari päivää kuumeessa mutta onneksi ei muuta tullut, meillä ollaan onneksi vältytty suurimmaksi osaksi kaikilta taudeilta.
Joku äiti kysyi (en muista nimimerkkiä) että aina väsyttää, olenkohan itse joku poikkeus, vaikka en nuku yössä kuin max.6,5 tuntia joskus vähemmänkin niin päivät menee hyvin ilman päikkäreitä, tulee touhuttua omia juttuja sillä aikaa,tosin minulla kaikki kolme lasta nukkuu yönsä hyvin ja mikkokin menee 9 aikaan nukkumaan ja yhden kerran annan tuttia yöllä, sitten herää 7 aikoihin aamulla. itse herään silloin ja melkein joka päivä menen joskus klo 23 nukkumaan, että sellaista, mutta toivotan voimia kaikille sellaisille joilla unet jää vähiin kyllä se aika koittaa kun äitikin saa kunnolla nukkua :-)
Nyt päiväkahville!
Tupuhupuna
Istun nyt hyvällä omalla tunnolla tässä koneella taas, vaikka poika heräsikin jo päikkäreiltä..tyttö onneksi nukkuu vielä. Pappa on nimittäin tulossa kohta hakemaan poikaa ulos leikkimään. Se helpottaa aina tälläisinä päivinä, kun mies tulee kotiin vasta joskus 22 aikaan. Jos iltaisin ei taoahdu mitään (ts isä ei tule kotiin liekittämään jne), poika alkaa hyppiä seinille...
Meilläkin on nukuttu nyt 2 yötä!!! Ja tyttö on kuin naantalin aurinko!! Sitä on aivan uskomatonta katsoa, kun neiti vaan kikattaa kokoa ajan! Se hjampaaton suu on vaan niin suloinen, kun se vääntyy viimeinkin ylöspäin eikä alas...
Eli nyt sitten ensi tiistaina tytölle laitetaan putket koriin. viimeinkin!! 8 tai 9 antibioottikuuria onkin jo syöty eli yksi per kuukausi. Mutta kun ekaan 3kk ei tulehduksia ollut, kerääntyy kuurit niin, että toisinaan kuukaudessa on syöty kaksikin ab-kuuria! ja siis näinä ' väliviikkoinakaan' ei tyttö ole ollut terve vaan käytännössä tulehdus on kavanut korvissa tauotta.
Minäkin odotan kevättä kuin kuuta nousevaa!! Alkaa toi kärryjen lykkiminen tossa sohjossa todella ottaa jo kaaliin. Laskeskelin tänään mun lastia, kun tultiin puistosta kaupan kautta kotio...vaunut n. 20kg, vauva 8kg, taapero 18kg, kauppakassit 10kgx2 plus siis toi lumisohjo, joka hidastaa muutenkin jo menoa....päivän reenit siis vedetty! Kyllä siinä kuntoa vaaditaankin.:)
Meidänkään vauvalla ei ole yhde yhtä hammasta vielä! Kaikki ihmettelevät tätä. esikoinen sai ekta hampaansa jo 6kk paikkeilla. Sen kummempia ' edistysaskeleita' ei meillä ole tapahtunut, kuin että ryömimisvauhti vaan kiihtyy ja tosiaan ne johdot ja kaikki pikkuesineeet, muruset sun muut pitää tunkea suuhun!
taaperolla on taas joku ihme uhmakausi meneillään, hetken olikin jo rauhallisempaa. Nyt se kiukkuaa koko ajan, läpsii ohimennessään, kiusaa siskoaan, yrittää komennella jne. Huoh, ei yhtään jaksaisi. Mäkin olen ajatellut töihin menoa jo jonkin aikaa...mutta ehkä jaksan odottaa elokuulle. Nyt olen ollut kotona tasan 3 vuotta! Jaiks.
Mutta toisaalta sitä duunia ehtii kyllä sitten tehdä vaikka seuraavat 35 vuotta:/ Alkaa sekin varmaan jossain vaiheessa puuduttaa! Eikä se kuulemma ole mitään herkkua se lasten ja työnkään yhdistäminen. Siinä viimeistään jää se oma aika ihan minimiin.
Mutta nyt poika vaatii huomiota, tuli just ilmoittamaan, että söi bebanthenia....nam.
e&e 0706/0504
joka väsymystä taas valittelin... minullekkin riittäisi 6,5 tuntia eikä aikaiset aamuheräämiset ole ennen ollut minkäänlainen ongelma. päinvastoin! olen aina ollut sellainen että herään aikaisin (kuulemma vauvanakin viim 5.30 hereillä, muisti äitini kertoa) mutta nykyään ei vaan jaksaisi nousta. tein jo viime viikolla raskaustestinkin kun väsymys on samaa luokkaa kun Meaa odottaessa. luulisin että tämä allergioiden selvittely vie nyt voimani kokonaan kun yölläkin vaan ajattelee asiaa... eli eiköhän tämä tästä. :)
elinana: mukava kuulla että ne putket saatte! toivottavasti ne auttavat teidän pientä ja saisi ihmisen alku kasvaa ilman kipuja. ja te kaikki nukuttua.
huomasin tuossa juuri että meidän esikoinen taitaa katsoa vähän liikaa lasten elokuvia kun se osaa jo niitä vuorosanoja ulkoa melkein joka elokuvasta... olen tainnut nyt liikaa antaa itselleni hengähdys aikaa kun Mea nukkuu ja Milla noita leffoja katsoo. täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja keksiä muuta.
meidän neiti kokeilee nyt riisiä (riisikakkuja, riisitärkkelystä sisältäviä soseita, riisipuuroa...). olisi niin mukava saada joku sopiva puuro että saisi ipana kunnon iltapalaa. ehkä yösyömisetkin jäisi pois... :) eletään nyt siis toivossa ja katsellaan muutama päivä miltä alkaa näyttää. seuraavaksi voisi kokeilla perunaa ja sitten ehkä porkkanaa...
pähkäilemään jää tämä mamma ja ottaa hetken sängyssä ihan itsekseen :D
..täältä meiltäkin.
vaavi06: Nostan kyllä hattua kolmen lapsen äidille joka vielä pysyy järjissään kotona! Joskus itsellä tuntuu, että kaksikin on liikaa... ;)
elinana78: Kiva kuulla, että teidän korvakierteeseen on saatu apua!
Meilläkin sairastelut jatkuu. Ite olin kipeänä pari päivää. Ensin tuli kuume ja lihassärky ja seuraavana päivänä kaamea migreeni, joten oksentelin koko päivän. Ihan hehkeetä olla kotona 2v ja vauvan kanssa!
Pojan eka korvakuuri loppui eilen ja tuntuu vähän siltä ettei korvat ole vieläkään terveet. Tänään oli nimittäin taas kuumetta illalla ja ukkeli kitisee vaan jatkuvasti. Aloitettiin tänään se kakkoskuuri, joka oli tarkoitettu seuraavaa tulehdusta estämään. Täytynee aamulla kuitenkin heti soittaa taas korvalääkäriaika :(. Saatais nyt ne putket, niin sitten toivottavasti helpottais. Laittaakohan ne niitä putkia, jos on tulehdus päällä?
Esikko taas on täynnä energiaa. Tietysti, kun äiti on kipeä. Tosin ymmärsi eilen yskän ja oli erityisen omatoiminen. Vaihtoi, jopa vessaan uuden paperirullan telineeseen, kun paperi oli loppu!?! Ikää siis 2v4kk. Jotain edistystä siis silläkin saralla. Muuten kyllä kiukuttelee ihan riittävästi. Mutta taitaa olla hänelläkin hammaskipuja, näytti vähän siltä, että yksi poskihammas siellä taas pullottaa.
Lähdetään miehen kanssa huomenna vähän viihteelle laivalle ystäväpariskunnan kanssa (sikäli mikäli pikku-ukko ei ole liian sairas). Mummu ja pappa tulevat lapsenvahdeiksi. Ihanaa päästä vähän muualle tästä kodin seinien sisältä!
Tsemppiä kaikille yöheräilijöille!!! Hengessä mukana!
päivyli
Kurjaa, että teilläkin sairastellaan:(
putkitus onnistuu myös tulehduksessa. Muutenhan voisi olla, ettei niitä ikinä voisi laittaa, jos kierre on jatkuva. Eli ainoat kontraidikaatiot ovat kuumeinen nuha ja yskä. Ootte varmaankin käyneet yksityisellä? Siellähän ne putket laitetaan alle viikon odotusajalla, toisin kuin yleisellä puolella (kuulemma täällä vantaalla saattaa jonot olla jopa 3kk!!) Onneksi otettiin vakuutus silloin joskus, niin päästään Mehiläiseen putkituksiin. Aika hintavahan se toimenpide on:(
Aika jännä kyllä, miksi tosiaan lääkärit katselivat tätä kierrettä näinkin pitkään. Viime kerralla lastenlääkäri sanoi, että 6 tulehdusta vuodessa tai 3 tulehdusta puolessa vuodessa on riittävä peruste putkitukselle. Ja meillä tosiaan tulehduksia joa ainakin 8 viidessä kuukaudessa! Olen puhunut ja puhunut siitä putkituksesta ehkä noin tuhat kertaa, mutta aina sitä vaan hymähdellään ja sanotaan, että ' no, katotaan nyt vielä, jos tämä kuuri purisi...'
GRRRRRR
Välillä menee usko tähän kaikkeen (lääkäreihin jne):(
No mutta tälläisiä välikommentteja täältä;)
t.sitruska (koko ajan tulee vahingossa toi entinen nikki)
toivottavasti sinulla tuo väsymys helpottaa :-) kun rupeaa tuo kevätaurinkokin tuolta pilvien välistä loistamaan.
itse olen kyllä nauttinut joka aamu monivitamiini-tabletin josko siitäkin on itselleni ollut jotain apua. kun välillä olen viikossa monta päivää kellon ympäri lasten kanssa yksin miehen töiden takia ja varsinkin talvet on rankempia, en uskalla edes ajatella josko lapset olisivat enemmän sairastelleet. Ja eräät sukulaiset ovat ihmetelleet sitä että miten jaksan, kun läheinen sukulaiseni on vakavasti sairas eikä hoidot tehoa, ja olen vielä rakkaitten tukena. Mutta olen todennutkin että taidan saada myös lapsista voimaa jaksaa aina uuteen aamuun :-)
mutta nyt hyvät yöt!
tupuhupuna
Ulkona paistaa täydeltä terältä ja mielikin tuntuu perin valoisalta :o)! Taitaa olla perjantain taikaa!
MILLA-MEAlta meinaisinkin varovasti kysäistä, onko uuden raskauden mahdollisuus olemassa, kun kuvailusi kuulostivat niin perinteisiltä raskausoireilta. Mutta samaahan olit itsekin jo epäillyt. Toivottavasti kevätaurinko tuo kaivattua energiaa kaikkiin koteihin!
Ilmeisesti keskiviikon päiväunista oli hyötyä, sillä eilen jaksoin taas vaikka mitä; energianpuuskassa tuli pestyä ikkunatkin :o) (kotihommista eniten pidän juuri ikkunanpesusta - varmaan siksi, että se on aina liittynyt kauniisiin kevät- tai syyspäiviin ja vielä vanhempieni luona asuessani se oli minun ja veljeni yhteinen " urakka" ja hän on loistavaa seuraa tympeissäkin hommissa). Samaan syyssyyn pesin lattiat, joten täksi päiväksi jäi enää perusjuttuja (pyykinpesua ja wc:n ja kylpyhuoneen siivous) ja aikaa tyttöjen kanssa leikkimiseen. Eilen leikkiaika jäi vähäiseksi, ja sen huomasi etenkin A-tytöstä: kun syötin välipalaa, tyttö kikatti lähes hysteerisesti joka kerran kun vain vilkaisinkin häntä, ja kun illalla istahdimme sylikkäin sohvalle, hän pussaili naamani märäksi (tätä hän tekee myös kylässä ollessamme, kun on ollut paljon muiden sylissä: kun hän pääsee äidin syliin, tuntuu, että hän voisi riemuissaan syödä koko naamani :oD).
B-tyttö on alkanut purra nänniä ihan tosissaan, hän riippuu rinnassa pienillä hampaillaan kuin orava ja kun kiellän, leviää kasvoille leveä, ilkikurinen hymy. On ollut hieman vaikea saada häntä ymmärtämään, että pureminen sattuu, sillä vaikka kuinka ottaisin rinnan pois, hän puraisee uudelleen, kun saa sen taas suuhunsa. Pureminen näyttää olevan tytön kohtelias tapa sanoa " ei kiitos, äiti, vatsani on jo täysi" ...
Joskus taisi olla gallupinpoikasta hoitoonjättämisestä, oman ajan ottamisesta, töihinpaluusta ja vauvakuumeesta. Vastaanpa kaikkiin yhtä myöhässä: meillä tytöt eivät ole olleet vielä muiden hoidossa paria tuntia lukuunottamatta, jolloin jätin tytöt isänsä ja mummonsa hoiviin ja kävin kampaajalla ja kasvohoidossa. Alkuaikoina kun tytöt olivat vielä hentoisia keskosia, jätin muutaman kerran tytöt kahdestaan isälleen ja kävin ostamassa heille vaatteita ja muita tarvikkeita pikavauhtia. Nykyisin jätän silloin tällöin toisen tytöistä isänsä hoiviin ja piipahdan toisen kanssa asioilla. Se tuntuu jo kovin keveältä ja on kaikille hyvä ratkaisu: kumpikin tytöistä saa omaa aikaa yhden vanhemman kanssa, ja minäkin maltan olla rauhassa kaupungilla, kun ei pääse ikävä yllättämään... En ole osannut kaivata omaa aikaa, sillä saan sitä riittävästi ihan kotosalla, kun tytöt leikkivät jo hienosti keskenään pitkiäkin aikoja (kunhan pysyn näköetäisyydellä). Enkä kyllä osaa oikein ollakaan erossa heistä... Töihin en ole palaamassa ainakaan vuoteen, jollei taloudellinen tilanne sitä välttämättä vaadi. Äitiysloma loppui tammikuussa ja olen nyt jonkinlaisella hoitovapaalla, tosin ei kyllä ole työpaikkaakaan mihin palata :o). Jäin edellisestä työpaikasta pois ennen raskaaksituloa ja joka tapauksessa siellä pomoni oli niin kauhea, että motivaatio työntekoon on hieman hakusessa... Meillähän lapset syntyivät lapsettomuushoitojen tuloksena neljän vuoden odottelun jälkeen, joten siksikin tuntuu, että heidän seurastaan jaksaa nyt nauttia :o). Vauvakuumettakin on, mutta sen verran olen vielä kuherrusvaiheessa näiden kanssa, että haluaisin ihan nämä samat uudelleen ;o). Voi olla, että lapsiluku on jo täynnä, sillä lapsettomuushoitoihin lähteminen uudelleen ei juuri houkuta. En haluaisi hoitojen ja niiden väistämättä mukanaantuomien pettymysten vievän iloa näistä kahdesta jo olemassaolevasta ihanaisesta. Mutta katsellaan nyt, ihan alussahan tässä äitiydessä vasta ollaan :o).
Jaahas, aamukahvit loppuivat juuri ja tyttöset kiistelevät lelusta siihen malliin, että taitaa nukkumattikin olla jo kiistassa mukana. Taidan käydä kokeilemassa, josko sänky houkuttaisi.
Hellää viikonloppua ja aurinkoa mieliin!
Oi-kukka & tyttäret 7kk2vk
kyllä tämä tästä helpottaa ajan kanssa tämä väsymys. siitä olen varma. nyt vaan tulin itse kipeäksi... joku täällä oli myös ollut kipeänä ja samoilla oireilla kun minäkin-> lihassärky ja kuume. minulla vaan tuo kuume nousee aina 40asteeseen muutamassa tunnissa eli veto on aivan pois. ja tietysti tänään on miehellä pidempi päivä töissä ja Mealla vatsa sekaisin ja kipeänä. kakka siis lentää ja kitinää riittää. nyt tosin Mea nukahti ulos ja toivottavasti saa pieni raukka nukuttua hyvin ja ilman vatsanväänteitä.
meillä on alkanut mealta löytyä selkeitä oireita omasta tahdosta ja rajojen kokeilemisesta. neiti nimittäin repii minun tukkaani ja läpsii naamaan ja kun tietenkin kiellän näin tekemästä, menee Mean koko naama ruttuun ja tulee oikein säälittävä itkun päräys. vielä ei neiti ole näitä temppuja koittanut muihin kun minuun.
tänään mea meni siskonsa perässä karhunkävelyä. se oli hauskan näköistä ja tytöt jaksoivat leikkiä sillä tavalla pitkän aikaa. on tuo meidän Milla kyllä ihana tyttö kun jaksaa pikku siskonsa kanssa touhuta. sanoipa tyttö minulle tuossa että " istu äiti hetki niin jaksat taas" . meinasi itku päästä.
viikonloppuna oli tarkoitus hiukan keskustella miehen kanssa asioista kun Milla pääsee ukin luo yökylään. Mea jää kyllä kotiin ja jos tämä kuume ei laske niin saa nähdä tuleeko keskustelusta mitään...
siitä vauva-asiasta: periaatteessa ei pitäisi olla mahdollista olla raskaana kun syön pillereitä enkä niitä ole unohtanut ottaa (ihme). pillerit otin sen takia kun ajateltiin tehdä kolmas vauva melko nopeasti Mean jälkeen, mutta voipi olla että jää tekemättä. pitäisi saada ensin tämä parisuhde kuntoon ihan kunnolla ja en tiedä onko minusta enää tähän " vauvarumbaan" ... jos nyt jo väsyttää koko ajan niin miten muka jaksaisin kolmen lapsen kanssa, joista yksi vasta omatoiminen?? saa nyt siis nähdä miten päätetään tehdä.
olen nyt yrittänyt miettiä mikä meidän välille on tunkeutunut kun ei yhteistä säveltä tunnu oikein löytyvän. noin kuukausi ennen kuin Mea syntyi kuoli mieheni isä. ja muutama kuukausi sen jälkeen mieheni pappa kuoli. eli surua on kyllä riittänyt ihan tarpeeksi. sitten minun äitini otti ja muutti kesällä omaan kotiin ja sain koko kesän kuunnella kuinka ikävä ihminen minun isäni on. nyt ovat kuitenkin ostaneet uuden kodin ja muuttavat sinne kesän alussa. en voi käsittää mitä on nyt muka vajaassa vuodessa muuttunut mutta enpä jaksa edes yrittää. Milla, joka on äärimmäisen herkkä tyttö, käy läpi lähes päivittäin vaarin ja papan kuolemaa ja mumman (minun äitini) muuttoa ja tarvitsee tukea ja keskustelu seuraa paljon. kaipa kaikki nämä nyt sitten vaan hiertävät ja ovat ne voimat minulta vieneet.
tulipahan nyt sitten sepostettua sekavasti taas puoli elämää... helpottaa kun voi edes kirjoittaa asioista. KIITOS SIIS KAIKILLE MINUA TUKENEILLE ja kyllä täälläkin ollaan hengessä mukana teidän kaikkien murheissa ja riemuissa. :)
Piti laittaa asia ihan otsikkoon, etten taas unohda...
Mutta ensin MILLA-MEAlle: kyllähän tuollaiset tapahtumat + vauvan syntymä samalle vuodelle vievät voimia! Pidä nyt huolta itsestäsi!
Ja sitten siihen peukalo-asiaan: meidän peukaloaddiktilla menee peukku suuhun kiinteitä syödessä joka lusikallisen jälkeen. Eli ei siis " osaa" niellä ilman imemistä. Peukku ei yleensä ole kauaa suussa, sen verran vain, että saa nieltyä ja sitten tyttö vaatii kovaan ääneen seuraavaa lusikallista. Hedelmäsoseita syödessä hän ei kuitenkaan välttämättä näin tee, vaan syö ihan tavallisesti. Tänään huomasin, että peukalossa alkaa näkyä jo kulumisen merkkejä; siinä on pieni haavauma ja iho on erittäin kuiva (tytöllä on muutenkin ihottumaa, mutta tuohon peukaloon en tietenkään uskalla kortisonivoidetta laittaa). Tyttö katseli itsekin tänään peukaloaan pitkän aikaa eikä laittanut sitä suuhunsa, vaikka oli ensin niin aikonut, joten luulen, että haavaumaa kutittaa tai kirvelee. Vaikka peukaloita on kaksi, on tuo vasen ihan ykkönen... Lastenlääkäri sanoi viimeksi, että peukalon imeminen ruokailun yhteydessä on ihan normaalia aluksi, kun lusikalla syömistä vasta opetellaan. Mutta nyt kiinteitä on sentään syöty jo n. 1,5kk, kauankohan siihen totutteluun menee? Onko kenelläkään muulla ollut samaa, ja mitä olette silloin tehneet?
Ihan sivumennen vielä: täällä käydään samanlaista tutti-peukalo -keskustelua kuin Suomessakin, erona on tosin se, että täällä peukalo on se HYVÄ ja tutti PAHA. Argumentit ovat ihan samoja, mutta toisinpäin (lukuunottamatta tietenkin sitä seikkaa, että tutin voi heittää helpommin pois...). Jos minä olisin voinut valita, olisin halunnut vauvojen imevän mieluummin tuttia, mutta B-tyttö valitsi itse :o). A ei ime peukaloaan eikä tuttia, silloin tällöin imeskelee etu- ja keskisormeaan (lähinnä silloin, kun on nälissään tai hyvin väsynyt). Tuttiin hän suhtautuu kuin mihin tahansa leluun, ja nuoleksii sitä vähän joka suunnalta :oD...
Edelleen toivotan hyvää viikonloppua!
Oi-kukka *pitkäsanaisena pikkuasiasta*
Onpas aikaa vierähtänyt ainakin parisen vk kun viimeksi täällä kävin lueskelemassa ja saati milloin olen viimeksi kirjoitellut...?!
On vaan niin kamalasti kaikkea just nyt ja se töihin palaaminen alkaa lähestyä..mikä on kyllä mulle tosi hyväksi.
Alkaa nimittäin tämä kotona kykkiminen tympimään ja 3 lapsen kanssa kun touhuaa koko päivän yksin niin tuntuu, että se on lomaa, kun menee töihin.
Tuosta hoitoon jättämisestä miehelle niin itsekin olen pari kertaa käynyt ulkona ja mies hoitanut lapsia ja sanoi ihan samaa kuin tupuhupunan mies, että sitä nukkuu jotenkin erilailla, kun tietää et on yksin kotona.
Meidän molempien äidit asuu samalla paikkakunnalla ja se kyllä helpottaa asioilla käymistä. Varsinkin, kun miehen äiti on jo eläkkeellä niin pääse melkein milloin vain meille.
Ja molemmille voin/uskallan jättää lapset hoitoon.
Me suunnittelimme tässä et lähettäis miehen kaa kaksisteen reissuun, mutta kuten arvata saattaa niin siitähän ei tullut mitään... :(
Ensin oli miehellä työ esteitä ja sit poika sairastu ja sit taas työ esteitä ja sitten jo luovutettiin ja päätettiin et kesällä viimeistään...
Yksi ystävä pariskunta kyllä pyysi meitä risteilylle, mutta saa nähdä päästäänkö?!
Meillä tyttö on oppinut vaikka mitä uutta.
Tulee itse pois sitteristä ja ei ryömi vaan kierii paikasta toiseen mikä on aika huvittavaa katseltavaa. Yrittää nostaa jo itseään konttaus asentoon, mutta ei vielä ole sitä oikein hoksannut, mutta varmaan kohta hoksii senkin.
Yöt nukutaan edelleen tosi hyvin mikä on kyllä tosi kivaa!!!!
Ruokaa menee tosi paljon erilaista ja paljon kerralla. (vaihtelee tietty välillä)
3x nukkuu vielä päikkärit, joista ekat on n30min pituiset ja toiset 1-3h ja kolmannet taas sen 30min. Yö unille menee tässä 9 aikoihin ja herää aamulla 7-8 välillä.
Kuulostaapa näin kirjoitettuna tosi hyvältä, mutta kun en siltikään saa nukuttua, kun toi keskimmäinen kiljuu nyt öisin ja kiipeää edelleen viereen nukkumaan. Ja mikä ikävintä niin mulla selkä sanoo yhteistyötä irti, herään öisin tuskaan ja asennon vaihtaminenkin sattuu tosi paljon.
Mutta nyt saunaan ja nukkuun!!!
mutsi+muksut